Millaista on elämä koiran kanssa?

Onneksi Ruotsin malli tulossa tännekin, eli lakisääteisesti koiraa saa pitää yksin kotona vain 6 tuntia. Miksi noin ylipäätään ottaa koira, jos on kaikki päivät poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja yksi juttu; vaikka lapset/teinit kuinka lupaavat hoitaa koiran, innostus laantuu 95% parissa kuukaudessa.

Juuri teini sitä koiraa lupaa hoitaa. Mieskin kyllä, mutta hän ehkä oikeastikin hoitaisi.

Puhukaa jo ennen koiran ottamista, miten koiran ulkoiluttaminen hoidetaan. Jos teillä olisi ulkoiluttamisvuorot, se olisi hyvä juttu. Silloin kukin ulkoiluttaisi koiraa kolmen päivän välein. Ja tietenkin, jos koira on pienikokoinen, se ei tarvitse niin pitkiä lenkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja yksi juttu; vaikka lapset/teinit kuinka lupaavat hoitaa koiran, innostus laantuu 95% parissa kuukaudessa.

Juuri teini sitä koiraa lupaa hoitaa. Mieskin kyllä, mutta hän ehkä oikeastikin hoitaisi.

Toki poikkeuksiakin on =)

Mutta varaudu ainakin, pessimisti ei pety. Te aikuiset olette vastuussa.

Koira kulkee töissä mukanani, joten ehkä kokemukseni on vähän erilainen kuin monen.

Se tuli minulle vuoden ikäisenä, joten moni pentuvaiheen juttu jäi kokematta. Oli kuitenkin hyvä, että minulla oli sille paljon aikaa, opeteltiin monia juttuja ja mm. yksinolo alusta asti asteittain. Koira osaakin hyvin olla yksin kotona, silloin kun sille on tarvetta.

Asun kerrostaloyksiössä. Ei ole ollut haukkuongelmaa, puisto alkaa ulko-ovelta. Haukkumisen kanssa rotuvalinnan lisäksi on tärkeää totuttaa koira yksinoloon kärsivällisesti. Aloitin siitä, että kävin suihkussa. Sitten vein roskat.

Tuntuu tosi kurjalta, jos koira joutuu olemaan yksin tavallista enemmän, vaikka se usein onkin mukanani.

Ripulia ei ole ollut kovin usein. Kahta kertaa lukuunottamatta olen herännyt koiran pyyntöön päästä ulos. En tiedä, millä se herättää. Herätessäni se katsoo minua ja ovea vuorotellen.

Kiintymys ja rakkaus koiraa kohtaan on yllättänyt minut. Se on ihana lisä elämään ja saa minut suhtautumaan ihmisiinkin pehmeämmin. (Ja monet ihmiset meihin, tuntemattomatkin saattavat sanoa tosi kivoja juttuja –koiralle! )

On tosi hyvä juttu, jos lähipiiristä löytyy koiralle luottohoitaja tai kaksi. Jos he eivät halua rahaa, heitä kannattaa muuten kohdella mahdollisimman hyvin – tuliaiset matkoilta, muutkin muistamiset, kiitokset – mikään koirahoitola ei korvaa rakastavaa, tuttua ihmistä.

Hyväkäytöksinen koira on nykyään tervetullut moniin paikkoihin. Kannattaa kysyä, vaikka puhelimitse, tai jos on jo paikalla, ovelta. Olemme käyneet taidenäyttelyiden avajaisissa, kaupoilla ja monissa ravintoloissa.

Plussaa: tulee lenkkeiltyä PALJON, riippuu tietysti rodustakin. On seurana lapsille. Ja jos on teinejä, niin heidänkin tulee lenkkeiltyä koiran kanssa ja se on iso plussa, kun ainakin meidän teinejä oli muuten vaikea saada ulkoilemaan. Koiran seurassa myös mieliala paranee, jos lähtee alakuloisena lenkille, niin seuratessaan koiran iloa lenkkeilystä, omakin mieliala paranee. Tutkimusten mukaan koiran silittely mm. alentaa verenpainetta ja lievittää stressiä. Ja aina kun tulet kotiin, on iloinen vastaanotto. 

