Lue keskustelun säännöt.
Puolituttu sairastunut syöpään. Miten on kohteliasta pahoitella?
02.02.2020 |
Puolituttu otti yhteyttä ja kertoi juuri saaneensa syöpädiagnoosin. En osaa oikein sanoa hänelle mitään. Osaako kukaan neuvoa mikä olisi hyvä tapa kommentoida? En halua sanoa osanottoa, koska hän tarvitsee toivoa. En voi toivottaa että parane pian, koska syöpä on pitkä tie. Mitä sanon hänelle?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syöpiä on monenlaisia. Paikalliset ei levinneet vain napsaistaan pois ja se on siinä.
Levinneiden kanssa on sitten toinen juttu.
Eli pelkästään se, että syöpä on lyödetty ei vielä paljoa kerro.
Kolmasosa ihmisistä saa elämänsä aikana syöpädiagnoosin ja suurin osa paranee ilman ongelmia.
Eli kannattaa sanoa vaikka, että "Kyllä sä paranet".
Se, että on ”paikallinen” syöpä, ei tarkoita, että se olisi pikkujuttu. Syöpä ei koskaan ole. Mediassakin esillä ollut rintasyöpä voi levitä aivoihin, luihin, uusia toisessa rinnassa, munasarjoissa. Kuolema on aina vaihtoehto, jota ei voi unohtaa. Onko sulla ollut syöpä?
Puolisolta löytyi vuosi sitten syöpä kooltaan 6mm*1.2mm, joka leikattiin. Imusolmukkeet puhtaat eikä leviämistä verisuonistoon.
Kuolema on joka päivä vaihtoehto ja moni jää jopa auton alle. Todennäköisemmin puolisoni kuolee onnettomuuteen kun tohon syöpään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syöpiä on monenlaisia. Paikalliset ei levinneet vain napsaistaan pois ja se on siinä.
Levinneiden kanssa on sitten toinen juttu.
Eli pelkästään se, että syöpä on lyödetty ei vielä paljoa kerro.
Kolmasosa ihmisistä saa elämänsä aikana syöpädiagnoosin ja suurin osa paranee ilman ongelmia.
Eli kannattaa sanoa vaikka, että "Kyllä sä paranet".
Suurin osa paranee ilman ongelmia oli koominen kommentti.
t. parantunut ja fyysisiä ongelmia, kuten monilla muillakin syövästä parantuneilla
Niin koska sun syöpä oli levinnyt ja hoidot sen mukaisia. Puhuin paikallisista syövistä, jotka eivät ehtineet levitä.
Ei ihminen, jonka kirjoitusta kommentoit, kertonut syövänsä levinneen.
Mm. sädehoidon myötä voi puhjeta lymfaödeema, jos esim. rintasyöpäleikkauksen yhteydessä imusolmukkeet on varmuuden vuoksi kainalosta poistettu.
Tällöin käsivarsi turpoaa (lymfahoidoista huolimatta) varsinkin kuumassa kelissä, eli riesa on loppuelämän pituinen, vaikka itse syövästä olisikin parantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syöpiä on monenlaisia. Paikalliset ei levinneet vain napsaistaan pois ja se on siinä.
Levinneiden kanssa on sitten toinen juttu.
Eli pelkästään se, että syöpä on lyödetty ei vielä paljoa kerro.
Kolmasosa ihmisistä saa elämänsä aikana syöpädiagnoosin ja suurin osa paranee ilman ongelmia.
Eli kannattaa sanoa vaikka, että "Kyllä sä paranet".
Suurin osa paranee ilman ongelmia oli koominen kommentti.
t. parantunut ja fyysisiä ongelmia, kuten monilla muillakin syövästä parantuneilla
En halua vähätellä mutta monesta muustakin vakavasta taudista jää fyysisiä tai psyykkisiä ongelmia. Kuten sydänkohtauksista, aivoverenvuodoista, aivoinfarkteista, puhumattakaan onnettomuuksien uhreista.
Itselleni jäisi soimaan sanat " jos joku tuosta selviää, niin se olet sinä". Ja olen selvinnyt jatkoajalla toiselle, kun monet tutuksi tulleet sairastuneet ovat jääneet matkalle. Ehkä tuo lause sopii vain huonolle ennusteelle. Mutta tulevaisuuden toivo ja usko potilaan voimiin ja kykyyn selvityä, antaa paljon sille potilaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syöpiä on monenlaisia. Paikalliset ei levinneet vain napsaistaan pois ja se on siinä.
