Lue keskustelun säännöt.
Kasvatusdilemma: Vaarin epäreilut tuliaiset
30.01.2020 |
Vaarilla on tapana tuoda lapsenlapsille reissusta tuliaisia. Useimmiten käy ilmeisesti niin, että hän ostaa määrän x krääsää, ja jakelee sitä sitten ilman sen kummempaa suunnitelmaa muksuille. Lopputulos on yleensä se, että vaarin naapurissa asuvat sisarusteni lapset saavat esim. 3 lelua kumpikin, ja sitten muistetaan laittaa yksi jemmaan meidän 4-vuotiaalle. 4-vuotias on riemuissaan saadessaan tuliaisen (vanhempien mielestä ei tarvitsisi sitä krääsää kantaa yhtään lisää), kunnes tajuaa että serkut ovat taas saaneet monta lelua ja hän vain yhden. Kasvatusajatuksena on, että kiitetään kauniisti, eikä vertailla muiden tavaroihin, eikä kadehdita, mutta onhan tuo nyt kyllä oikeasti epäreilua ja ymmärrän pienen ihmisen harmin. Miten toimisitte tilanteessa?
Kommentit (39)
Mistä se 4v saa tuon selville? Ei meillä serkukset vertaile keskenään, mitä vaari antoi lahjaksi. Viimeksi oma 4v oli ihan onnessaan saadessaan pinkissä paperipussissa noin 3e hintaisen rantahatun. Eipä tuo osannut kysellä, että mitä 6v serkku sai vai saiko mitään.
Miten te vanhemmat oikein pidätte huolta siitä, että lapsenne oppivat alusta asti kadehtimaan sitä, mitä muilla on? Minä en ole tätä osannut tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, antaisit olla. Ei kai se vaarikaan nyt kaiken aikaa matkustele. Ja lapset kasvaa, ei niille kohta enää mitään leluja matkoilta tuoda.
Niinhän se oli aikoinaan meilläkin, että minä ja veljeni ei saatu koskaan isovanhemmilta mitään. Serkut sai vaikka mitä, koska asuivat samassa huushollissa. Totuin jotenkin tähän asetelmaan. Eihän se oikealta tuntunut, mutta se, että isovanhemmat asui näiden serkkujeni kanssa, oli vaan se syy johon vedottiin ja okei, se sitten hyväksyttiin. Käytiin n. kerran kesässä mummolassa ja silloinkin setäni vaimo oli käärmeissään, kun mummo mielellään olisi ollut minun kanssani, olinhan koko joukosta ainoa tyttö.
Myöhemmin aikuisena kävi ilmi, että se oli se setäni vaimo, joka piti lankoja käsissään, ja oli olevinaan niin, että isovanhempien rahat, mitä ne nyt sitten olikaan, kuului siihen talouteen, missä he asuivat. Mitään ei olisi saanut antaa ulkopuolisille ja mummoni oli joskus salaa tuonut meille kotona leivottua leipää ja sellaista. Mummohan siellä leipoikin, mutta ei olisi saanut olisi saanut tuoda. Miniä vahti silmä kovana, antaako mummo meille mitään. Äiti ja isä oli viimein sanoneet, että anna olla, älä anna meille mitään ettei tule teille riitoja siitä. Mummo siis tässä oli välikädessä.
Ihan eri tilanne kuin ap:lla, mutta kyllä mekin lapset totuttiin siihen, että eipä tässä meille mitään anneta ja sillä siisti. Hyvin on pärjätty.
Tässä taas yksi syy sille, miksi lapsenlapsille ei pidä antaa mitään!
Jos antaa kaikille 10 e, niin sen 17v:n vanhempi vetää herneen nenään.
Jos 4v saa 10 e ja 17v saa 70 e, niin sen 4v:n vanhempi itkee, että ei olla tasapuolisia.
Tiedän perheen jossa pojalle kustannetaan mopo ja autonajokortti.
