Onko olemassa jotain sairautta, joka aiheuttaa ajan kulun kokemuksen nopeutumista?

Tämä, miten nopeaa aika mun elämässä nykyään kuluu, alkaa olla jo ihan hullua. Enkä ole edes vielä neljääkymmentä.

Tässä esimerkki: Perjantai-iltana päätin ottaa vähän rennosti (selvennyksenä: en juonut kuitenkaan tippakaan alkoholia) Tarkoitus oli kokkailla kotosalla hyvää ruokaa, syödä vähän suklaata ja selata somea. Tarkoitus oli mennä nukkumaan kolmen-neljän maissa yöllä. Silloin sitä mietinkin. Herkuttelut oli jo herkuteltu. Kuitenkin päätin hetken vielä selata somea, kun en ollut ehtinyt selata juuri yhtään. Lueskelin mm. tätä palstaa ja katselin netistä kenkiä. Todellisuudessa valvoin lopulta vahingossa neljään asti lauantai-iltapäivänä! Aika vain vilahti. En nukahtanut tai mitään enkä saanut mitään kohtausta. Joskus kymmenen aikaan aamulla vastasin kaverin viestiin ja totesin mielessäni että venähtipä tämä nukkumaan meneminen taas, mutta menen ihan just. Sitten ihan vilauksessa se kello olikin sen neljän iltapäivällä. Tunti ihan hullulta. Mun mielestä sen ois pitänyt olla vasta neljän yöllä. Se ois käynyt järkiinsä.

Tämä ei ollut edes ainoa kerta. Tätä tapahtuu todella usein. Saatan siis valvoa ilman mitään ongelmia reilusti yli 30 tuntia, koska aika menee niin nopeasti, niin ei se edes tunnu siltä että olisin valvonut niin kauan. Toisaalta saatan olla melkein vuorokauden nukkumassa, kun ei se tunnu siltä että olisin nukkunut niin kauan, kun aika menee niin nopeasti. Viikonloput menee lähes aina hukkaan. On se perjantai-ilta ja sitten yhtäkkiä jo sunnuntai-ilta. Mitään ei ehtinyt taas tehdä. Ei ehdi arkenakaan vapaa-aikana kuin pakolliset kotityöt, vaikka ei mulla ole edes lapsia tai puolisoa. Aina ilta tulee silmänräpäyksessä eikä ikinä edes ehdi hyvissä ajoin nukkumaan. Vaikka pitäis somet kiinni, niin se aika menee siltikin vilauksessa.

Hyvä esimerkki tällaisesta ajan vilahduksesta on se, että jos herään vaikka vapaapäivän aamulla seitsemältä (nukuttuani edellisestä päivästä asti) ja ajattelen että nyt heräsin sentään kivan aikaisin. Tässähän ehtii tänään vaikka mitä. Vähän tässä vaan ensin suunnittelen että mitä kaikkea teen. En nukahda uudestaan, enkä ota edes puhelinta tai konetta selattavaksi, mutta sitten kun hetken mielessäni suunnittelen ja vilkaisen kelloa, niin se onkin yleensä jo kymmenen paikkeilla. Aika vain vilahtaa. Se suorastaan kiitää. Enkä minä pysy perässä. Tämä on ihan älytöntä tämä ajan kulun nopeus!