Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa jotain sairautta, joka aiheuttaa ajan kulun kokemuksen nopeutumista?
02.02.2020 |
Tämä, miten nopeaa aika mun elämässä nykyään kuluu, alkaa olla jo ihan hullua. Enkä ole edes vielä neljääkymmentä.
Tässä esimerkki: Perjantai-iltana päätin ottaa vähän rennosti (selvennyksenä: en juonut kuitenkaan tippakaan alkoholia) Tarkoitus oli kokkailla kotosalla hyvää ruokaa, syödä vähän suklaata ja selata somea. Tarkoitus oli mennä nukkumaan kolmen-neljän maissa yöllä. Silloin sitä mietinkin. Herkuttelut oli jo herkuteltu. Kuitenkin päätin hetken vielä selata somea, kun en ollut ehtinyt selata juuri yhtään. Lueskelin mm. tätä palstaa ja katselin netistä kenkiä. Todellisuudessa valvoin lopulta vahingossa neljään asti lauantai-iltapäivänä! Aika vain vilahti. En nukahtanut tai mitään enkä saanut mitään kohtausta. Joskus kymmenen aikaan aamulla vastasin kaverin viestiin ja totesin mielessäni että venähtipä tämä nukkumaan meneminen taas, mutta menen ihan just. Sitten ihan vilauksessa se kello olikin sen neljän iltapäivällä. Tunti ihan hullulta. Mun mielestä sen ois pitänyt olla vasta neljän yöllä. Se ois käynyt järkiinsä.
Tämä ei ollut edes ainoa kerta. Tätä tapahtuu todella usein. Saatan siis valvoa ilman mitään ongelmia reilusti yli 30 tuntia, koska aika menee niin nopeasti, niin ei se edes tunnu siltä että olisin valvonut niin kauan. Toisaalta saatan olla melkein vuorokauden nukkumassa, kun ei se tunnu siltä että olisin nukkunut niin kauan, kun aika menee niin nopeasti. Viikonloput menee lähes aina hukkaan. On se perjantai-ilta ja sitten yhtäkkiä jo sunnuntai-ilta. Mitään ei ehtinyt taas tehdä. Ei ehdi arkenakaan vapaa-aikana kuin pakolliset kotityöt, vaikka ei mulla ole edes lapsia tai puolisoa. Aina ilta tulee silmänräpäyksessä eikä ikinä edes ehdi hyvissä ajoin nukkumaan. Vaikka pitäis somet kiinni, niin se aika menee siltikin vilauksessa.
Hyvä esimerkki tällaisesta ajan vilahduksesta on se, että jos herään vaikka vapaapäivän aamulla seitsemältä (nukuttuani edellisestä päivästä asti) ja ajattelen että nyt heräsin sentään kivan aikaisin. Tässähän ehtii tänään vaikka mitä. Vähän tässä vaan ensin suunnittelen että mitä kaikkea teen. En nukahda uudestaan, enkä ota edes puhelinta tai konetta selattavaksi, mutta sitten kun hetken mielessäni suunnittelen ja vilkaisen kelloa, niin se onkin yleensä jo kymmenen paikkeilla. Aika vain vilahtaa. Se suorastaan kiitää. Enkä minä pysy perässä. Tämä on ihan älytöntä tämä ajan kulun nopeus!
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiohäiriö. Oletko kokenut jonkin trauman?
En ole mielestäni kokenut mitään traumoja, mutta mietin tässä että voiko se olla muutenkin tai mikä riittää traumaksi. Esim aurallinen migreeni oli lapsena mulle aika säikäyttävä kokemus ja pitkään salasin sen ja luulin että mulla on joku sokeuttava sairaus. Riittääköhän tuollainen traumaksi? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä selittääkö tämä ihan ap:n tapausta, mutta vanheneminen ei ole ainoa, joka tuollaista aiheuttaa. Itse olen huomannut, että päivinä, joina en käytä nettiä ollenkaan, aika kuluu "normaalisti". Elikkä hitaasti. Katsoo kelloa, että mitä, onko se vasta noin vähän.
