Lue keskustelun säännöt.
Miksi emme tee lapsia? Syyt top3
02.02.2020 |
Minun henk.koht. syyt;
1. En halua enää kokea raskautta enkä synnytystä. Raskauden hormoonit aiheutti ihosairauden ja lihoin 20kg vaikka käytännössä en syönyt juuri mitään koko raskausaikana. Kroppa masensi minua. Lisäksi synnytys olo aivan jotain järkyttävää. Repesin pahasti ja vauvani meinasi kuolla. Syntyi imukupilla. Olin niin sairas sen jälkeen ja olin menettänyt verta niin paljon että hemoglobi oli alle 70.
2. Raha. Suomessa ei riitä, että opiskelet korkeakoulututkinnon ja teet vakituista työtä. Meillä molemmat ovat asiantuntija-tehtävissä alle 3000e kuukausipalkalla. Asumme keskisuuressa kaupungissa ja asuminen täällä niin hitokseen kallista ettei todellakaan ole rahaa muuttaa vielä isompaan taloon ja hommata vielä isompaa autoa toisen lapsen vuoksi. Lisäksi lasten harrastukset ja vaatteet ja välineet maksavat aivan järkyttävästi!!! Ei riittäisi palkka.
3. Suomen tilanne. Helsinki, Turku ja esim Vaasa ovat muuttuneet aivan järkyttäviksi paikoiksi. En uskaltaisi lapsia päästää mihinkään valvomatta. Ja levoton tilanne on varmasti leviämässä muuallekkin tässä kymmenen vuoden sisällä. Minulle on tärkeää että lapsi ja huolettoman ja turvallisen kasvuympäristön maassa, jossa ei tarvi pelätä. Onneksi oma lapseni on jo 9v.
Kommentit (75)
En jaksa. Lapset jää aina naisen hoidettavaksi ja mies voi tehdä mitä huvittaa ja jatkaa elämäänsä normaalisti. Ei kiitos, katsotaan siinä 8 vuoden päästä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun ainoa syy on se että olen sosiaalisesti vammainen, enkä tuskin koskaan tule löytämään naista jonka kanssa lapsia voisin hankkia.
Haaveenani on matkustella ja työelämässä puolestaan toivon pääseväni lentoemännäksi ja haluaisin tehdä lentoemännän töitä mahd. Pitkään jos vaan joskus onnistun kyseiseen ammattiin pääsemään. Nyt olen täysin eri alan töissä ja tosiaan siis tuo vuosien haaveammatti on mielessä kokoajan ja haluaisin sen saavuttaa.
Lasten kanssa en tiedä mitä tulen tekemään kun tilanne on tämä ja haaveita on.. kaikkea ei vaan voi saada. Katsotaan mihin elämä kuljettaa, kyllä yksi lapsi olisi kiva, mutta vaikea se on sanoa.. ei ainakaan nyt ole järkevää.
Minulla on kolme lasta, mutta jos nyt saisin päättää ja olisin ollut silloin yhtä kypsä kuin nyt niin en tekisi yhtään lasta tänne itseni riesaksi saatika valtiolle ongelmaksi.
Mielenterveys menot kasvavat koko ajan ja valtiolla ei ole varaa hoitaa.
1.haluan elää itselleni, muista piittaamatta
2. todellinen vapaus mitä ei osannut arvostaa aikaa ennen lapsia.
3.raha
Äitinä olet vain äiti etkä saa enää tehdä mitään ilman että äitiys nostetaan esille. Jos vaikka olet lähi pubissa viettämässä iltaa kavereiden kanssa niin jestas sentään, miten voit!! Sinähän olet äiti 😳😳😳
Tai jos lähden matkalle ilman lasta/lapsia, ai kauhea kun olet huono äiti!
Lapsettomana saa elää rauhassa ja tehdä mitä huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. En halua.
2. Minulla on vain yksi elämä.
3. lisääntymisikäinen nainen on saastaa työmarkkinoilla. Nytkin turussa huudellaan insinööripulaa, mutta 30v insinöörinaista ei huolita töihin, vaikka läpäisi opinnot hikarina. Pärjäsi sitä koulussa hyvin tai huonosti, aina menee väärinpäin. Nyt sitä kärvistelllään "kympin tytön" leiman kanssa, kun se toinen vaihtoehto olisi ollut, että naiset ovat vaan tyhmiä eivätkä ymmärrä mistään mitään. Ookke. Mutta eniten veikkaan ongelman piilevän siinä, että kuka palkkaa potentiaalisen vatsanpystyttäjän. En minä palkkaisi, enkä siis syytä ketään tästä. Nythän kaavaillaan, että työnantajat laitetaan vielä enemmän ahtaalle porsivien naisten suhteen. No mitä se tekee: naisia palkataan entistä varovaisemmin. Suoraan sanoen, minun koulutus oli yhteiskunnan varojen hassausta. Mieluiten palkataan tyhmä mies, joka sentään pysyy töissä, kuin että osaava nainen joka voi ilman ennakkovaroitusta jäädä kotiin porsimaan (ja sen jälkeen tuomaan töihin vatsatauteja, hoitelemaan sairaita lapsia ja vaatimaan erikoisehtoja työpäiviinsä.)
