Lue keskustelun säännöt.
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7620)
Vierailija wrote:
Mä en ole saanut ikinä valkosipuleita kasvamaan. Enkat taitaa olla yhdessä penkissä kynnet neljättä kesää, aina kasvattaa vaan höntylän keväällä ja sitten kuolee kesän mittaan, tehdäkseen saman seuraavana kesänä. Teenkö jotain väärin? Liian vähän lannoitusta?
Miten sä olet ne laittanut kasvamaan ja mistä? Jos olet jotain kaupan vihannesosaston valkosipulien kynsiä laittanut maahan, niin ne on todennäköisesti hybridejä. Ei ne tuota uusia valkosipuleita. Osta talvivalkosipuleita puutarhamyymälästä ja pyydä mukaan kasvatusohjeet ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Yksi asia, mitä ei voi riittävästi korostaa valmistautumisessa on oma fyysinen kunto. Kriisitilanteessa voi hyvin tulla tilanne, että lähipalvelut heikkenevät huomattavasti ja niitä keskitetään isompiin keskittymiin. Samanaikaisesti voi olla, että autoilla ei pääse kulkemaan esimerkiksi siksi, että aurauskalustoa on siirretty armeijan käyttöön ja vain suurimmat väylät pystytään pitämään auki.
Muistakaa siis huolehtia siitä, että ette ole oman laiskuutenne takia siinä kunnossa, että teitä pitää auttaa, vaan pystytte tarvittaessa auttamaan myös muita. Tässä maassa on kuitenkin erittäin paljon niitä, jotka ovat huonossa kunnossa ilman omaa syytään.
Jeps. Itse pidän kuntoa yllä erityisesti juuri arkiliikunnalla. Kävelen usein pitkiäkin matkoja painavien kantamusten kanssa ja teen kotityötkin käsin/manuaalisesti, esim. pyykinpesu. Nykyään ihmisillä on niin helppoa kun koneet tekee kaiken työn, että jos sähköverkko kaatuisi pitkäksi aikaa ja pitäisi alkaa käsipyykkäämään niin monella menisi varmaan selkä siinä hommassa kun ei ole tottunut moiseen rutiiniin. Juuri luin juttua siitä miten tämä elämäntapani linkittyy pitkäikäisyyteen ja terveyteen.
Firman joululahja lahjakortilla oon hankkinut Fiskarsin retkikirveen sekä viimeksi monitoimirepun.
Vierailija wrote:
Firman joululahja lahjakortilla oon hankkinut Fiskarsin retkikirveen sekä viimeksi monitoimirepun.
Yllättävän hyödyllinen joululahja! Saisi olla yleisempi käytäntö, svittuilukorttien tai firman logo kahvimukien sijaan, heh.
Ostan toisinaan itse lahjoiksi varautumismielessä hyödyllisiä lahjoja, esim. sisarelle tuparilahjaksi sammutuspeite ja kätevän kokoinen vaahtosammutin, koska tiedän ettei hänellä sellaista ole, eikä ole osannut edes ajatella hankkivansa. Nämä on aina otettu hyvin vastaan, vaikka vastaanottaja ei olisi preppaaja tyyppiä. Salakavalasti pidän huolta lähipiirinkin varautumisesta. ;D
Oon miettinyt että mitenkähän täällä kaupungissa sitten tulisi toimeen...
Mitä me kaupunkilaiset voidaan tehdä että selvittäisiin jos yhteiskunta kaatuu? Ei oo omia kaivoja, puuhelloja ja kasvimaita kerrostalossa.
Varmaan kuollaan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupungistahan on lähdettävä ruuan ja lämmön perässä. Eli mieti valmiiksi minne ja miten mennä ja kokoa reppu, mitä otat mukaan.
Vierailija wrote:
Kaupungistahan on lähdettävä ruuan ja lämmön perässä. Eli mieti valmiiksi minne ja miten mennä ja kokoa reppu, mitä otat mukaan.
