Lue keskustelun säännöt.
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7620)
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on varusteltu kaiken varalta, niin kuljetatteko mukana jotain varautumisreppua tms?
Autossa on mukana joitakin varusteita, muttei varsinaisesti mitään reppua tai kassia. En siis ole varautunut kunnolla kodin ulkopuolella. Ehkä pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on varusteltu kaiken varalta, niin kuljetatteko mukana jotain varautumisreppua tms?
EDC eli EveryDay Carry. Ihan peruslaukku jossa laturi, taskulamppu, ensiapuvälineitä jne.. Jos lähtee kauemmas reissuun niin oma laukkunsa soveliailla välineillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on varusteltu kaiken varalta, niin kuljetatteko mukana jotain varautumisreppua tms?
EDC eli EveryDay Carry. Ihan peruslaukku jossa laturi, taskulamppu, ensiapuvälineitä jne.. Jos lähtee kauemmas reissuun niin oma laukkunsa soveliailla välineillä.
Pystytkö antamaan jotain vinkkiä näistä välineistä? Itselläni tulee ihan tavallisellekin reissulle liikaa tavaraa mukaan. Nyt mietin, että mikä olisi se välttämätön, jota jaksaisi kantaa joka paikkaan, mutta kuitenkin olisi tärkeää pitää mukana.
Vierailija kirjoitti:
Miten varauduttu tilanteeseen, jossa pitäisi lähteä väestö suojaan? Tiedätkö oman lähialueesi suojan tai onko sellaista? Mitä mukaan sinne?
On varauduttu viranomaisen ohjeen mukaan.
72tuntia.fi
Vierailija kirjoitti:
Miten varauduttu tilanteeseen, jossa pitäisi lähteä väestö suojaan? Tiedätkö oman lähialueesi suojan tai onko sellaista? Mitä mukaan sinne?
Asumme haja-asutusalueella niin kaukana siitä taajamasta, jossa lähin suoja on, että hätätilanteessa on ohjeiden mukaan turvallisempi pysyä kotona ja suojautua siellä tarvittavalla tavalla (riippuu hätätilanteesta). Meille ei ilmeisesti laskennallisestikaan ole varattu tilaa ko. suojasta, se on tarkoitettu vain sen taajaman laskennalliselle väestölle. Kouluvuotena arkipäivinä lapset tietenkin sitten menevät muiden koululaisten mukana sinne, heillä on mukana lähinnäpuhelin ja pakolliset lääkkeet (täytyykin varmistaa, että onko kaikilla lapsilla mukana särkylääkkeitä; yhdellä on mukana epipen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on varusteltu kaiken varalta, niin kuljetatteko mukana jotain varautumisreppua tms?
EDC eli EveryDay Carry. Ihan peruslaukku jossa laturi, taskulamppu, ensiapuvälineitä jne.. Jos lähtee kauemmas reissuun niin oma laukkunsa soveliailla välineillä.
Pystytkö antamaan jotain vinkkiä näistä välineistä? Itselläni tulee ihan tavallisellekin reissulle liikaa tavaraa mukaan. Nyt mietin, että mikä olisi se välttämätön, jota jaksaisi kantaa joka paikkaan, mutta kuitenkin olisi tärkeää pitää mukana.
Se riippuu niin paljon siitä mistä ihmisen arki muodostuu, mitä kokee tarvitsevansa ja kuinka paljon jaksaa/viitsii raahata mukana. EDC:n ei pidä tuntua epämukavalta kantaa tai muuten se tuppaa unohtumaan kotiin. Kaikki luonnollisesti ottaa ulos lähtiessä mukaansa avaimet, luurin ja lompakon. Mutta siihen päälle on hyvä miettiä mahdollisia skenaarioita mitä voi ihan hyvin sattua kohdalle. Maksukortit ei toimi? Vähän käteistä varalle. Puhelimesta loppuu virta? Varavirtalähde. Kaadut matkalla? On hyvä pitää mukana vähintään pari laastaria ja haavanpuhdistuspyyhkeitä. Samalla periaatteella monet naiset pitävät kuukautishygieniatuotteita aina mukana. Itse pidän mukana jopa neulaa ja lankaa, kokemuksesta. Pieni taskulamppu ei ole koskaan pahitteeksi. Jokin monitoimityökalu (sakset, korkinavaaja jne.) toimii myös.