Mitä arvelet... onko omassa asentessasi kesties jotain vikaa? Liittyen tuohon kohdan 3 avautumiseen?
Miksi kympin tyttö meni lukemaan vain insinööriksi, luulisi DI opintojen olevan sinulla ihan läpihuutojuttu.
1. Toistuvat pätkä- ja silpputyöt höystettynä pätkätyöttömyydellä
2. Yleinen turvattomuuden tunne lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana aivan hirveästi , aikuiselle vielä siedettävää (koska pakko sietää) mutta ei lapselle.
3. Sopivan kumppanin puuttuminen ts. harva mies haluaa lapsia.
(4. Nyt tietysti jo oma ikäkin)
N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. En halua
2. En halua
3. En halua
Koska en halua.
1. Kumpikaan meistä ei koe mitään kutsumusta vanhemmuuteen
2. Länsimaisen yhteiskunnan arvot ovat niin persiillään nykypäivänä, ettemme halua lasta osalliseksi tätä farssia.
3. Maapallolla on jo tarpeeksi populaa, varsinkin länsimaisia porsaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. En uskalla tehdä toista lasta, koska edellinen raskaus ja synnytys ei mennyt erityisen mukavasti.
2. Olen yli 30
3. Haluan panostaa tähän yhteen lapseen enkä tiedä olisiko minulla tarpeeksi voimia kahteen.
Tosin harmittaa ettei lapsellani ole sisaruksia, kun itselleni oma siskoni on kaikki kaikessa.
1. Mies ei halua osallistua vanhemmuuteen yhtä paljon kuin mitä koen tarvitsevani apua.
2. Vanhempamme tekivät meidät myöhään - omat vanhempani ovat muistisairaita seitsenkymppisiä, miehen vanhemmat Lapissa asuvia kuusikymppisiä. Eli sukupolvien välistä YYA-sopimusta ei ole. Olemme tässä vaiheessa velvollisia hoitamaan vanhempamme, mutta heillä ei riitä rahkeet isovanhemmuuteen. Tilanne olisi ihan eri, jos vanhempamme eivät olisi viivytelleet kolmi-nelikymppisiksi ennen kuopustaan. Omilla vanhemmillani on auttamishaluja, mutta kukapa uskaltaisi jättää pikkulapsen dementikkojen huomaan?
3. Edellä mainittujen takia minulla ei riittäisi raha eikä rahkeet yksinhuoltajuuteen parisuhteessa. Minulla pitäisi olla ensin turvallinen läheisten verkko. En usko, että osaisin pieraista itselleni tukiverkon odotus- ja vauva-aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paska maa jossa ei ole elämän edellytyksiä sairaille eikä toisinajattelijoille.
Koska minäkin olen vammainen todennäköisesti lapsenikin olisi vammainen ja joutuisi elämään yhtä kurjaa elämää kuin minä.
Lapsia tekevät oikeasti vain ne jotka kokevat elämänsa turvalliseksi . Rikkaat, kuplassa elävät ja vakavasti häiriintyneet.
Moni teistä tekee kuitenkin lapsen. Mieli muuttuu kun ikää tulee lisää.
Sitten kun olette 42 vuotta niin voitte sanoa että en halunnut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta poistettiin kohtu, kun olin 20. Siinäpä se ainut syyni onkin.
Vierailija kirjoitti:
1. Halun lapsia
2. Tein lapsia koska on varaa
3. Lapset on ihania. Ei haittaa ympäristön kurjuusSe on sit ihan toinen juttu ketä kiinnostaa jonkun syyt olla tekemättä lapsi tai jonkun syyt tehdä. Veikkaanpa ettei ketään.
Tuosta tulee mieleen ne kehitysmaiden naiset, jotka lisääntyvät säännöllisesti täysin riippumatta siitä mitkä ovat heidän mahdollisuutensa elättää ne omat lapsensa. Yhdessä YLE:n uutisessa haastateltiin Nigerissa asuvaa naista, jolla oli jo 7 lasta, mutta hän haaveili 13 lapsesta.
https://yle.fi/uutiset/3-11101228
Nigerin ja Pohjois-Nigerian hausa-kansan noudattama islamintulkinta sallii miehelle kolme vaimoa. Jokaisen heistä odotetaan synnyttävän useita lapsia.
