Miksi emme tee lapsia? Syyt top3

1. Minulla oli onnellinen lapsuus ja hyvät vanhemmat, joiden ansiosta pystyin tekemään ja harrastamaan kaikenlaista, mutta ei minua itseäni ole koskaan suuremmin kiinnostanut perinteinen perheen perustaminen, sillä tuntuisi vain jonkinlaisen pakollisen kaavan toistamiselta.

2. Joskus nuorempana miehenä ollessani yliopisto-opiskelija oli muutama nainen, joiden kanssa olisi saattanut harkita vakiintumista, mutta ne jutut eivät kehittyneet toivotulla tavalla. Yleensäkin rakastuin harvoin ja raskaasti eikä minulla ole ollut tarvetta seurustella vain tavan vuoksi vaikka olenkin terve heteromies.

3. Kun on ollut pitkään sinkkuna, niin helpompaa suunnitella omat tekemisensä kuten ajan ja rahan käyttö omilla ehdoillaan. Minulla riittää tietty kohtuullinen elintaso ja se että elätän itseni. Omassa ystävä- ja tuttavapiirissäkään ei ole mainittavasti lapsiperheitä ja veljellänikään ei ole lapsia. Jos kaipaisin jotain paijattavaa hankkisin enemmin kissan kuin lapsen, sillä edellämainituista minulle on enemmän kokemusta eikä niille tulee mitään murrosikää tai muita vaikeuksia.

Olisin luullut että useampi kuin kaksi 58:sta sanoisi syyksi liikakansoituksen, ilmastonmuutoksen ja yleisen saastumisen eli tulevaisuuden lasten ehkä hirvittävän vaikean elämän. Olinpa väärässä.

1 Ei ole mielitiettyä

2 Ei ole mielitiettyä

3 Ei ole mielitiettyä

Onhan tuossa se kiva puoli että jos tuosta listasta saa yhden kohdan muutettua niin se väistämättä muuttaa muutkin :)

Yhden lapsen tein ja toista en, koska

1) ei tukiverkkoja

2) joskus haluaisi reissuun pelkästään aikuisten kesken

3) jatkuva huoli lapsen sairaudesta

Saako miehetkin sitten

1) jättää armeijan ja kertausharjoitukset käymättä

2) lopettaa naisille tulonsiirtoihin käytettävien verorahojen maksaminen

3) siirtyä infrastruktuurin ylläpidossa maksupohjaiseen verorahoilla tehdyn sijaan

Prinsessasyndrooma, nähty täälläkin.

Oma traumaattinen lapsuus estää pelkään niin lasten saamista.

1. Raha. Opiskelut kesken. Olen nostanut opintolainaa, joten jos valmistun ajoissa saan osan lainasta hyvitetyksi. Raskaus saattaisi hidastaa valmistumista ajallaan.

Muita syitä ei tarvi luetella, koska raha on niin iso syy.

1. Mieheni on kokenut pahan burn outin, josta ei ole oikein ikinä toipunut. Hän on työkyvytön ja ei varmaan voisi lapsiakaan hoitaa, kun stressaantuu nykyään niin herkästi (ennen burn outia ei ollut stressiherkkä). Eli mies ei pysty tuomaan rahaa talouteen eikä hoitamaan lapsia 50 % ajasta.

2. Olen itsekin tällä hetkellä työtön. Emme siis pysty keräämään säästöjä. Ehkä jos minulla olisi hyväpalkkainen työ, pärjäisimme yhden ihmisen palkalla. Nyt ei ole sitäkään.