No jos ei ole ketään lähipiirissä joka asuu maalla. Kai sitten olisi mentävä johonkin evakuointikeskukseen muiden kanssa olemaan tai vallattava jokin talo jostakin korvesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Oon miettinyt että mitenkähän täällä kaupungissa sitten tulisi toimeen...
Mitä me kaupunkilaiset voidaan tehdä että selvittäisiin jos yhteiskunta kaatuu? Ei oo omia kaivoja, puuhelloja ja kasvimaita kerrostalossa.
Varmaan kuollaan sitten.
Voi tehdä paljonkin. Ennenkin on selvitty ja kaupunkiviljelty. Suosittelen perehtymään kotivaraan ja selviytymisen alkeisiin 72 tuntia sivustolla.
Vierailija wrote:
Oon miettinyt että mitenkähän täällä kaupungissa sitten tulisi toimeen...
Mitä me kaupunkilaiset voidaan tehdä että selvittäisiin jos yhteiskunta kaatuu? Ei oo omia kaivoja, puuhelloja ja kasvimaita kerrostalossa.
Varmaan kuollaan sitten.
Jos koko yhteiskunta kaatuisi niin ongelmia tulisi niin kaupungissa kuin maallakin. Maalla asujista vain murto-osa omistaa puitteet ja taidot max 80% omavaraisuuteen. Hyvä uutinen on se että yhteiskunta ei ihan hepposesta ole romahtamassa, ja vaikka romahtaisikin niin laumaeläimenä ihmiset luonnostaan hakee järjestystä ja yhteiskuntajärjestelmän kaatuessa on muodostamassa kiireellä uutta yhteisöä. Yksin ei pärjää kukaan kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Jeesus riittää.
Vain luovuttajille jotka eivät osaa ottaa yhtään vastuuta itsestään, vaan antavat senkin jonkun mielikuvituskaverin hoidettavaksi, vaikka se johtaisi kriisissä turhaan kärsimykseen ja kuolemaan. Kukaan ei ole pyhällä hengellä elänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mä en ole saanut ikinä valkosipuleita kasvamaan. Enkat taitaa olla yhdessä penkissä kynnet neljättä kesää, aina kasvattaa vaan höntylän keväällä ja sitten kuolee kesän mittaan, tehdäkseen saman seuraavana kesänä. Teenkö jotain väärin? Liian vähän lannoitusta?
Vielä kerran se jo kertaalleen esitetty kysymys: Mistä olet alunperin ne valkosipulin istukkaat hankkinut?
Valkosipuli elää Suomessa äärirajoilla, kuten moni muukin kasvis. Se tarkoittaa sitä, että Suomessa ei (ei ainakaan aloittelijan) kannata kasvattaa kuin pohjoisen valaistusolosuhteisiin sopeutuneita kantoja. Mitään "hybridi"valkosipuleita ei ole olemassakaan, koska valkosipuli ei enää lisäännyt suvullisesti. Ei ole siis mahdollista olla risteymiäkään.
Kauppojen ruokaosastolla tosin valkosipuli on yleensä kasvatettu jossain muualla kuin Suomessa, ja jos siitä ottaa kynnet, niin se ei pärjää täkäläisissä olosuhteissa. Pahimmillaan noi on lämpökäsitelty niin, ettei ne edes idä.
Valkosipuli istutetaan syksyllä, noin lokakuussa. Lajikkeena kannattaa olla jokin vanha suomalainen tai venäläinen kanta, Aleksandra tms on hyvä, luotettava. Suomessa pärjää ns. hardneck- lajikkeet, eli kun kasvatat valkosipulia, niin sitä ei voi sitten säilöä nätisti letitettynä, koska se varsi ei taivu letille.
Penkin on oltava syvämultainen, eli sellainen minimissään 20cm multaa ennen tiivistä savea/puutarhanpohjaa (oma kokemus). Kynnet erotellaan siitä sipulista ja istutetaan noin 10cm syvyyteen multaan juuripuoli alaspäin. Se terävä hiippa siis ylöspäin. Eteläisessä Suomessa valkosipulia voi istuttaa vielä nytkin.