Venäjän trolli keksi miten spämmätään ja manipuloidaan ylä/alanuolia. Ilmiantakaa ja ignooratkaa. Virallisten suositusten mukainen varautuminen on Suomen ja meidän kansalaisten etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on varusteltu kaiken varalta, niin kuljetatteko mukana jotain varautumisreppua tms?
EDC eli EveryDay Carry. Ihan peruslaukku jossa laturi, taskulamppu, ensiapuvälineitä jne.. Jos lähtee kauemmas reissuun niin oma laukkunsa soveliailla välineillä.
Pystytkö antamaan jotain vinkkiä näistä välineistä? Itselläni tulee ihan tavallisellekin reissulle liikaa tavaraa mukaan. Nyt mietin, että mikä olisi se välttämätön, jota jaksaisi kantaa joka paikkaan, mutta kuitenkin olisi tärkeää pitää mukana.
Se riippuu niin paljon siitä mistä ihmisen arki muodostuu, mitä kokee tarvitsevansa ja kuinka paljon jaksaa/viitsii raahata mukana. EDC:n ei pidä tuntua epämukavalta kantaa tai muuten se tuppaa unohtumaan kotiin. Kaikki luonnollisesti ottaa ulos lähtiessä mukaansa avaimet, luurin ja lompakon. Mutta siihen päälle on hyvä miettiä mahdollisia skenaarioita mitä voi ihan hyvin sattua kohdalle. Maksukortit ei toimi? Vähän käteistä varalle. Puhelimesta loppuu virta? Varavirtalähde. Kaadut matkalla? On hyvä pitää mukana vähintään pari laastaria ja haavanpuhdistuspyyhkeitä. Samalla periaatteella monet naiset pitävät kuukautishygieniatuotteita aina mukana. Itse pidän mukana jopa neulaa ja lankaa, kokemuksesta. Pieni taskulamppu ei ole koskaan pahitteeksi. Jokin monitoimityökalu (sakset, korkinavaaja jne.) toimii myös.
Yksi hyvä lähtökohta on ajatusleikki siitä mitä tarvitsee päästäkseen töistä kotiin hätätapauksessa vaikka kävellen tai miten pärjää jos auto hajoaa tielle.
Voi olla, että on kysytty aiemminkin, mutta kiinnostaisi, että miten valmentaudutte henkisesti? Siis että onko jotain keinoja, joilla yritätte valmentaa itseänne siihen, jos tilanne menee toivottamaksi? Kun se kuitenkin on yksi tärkeimpiä voimavaroja, että pää pysyy kasassa. Ja todellisuus on yleensä eri asia kuin mielikuvat. Esim. sotatilanteessa (vaikka ei ole suoraan verrannollinen) on joillekin käynyt niin, että kaikista omista luuloista ja harjoittelusta huolimatta, ei pystykään toimimaan tosipaikassa. Tietenkin kaikki muu varustautuminen helpottaa varmasti sitä pään kasassa pitämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että on kysytty aiemminkin, mutta kiinnostaisi, että miten valmentaudutte henkisesti? Siis että onko jotain keinoja, joilla yritätte valmentaa itseänne siihen, jos tilanne menee toivottamaksi? Kun se kuitenkin on yksi tärkeimpiä voimavaroja, että pää pysyy kasassa. Ja todellisuus on yleensä eri asia kuin mielikuvat. Esim. sotatilanteessa (vaikka ei ole suoraan verrannollinen) on joillekin käynyt niin, että kaikista omista luuloista ja harjoittelusta huolimatta, ei pystykään toimimaan tosipaikassa. Tietenkin kaikki muu varustautuminen helpottaa varmasti sitä pään kasassa pitämistä.
En erikseen treenaa päänuppia. Olen kuitenkin joutunut elämässäni hyvin ... vaikeisiin tilanteisiin (en avaa enempää, mutta ei ole mitään sellaista, mitä tavallinen suomalainen joutuu kohtaamaan) ja jälkikäteen arvioituna toimintani niissä oli loogista, järjestelmällistä, rauhallista ja tilanteenmukaista. Traumojahan niistä on tullut, mutta sekin kuuluu elämään. Olen myös opetellut rauhoittamaan itseni ihan normielämän stressitilanteissa, ja onnistunut siinä niin hyvin, että puolisoni pimahtaa koska "miten voit olla noin rauhallinen". Asiat on pakko tehdä, ja ne on helpompi tehdä, jos ei ole paniikissa. Ja paniikin astekin vaihtelee, sitä voi osata soittaa hätänumeroon vaikka oksennus lentää ja kädet tärisee kunhan puhelin ei jää oksennuksen alle.