Netti ja älylaitteet pitävät aivot jatkuvassa häiriökierteessä. Oikeastihan me tehdään esim. netissä surffatessamme paljon enemmän kuin mitä luulemme tekevämme. Sitä luulee kirjoittavansa vain yhden turhan viestin AV:lle, mutta näpyttely vie aikansa, välillä Googlaa jotain tietoa, sitten Googlaa kirjoitetaanko yksi sana yhteen vai erikseen, sitten Googlaa jotain muuta mikä tuli mieleen, sitten palaa kirjoittamaan sitä viestiä, sitten näkee jännän otsikon sivupalkissa ja lukaisee sen ketjun joka onkin 12 sivua mutta eihän tässä nyt aikaa mene... paitsi että kello onkin yhtäkkiä hypännyt kolme tuntia eteenpäin, miten ihmeessä tässä näin kävi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiohäiriö. Oletko kokenut jonkin trauman?
En ole mielestäni kokenut mitään traumoja, mutta mietin tässä että voiko se olla muutenkin tai mikä riittää traumaksi. Esim aurallinen migreeni oli lapsena mulle aika säikäyttävä kokemus ja pitkään salasin sen ja luulin että mulla on joku sokeuttava sairaus. Riittääköhän tuollainen traumaksi? -ap
Todella mielenkiintoista, en ole kuullut tuolalisesta ilmiöstä, että ajantaju katoaisi noin rankasti ja ikään kuin "huomaamatta"...
Kai sulla jotenkin erilaiset aivot on. Mutta ei se ongelma ole, ellet sinä sitä sellaiseksi koe. Ehkä tarvitset vain enemmän kalenteria ja muistutuksia?
Minun käsitykseni mukaan - tämä ei ole mitään tieteellistä, tietääkseni - migreenin taustalla on aina trauma, mutta sillä ei ole väliä mistä se trauma on tarkalleen ottaen tullut, kun se on jo löytänyt purkautumiskeinon (esim. migreeni). Onko mahdollista, että migreenikohtaukset ovat luoneet sinuun sellaisia muutoksia, joiden vuoksi tietoisuutesi toimii poikkeavasti?
Edelliseen lisään vielä, että epäsäännöllinen rytmi (ap suunnitteli menevänsä nukkumaan aamulla!?!?) voi aiheuttaa aivotoimintaan häikkää. Tuo aloituksen kuvailu on vain niin äärimmäistä... oletko ap elänyt pitkäänkin tuolla asenteella, että rytmin kuperkeikka silloin tällöin on hemmottelua? Miten asenne vaikuttaa arkeesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiohäiriö. Oletko kokenut jonkin trauman?
En ole mielestäni kokenut mitään traumoja, mutta mietin tässä että voiko se olla muutenkin tai mikä riittää traumaksi. Esim aurallinen migreeni oli lapsena mulle aika säikäyttävä kokemus ja pitkään salasin sen ja luulin että mulla on joku sokeuttava sairaus. Riittääköhän tuollainen traumaksi? -ap
Todella mielenkiintoista, en ole kuullut tuolalisesta ilmiöstä, että ajantaju katoaisi noin rankasti ja ikään kuin "huomaamatta"...
Kai sulla jotenkin erilaiset aivot on. Mutta ei se ongelma ole, ellet sinä sitä sellaiseksi koe. Ehkä tarvitset vain enemmän kalenteria ja muistutuksia?
Minun käsitykseni mukaan - tämä ei ole mitään tieteellistä, tietääkseni - migreenin taustalla on aina trauma, mutta sillä ei ole väliä mistä se trauma on tarkalleen ottaen tullut, kun se on jo löytänyt purkautumiskeinon (esim. migreeni). Onko mahdollista, että migreenikohtaukset ovat luoneet sinuun sellaisia muutoksia, joiden vuoksi tietoisuutesi toimii poikkeavasti?
Höpö höpö. Ei migreenin taustalla mitään traumaa ole tai sitten meillä on puoli sukua traumatisoituneita. Se on periytyvä sairaus. Geeneissä kulkee. Ei tarvi traumoja. Tarvii vain menkat tai juustoa tai viiniä, niin kohtaus iskee taas.
-sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen lisään vielä, että epäsäännöllinen rytmi (ap suunnitteli menevänsä nukkumaan aamulla!?!?) voi aiheuttaa aivotoimintaan häikkää. Tuo aloituksen kuvailu on vain niin äärimmäistä... oletko ap elänyt pitkäänkin tuolla asenteella, että rytmin kuperkeikka silloin tällöin on hemmottelua? Miten asenne vaikuttaa arkeesi?