Levinneiden kanssa on sitten toinen juttu.
Eli pelkästään se, että syöpä on lyödetty ei vielä paljoa kerro.
Kolmasosa ihmisistä saa elämänsä aikana syöpädiagnoosin ja suurin osa paranee ilman ongelmia.
Eli kannattaa sanoa vaikka, että "Kyllä sä paranet".
Suurin osa paranee ilman ongelmia oli koominen kommentti.
t. parantunut ja fyysisiä ongelmia, kuten monilla muillakin syövästä parantuneilla
Niin koska sun syöpä oli levinnyt ja hoidot sen mukaisia. Puhuin paikallisista syövistä, jotka eivät ehtineet levitä.
Ei ihminen, jonka kirjoitusta kommentoit, kertonut syövänsä levinneen.
Mm. sädehoidon myötä voi puhjeta lymfaödeema, jos esim. rintasyöpäleikkauksen yhteydessä imusolmukkeet on varmuuden vuoksi kainalosta poistettu.
Tällöin käsivarsi turpoaa (lymfahoidoista huolimatta) varsinkin kuumassa kelissä, eli riesa on loppuelämän pituinen, vaikka itse syövästä olisikin parantunut.
Elefanttitauti on harvinainen kun kysymys paikallisesta syövästä, jossa ei tarvetta sädettää (korkeintaan varmuuden vuoksi poistetaan muutama imusolmuke).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syöpiä on monenlaisia. Paikalliset ei levinneet vain napsaistaan pois ja se on siinä.
Levinneiden kanssa on sitten toinen juttu.
Eli pelkästään se, että syöpä on lyödetty ei vielä paljoa kerro.
Kolmasosa ihmisistä saa elämänsä aikana syöpädiagnoosin ja suurin osa paranee ilman ongelmia.
Eli kannattaa sanoa vaikka, että "Kyllä sä paranet".
Se, että on ”paikallinen” syöpä, ei tarkoita, että se olisi pikkujuttu. Syöpä ei koskaan ole. Mediassakin esillä ollut rintasyöpä voi levitä aivoihin, luihin, uusia toisessa rinnassa, munasarjoissa. Kuolema on aina vaihtoehto, jota ei voi unohtaa. Onko sulla ollut syöpä?
Kuolema on aina melkoisen todennäköinen vaihtoehto ilman syöpääkin. Kaikille.
Syöpä tuo usein tuon kaikkia koskevan teorian konkreettiseksi. Teroria ja käytäntö on ihan eri asioita.
Toivotat voimia ja tarjoat apuasi. Kaveri tarvitsi välillä saattajaa ja esim.autokyytiä kauppaan. Saattajaa tarvittiin joka arkiseen asiaan, koska hänellä oli epävarma olo ja pyörtyminen pelko. Myös kotiin tarvittiin välillä hiljaa istujaa ihan vain pelon takia.
Vierelläkulkija on ihmeellinen apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sepä kurjaa"
"Voi, miten ikävää"
"Olen pahoillani"
ja noiden jälkeen "Voimia sinulle" tms.
Lässytilässyti. Ja sen jälkeen kannattaa kadota, ettei toisesta vain tule _riesa_.
Tuota ”tarvitsetko apua” ei myöskään kannata todellakaan kysyä, ellei sitten ole valmis tekoihin. Tekopyhyys ei sovi vakaviin paikkoihin. Itse olen saattohoitanut ystäväni syöpään, ja minua itseäni on _kiusattu_ vaikeasta sairaudesta. Sellaista ei unohda eikä voi antaa anteeksi.
Olisin hämmästynyt. Sanoisin ensin onko tuo totta. Alkaisin kysellä, koska ihminen haluaa puhua. Mikä syöpä, milloin sait tietää, onko levinnyt, mitä nyt tehdään seuraavaksi j.n.e. Hän mahdollisesti kertoo.. Sitten voit kertoa miten hoidot ovat kehittyneet. Hyvä että löytyi nyt ehkä alkuvaiheessa. Siinä voi olla hyvät ennusteet..... luo toivoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolituttu ehkä ajattelee olevansa läheisempi ap:lle kuin ap itse ajattelee heidän suhteestaan, ja siksi on ''puolitutulle'' kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Puolituttu ehkä ajattelee olevansa läheisempi ap:lle kuin ap itse ajattelee heidän suhteestaan, ja siksi on ''puolitutulle'' kertonut.
