Missä vaiheessa suhteen pitäisi syventyä niin, että kumppani kokee....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana ajatus saada toiselta tukea.

Ihanaa olisi jos minun antama tuki ilahduttaisi tai edes kelpaisi. Todella inhottavaa olla viimesijainen vaihtoehto jolle ei edes kerrota ajantasaisesti mitään vaan ehkä jossain vaiheessa sukulaisilta kuulee kumppanin tilasta ja muutoksista. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Onko suhde edes tärkeä toiselle vai vaan minulle, haluaako varmistaa, että minä en tukeudu häneen jos jotain joskus tarvitsen vai mikä voi olla taustalla? Tunnen itseni ilkeäksi, hän on ollut kipeä ja minä mietin nyt lähinnä kannattaako suhdetta jatkaa vai rikonko itseni turhaan.

Ap

En tiedä mikä sairaus kyseessä mutta voi myös olla ettei hän tahdo että alkaisit nähdä hänet jotenkin eri tavalla, heikkona tai säälittävänä. Yrittää siksi esittää sinulle että pärjää ilman apua eikä tahdo tukeutua liikaa. Häpeää omaa tarvitsevuuttaan ja ehkä sairaus pelottaa ja siksikin tahtoo esittää normaalia. Monet miehet on kasvatettu niin ettei heikkouksia saa näyttää.

Silti olisi ok olla heikko vanhempien ja sisarusten edessä, koska heille tiedottanut ajantasaisesti tilanteestaan ja heiltä kaikki kelpaa.

Ap

Kyllä, on ok. Onko miehellä ollut tämä sairaus jo ennenkuin aloitte olla yhdessä tai muutitte yhteen? Eli onko vanhemmat ja sisarukset olleet aiemminkin ne, jotka huolehtivat sairauden vaatimista asioista? 

Mulla on pitkäaikaissairaus ja puolisoni suhteen haluaisin olla tasaveroinen enkä "hoivattava". Mun on paljon helpompaa olla "hoivattava" vanhempieni ja sisarusteni suhteen, koska he ovat tottuneet siihen jo vuosien ajan. Mun ei myöskään tarvitse edes yrittää olla heidän silmissään tasaveroinen. Mieheni suhteen haluan olla "normaali". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta silloin kun asutaan yhdessä, se asuinkumppani on aina myös ensisijainen tukeva henkilö.

Itsekin ajattelen näin ja koska niin ei ole tilanne horjuttaa uskoani koko suhteeseen. Mikä minä muka olen, en mikään, kämppäkaveri korkeintaan.

Ap

Ai te asutte yhdessä! Luin noita alkukommentteja, ja kuulosti, kuin teillä olisi vasta seurustelu alkamassa, jos sitäkään.

Avopuolisot pitäisi olla jo yksikkö, joka ihan ensinnä jakaa arjen ja sen järjestelyt yhdessä.

Pitäisin todella outona, jos avopuolisoni kertoisi asioistaan aina ensin vaikka veljelle tai äidille, ja saisin tietää viikkoa myöhemmin.

Toisaalta, pitää sallia kumppanille muitakin ihmissuhteita, ja siellä väistämättä puhutaan asioista, joita ei sitten minulle ole muistettu mainita. En myöskään ajattele, että minun pitää tietää ihan kaikki, mitä muille on puhuttu, ja mitä kumppanini päivään on kuulunut minuutti minuutilta. Se on jo kontrollointia, riippuvuutta, omistavuutta ja epätervettä symbioosia.

Aloituksesta ei ihan käy ilmi, kumpaan nyt ollaan kallistumassa. Ehkä vähän konkreettisempia tapauksia.

Tältä voi tuntua myös, jos toisella kumppaneista on paljon sukua, perhettä ja ystäviä, joiden kanssa toimitaan ja jaetaan asioita, ja toisella ei ole oikein muita kuin kumppani.

Silloin se jolla ei ole muita, voi kokea, ettei toisellakaan pitäisi olla muita. Ja kun tällä kuitenkin on, tuntee jäävänsä ulkopuoliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suonet anteeksi, mutta minulle tulee mieleen, että olet mielensäpahoittaja.

Siis miehen toiminnassa on vähän outoja piirteitä, mutta miten loukkaannut siitä näin...?

Etkö itse loukkaantuisi jos kumppani vähät välittäisi sinulle kertoa asioista ja kymmenen minuuttia kyytitarjouksesi jälkeen kyselee mahdollisuutta saada kyyti toiselta paikalle tulleelta henkilöltä, itse olet edelleen samassa seurassa.

Ap

Onhan tuo omituista, mutta eikö sille voi olla toisia selityksiä? Hän näkee jonkun pitkästä aikaa, sinua enemmän, ja sitten yhdistää kaksi asiaa: Tuon ihmisen tapaamisen ja kuljetuksen.

Minä alkuun loukkaannuin, kun mieheni ei kertonut minulle asioista. Nykyään tiedän, ettei hänelle vain tule mieleen. Mitä sitä loukkaantumaan, jos toinen ei ilkeyttään ole tuollainen.

