Mitä ovat ne "paremmat vieraat", joista äitini esim. puhuu?

Mulla on teiniajoilta jääneitä kaljakavereita ja sitten yliopistosta saatuja uudempia kavereita. Ei ole vaikea arvata kumpien vierailun kohdalla laitetaan parempi pöytäliina

Kun pehtoori tulee kylään.

Suurten ikäluokkien törkeää kastijakoa. Äitisi on sivistymätön luokittelija. Polta liina.

Huono ilmaus tuo "paremmat vieraat". Hieno pöytäliina on kyllä hyvä olla, se sopii esim. yo-juhliin tai 60-vuotissynttäreihin. Tai jos sellaisia ei pidä, niin mihin vain päivälliskutsuihin esim. ystävien kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko huonommille vieraille edes mitään tarjota, kun ovat niin huonoja :|

Parempi vieras ei tarkoita, että muut ovat huonoja. Hyvä, parempi, parhain. Joten voithan sinä tarjota vaikka mitä hyville vieraille.

Omalle äidilleni (68v) "parempia" vieraita ovat sellaiset, joita harvoin näkee ja harvoin käyvät vierailulla.

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko huonommille vieraille edes mitään tarjota, kun ovat niin huonoja :|

Keksipaketin voi kaivaa kaapin nurkasta ja iskeä sen pöytää tai tarjota korppuja. Mutta en eväänikään liikuta tiskipöydän siivoamiseksi, muusta puhumattakaan ja saatan olla pieruverkkareissa. Ne tulevat ja menevät, mutta se ei suinkaan tarkoita, etteikö ne olisi rakkaat. Päinvastoin, ovat läheisiä ja vähän kuin perheenjäseniä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on teiniajoilta jääneitä kaljakavereita ja sitten yliopistosta saatuja uudempia kavereita. Ei ole vaikea arvata kumpien vierailun kohdalla laitetaan parempi pöytäliina

Ihan mielenkiinnosta kysyn, kumpi saa paremman pöytäliinan?

Meillä parempi pöytäliina katettaisiim teiniaikojen kaljakavereille, joita tulee välimatkasta johtuen tavattua harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaisia olekkaan, äitisi on paremman puutteessa keksinyt sen kaiken. Ai mistä tiedän tuon, kokemuksesta. T. Nainen 55v.

Kyllä ainakin minulla, äidilläni ja isoäidilläni käy "parempia" vieraita, johon haluan panostaa vieraanvaraisuutta ja arvostusta - katan kauniisti, pöydällä silitetty pöytäliina, kukat jne.

Ja niitä parempia vieraita on isoäitini, joka käy harvoin, lapsuuden ystävä ulkomailta, jota näen todella harvoin tai minulla on merkkipäivä tai joku muu tärkeä tilaisuus ja tietysti rakkaat ystävät, kun pyydän kahville tai illalliselle.

Ja vähemmän tärkeitä vieraita on naapurit, ystävät, sukulaiset, jotka tulevat ja menevät, eikä aina edes kahvia tarjota.

Minusta pöytäliinat ovat kyllä ihania ja ne antavat iloa ja vaihtelua elämään. Ja meillä pöydällä on aina kankainen pöytäliina ja usein leikkokukkia tai ainakin jotakin oksia ja tietysti pöytäkynttilä.

Tsaj-jaj! Entisvanhaan pöytäliinan kuului olla laskoksilla! Laskosten terävyyttä oikein korostettiin silittämällä, jos ne eivät olleet tarpeeksi terävät mankeloinnin jäljiltä. Olen liian nuori tietääkseni mistä tämä johtui. Kaiketi sen oli tarkoitus oikein alleviivata, että vierasta varten oli otettu parempi tuuki kaapista! Joku marttamummo voisi tietää, toivottavasti joukossamme on joku heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on teiniajoilta jääneitä kaljakavereita ja sitten yliopistosta saatuja uudempia kavereita. Ei ole vaikea arvata kumpien vierailun kohdalla laitetaan parempi pöytäliina

Ihan mielenkiinnosta kysyn, kumpi saa paremman pöytäliinan?