En ole psykopaatti, mutta toimintakykyni on hätätilanteissa riittävä. Kirosanoja kyllä löytyy. Useammalla kielellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että on kysytty aiemminkin, mutta kiinnostaisi, että miten valmentaudutte henkisesti? Siis että onko jotain keinoja, joilla yritätte valmentaa itseänne siihen, jos tilanne menee toivottamaksi? Kun se kuitenkin on yksi tärkeimpiä voimavaroja, että pää pysyy kasassa. Ja todellisuus on yleensä eri asia kuin mielikuvat. Esim. sotatilanteessa (vaikka ei ole suoraan verrannollinen) on joillekin käynyt niin, että kaikista omista luuloista ja harjoittelusta huolimatta, ei pystykään toimimaan tosipaikassa. Tietenkin kaikki muu varustautuminen helpottaa varmasti sitä pään kasassa pitämistä.
En erikseen treenaa päänuppia. Olen kuitenkin joutunut elämässäni hyvin ... vaikeisiin tilanteisiin (en avaa enempää, mutta ei ole mitään sellaista, mitä tavallinen suomalainen joutuu kohtaamaan) ja jälkikäteen arvioituna toimintani niissä oli loogista, järjestelmällistä, rauhallista ja tilanteenmukaista. Traumojahan niistä on tullut, mutta sekin kuuluu elämään. Olen myös opetellut rauhoittamaan itseni ihan normielämän stressitilanteissa, ja onnistunut siinä niin hyvin, että puolisoni pimahtaa koska "miten voit olla noin rauhallinen". Asiat on pakko tehdä, ja ne on helpompi tehdä, jos ei ole paniikissa. Ja paniikin astekin vaihtelee, sitä voi osata soittaa hätänumeroon vaikka oksennus lentää ja kädet tärisee kunhan puhelin ei jää oksennuksen alle.
En ole psykopaatti, mutta toimintakykyni on hätätilanteissa riittävä. Kirosanoja kyllä löytyy. Useammalla kielellä.
Sama. Jouduin melko nuorena suomalaisella/globaalin pohjoisen mittapuulla poikkeuksellisen tilanteen keskelle ja sen jälkeen olen ollut useamman kerran todella vaikeassa paikassa. Tiedän siten kokemuksesta miten toimin erilaisissa tilanteissa: järjestelmällisesti ja loogisesti, pidän pään kylmänä vaikka vähän jännittääkin, ryhdyn nopeasti toimeen ja tarvittaessa kannattelen muita jotka eivät pysty. Sellainen tyyppi joka tietää heti milloin ja miten aletaan elvyttää. Sitten kun tilanne on ohi ja adrenaliini poistuu niin annan itselleni luvan olla vähän järkyttynyt tapahtuneesta, herkistyä jos siltä tuntuu ja täristä stressi pois. Aika kova resilienssi kehittynyt. Ja ymmärrän että traumat kannattaa käydä jälkeenpäin hoidattamassa ettei niistä kehity vaikeammin hoidettavaa ongelmaa.
Näitä henkisiä taitoja voi tietyllä tapaa harjoittaa. Mielenkiintoista luettavaa se miten ihmiskeho reagoi tällaiseen stressiin ja myös se palautumisprosessi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että on kysytty aiemminkin, mutta kiinnostaisi, että miten valmentaudutte henkisesti? Siis että onko jotain keinoja, joilla yritätte valmentaa itseänne siihen, jos tilanne menee toivottamaksi? Kun se kuitenkin on yksi tärkeimpiä voimavaroja, että pää pysyy kasassa. Ja todellisuus on yleensä eri asia kuin mielikuvat. Esim. sotatilanteessa (vaikka ei ole suoraan verrannollinen) on joillekin käynyt niin, että kaikista omista luuloista ja harjoittelusta huolimatta, ei pystykään toimimaan tosipaikassa. Tietenkin kaikki muu varustautuminen helpottaa varmasti sitä pään kasassa pitämistä.
