Ensimmäinen yhteinen vuosi avoliitossa: Miten meni?

Olemme asuneet noin vuoden päivät avoliitossa. Asuimme molemmat tätä ennen melko pitkän pätkän yksiksemme ja sopeutuminen yhteiseen elämään on ollut melkoisen työlästä. Arjen tavat tuntuvat olevan ihan eri planeetoilta ja riitaa tulee päivittäisten asioiden hoitamisesta. Toinen on pedantti ja toinen taas ihan jotain muuta.

Molemmilla on kohtuullisesti stressiä töistä, mikä näkyy milloin kummankin oireiluna ja kiukutteluna. Välillä kaipaan todella paljon omaa aikaa ja rauhaa. Väsymyksen vuoksi ei aina pysty tai jaksa panostaa yhteiseen tekemiseen.

Alun kiihkeä seksi on hiipunut ja harventunut. Myönnetään, että hyvä seksielämä oli suuri syy siihen, miksi yhteen päädyimme. Läheisyys tuntui ja tuntuu edelleen hyvältä ja kaipaan sitä paljon.

Rakastan avopuolisoani. Hän on monella tapaa sellainen kuin mieheltä odotan. Ehkä jopa enemmänkin kuin jackpot minulle. Haluaisin saada suhteen toimimaan.

Oma pahin puoleni on, että olen todella huono puhumaan kun minulla on vaikeaa. Usein avaudun vasta kun tilanne on ohi ja silloin on jo ehtinyt tapahtua loukkaantumista puolin ja toisin. Kumppanini pitää käytöstäni toisinaan aivan käsittämättömänä.

Kaipaan vertaistukea. Millainen teillä ensimmäinen yhteinen vuotenne oli? Jos se oli vaikea, millä keinoilla selvisitte? Onko elämä helpottanut ekan vuoden jälkeen vai pahenevatko nyt ilmenneet ristiriidat?