Meillä parempi pöytäliina katettaisiim teiniaikojen kaljakavereille, joita tulee välimatkasta johtuen tavattua harvemmin.

Niin, ja eikös kaljakavereille olisi liina tarpeenkin, ei pullonpohjat tärvää pöydän pintaa :D Oikeasti, ihmisiltä tuppaa unohtumaan miksi näitä tekstiilejä käytetään. Pöytäliinan on tarkoitus suojata pöydän pintaa. Samoin kuin mattojen on tarkoitus suojata lattioita. Ei niin, että tuukia pitää varoa tai matoille ei saa astua.

Minulle tuo ilmaus "paremmat vieraat" on lapsuudesta hyvinkin tuttu. Sen sisältö oli suurin piirtein se, mitä nro 14 kuvasi. Yleisemmin voisi sanoa, että ne paremmat vieraat tai ihmiset olivat niitä, jotka olivat päässeet kiipeämään yhteiskunnan tikapuilla pari pienaa korkeammalle kuin tavan ihmiset. Joskus kyseessä voi olla jopa sukulaisiakin, ehkä varakkaampia kaupunkilaisia, jotka olivat saaneet käydä vähän enemmän kouluja ja jotka olivat myös keränneet varallisuutta (tai ainakin niin luultiin!). Näitä vieraita pokkuroitiin ja heille pantiin parasta pöytään. Ei tämä suhtautuminen ole välttämättä vieläkään kadonnut kokonaan. Maalla siihen törmää joskus vieläkin.

Olen törmännyt itse aika hassuun tilanteeseen. Olimme yhden tätini kanssa hänen iäkkään tätinsä luona hiukan auttelemassa kasvimaalla ym. Vanha täti sitten keitteli meille pullakahvit sillä aikaa, kun puuhailimme ulkona. Kahvien jälkeen teimme työjakoa tädin kanssa. Hän tuumasi minulle, että jos sinä tiskaat nuo kupit, niin minä hoidan loppuun hommat kasvimaalla. Kun tuo vanha täti kuuli, mitä täti sanoi minulle, niin hän pyyhälsi helmat heiluen saarnaamaan tädille, että miten sinä käsket maisteria tiskaamaan. No joo, olenhan minä maisteri, mutta ei siitä ole koskaan tehty sen suurempaa numeroa. Olen itse aina sanonut, että jos meillä olisi ollut navetta, niin minä sitä sontaa olisin joutunut luomaan. Kotimatkalla meillä tädin kanssa oli lystiä.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on teiniajoilta jääneitä kaljakavereita ja sitten yliopistosta saatuja uudempia kavereita. Ei ole vaikea arvata kumpien vierailun kohdalla laitetaan parempi pöytäliina

Ihan mielenkiinnosta kysyn, kumpi saa paremman pöytäliinan?

Meillä parempi pöytäliina katettaisiim teiniaikojen kaljakavereille, joita tulee välimatkasta johtuen tavattua harvemmin.

Niin, ja eikös kaljakavereille olisi liina tarpeenkin, ei pullonpohjat tärvää pöydän pintaa :D Oikeasti, ihmisiltä tuppaa unohtumaan miksi näitä tekstiilejä käytetään. Pöytäliinan on tarkoitus suojata pöydän pintaa. Samoin kuin mattojen on tarkoitus suojata lattioita. Ei niin, että tuukia pitää varoa tai matoille ei saa astua.

Tietysti on liina tarpeen, mutta ei parempi liina. Matonkin vaihdan varmuuden vuoksi

Mun mummolle niitä olivat pankkineiti, terveyssisar, pappi, metsäteknikko, pankinjohtaja ja kauppias. Heidät kahvitettiin peräkammarissa, pöydässä talon hienoin pitsiliina ja parhaat kupit. Muut sai juoda kahvit pirtin pöydässä. Noita arvovieraita kävi mummolassa usein, koska mummo oli pitäjän kuulu leipäjuuston ja kalakukkojen tekijä ja herrasväki tilasi niitä jatkuvasti. Isoisä taas seuramies ja itseoppinut kelloseppä.