En erikseen treenaa päänuppia. Olen kuitenkin joutunut elämässäni hyvin ... vaikeisiin tilanteisiin (en avaa enempää, mutta ei ole mitään sellaista, mitä tavallinen suomalainen joutuu kohtaamaan) ja jälkikäteen arvioituna toimintani niissä oli loogista, järjestelmällistä, rauhallista ja tilanteenmukaista. Traumojahan niistä on tullut, mutta sekin kuuluu elämään. Olen myös opetellut rauhoittamaan itseni ihan normielämän stressitilanteissa, ja onnistunut siinä niin hyvin, että puolisoni pimahtaa koska "miten voit olla noin rauhallinen". Asiat on pakko tehdä, ja ne on helpompi tehdä, jos ei ole paniikissa. Ja paniikin astekin vaihtelee, sitä voi osata soittaa hätänumeroon vaikka oksennus lentää ja kädet tärisee kunhan puhelin ei jää oksennuksen alle.
En ole psykopaatti, mutta toimintakykyni on hätätilanteissa riittävä. Kirosanoja kyllä löytyy. Useammalla kielellä.
Sama. Jouduin melko nuorena suomalaisella/globaalin pohjoisen mittapuulla poikkeuksellisen tilanteen keskelle ja sen jälkeen olen ollut useamman kerran todella vaikeassa paikassa. Tiedän siten kokemuksesta miten toimin erilaisissa tilanteissa: järjestelmällisesti ja loogisesti, pidän pään kylmänä vaikka vähän jännittääkin, ryhdyn nopeasti toimeen ja tarvittaessa kannattelen muita jotka eivät pysty. Sellainen tyyppi joka tietää heti milloin ja miten aletaan elvyttää. Sitten kun tilanne on ohi ja adrenaliini poistuu niin annan itselleni luvan olla vähän järkyttynyt tapahtuneesta, herkistyä jos siltä tuntuu ja täristä stressi pois. Aika kova resilienssi kehittynyt. Ja ymmärrän että traumat kannattaa käydä jälkeenpäin hoidattamassa ettei niistä kehity vaikeammin hoidettavaa ongelmaa.
Näitä henkisiä taitoja voi tietyllä tapaa harjoittaa. Mielenkiintoista luettavaa se miten ihmiskeho reagoi tällaiseen stressiin ja myös se palautumisprosessi.
Niitä voi tietyllä tapaa harjoittaa, mutta kannattaa muistaa, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, kokemuksia ja heidän resilienssinsä, eli kesto- ja palautumiskykynsä voi olla tilapäisesti jostain syystä alhainen. Joku voi mennä täysin katatoniseen tilaan pahassa paikassa, eikä voi sille mitään. Se on vain hyväksyttävä, tai tiedostettava, että joillekin käy näin. Se pakene tai taistele- moodi on vähän turhan yksinkertaistettu, siihen kuuluu myös tuo leiki kuollutta- vaihtoehto, ja syytä naapuria. Olen kerran ollut tilanteessa, jossa tapahtui ikävä onnettomuus. Kaikenlaista siinä sattui, mutta yksi läsnäollut todellakin koki tuon pakene- vaihtoehdon, hän meni autoon ja ajoi liki 30km täysin päämäärättömästi/päättömästi tavoitteena vain päästä pois tilanteesta. Löytyi kyllä siis myöhemmin, mutta oli itsekin täysin hämmentynyt toiminnastaan, kun järkytykseltään tokeni. Siinä oli taas yksi opetus elämästä - ihminen ei aina voi vaistomaiselle toiminnalleen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että on kysytty aiemminkin, mutta kiinnostaisi, että miten valmentaudutte henkisesti? Siis että onko jotain keinoja, joilla yritätte valmentaa itseänne siihen, jos tilanne menee toivottamaksi? Kun se kuitenkin on yksi tärkeimpiä voimavaroja, että pää pysyy kasassa. Ja todellisuus on yleensä eri asia kuin mielikuvat. Esim. sotatilanteessa (vaikka ei ole suoraan verrannollinen) on joillekin käynyt niin, että kaikista omista luuloista ja harjoittelusta huolimatta, ei pystykään toimimaan tosipaikassa. Tietenkin kaikki muu varustautuminen helpottaa varmasti sitä pään kasassa pitämistä.