Sinällään on omituista että Afrikan väestönkasvu pidetään jonkinlaisena luonnonvoimana, jolle ei voida mitään. Väestön elintaso ei nouse koskaan jos siellä lisäännytään kuin luonnonlapset ilman minkäänlaista rationaalista suunnittelua.
1) Ei ole "tekijäkumppania"
2) Koen voivani elää hyvää ja laadukasta elämää ilman lapsia kuin ilman kumppania. (Ei tämä sitä tarkoia, ettenkö voisi joskus vielä mahd. elää yhtälailla kumppanin ja laps(i)en kanssa, tai heidän kanssa samanaikaisesti)
3) Epätiietosisuus "onnistumisesta" - Mitä pelkkä oma halu(ni) ja toive(eni) auttaa ja helpottaa, jos luonto, kohtalo tai mikä lie on päättänyt, etteivä onnistu saamaan lasta hekään, jotka ovat mahdollisesti vuosia yrittäneet saada lapsen onnistumatta, vaikka apuna olisi ja olisi ollut, niin koululääketieteen kuin mahd. vaihoehtoisempiakni tapoja (/hoitoja) Mikä takaa sen, että minä en olisi myös yksi heistä, joka ei "lapsen teossa" onnistuisi, vaikka juuri nyt en tiedä olevani, muuoinkin niin, ettei minulla ole kumppania, jonka kanssa tehdä yhdessä pääös haluammeko tulevaisuudessa yritää saada jälkikasvua vai emme. - Onkin mielestäni epäkohtelaista kysellä keneltäkään, miksi hänellä (/heillä) ei ole jälkikasvua; ikäänkuin kyse olisi aina vain omasta valinnasta ja päätöksestä.
Sinkkumies
1. toinen vanhemmistani kuoli suvussa periytyvään sairauteen nuorena ja pelkään, että sairastun itse tai että lapsi sairastuu tai että lapsenlapsi sairastuu
2. lapsuudenkodissa oli välillä vaikeaa ja nyt elämäni on pääsääntöisesti hyvää, joten en halua takaisin perhe-elämään
3. minulla ei ole puolisoa eikä kovinkaan hyviä sosiaalisia suhteita, enkä halua hankkia lasta yksin ja ilman lähipiirin tukea
Minulla on yksi lapsi, jonka yksinhuoltaja olen. Haluaisin toisen lapsen, tässä syyt miksi en tee:
1. Ei ole miestä. En ole kuluneen viiden sinkkuvuoteni aikana tavannut ketään, joka haluaisi kanssani parisuhteen ja lapsia. Tapailusuhteita on ollut, mutta ne ovat lähes aina päättyneet miehen aloitteesta. Yksikään heistä ei ole halunnut edes viedä suhdetta vakavammalle tasolle saati sitten halunnut lapsia.
2. En haluaisi tehdä toista lasta yksin, koska se tuntuu kovin riskaabelilta. Yhden lapsen kanssa pärjää ihan hyvin henkisesti ja taloudellisesti. Mutta mitä jos minulle kävisi jotain synnytyksessä? Tai mihin edes saisin esikoisen hoitoon synnytyksen ajaksi? Mitä jos vauvalla on koliikki enkä selviäkään yksin? Mitä jos lapsi on vammainen ja olisin hänestä yksin vastuussa, miten sellaista jaksaisi?
3. Toinen syy miksi en halua tehdä lasta yksin, on yhteiskunnan asenteet. Kahden lapsen yh jolla on lapset eri isille (ja tässä sitten toisella ei olisi isää lainkaan) ei ole mitenkään arvostettu henkilö. En jaksaisi vastaanottaa niitä katseita ja kysymyksiä töissä, naapurustossa, tuttujen seurassa tai sukulaisilta. Tuntuisi täysin mahdottomalta odottaa lasta yksin ja olla kuin kävelevä huutomerkki, että tässä on tulossa baaripanon lapsi. Lisäksi parisuhdehaaveet saisi haudata lopullisesti, koska kuka haluaa kahden lapsen yh:n joka on tehnyt toisen tietoisesti yksin? Ei siinä vaiheessa olisi enää merkitystä sillä, että olen koulutettu, hyvätuloinen, vakaassa elämäntilanteessa, nätti jne. Niin se vaan on.
1. Minulla ei ikinä ole ollut "vauvakuumetta".
2. En oikeastaan edes pidä lapsista.
3. Olen (onneksi) jo liian vanha.
Minun ainoa syyni: ei ole luotettavaa miestä. Olen kyllä etsinyt ja etsinyt vuosia. Muutama suhde kaatui siihen kun mies ei halunnut lapsia. Yksi suhde kaatui siihen että mies oli väkivaltainen. Kohta ikää jo 40 vuotta joten olen luovuttanut.