Huvittavaa, että myös nykyään liki satavuotiaalle isoanopilleni pankkineiti ja opettaja ovat arvovieras. Paljon arvokkaampi kuin vaikka joku maisteri tai insinööri. Mutta kun maisteria kutsuu opettajaksi niin johan muorin silmät kirkastuu. Kai pankkineidit opettajat olivat aikanaan kylän merkkihenkilöitä

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko huonommille vieraille edes mitään tarjota, kun ovat niin huonoja :|

Ei välttämättä, kun niille voi sanoa, että otapa kaapista muki ja kaada itsellesi kahvia ja keksiä on kaapissa.

Paremmille vieraille ei näin sanottaisi, vaan kuppi katettaisiin pöydälle ja keksit laitettaisiin lautaselle ja pyydettäisiin kahville.

Vierailija kirjoitti:

Mun mummolle niitä olivat pankkineiti, terveyssisar, pappi, metsäteknikko, pankinjohtaja ja kauppias. Heidät kahvitettiin peräkammarissa, pöydässä talon hienoin pitsiliina ja parhaat kupit. Muut sai juoda kahvit pirtin pöydässä. Noita arvovieraita kävi mummolassa usein, koska mummo oli pitäjän kuulu leipäjuuston ja kalakukkojen tekijä ja herrasväki tilasi niitä jatkuvasti. Isoisä taas seuramies ja itseoppinut kelloseppä.

Huvittavaa, että myös nykyään liki satavuotiaalle isoanopilleni pankkineiti ja opettaja ovat arvovieras. Paljon arvokkaampi kuin vaikka joku maisteri tai insinööri. Mutta kun maisteria kutsuu opettajaksi niin johan muorin silmät kirkastuu. Kai pankkineidit opettajat olivat aikanaan kylän merkkihenkilöitä

Säälittävää ja kuvottavaa. Onneksi ajat muuttuneet.

Minä katan ihan jokaiselle vieraalleni kauniisti. Ihan vain ihmisyyden nimissä.

Tuli vaan mieleen vanhempien kertoma tarina kun olivat olleet käymässä äidin vanhemmilla ja pappa oli meinannut laittaa kaapista keksit tarjolle kahvin kanssa ja mummeli sitten meinannut siihen että "Ne on sitä varten jos tulee ihmisiä". Äidin kahdella vanhemmalla sisaruksella lapsia jotka olleet aina isovanhemmille tärkeämpiä kun minä ja siskoni.

Vierailija kirjoitti:

Tuli vaan mieleen vanhempien kertoma tarina kun olivat olleet käymässä äidin vanhemmilla ja pappa oli meinannut laittaa kaapista keksit tarjolle kahvin kanssa ja mummeli sitten meinannut siihen että "Ne on sitä varten jos tulee ihmisiä". Äidin kahdella vanhemmalla sisaruksella lapsia jotka olleet aina isovanhemmille tärkeämpiä kun minä ja siskoni.

Niin. Näin tämä vanhemman sukupolven paaria-jako näkyy myös lähipiirissä. Ei se mitään ”vieraskoreutta” ole, vaan sairasta kastijakoa joka siihen aikaan hyväksyttiin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mummolle niitä olivat pankkineiti, terveyssisar, pappi, metsäteknikko, pankinjohtaja ja kauppias. Heidät kahvitettiin peräkammarissa, pöydässä talon hienoin pitsiliina ja parhaat kupit. Muut sai juoda kahvit pirtin pöydässä. Noita arvovieraita kävi mummolassa usein, koska mummo oli pitäjän kuulu leipäjuuston ja kalakukkojen tekijä ja herrasväki tilasi niitä jatkuvasti. Isoisä taas seuramies ja itseoppinut kelloseppä.