En erikseen treenaa päänuppia. Olen kuitenkin joutunut elämässäni hyvin ... vaikeisiin tilanteisiin (en avaa enempää, mutta ei ole mitään sellaista, mitä tavallinen suomalainen joutuu kohtaamaan) ja jälkikäteen arvioituna toimintani niissä oli loogista, järjestelmällistä, rauhallista ja tilanteenmukaista. Traumojahan niistä on tullut, mutta sekin kuuluu elämään. Olen myös opetellut rauhoittamaan itseni ihan normielämän stressitilanteissa, ja onnistunut siinä niin hyvin, että puolisoni pimahtaa koska "miten voit olla noin rauhallinen". Asiat on pakko tehdä, ja ne on helpompi tehdä, jos ei ole paniikissa. Ja paniikin astekin vaihtelee, sitä voi osata soittaa hätänumeroon vaikka oksennus lentää ja kädet tärisee kunhan puhelin ei jää oksennuksen alle.
En ole psykopaatti, mutta toimintakykyni on hätätilanteissa riittävä. Kirosanoja kyllä löytyy. Useammalla kielellä.
Sama. Jouduin melko nuorena suomalaisella/globaalin pohjoisen mittapuulla poikkeuksellisen tilanteen keskelle ja sen jälkeen olen ollut useamman kerran todella vaikeassa paikassa. Tiedän siten kokemuksesta miten toimin erilaisissa tilanteissa: järjestelmällisesti ja loogisesti, pidän pään kylmänä vaikka vähän jännittääkin, ryhdyn nopeasti toimeen ja tarvittaessa kannattelen muita jotka eivät pysty. Sellainen tyyppi joka tietää heti milloin ja miten aletaan elvyttää. Sitten kun tilanne on ohi ja adrenaliini poistuu niin annan itselleni luvan olla vähän järkyttynyt tapahtuneesta, herkistyä jos siltä tuntuu ja täristä stressi pois. Aika kova resilienssi kehittynyt. Ja ymmärrän että traumat kannattaa käydä jälkeenpäin hoidattamassa ettei niistä kehity vaikeammin hoidettavaa ongelmaa.
Näitä henkisiä taitoja voi tietyllä tapaa harjoittaa. Mielenkiintoista luettavaa se miten ihmiskeho reagoi tällaiseen stressiin ja myös se palautumisprosessi.
Niitä voi tietyllä tapaa harjoittaa, mutta kannattaa muistaa, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, kokemuksia ja heidän resilienssinsä, eli kesto- ja palautumiskykynsä voi olla tilapäisesti jostain syystä alhainen. Joku voi mennä täysin katatoniseen tilaan pahassa paikassa, eikä voi sille mitään. Se on vain hyväksyttävä, tai tiedostettava, että joillekin käy näin. Se pakene tai taistele- moodi on vähän turhan yksinkertaistettu, siihen kuuluu myös tuo leiki kuollutta- vaihtoehto, ja syytä naapuria. Olen kerran ollut tilanteessa, jossa tapahtui ikävä onnettomuus. Kaikenlaista siinä sattui, mutta yksi läsnäollut todellakin koki tuon pakene- vaihtoehdon, hän meni autoon ja ajoi liki 30km täysin päämäärättömästi/päättömästi tavoitteena vain päästä pois tilanteesta. Löytyi kyllä siis myöhemmin, mutta oli itsekin täysin hämmentynyt toiminnastaan, kun järkytykseltään tokeni. Siinä oli taas yksi opetus elämästä - ihminen ei aina voi vaistomaiselle toiminnalleen mitään.
Toki. Meinasin vain sitä että tieto, harjoittelu ja varautuminen parantaa omia mahdollisuuksia välttää silkasta epätiedosta johtuva paniikki, ja siten tukee mahdollisuuksia toimia tositilanteessa toivotummalla tavalla. Mikään kone ihminen ei tietenkään ole ja jokaisella on ne oman mielen murtumisen rajat kulloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on varusteltu kaiken varalta, niin kuljetatteko mukana jotain varautumisreppua tms?
No ihan normi reppu, jossa on kuitenkin juomaa, jotain välipalaa, kortit, puhelin, vaihtovaatekerta, käteistä, yleensä työkone koska liikun paljon paikasta toiseen ja päivälle tulee mittaa. Koko kotivaraa ei voi tietenkään kuskata mukana eikä mitään järkeä. Yleensä ne tärkeimmät mahtuu reppuun, kutsutaan sitä BOBiksi tai päivärepuksi. Ja hätämakuupussi on myös, mahtuu vaikka taskuun. Kesällä ei niin väliä mutta jos juna hyytyy talvella välille niin iso apu.