Tyttö ei saa ajokorttia (kun on täysi ikäinen)
Olin ihan hoomoilasena.
Mies jätti perheensä ja on jollaintapaa lapsille läsnä
Mutta pikkukundille kustannetaan tonnikaupalla kaikkee...?????????
Vaari opettaa, ettei elämä ole reilua. Tärkeä oppi tulevaa varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, antaisit olla. Ei kai se vaarikaan nyt kaiken aikaa matkustele. Ja lapset kasvaa, ei niille kohta enää mitään leluja matkoilta tuoda.
Niinhän se oli aikoinaan meilläkin, että minä ja veljeni ei saatu koskaan isovanhemmilta mitään. Serkut sai vaikka mitä, koska asuivat samassa huushollissa. Totuin jotenkin tähän asetelmaan. Eihän se oikealta tuntunut, mutta se, että isovanhemmat asui näiden serkkujeni kanssa, oli vaan se syy johon vedottiin ja okei, se sitten hyväksyttiin. Käytiin n. kerran kesässä mummolassa ja silloinkin setäni vaimo oli käärmeissään, kun mummo mielellään olisi ollut minun kanssani, olinhan koko joukosta ainoa tyttö.
Myöhemmin aikuisena kävi ilmi, että se oli se setäni vaimo, joka piti lankoja käsissään, ja oli olevinaan niin, että isovanhempien rahat, mitä ne nyt sitten olikaan, kuului siihen talouteen, missä he asuivat. Mitään ei olisi saanut antaa ulkopuolisille ja mummoni oli joskus salaa tuonut meille kotona leivottua leipää ja sellaista. Mummohan siellä leipoikin, mutta ei olisi saanut olisi saanut tuoda. Miniä vahti silmä kovana, antaako mummo meille mitään. Äiti ja isä oli viimein sanoneet, että anna olla, älä anna meille mitään ettei tule teille riitoja siitä. Mummo siis tässä oli välikädessä.
Ihan eri tilanne kuin ap:lla, mutta kyllä mekin lapset totuttiin siihen, että eipä tässä meille mitään anneta ja sillä siisti. Hyvin on pärjätty.
Oletan että kyseessä maatila
Veikkaan että serkut haisee paskalta ja vapaa aika menee navetassa.
Mutta kadehdi ny heitä sitten:)
Opetan olemaan tyytyväinen siihen, että saa edes yhden, koska vaihtoehto on, ettei saa yhtään. Maailmassa aina joku saa enemmän ja toinen vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaari opettaa, ettei elämä ole reilua. Tärkeä oppi tulevaa varten.
Oppi ,josta ei ole mitään hyötyä.
Köyhän pitäisi olla nöyrä..ja tyhmyys on omaa syytä.
Vierailija kirjoitti:
No meillä mummi näkee toisia lapsenlapsiaan ympäri vuoden ja ostelee pitkin vuotta niille kaikenlaista muuten vain. Meidän lapsia näkee ehkä kerran vuodessa ja pitkinhampain suostuu antamaan euron per naama.
Mikä on laittanut SINUN ja äitisi välit noin huonoiksi???
Lapsesikin joutuvat nyt kärsimään???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samantyyppinen pulma isotätien kanssa. Sekä miehen että minun tätini suosivat poikaamme. Räikein esimerkki oli, kun tätini antoi pojalleni rippilahjaksi 500€ ja tyttärelleni omat vanhat muovihelmensä.
Mitään ei todellakaan oltu häneltä vailla, mutta ehdottomasti tahtoi antaa. No arvatkaapa miltä tuntui tyttärestä.
Täällä arvostetaan ihmisiä sen mukaan, kuinka paljon tavaraa ja rahaa niiltä saa. Ei ihme, että maailma menee kovaa vauhtia viemäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä samantyyppinen pulma isotätien kanssa. Sekä miehen että minun tätini suosivat poikaamme. Räikein esimerkki oli, kun tätini antoi pojalleni rippilahjaksi 500€ ja tyttärelleni omat vanhat muovihelmensä.