Huvittavaa, että myös nykyään liki satavuotiaalle isoanopilleni pankkineiti ja opettaja ovat arvovieras. Paljon arvokkaampi kuin vaikka joku maisteri tai insinööri. Mutta kun maisteria kutsuu opettajaksi niin johan muorin silmät kirkastuu. Kai pankkineidit opettajat olivat aikanaan kylän merkkihenkilöitä

Isoanoppisi on oman aikakautensa lapsi ja siihen aikaan opettajilla, pankkineidillä, apteekkarilla, lääkärillä ja nimismiehellä oli erityisasema ja valtaa, joka vaikutti pitäjän arkeen ja elämään, ihan konkreettisesti. Ja näillä työaika oli 24/7 ja olivat ihmisten käytössä, jos oli huolia tai tarvitsivat apua.

Eikä nämä ole nykyäänkään mihinkään hävinnyt, sillä tämän päivän ihmiset verkostoituvat ja pitävät yllä sosiaalisuhteitaan.

Faith kirjoitti:

Huono ilmaus tuo "paremmat vieraat". Hieno pöytäliina on kyllä hyvä olla, se sopii esim. yo-juhliin tai 60-vuotissynttäreihin. Tai jos sellaisia ei pidä, niin mihin vain päivälliskutsuihin esim. ystävien kesken. 

Kuinka moni ja kuinka usein tällaisia oikein järjestää. Melkoista tilan hukkaa säilytellä liinoja ja ehkä astioitakin kerran vuosikymmenessä tapahtuvia tilanteita varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mummolle niitä olivat pankkineiti, terveyssisar, pappi, metsäteknikko, pankinjohtaja ja kauppias. Heidät kahvitettiin peräkammarissa, pöydässä talon hienoin pitsiliina ja parhaat kupit. Muut sai juoda kahvit pirtin pöydässä. Noita arvovieraita kävi mummolassa usein, koska mummo oli pitäjän kuulu leipäjuuston ja kalakukkojen tekijä ja herrasväki tilasi niitä jatkuvasti. Isoisä taas seuramies ja itseoppinut kelloseppä.

Huvittavaa, että myös nykyään liki satavuotiaalle isoanopilleni pankkineiti ja opettaja ovat arvovieras. Paljon arvokkaampi kuin vaikka joku maisteri tai insinööri. Mutta kun maisteria kutsuu opettajaksi niin johan muorin silmät kirkastuu. Kai pankkineidit opettajat olivat aikanaan kylän merkkihenkilöitä

Säälittävää ja kuvottavaa. Onneksi ajat muuttuneet.

Minä katan ihan jokaiselle vieraalleni kauniisti. Ihan vain ihmisyyden nimissä.

Niin, kauniisti voi kattaa, kun mahdollisuus on elää hyvinvointivaltiossa, tasa-arvoisessa maassa, on kattava lainsäädäntö ja käytössä yhteiskunnan tuet ja etuudet kaikkien käytössä, eikä juuri luokkaeroja ja tämä kaikki on saavutettu lyhyessä ajassa, n. 50 vuodessa ja itsenäisen Suomen historiakin on lyhyt. Ja yhä edelleen elää keskuudessamme henkilöitä, jotka nuoruudessaan eivät voineet edes uneksia tälläisestä.

Ja esim. vielä 50-60-luvulla ainoa keino oli selviintyä elämästä hyväksyä luokkaerot ja pokkuroida sitä pankkineitiä tai pankinjohtajaa, jos halusi rakentaa talon ja saada pankkilainaa tai uusia vekseli, kun päätösvalta oli heillä.

Tai opettajaa, pääsikö lapsi oppikouluun tai jatkamaan opintoja tai pääsikö opettajan suosituksella laulukuoroon tai ompeluseuroihin, joka antoi taitoja ja osaamista arkeen.