Miinusta: koiraan menee yllättävän paljon rahaa, mm. ruoka, eläinlääkärikulut, tarvikkeet. Koirat haisee, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Jos jollakin tutullasi on koira-allergia, hän ei ehkä voi enää kyläillä teillä. Näillä nykyisillä keleillä saat jatkuvasti pyyhkiä ja pestä koiran tassuja, jokaisen lenkin jälkeen. Siltikin matot ja lattiat likaantuvat enemmän kuin ilman koiraa. Koirasta lähtee karvaa, yhtäkkiä huomaat, että ruokalautasellasi on koirankarva. Huonekalut, vaatteet, matot, kaikki on koirankarvoissa, eroja tietysti tässäkin rodun mukaan. Koirilla on kirppuja, hilsettä ja takapuoli voi olla kakassa. Koiran anaalirauhaset voi täyttyä ja kun tyhjenevät, voi tulla sotkua, kauhea haju! Jos eivät tyhjene itsestään, pitää viedä eläinlääkärille, lisää kuluja. Koira voi ripuloida, joskus sisällekin, lisää siivousta ja todennäköisesti matonpesua. Voit joutua pesemään koiran takapuolta silloin, tällöin. Ja sen jälkeen tietysti pesuhuoneen. Voi olla, että koirallasi on tavallista herkempi maha, eli vaatii erikoisruokaa ja ehkä siitä huolimatta välillä ripuloi ja oksentelee. Koiraa on lenkitettävä vaikka olisi kaatosade, myrskytuuli, kova pakkanen, olisit väsynyt tai flunssainen. 

Koiravanhus on raskas hoidettava. Koira voi kuuroutua, näkö huononee, sille tulee sydänsairaus, diabetes, nivelrikko, maha on entistä herkempi jne. Ihan kuin ihmisellä, koirallakin on vanhuuden vaivoja. Lopetuspäätös on vaikea tehdä ja luopuminen vaikeaa. 

Meille ei tule enää koskaan koiraa, vaikka koiramme oli meille rakas ja se oli ihana koira. Varsinkin tuo vanhuus, n. 2 v oli raskasta aikaa. 

Rakastan koiria ja elämää koirien kanssa. Minulla ei ole mitään miinuksia sanottavana.

Ei ole mitään miinuksia. Olen tosin elänyt aina koirien kanssa (27 vuotta), enkä osaa kuvitellakaan elämää ilman koiria. Toki linkittäminen pitkän päivän jälkeen tai sadesäällä on ikävää, mutta toisaalta se on myös hyvä asia kun tulee lähdettyä väkisin lenkille säällä kuin säällä.

Oma elämänlaatu parani älyttömästi koiran myötä.ai että miten rakastan tuota karvapalloani😍❤️

Vierailija kirjoitti:

Plussaa: tulee lenkkeiltyä PALJON, riippuu tietysti rodustakin. On seurana lapsille. Ja jos on teinejä, niin heidänkin tulee lenkkeiltyä koiran kanssa ja se on iso plussa, kun ainakin meidän teinejä oli muuten vaikea saada ulkoilemaan. Koiran seurassa myös mieliala paranee, jos lähtee alakuloisena lenkille, niin seuratessaan koiran iloa lenkkeilystä, omakin mieliala paranee. Tutkimusten mukaan koiran silittely mm. alentaa verenpainetta ja lievittää stressiä. Ja aina kun tulet kotiin, on iloinen vastaanotto. 

Miinusta: koiraan menee yllättävän paljon rahaa, mm. ruoka, eläinlääkärikulut, tarvikkeet. Koirat haisee, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Jos jollakin tutullasi on koira-allergia, hän ei ehkä voi enää kyläillä teillä. Näillä nykyisillä keleillä saat jatkuvasti pyyhkiä ja pestä koiran tassuja, jokaisen lenkin jälkeen. Siltikin matot ja lattiat likaantuvat enemmän kuin ilman koiraa. Koirasta lähtee karvaa, yhtäkkiä huomaat, että ruokalautasellasi on koirankarva. Huonekalut, vaatteet, matot, kaikki on koirankarvoissa, eroja tietysti tässäkin rodun mukaan. Koirilla on kirppuja, hilsettä ja takapuoli voi olla kakassa. Koiran anaalirauhaset voi täyttyä ja kun tyhjenevät, voi tulla sotkua, kauhea haju! Jos eivät tyhjene itsestään, pitää viedä eläinlääkärille, lisää kuluja. Koira voi ripuloida, joskus sisällekin, lisää siivousta ja todennäköisesti matonpesua. Voit joutua pesemään koiran takapuolta silloin, tällöin. Ja sen jälkeen tietysti pesuhuoneen. Voi olla, että koirallasi on tavallista herkempi maha, eli vaatii erikoisruokaa ja ehkä siitä huolimatta välillä ripuloi ja oksentelee. Koiraa on lenkitettävä vaikka olisi kaatosade, myrskytuuli, kova pakkanen, olisit väsynyt tai flunssainen. 