3. Synnytys pelottaa. Saako kunnollista kivunlievitystä? Repeääkö paikat?

1. Minulla on ollut mahdollisuus ehkäisyyn tuoreissa suhteissa

2. Yksikään nainen ei pärjää lapsen kanssa yksin. Ihan oikeasti, ei pärjää. Tai ainakin pitää luopua kaikista muista elämän osa-alueistaan ja lisäksi mielenterveydestään, jos haluaa kompensoida sen, ettei lapsella ole aktiivisia iso- ja isoisovanhempia elämässään, kuten historian naisilla. Piioista, lapsenvahdeista jne puhumattakaan. Päiväkoti ja aktiivinen isä voivat kompensoida riittävästi, mutta keskivertonainen luhistuu sitä varmemmin, mitä useammasta lapsesta hän on YKSIN vastuussa. Nykymaailman irrallisten ja yksinäisten naisten asema on luonnonvastainen. Ei ihme, että haarat muurautuvat umpeen - "lauman hylkäämälle" ihmisapinalle raskaus on itsem urha. Idean surkeus on koodattu jo geeneihin eikä sitä vastaan voi esittää mitään rationaalisia selityksiä.

3. Sopivan miehen puute. Vasta nykyisen mieheni minuun kohdistama hoiva muutti piintyneen mielipiteeni lapsen hankkimisesta. Kylmissä yhteiskunnissa lapset vähenevät, mutta siellä missä naisia(kin) paijataan ja kosketellaan, lapsia tulee. Ei lapsiongelma ratkea rahoilla tai aatteilla, vaan luomalla naisille TUNNE siitä, että äitiys on turvallinen valinta. Että hän ei putoakaan muiden tahdista ja jää yksin raskautuessaan - hylätyksi joutuminen kaikkein haavoittuvaisimmillaan on äärimmäisen traumaattista ja pahin pelkoni, vaikkei lasta ole edes tulollaan. Raskaus tarkoittaa, että työyhteisö "hylkää" minut, samoin fyysisesti raskaan harrastukseni harrastusporukka. Jos olen ystäväpiirini ainoa raskautuva, joudun jopa elämäni pitkäaikaisimpien ystävyyssuhteiden ulkopuolelle. En ole ihan varma, haluanko joutua niin ulkopuoliseksi kuin mitä raskaus voi aiheuttaa. Sukuakaan ei ole lähimailla, on vain mieheni. Harmi siis, että vaistoni tulkitsee äitiyden hylkäämisen ja yksin jäämisen kautta - ja pitää sitä olemassa oloani uhkaavana riskinä. Ja koska muita ei ole, miehen hoivaavuuteen ja luotettavuuteen kohdistuu sietämättömän suuri paine, jota mieheni osaltaan kipuilee.

Olemme nauraneet yhdessä, notta luonnonvastaista. Suurin osa moderneista perheistä perustetaan olosuhteissa, jotka vastaavat sosiaalisen köyhyytensä puitteissa luonnonkatastrofin jälkitilaa. Tai Behavioral Sink -dystopian ensimmäisien sukupolvien olosuhteita. Mutta siitä joskus toiste.

Vierailija kirjoitti:

1. En halua.

2. Minulla on vain yksi elämä. 

3. lisääntymisikäinen nainen on saastaa työmarkkinoilla. Nytkin turussa huudellaan insinööripulaa, mutta 30v insinöörinaista ei huolita töihin, vaikka läpäisi opinnot hikarina. Pärjäsi sitä koulussa hyvin tai huonosti, aina menee väärinpäin. Nyt sitä kärvistelllään "kympin tytön" leiman kanssa, kun se toinen vaihtoehto olisi ollut, että naiset ovat vaan tyhmiä eivätkä ymmärrä mistään mitään. Ookke. Mutta eniten veikkaan ongelman piilevän siinä, että kuka palkkaa potentiaalisen vatsanpystyttäjän. En minä palkkaisi, enkä siis syytä ketään tästä. Nythän kaavaillaan, että työnantajat laitetaan vielä enemmän ahtaalle porsivien naisten suhteen. No mitä se tekee: naisia palkataan entistä varovaisemmin. Suoraan sanoen, minun koulutus oli yhteiskunnan varojen hassausta. Mieluiten palkataan tyhmä mies, joka sentään pysyy töissä, kuin että osaava nainen joka voi ilman ennakkovaroitusta jäädä kotiin porsimaan (ja sen jälkeen tuomaan töihin vatsatauteja, hoitelemaan sairaita lapsia ja vaatimaan erikoisehtoja työpäiviinsä.)

Millainen ihminen sanoo porsimaan?