Arki on sellaista että koko ajan on kiire johonkin. Iltaisin on yleensä kiire nukkumaan, että ehtii ajoissa. Arki-iltaisin ei ole aikaa rentoutua. Sitten on vain kiva joskus rentoutua ilman sitä kiirettä nukkumaan. Olisi tylsää jos perjantai-iltanakin olisi kiire nukkumaan eikä olisi yhtään rentoutumisaikaa. On siis pakko päättää että silloin saan valvoa siihen kolmeen-neljään että ehdin kerrankin viettää rentouttavan illan. Yleensä se aamuneljäkin tulee vain sitten hetkessä ja juuri mitään ei ole ehtinyt sinä iltana tehdä eikä rentoutua somen parissa, niin että tuntisi somettaneensa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko tuo sitten olla jotain ihan migreeniauraa? Mulla on tuon tyypistä migreenissä, tosin pienemmässä mittakaavassa.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tuo sitten olla jotain ihan migreeniauraa? Mulla on tuon tyypistä migreenissä, tosin pienemmässä mittakaavassa.
Mielenkiintoista. En tiedä. Näköhäiriöitä ei ainakaan ole. Millaista sinulla tuon pienemmän mittakaavan ajan kulun nopeutuminen oikein on?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tulee sellaisia poissaolokohtauksia että vain jäädyn enkä muista itse näistä mitään, mutta ne kestää ehkä minuutin. Neurologin mukaan migreeniä siis.
T. Se migreeniauratyyppi
Aika voi pomppia. Olen nähnyt samaa, kun katoaa jopa päiviä.
Dzinccis
Sitten vtuttaa, jos ne päivät katoaa lomista, kun niiden eteen on vuoden tehnyt töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole hdd, ei ssd, ei häiriö, ei käiriö, joita saatanan kätyrit ehdottavat.
Ei se ole se. Nämä ankeuttajat ovat vain harhauttajia. Demoneja.
Sinun ap kannattaa miettiä missä olet. Tosin ei se sinua pelasta ;)
Zinccis
Pajauttelu voi vaikuttaa ajan kulumiseen todella hämmentävästi. Siitä olen jutellutkin parin asiaa harrastaneen kanssa. Vaikutuksen alaisena saattaa ajan kulumisen kokea yhtä aikaa nopeana ja hitaana. Sitä on mahdoton selittää niin että sen saisi kuulostamaan edes omasta mielestä järkevältä.
On se sellainen päihde että sitä ei voi kaikille suositella. Jos vähänkin epäilet että sulla on heikko psyyke niin jätä kokeilematta. Se on ihan hullua kun muutama tunti on samaan aikaan lyhyt ja pitkä aika. Siinä voi vain todeta että kaikkea omituistakin tämä päihde aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna minä kokeilisin somelakkoa. Ihan oikeasti siitä irrottautumista joksikin aikaa.
Mulle tulee tästä mieleen se, että ehkä arkesi on sulle yksinkertaisesti ihan liian kuormittavaa ja stressaavaa. Kun vihdoin pääset vapaalle, menet vihdoinkin rauhassa ollessasi sellaiseen "flow-tilaan", että ajantaju katoaa sen seurauksena kokonaan. Ehkä se on aivojesi reaktio kipeästi kaivattuun lepoon, vähän niinkuin äärimmäisen väsynyt ihminen voi nukkua liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Pajauttelu voi vaikuttaa ajan kulumiseen todella hämmentävästi. Siitä olen jutellutkin parin asiaa harrastaneen kanssa. Vaikutuksen alaisena saattaa ajan kulumisen kokea yhtä aikaa nopeana ja hitaana. Sitä on mahdoton selittää niin että sen saisi kuulostamaan edes omasta mielestä järkevältä.
On se sellainen päihde että sitä ei voi kaikille suositella. Jos vähänkin epäilet että sulla on heikko psyyke niin jätä kokeilematta. Se on ihan hullua kun muutama tunti on samaan aikaan lyhyt ja pitkä aika. Siinä voi vain todeta että kaikkea omituistakin tämä päihde aiheuttaa.
Mitä on pajauttelu?
Jos ap: llä on migreeni, hänen pitäisi ehdottomasti pitää vuorokausirytmi tasaisena. Valvominen tai liika nukkuminen provosoi kohtauksia.
Kelloaika ja psykologinen aika on eri asiat.
Ei tuossa ole kyse ajan nopeutumisesta vaan someriippuvuudesta. Et vaan osaa lopettaa ajoissa.
Lapsia sulla ei selvästi olekaan, eikä kai puolisoakaan, kun ehdit ottaa omaa aikaa noin paljon.
Dissosiaatiohäiriö. Oletko kokenut jonkin trauman?