Koiravanhus on raskas hoidettava. Koira voi kuuroutua, näkö huononee, sille tulee sydänsairaus, diabetes, nivelrikko, maha on entistä herkempi jne. Ihan kuin ihmisellä, koirallakin on vanhuuden vaivoja. Lopetuspäätös on vaikea tehdä ja luopuminen vaikeaa. 

Meille ei tule enää koskaan koiraa, vaikka koiramme oli meille rakas ja se oli ihana koira. Varsinkin tuo vanhuus, n. 2 v oli raskasta aikaa. 

Näyttäisi olevan miinuksia enemmän. Tottahan se on, vaikka sitä ei koiran omistavana viitsi tai halua ääneen sanoakaan.

Hankin koiran 18 vuoden tauon jälkeen. Olen ollut kaiken aikaa kolmen lapsen yh, joten kädet on olleet täynnä hommaa ilman koiraakin. Nyt kun lapset ovat jo isoja ja vanhin muuttanut pois kotoakin, elämä alkoi tuntua jotenkin tosi tyhjältä. Koira on todellakin täyttänyt tuota aukkoa, on ihanaa että joku taas tarvitsee minua ja on aidosti iloinen ja onnellinen kun tuppaudun seuraan (teinien kanssa näin ei välttämättä ole ;)) Kun koiraa kouluttaa ja huomaa sen oppivan asioita, tuntee vähän samanlaista ylpeyttä kun aikanaan lapsia kasvattaessa. Lisäksi koirasta on ollut terveyshyötyä. Teen istumatyötä, ja selkävaivoille on tehnyt tosi hyvää kun on pakko sekä aloittaa että päättää päivä kävelylenkillä (teinit hoitaa päiväulkoilun). Huomaan myös selvästi rentoutuvani, kun rapsuttelen koiraa. Lemmikithän tutkitusti laskevat verenpainetta.

Toki olisin voinut vaihtaa koiran omaan aikaankin, ja tämä tulee kyllä silloin tällöin mieleen. Aiemmin oli kiire töistä kotiin lasten takia, nyt koiran. Ei siis oikein viitsi lähteä ex tempore leffaan tai ystäviä treffaamaan. Tosin ero on siinä, että lapset olisivat kirjaimellisesti voineet kuolla jos heidät olisi pienenä jättänyt yksin kotiin, koira pärjäisi kyllä ilman minuakin.. Mutta en oikein halua olla siitä iltaakin erossa kun olen kerran koiran hommannut. Voisin nyt myös matkustella vapaasti jos ei olisi koiraa. Mutta koiran takia on mietittävä mihin saan sen hoitoon, tai valittava matkakohteet niin että koiran voi ottaa mukaan.

Siivouksen määrässä ei mielestäni ole merkittävää eroa. Sanoisin, että kyllä kolme lasta aiheutti pienenä paljon enemmän sotkua kuin nyt koira ja isot lapset. Sitä paitsi leivänmuruja yms ei lattioilta enää löydy, koira siivoaa ne tehokkaasti :D

Kun lapsi tuli, tuntui että jaksamista ei enää riitä vaativahkolle koiralle. Ollaan se kuitenki pidetty ja hoidettu. Mutta kun ei kukaan sitä halua edes hoitoon. On rasittava ja hakee huomiota ärsyttävillä keinoilla kun sitä ei ehdi aina antamaan. On hermoheikko ja omapäinen. Nämä päällimmäiset fiilikset.

Suurimman osan ajasta se on kuitenkin aika helppo ja tykkää pötkötellä. Iltaisin alkaa hirvee show kun lapsi menee nukkumaan ja vanhemmat haluis rentoutuu, mutta koira on eri mieltä.

Joo on huonosti koulutettu.

No itse en ole koskaan katunut koiran hankintaa mitenkään vakavasti (tilapäisesti pennun ollessa raskaimmassa iässä kyllä) mutta en silti enää aio ottaa ikinä koiria. Vaikka olen niitä 20 vuotta omistanut ja pari pentuettakin kasvattanut. Alkaa vaan keski-iässä mukavuuden ja vapauden halu olla liian suuri sinkkuna koiran omistamiseen. Syitä miksi en enää halua koiraa:

- pentuaika ja vanhuusaika raskaita

- sotkua ja siivottavaa kotiin: kuraa ulkoa, karvaa, välillä yrjöt ja ripulit

- vapauden puute, pakko tulla aina suoraan töistä kotiin koiraa ulkoiluttamaan, mihinkään ei oikein voi mennä mihin koiraa ei saa mukaan (itselläni ei mitään turvaverkkoja tai hoitopaikkoja koskaan ollut)

- iltaisin ei voi harrastaa mitään kodin ulkopuolella, koska koiraa ei voi taas 9 h yksinolon jättää yksin

- jos sattuu ikävä sairaus koiralle niin elämä voi olla hyvinkin raskasta + hoidot kalliita ja koiralle tuskallisia

Sehän olisi/on ,sananmukaisesti :täyttä koiranelämää (...siis sen ,omalla olemuksellaan sanelemaa myös sen  isännälle/emännälle).