Vaatteissa suosin silkkivillaa koska se on tosi kevyttä ja mahtuu pieneen tilaan, mutta lämmittää ihanasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on varusteltu kaiken varalta, niin kuljetatteko mukana jotain varautumisreppua tms?
No ihan normi reppu, jossa on kuitenkin juomaa, jotain välipalaa, kortit, puhelin, vaihtovaatekerta, käteistä, yleensä työkone koska liikun paljon paikasta toiseen ja päivälle tulee mittaa. Koko kotivaraa ei voi tietenkään kuskata mukana eikä mitään järkeä. Yleensä ne tärkeimmät mahtuu reppuun, kutsutaan sitä BOBiksi tai päivärepuksi. Ja hätämakuupussi on myös, mahtuu vaikka taskuun. Kesällä ei niin väliä mutta jos juna hyytyy talvella välille niin iso apu.
Vaatteissa suosin silkkivillaa koska se on tosi kevyttä ja mahtuu pieneen tilaan, mutta lämmittää ihanasti.
Lisään vielä, että yleensä mukana on myös termos kuumaa vettä ja yksittäispakattuja pusseja kahvia tai kaakaota. Kiva normiarjessakin, mutta korvaamaton tilanteessa, jossa esim. joutuu eristyksiin lumen keskelle (vaikkapa autolla).
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että on kysytty aiemminkin, mutta kiinnostaisi, että miten valmentaudutte henkisesti? Siis että onko jotain keinoja, joilla yritätte valmentaa itseänne siihen, jos tilanne menee toivottamaksi? Kun se kuitenkin on yksi tärkeimpiä voimavaroja, että pää pysyy kasassa. Ja todellisuus on yleensä eri asia kuin mielikuvat. Esim. sotatilanteessa (vaikka ei ole suoraan verrannollinen) on joillekin käynyt niin, että kaikista omista luuloista ja harjoittelusta huolimatta, ei pystykään toimimaan tosipaikassa. Tietenkin kaikki muu varustautuminen helpottaa varmasti sitä pään kasassa pitämistä.
Mulla toimii ihan tällainen konkreettinen survival-rata. Tietyt asiat ja tavarat ovat aina omilla paikoillaan ja yleensä ne ovat sellaisia, mitä toistetaan arjessakin. Asiat jäävät siis lihasmuistiin tai mihin vaan muistiin ja niistä tulee rutiini. Löydän kaiken vaikka pimeässä ilman paniikkia, otsavalon, repun, kengät ym.
Yllättävät kriisitilanteet ovat aina uusi kokemus, mutta jos sinulla on esim.rutiini lähteä tietyllä hätärepulla ja joudutkin yllättäen tilanteeseen, jossa joudut kolariin ja auto syttyy tuleen, otat tottumuksesta sen tutun repun, missä on puhelin, vesipullo, EA-tarvikkeet ja jotain lämmintä (jos siis olet kykenevä pakenemaan).
Kovin pitkälle ei voi ennustaa, mutta jos se ensimmäinen pakoaskel onnistuu, sitten on aikaa ajatella mitä teet ja kuinka tästä jatkat. Jos ei ole edes vesipulloa tai puhelinta, homma menee äkkiä tosi paljon vaikeammaksi. Puhelinyhteyttäkään ei välttämättä ole, vaan palataan perusasioiden äärelle. Suoja, lämpö, vesi, ruoka, uni. Ellet voi tilanteelle enää mitään, nuku, koska se on tärkeä voimavara.
Kaikkeen ei varmastikaan pysty kattavasti varautumaan, vaan siinä vaiheessa tulevat henkilökohtaiset ominaisuudet, resiliensssi, sissihenki ja kyky muutoksiin tärkeäksi. Muita taitoja ovat kyky selviytyä luonnossa ja poikkeustilanteissa, hyvä peruskunto.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on herttaista että tuo yksi jaksaa kuukaudesta toiseen pistäytyä tänne välillä kertomaan että preppaajat ovat mielenvikaisia. Ikäänkuin tuollainen pakkomielteinen tapa, huono käytös ja saman jankuttaminen olisi tervettä. 🤭
Eipä se preppaus-pakkomielle olekaan tervettä
2kk perustarvikkeet ovat ne mihin tosi preppaajan kannattaa varautua.