Lannoitus on tärkeää, muttei mitään ydinfysiikkaa. Minulla on penkin pohjalle laitettu keskeneräistä kompostia, sen päälle kaupan halvinta puutarhamultaa, johon pinnalle on talven aikana ripoteltu tuhkaa tulisijoista. Sen kummemmin en ole lannoitellut, tuo sama penkki on nyt kolmatta kertaa valkosipulille, välissä siinä on kasvanut maissia ja papuja.
Nuo ulkomaiset lajikkeet yleensä versovat keväällä aikaisin ja näyttävät hetken komeilta, kun kotimainen lajike jurnuttaa hitaasti. Sitten ne lakastuvat ja nyyhistyvät, ja kotimainen alkaa kasvaa kunnolla. Valkosipulista voi leikata niitä lehtiä (yhden kerrallaan per kasvi) ruuanlaittoon, samaan tapaan kuin sipulinvarsiakin. Meillä niitä käytetään esimerkiksi munakkaan ja munakokkelin mausteena, ja kaikessa ruuanlaitossa, jossa käytettäisiin valkosipulia. Sitten tulee ne itusilmut (kaikki lajikkeet eivät niitä tee), jotka kannattaa leikata käyttöön kun niissä on ensimmäinen silmukka varressa. Jos haluaa lisätä valkosipulia itusilmuista, niin jättää kaksi tai kolme kasvamaan, niistä tulee sellaisia pikkuriikkisten kynsien rykelmiä - ne EIVÄT ole siemeniä. Ne itusilmukynnet istutetaan kuten isotkin kynnet, mutta hieman vähemmän syvälle. Ekana kesänä tuottavat sellaisia ehkä hillosipulin kokoisia kikkareita, mutta seuraavana kesänä sitten jo tavallisia valkosipuleita. Itse olen jättänyt ne kasvamaan sen kaksi vuotta samassa paikassa, mutta voi ne sadonkorjuuaikaan nostaa ja istuttaa sitten uudestaan myöhemmin syksyllä.
Koska valkosipuli kasvaa maan sisässä (vrt. tavalinen sipuli kasvaa maanpinnalla) niin maan laadulla on väliä. Pelkässä sorassa ne eivät kasva, eivätkä savessa. Savimaan omistajana olenkin siis erikseen rakentanut kasvilavoja/kylmäpenkkejä, joissa nämä mullan sisällä kasvavat kasvit (porkkanat, perunat, palsternakat, valkosipulit) viihtyvät. Oikein kuivina kesinä olen niitä kastellut, usein ei tarvitse.
Mitä tarkoittaa biodynaaminen siemen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari v sitten kirjoitin tänne että oma byssy olisi cool puolustusta varten.
No nyt on luvat ja byssyt kaapissa.
Siten vähän rennompi olo jos tulisi akuutti kaaos ja roskaschakki höökisi toisten tiluksille kiusaamaan...
Cityssä toki huonointa kaaoksessa, vesi ja sähkö poikki, ei siis vettä, ruokaa eikä mitään.
Vain betonikoppeja ja nälkäisiä, kiukkuisia ihmisiä...toistensa kurkuissa. Maalla selvästi turvallisempaa sekä jonkintaso omavaraisuus ja rauha,
Talon ikkunoihin vanerit kannattaisi olla jo valmiina. Valmiiksi mittoihin leikattuina.
Ne suojaisivat ikkunoita ja asukkaita mm. myrskyä, kivitystä ja hyökkääjiä vastaan yhteiskunnan romahtamisen jälkeen.
Muutama tähystysluukku/ambuma-aukko tottakai roistoja vastaan.
Keltanokka preppaajille tiedoksi ettei suomalaiset, edes preppaajat, puhu aseilla ihmishenkien uhkaamisesta kasuaalisti kuten jenkkien asehullut. Täällä aseen käyttö keskittyy metsästykseen ja muut uhkat ovat suhteellisen pienet.
Varavoimaa, sopivan pieni parin kilon akusto ja siihen noin 100W-200W mukana kulkevat aurinkokennot (ollut käyttöä usein ihan normiolosuhteissakin). Monipolttoainekeitin jolla saa olosuhteista riippumatta keitettyä vettä tai sulatettua sitä lumesta. Vedenpuhdistin jolla saa puhdasta tavaraa melkein minkä tasoisesta vedestä tahansa. Retkimuonia joka kuluu kiertoperiaatteella. Vähintään viikon setti varalla jatkuvasti.