Joillekin sellainen  sopii, minulle taas  ei.

Koirat ovat minusta kyllä kivoja ja somia-kunhan ne eivät ole omia.

Itsenäisenä olentona (ja yleensä  vähempiruokaisenakin) kissa sopii itselleni ehdottomasti parempi ystävä. 

Yöeläimenä sen voi huoletta ana laskea ulos yöksi ihan niin pitkäksi aikaa kuin se haluaa ja jos sattuu omistamaan tontilla myös puuliiterin  se voi käyttää sitäkin ns. "kakkostukikohtanaan" ja silloin tällöin sieltä saattaa löytyä sille muhevia hiiriäkin .

Päivällä sen  taas on mukava olla  köllötellä nojatuolissa ja voin huoletta olla pois vaikka 8 tuntia.

Se on täysin sisäsiisti, eikä koske mihinkään  ylimääräiseen kotona, joten siihen ja sen käyttäytymiseen voi luottaa.

Illalla kun menen nukkumaan se taas mielellään kömpii rinnalleni vuoteeseen,mutta vetäytyy kyllä taas slle omalle lempinojatuolilleen loppuyöksi siinä vaiheessa kun käännän kylkeäni.

Ei minulla mitään koiraihmisiä ja heidän lemmikkejään vastaan ole(eräillä tuttavillanikin on koira) kunhan pitävät vieraillessaan hurttansa ns. asemillaan, eivätkä anna sen pelotella liikaa kissaani phallani vieraillessaan.

Sisään asuntooni,eli  minun ja kiissani kotiin  sen sijaan niillä tokikaan ei ole mitään asiaa.

Tällä hetkellä elämä koiran kanssa on ihan parasta! Työ ja vapaa-aika on hyvässä balanssissa, joten ei omatunnon tuskia siitä etteikö koiralle olisi riittävästi aikaa ja huomiota, tästä tulee äkkiä ensimmäinen miinus jos koira ei ajallisesti mahdukaan elämään. Se on terve, aikuinen ja hyväkäytöksinen, kaikkien noiden asioiden vastakohdat on koettu aiempien koirien kanssa, ja kyllä vanhuuden sairastelut, ja lopulta rakkaasta perheenjäsenestä luopuminen ovat olleet elämäni raskaimpia aikoja. En odota yhtään että joskus se aika on taas edessä nykyisenkin koiran kanssa, mutta aion keskittyä tähän hetkeen, jossa kaikki on hyvin, ja koirasta on pelkästään iloa. Viihdyn paremmin hänen kanssaan kuin ihmisten, ulkoiltua tulee varmasti moninkertaisesti verrattuna siihen jos koiraa ei olisi, eli aivan korvaamattoman hyvää seuraa!

Vierailija kirjoitti:

Hui, ripuloiko koirat siis sisälle sairaana? Tämä siivoamispuoli ei houkuta yhtään. Alussa varmaan pissaa ja kakkaa sisälle väkisinkin.

Asumme kerrostalossa eli ei ole omaa pihaa. Se piha olisi kyllä hyvä koiralle.

Ap

Tottakai, ja jos saa nukkua sängyssä ja ripuli yllättää ei välttämättä ehdi edes sängystä alas ja tulee sinne sänkyyn. Koirat myös oksentavat sisälle jos niitä sattuu joku oksettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hui, ripuloiko koirat siis sisälle sairaana? Tämä siivoamispuoli ei houkuta yhtään. Alussa varmaan pissaa ja kakkaa sisälle väkisinkin.

Asumme kerrostalossa eli ei ole omaa pihaa. Se piha olisi kyllä hyvä koiralle.

Ap

Tottakai, ja jos saa nukkua sängyssä ja ripuli yllättää ei välttämättä ehdi edes sängystä alas ja tulee sinne sänkyyn. Koirat myös oksentavat sisälle jos niitä sattuu joku oksettamaan.

Onneksi koira yleensä kakoo hetken aikaa ennen oksentamista, jolloin (jos on paikalla) ennättää työntää sen pois matolta. Koska matollehan se tietenkin oksentaa....aina.