Veden saanti, säilykeruoat, toimivan vessan olemassaolo ja mahdollisuus lämmittää ilman sähköä asuinsijaa on ne tärkeimmät. Näitä ei sen kummemmin tarvi perustella.
Toisena listalla on ylimääräistä polttoainetta, mahdollisuus ladata akkuja (aurinkopaneeli) sekä kauppatavara, joista ylivoimainen ykkönen on tupakka, millä on aina markkina-arvoa. Nämä siksi että kun tuo 2kk pahinta on takana, valtaosa ihmisistä on kuollut, olettaen että kriisi on ollut joku dystopiaan johtava. Näiden avulla voit saada uutta tietoa, mahdollisuus lähteä hordaamaan kuolleilta tavaraa itsellesi sekä tupakkaa jota ei Suomen olosuhteissa voi luoda lisää, toisin kuin esim. alkoholi tms...
Viimeisenä listalla on olinpaikan turvallisuus, mieluiten syrjässä sekä sen turvaamiseen auttavat välineet, sekä varastoinnin mahdollisuus. Ne jotka ovat hengissä, tekevät samaa kuin sinä, joten yhteenottoja tulee, niihin pitää varautua. Varastoinnista on hyötyä siihen, että mahdollinen jälleenrakentaminen voisi alkaa lähellä olinsijaasi, johon voisit toimittaa löytämiäsi tavaroita.
Inhorealistisesti ajatellen, ellet halua palata osaksi yhteiskuntaa tai sinulla on perussairauksia, kannattaa miettiä mitä järkeä on yrittää pelastautua jos et kuitenkaan halua/voi jatkaa uudessa yhteiskunnassa vuoden-kahden kuluttua. Se että elämä jatkuu 4 vuotta kriisin jälkeen sissielämänä jatkuvassa kylmyydessä ja epämukavassa olotilassa pistää jossain kohtaa selviytyjän kuitenkin kysymään itseltään "miksi"
Vierailija kirjoitti:
2kk perustarvikkeet ovat ne mihin tosi preppaajan kannattaa varautua.
Veden saanti, säilykeruoat, toimivan vessan olemassaolo ja mahdollisuus lämmittää ilman sähköä asuinsijaa on ne tärkeimmät. Näitä ei sen kummemmin tarvi perustella.
Toisena listalla on ylimääräistä polttoainetta, mahdollisuus ladata akkuja (aurinkopaneeli) sekä kauppatavara, joista ylivoimainen ykkönen on tupakka, millä on aina markkina-arvoa. Nämä siksi että kun tuo 2kk pahinta on takana, valtaosa ihmisistä on kuollut, olettaen että kriisi on ollut joku dystopiaan johtava. Näiden avulla voit saada uutta tietoa, mahdollisuus lähteä hordaamaan kuolleilta tavaraa itsellesi sekä tupakkaa jota ei Suomen olosuhteissa voi luoda lisää, toisin kuin esim. alkoholi tms...
Viimeisenä listalla on olinpaikan turvallisuus, mieluiten syrjässä sekä sen turvaamiseen auttavat välineet, sekä varastoinnin mahdollisuus. Ne jotka ovat hengissä, tekevät samaa kuin sinä, joten yhteenottoja tulee, niihin pitää varautua. Varastoinnista on hyötyä siihen, että mahdollinen jälleenrakentaminen voisi alkaa lähellä olinsijaasi, johon voisit toimittaa löytämiäsi tavaroita.
Inhorealistisesti ajatellen, ellet halua palata osaksi yhteiskuntaa tai sinulla on perussairauksia, kannattaa miettiä mitä järkeä on yrittää pelastautua jos et kuitenkaan halua/voi jatkaa uudessa yhteiskunnassa vuoden-kahden kuluttua. Se että elämä jatkuu 4 vuotta kriisin jälkeen sissielämänä jatkuvassa kylmyydessä ja epämukavassa olotilassa pistää jossain kohtaa selviytyjän kuitenkin kysymään itseltään "miksi"
Mistäpä tuon tietää, että millainen yhteiskunta on jonkun kriisin jälkeen? Ei mistään.
Jos koti on varusteltu kaiken varalta, niin kuljetatteko mukana jotain varautumisreppua tms?