Mitään ei todellakaan oltu häneltä vailla, mutta ehdottomasti tahtoi antaa. No arvatkaapa miltä tuntui tyttärestä.
Laittoi sen käyttäytyjän puutteellisuuden piikkiin ja juhlisti ripille pääsyään? Rippikouluikäisen kun ei pitäisi kiukutella kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit, kun ei saa sitä muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, tekee ne papat ja mummot niin tai näin, aina joku valittaa. En ihmettele yhtään, että monet isovanhemmat vähentää yhteydenpitoa lapsiin.
Tai lapset niihin isovanhempiin. Isäni suosii räikeästi yhtä lapsistani ja se on paitsi epäreilua niin vahingoittaa myös sisarusten välejä kun yksi saa ja muut ei. Eikä ole kyse tikkareista eikä karkkipussista vaan oli valmis jopa maksamaan ajokortin tälle yhdelle.
Ja tämä yksi olisi sitten vaikka kuskannut pappaa kauppaan ja tullut auttamaan muutenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siitä päse eroon eikä irti. Huomiot saa ne jotka tulee moikkaamaan.
Eikä tämä ole millään tavalla epäreilua että lahjoja saa sen mukaan paljonko tuo vaarin elämään iloa ja elämää.
Suomi muutenkin toimii meriittokraattisesti eikä niinkään aristokraattisesti (syntymäoikeuden) periaatteella. Palkkaa saa se joka tekee työt eikä se joka on syntynyt entisen työntekijän lapseksi. Jopa pääomatuloja ei jaeta kuin niille jotka ovat laittaneet säästönsä firmoihin että firmat voisi ostaa koneita.
Joo ei se lapsen vika ole, eikä lasta tunnu häiritsevänkään kun on vaan iloinen. Sen sijaan tuntuu häiritsevän äippää joka valitsee mennäänkö moikkaamaan vai ei. Että tässäkin valta ja vastuu menee käsikädessä.
Kumpi on onnekkaampi, se joka saa krääsää vähemmän vai enemmän?
En jaksaisi edes miettiä moista. Ei meidän lapset koskaan olleet tietoisia, mitä serkut sai.
Aina näitä ketjuja lukiessa muistaa olla kiitollinen että jo isovanhemmillani oli ehdottoman tasapuolisuuden periaate. Ei kahta sanaa etteikö se olisi itsestään selvää meilläkin. Ja ihan vaan tiedoksi: sillä EI tarkoiteta sitä että kaikki saavat sentilleen saman verran.
Joo, elämä on epäreilua, suosikkijärjestelmät jyrää ja joku saa ansioitta aina enemmän. Ei sitä silti pidä lähisuhteisiin ulottaa
Vierailija kirjoitti:
Aina näitä ketjuja lukiessa muistaa olla kiitollinen että jo isovanhemmillani oli ehdottoman tasapuolisuuden periaate. Ei kahta sanaa etteikö se olisi itsestään selvää meilläkin. Ja ihan vaan tiedoksi: sillä EI tarkoiteta sitä että kaikki saavat sentilleen saman verran.
Joo, elämä on epäreilua, suosikkijärjestelmät jyrää ja joku saa ansioitta aina enemmän. Ei sitä silti pidä lähisuhteisiin ulottaa
Juuri näin. On ihan eri asia, saako myöhemmin vaikka työelämässä joku aina rusinat pullasta vai kokeeko jo lapsena omassa perheessä eriarvoista kohtelua muihin lapsiin nähden. Jälkimmäinen on vahingollista.
No meillä mummi näkee toisia lapsenlapsiaan ympäri vuoden ja ostelee pitkin vuotta niille kaikenlaista muuten vain. Meidän lapsia näkee ehkä kerran vuodessa ja pitkinhampain suostuu antamaan euron per naama.