Ehkä teidän kuviossa on vähän muutakin taakkaa.

Kyse ei ollut ihmisestä jota ei ole nähnyt pitkään aikaan vaan samalla viikolla olivat hekin viimeksi tavanneet.

Meidän tilanteessa ei myöskään ole kyse, että ei huomaisi kertoa koska samalla vaivalla kertoisi kuin muillekin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana ajatus saada toiselta tukea.

Ihanaa olisi jos minun antama tuki ilahduttaisi tai edes kelpaisi. Todella inhottavaa olla viimesijainen vaihtoehto jolle ei edes kerrota ajantasaisesti mitään vaan ehkä jossain vaiheessa sukulaisilta kuulee kumppanin tilasta ja muutoksista. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Onko suhde edes tärkeä toiselle vai vaan minulle, haluaako varmistaa, että minä en tukeudu häneen jos jotain joskus tarvitsen vai mikä voi olla taustalla? Tunnen itseni ilkeäksi, hän on ollut kipeä ja minä mietin nyt lähinnä kannattaako suhdetta jatkaa vai rikonko itseni turhaan.

Ap

En tiedä mikä sairaus kyseessä mutta voi myös olla ettei hän tahdo että alkaisit nähdä hänet jotenkin eri tavalla, heikkona tai säälittävänä. Yrittää siksi esittää sinulle että pärjää ilman apua eikä tahdo tukeutua liikaa. Häpeää omaa tarvitsevuuttaan ja ehkä sairaus pelottaa ja siksikin tahtoo esittää normaalia. Monet miehet on kasvatettu niin ettei heikkouksia saa näyttää.

Silti olisi ok olla heikko vanhempien ja sisarusten edessä, koska heille tiedottanut ajantasaisesti tilanteestaan ja heiltä kaikki kelpaa.

Ap

Kyllä, on ok. Onko miehellä ollut tämä sairaus jo ennenkuin aloitte olla yhdessä tai muutitte yhteen? Eli onko vanhemmat ja sisarukset olleet aiemminkin ne, jotka huolehtivat sairauden vaatimista asioista? 

Mulla on pitkäaikaissairaus ja puolisoni suhteen haluaisin olla tasaveroinen enkä "hoivattava". Mun on paljon helpompaa olla "hoivattava" vanhempieni ja sisarusteni suhteen, koska he ovat tottuneet siihen jo vuosien ajan. Mun ei myöskään tarvitse edes yrittää olla heidän silmissään tasaveroinen. Mieheni suhteen haluan olla "normaali". 

Kyseessä ei ole pitkäaikaissairaus eikä ole sillä tavalla tottunut olemaan vanhempien ja sisarusten passattava. Ihan itse on halunnut asioistaan huolehtia vaikka muut ovat halunneetkin aika paljon puuttua. Toisaalta mieleen tulikin, että tekeekö tämän siksi, jotta säästäisi vanhemmat ja sisarukset mielipahalta jonka puolisoon tukeutuminen voisi aiheuttaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta silloin kun asutaan yhdessä, se asuinkumppani on aina myös ensisijainen tukeva henkilö.

Itsekin ajattelen näin ja koska niin ei ole tilanne horjuttaa uskoani koko suhteeseen. Mikä minä muka olen, en mikään, kämppäkaveri korkeintaan.

Ap

Ai te asutte yhdessä! Luin noita alkukommentteja, ja kuulosti, kuin teillä olisi vasta seurustelu alkamassa, jos sitäkään.

Avopuolisot pitäisi olla jo yksikkö, joka ihan ensinnä jakaa arjen ja sen järjestelyt yhdessä.

Pitäisin todella outona, jos avopuolisoni kertoisi asioistaan aina ensin vaikka veljelle tai äidille, ja saisin tietää viikkoa myöhemmin.

Toisaalta, pitää sallia kumppanille muitakin ihmissuhteita, ja siellä väistämättä puhutaan asioista, joita ei sitten minulle ole muistettu mainita. En myöskään ajattele, että minun pitää tietää ihan kaikki, mitä muille on puhuttu, ja mitä kumppanini päivään on kuulunut minuutti minuutilta. Se on jo kontrollointia, riippuvuutta, omistavuutta ja epätervettä symbioosia.

Aloituksesta ei ihan käy ilmi, kumpaan nyt ollaan kallistumassa. Ehkä vähän konkreettisempia tapauksia.

Tapaturman vuoksi kriittisessä tilassa sairaalassa, ei kerrottu mistään kuin paikanpäällä kyselemällä toisin kuin muille, olen yhteystiedoissa, mutta valitsi, että äidille ilmoitetaan ja joku sitten ilmoitellut minulle jotain aina silloin jos muistaa. Sairaalaan joutumisestakaan ei kerrottu heti ja ihmettelin kotona, että missä se mies viipyy, kun ajat sitten ilmoitti lähtevänsä kotiinpäin. Vuodepaikan vaihdoksestakaan ei ilmoitettu ja siinä sitten typeränä seisoin, että mitä tapahtunut, kun sänky tyhjä ja tavarat hävinnyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta silloin kun asutaan yhdessä, se asuinkumppani on aina myös ensisijainen tukeva henkilö.