Niin? Nytkö sitten ap sanoo puolitutulle, että älä minulle avaudu, olet liian kaukainen tuttu että haluaisin kuulla sairauksistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia hoitoihin ja tsemppiä. Haluatko, että pidän yhteyttä whatsupilla tai puhelimitse?
Kannattaa mennä sairaan ihmisen ehdoilla koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko ihmiset ovat näin pihalla, etteivät osaa noin yksinkertaista asiaa kysymättä av:lta? Huh-huh....
No kuule. Itse kun menetin onnettomuudessa perheenjäsenen kuolemalle, niin suurin osa ystävistäni ja sukulaisistani ei pahoitellut asiaa mitenkään vaan olivat täysin hiljaa, mitään osanottoa ei tullut. Muutama ystävä laittoi viestin, että voisivat auttaa, että pyydä vain jos haluat apua, mutta kun pyysin, niin kukaan ei sitten ollutkaan valmis auttamaan (pyysin esim. käymään pariksi tunniksi vain juttelemaan). Että ei se näköjään niin helppoa ole. Ap
Mitä ne pahoittelut auttavat? Joku muodon vuoksi sanottu "Otan osaa" on yhtä tyhjän kanssa tuollaisella hetkellä.
Ei kai sen sanomisen tarvitse auttaakaan? On vain osoitus että toinen on tietoinen ja pahoillaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla löydettiin paikallinen haimasyöpä. Toistaiseksi ei ole levinnyt. Mutta mutta, tosiaisia on että diagoosin saatuaan vain 10 % on elossa 6 kk päästä. Viiden vuoden päästä vain 2.5 %.
Eli kuolema tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.
Älä sano, kyllä sinä selviät..
Kuolemankin voi ottaa puheeksi. Aika on kortilla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla löydettiin paikallinen haimasyöpä. Toistaiseksi ei ole levinnyt. Mutta mutta, tosiaisia on että diagoosin saatuaan vain 10 % on elossa 6 kk päästä. Viiden vuoden päästä vain 2.5 %.
Eli kuolema tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.
Älä sano, kyllä sinä selviät..
Kuolemankin voi ottaa puheeksi. Aika on kortilla.
Minä myös etenevästi sairaana puhun mielelläni kuolemasta. Monelle se tuntuu olevan vaikeaa. Kun tulevaisuutta ei ole, loppuu ajatus.
Vielä ei ole surunvalittelujen aika, jos potilas on elossa. Tosiaan parempi sanoa, että voi tarjota apua ja vaikka kuunnella huolia (jos todella olet valmis käyttämään siihen aikaasi), sekä toivottaa jaksamisia hoitojen aikana.
Sanoisin, että tsemppiä. Kertoisin, että nykyään syöpä saadaan usein taltutettua ja moni voi elää normaalia elämää. Uskoa siihen, että selviytyy. Hyvin moni on selvinnyt ja juuri sillä ettei ole menettänyt toivoaan.
Potilaan mielialalla on suuri merkitys kaikkien sairauksien paranemisessa.
Oikea tapa reagoida ( itse olen syöpäpotilas, selvitynyt remissioon)
Pahoittelun sijaan kerro selviytystarinoita joita tiedät varmuudella.
Muistuta että syöpähoito on Suomessa ensiluokkaista ja hän on asiantuntevan hoidon piirissä nyt eli asialle tehdään jotain koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Oikea tapa reagoida ( itse olen syöpäpotilas, selvitynyt remissioon)
Pahoittelun sijaan kerro selviytystarinoita joita tiedät varmuudella.
Muistuta että syöpähoito on Suomessa ensiluokkaista ja hän on asiantuntevan hoidon piirissä nyt eli asialle tehdään jotain koko ajan.
Epätoivoa ei tule ruokkia millään pahoitteluilla ---- vaan toimia kuten edellä neuvotaan!
Toivo vahvistaa henkisesti, vaikka olisi kuinka toivoton olo!
Kannattas vähätellä ja kertoa kuinka monella muullakin on ollut sellainen ja tällainen. Säästyy sitten niiltä viesteiltä jatkossa. Kun omassa päässä miettii miten asiat pitää olla hoidettu jos kuoleekin, niin ei todellakaan jaksa vähättelyä.