Sitten on tietysti makuualusta joka menee pieneen tilaan mutta eristyskyky on äärimmäisen hyvä (tietysti kaksoiskäytössä ihan normaalistikin). Untuvapeitto joka menee todella pieneksi mutta lämmin muutama erilainen makuupussi ja muutamia erilaisia majoitusoptioita. Fillari jolla pystyy liikkumaan kätevästi.
Sitten on välineitä ja taitoa joilla pystyy tekemään yhtä ja toista jos pitää pidempään elellä ilman sähköä - ts. kyky tuottaa työvälineitä, ruokailuvälineitä, kalusteita yms jos asiat alkaa mennä todella tiukasti väärään suuntaan.
Ei kannata olla kaiken avun ulottumattomissa. Jokin pienempi taajama suuren valtaväylän lähellä ehkä paras paikka.
Mitä teet jossain korvessa jos tarvitset lääkäriä ja bensa on loppu? Ei kavereita lähistöllä Kaukana muista olevat asumukset houkuttelevat rikollisjoukkoja, sillä oletus on että vastusta ei juuri ole aseelliselle ryhmälle. Jos tulee puutetta mistä tahansa, niin mille alueille luulet avun tulevan ensin? Sinne sinun korpimökkiin vaiko suurimpiin asutuskeskuksiin? Korpimökeissä olijat luultavasti ovat ensimmäisinä varastamassa toisiltaan, sillä oletus on että toisoilla on varastoja. Nukkuakin pitää joskus.
Mutta harva olettaa jonkin lähiön kerrostalossa olevan preppausvarastoa, (vaikka olisikin). Vaihdantatalous muodostuu nopeasti. Korpimökeissä olijat jäävät siitä paitsi.
Vierailija wrote:
Talon ikkunoihin vanerit kannattaisi olla jo valmiina. Valmiiksi mittoihin leikattuina.
Ne suojaisivat ikkunoita ja asukkaita mm. myrskyä, kivitystä ja hyökkääjiä vastaan yhteiskunnan romahtamisen jälkeen.
Muutama tähystysluukku/ambuma-aukko tottakai roistoja vastaan.
Sen verran kannattaa varautua että viikon pari pystyy pyörittämään omaa kriittistä infraansa. Kuukausien tai vuosien mittainen operaatio onkin jo usempaa kertaluokkaa vaikeampi eikä se onnistu ilman yhteistyötä. Kovin harvassa ne tekijät jotka pystyvät pärjäämään missä tahansa olosuhteissa määräämättömän pitkään vaikka sellaisiakin on olemassa. Siis niitä jotka osaavat tehdä yksin aivan kaiken alusta pitäen ilman sähköjä. Suuri osa osaa tehdä jotain, ja jotkut osaavat tehdä jotain hyvin, mutta niitäkin on vähemmän kuin mille tarvis olisi.
Tietty siinä vaiheessa on kyllä jo hyvä osata yhtä ja toista, esimerkiksi ihan perusasioiden tekemistä ilman sähköä.
Yksi asia, mitä ei voi riittävästi korostaa valmistautumisessa on oma fyysinen kunto. Kriisitilanteessa voi hyvin tulla tilanne, että lähipalvelut heikkenevät huomattavasti ja niitä keskitetään isompiin keskittymiin. Samanaikaisesti voi olla, että autoilla ei pääse kulkemaan esimerkiksi siksi, että aurauskalustoa on siirretty armeijan käyttöön ja vain suurimmat väylät pystytään pitämään auki.
Muistakaa siis huolehtia siitä, että ette ole oman laiskuutenne takia siinä kunnossa, että teitä pitää auttaa, vaan pystytte tarvittaessa auttamaan myös muita. Tässä maassa on kuitenkin erittäin paljon niitä, jotka ovat huonossa kunnossa ilman omaa syytään.