1. Koska koulussa aivopestiin, että raskaaksi tuleminen ja lasten saaminen on paha juttu ja pilaa elämän. Vaikka aikuisena osaankin ajatella itse, se ajatus seurasi silti liian pitkään mukana.

2. Koska olen ihan just kohta liian vanha.

3. Koska pelkään, että vauva ei olisi terve.

Lapsi kuitenkin tehtiin, onneksi. Enempää vaan ei ikävä kyllä taida ehtiä.

1. En halua

2. En halua

3. Ei ole rahaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. En halua.

2. Minulla on vain yksi elämä. 

3. lisääntymisikäinen nainen on saastaa työmarkkinoilla. Nytkin turussa huudellaan insinööripulaa, mutta 30v insinöörinaista ei huolita töihin, vaikka läpäisi opinnot hikarina. Pärjäsi sitä koulussa hyvin tai huonosti, aina menee väärinpäin. Nyt sitä kärvistelllään "kympin tytön" leiman kanssa, kun se toinen vaihtoehto olisi ollut, että naiset ovat vaan tyhmiä eivätkä ymmärrä mistään mitään. Ookke. Mutta eniten veikkaan ongelman piilevän siinä, että kuka palkkaa potentiaalisen vatsanpystyttäjän. En minä palkkaisi, enkä siis syytä ketään tästä. Nythän kaavaillaan, että työnantajat laitetaan vielä enemmän ahtaalle porsivien naisten suhteen. No mitä se tekee: naisia palkataan entistä varovaisemmin. Suoraan sanoen, minun koulutus oli yhteiskunnan varojen hassausta. Mieluiten palkataan tyhmä mies, joka sentään pysyy töissä, kuin että osaava nainen joka voi ilman ennakkovaroitusta jäädä kotiin porsimaan (ja sen jälkeen tuomaan töihin vatsatauteja, hoitelemaan sairaita lapsia ja vaatimaan erikoisehtoja työpäiviinsä.)

Nimenomaan hoitovapaat pitäisi jakaa miesten ja naisten kesken.

Ja ei pelkästään hoitovapaat vaan ihan kaikki raskaudesta syntyvät kustannukset, puoliksi isän ja äidin työnantajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. En halua.

2. Minulla on vain yksi elämä. 

3. lisääntymisikäinen nainen on saastaa työmarkkinoilla. Nytkin turussa huudellaan insinööripulaa, mutta 30v insinöörinaista ei huolita töihin, vaikka läpäisi opinnot hikarina. Pärjäsi sitä koulussa hyvin tai huonosti, aina menee väärinpäin. Nyt sitä kärvistelllään "kympin tytön" leiman kanssa, kun se toinen vaihtoehto olisi ollut, että naiset ovat vaan tyhmiä eivätkä ymmärrä mistään mitään. Ookke. Mutta eniten veikkaan ongelman piilevän siinä, että kuka palkkaa potentiaalisen vatsanpystyttäjän. En minä palkkaisi, enkä siis syytä ketään tästä. Nythän kaavaillaan, että työnantajat laitetaan vielä enemmän ahtaalle porsivien naisten suhteen. No mitä se tekee: naisia palkataan entistä varovaisemmin. Suoraan sanoen, minun koulutus oli yhteiskunnan varojen hassausta. Mieluiten palkataan tyhmä mies, joka sentään pysyy töissä, kuin että osaava nainen joka voi ilman ennakkovaroitusta jäädä kotiin porsimaan (ja sen jälkeen tuomaan töihin vatsatauteja, hoitelemaan sairaita lapsia ja vaatimaan erikoisehtoja työpäiviinsä.)

Millainen ihminen sanoo porsimaan?

Vela joka kuvittelee olevansa niin viisas ja parempi ihminen kuin nämä ”porsaat” jotka tekevät lapsia. Oikeastihan tästäkin paistaa se ettei hän itse vaan uskalla tehdä vaikka haluaisi, pelkuri kun on, niin sitä on yritettävä jotenkin kompensoida, vaikka sitten alentavilla sanavalinnoilla.