Itsekin ajattelen näin ja koska niin ei ole tilanne horjuttaa uskoani koko suhteeseen. Mikä minä muka olen, en mikään, kämppäkaveri korkeintaan.

Ap

Ai te asutte yhdessä! Luin noita alkukommentteja, ja kuulosti, kuin teillä olisi vasta seurustelu alkamassa, jos sitäkään.

Avopuolisot pitäisi olla jo yksikkö, joka ihan ensinnä jakaa arjen ja sen järjestelyt yhdessä.

Pitäisin todella outona, jos avopuolisoni kertoisi asioistaan aina ensin vaikka veljelle tai äidille, ja saisin tietää viikkoa myöhemmin.

Toisaalta, pitää sallia kumppanille muitakin ihmissuhteita, ja siellä väistämättä puhutaan asioista, joita ei sitten minulle ole muistettu mainita. En myöskään ajattele, että minun pitää tietää ihan kaikki, mitä muille on puhuttu, ja mitä kumppanini päivään on kuulunut minuutti minuutilta. Se on jo kontrollointia, riippuvuutta, omistavuutta ja epätervettä symbioosia.

Aloituksesta ei ihan käy ilmi, kumpaan nyt ollaan kallistumassa. Ehkä vähän konkreettisempia tapauksia.

Tapaturman vuoksi kriittisessä tilassa sairaalassa, ei kerrottu mistään kuin paikanpäällä kyselemällä toisin kuin muille, olen yhteystiedoissa, mutta valitsi, että äidille ilmoitetaan ja joku sitten ilmoitellut minulle jotain aina silloin jos muistaa. Sairaalaan joutumisestakaan ei kerrottu heti ja ihmettelin kotona, että missä se mies viipyy, kun ajat sitten ilmoitti lähtevänsä kotiinpäin. Vuodepaikan vaihdoksestakaan ei ilmoitettu ja siinä sitten typeränä seisoin, että mitä tapahtunut, kun sänky tyhjä ja tavarat hävinnyt.

Ap

Kyse ei siis ole siitä, että jokainen pieru tai kahvipöytäkeskustelu jonkun muun kanssa pitäisi raportoida minulle vaan nuo oikeasti tärkeät asiat.

Ap

Kyllä tuommonen muakin loukkaisi 🤔 itse kuitenkin haluan semmosen suhteen jossa molemmat voivat ja nimenomaan haluavat puhua toisilleen mistä asiasta tahansa. Kyllä mä suosittelisin ottamaan tuon asian puheeksi hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Tältä voi tuntua myös, jos toisella kumppaneista on paljon sukua, perhettä ja ystäviä, joiden kanssa toimitaan ja jaetaan asioita, ja toisella ei ole oikein muita kuin kumppani.

Silloin se jolla ei ole muita, voi kokea, ettei toisellakaan pitäisi olla muita. Ja kun tällä kuitenkin on, tuntee jäävänsä ulkopuoliseksi.

Että kumppani jätetään ulkopuolelle tärkeissä asioissa jos suvun kanssa voi jakaa asioita ja lapsuuden perhe on innokas niistä päättämään? Ei kyllä minullakin on läheiset välit vanhempiin ja sisaruksiin ja jaan heidän kanssaan asioita elämästäni. Kuitenkin tälläisellä hetkellä kumppani olisi se jota informoidaan ensin ja hän jakaa tiedon muille tärkeille ihmisille ellen itse siihen pysty.

Mielestäni kerroin sen verran tarkasti, että siitä ymmärtää, että kyse oli ulkopuolelle jättämisestä eikä vain ulkopuolelle jäämisen tunteesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuommonen muakin loukkaisi 🤔 itse kuitenkin haluan semmosen suhteen jossa molemmat voivat ja nimenomaan haluavat puhua toisilleen mistä asiasta tahansa. Kyllä mä suosittelisin ottamaan tuon asian puheeksi hänen kanssaan.

Vielä yritän asiasta keskustella. Kuitenkin alkaa tuntua, että toivo mennyt. Joskus aiemmin puhuttu vastaavasta, mutta silloin suhde oli tuoreempi ja annoin sen mennä sen piikkiin. Nyt olisin odottanut jo olevani jonkinlaisessa asemassa hänen elämässään, mutta taidan olla vaan ihminen joka jakaa ruokalaskun ja sängyn.

Ap

Tuskin muuksi muuttuu. Tuollaiset lapsuuden perheen puristuksessa olevat pysyvät siellä. Aina varjellaan muita mahdolliselta mielipahalta sinun kustannuksella.

Onko aiemmin ollut sitten jotain epävarmuutta että hän ei ole kanssasi tosissaan? Avautuuko hän asioista, huolistaan sulle?

Jos tuommoista on ollut aiemminkin ja olette kauemmin olleet yhdessä kyllä minäkin jäisin miettimään suhteen tulevaisuutta..

Vierailija kirjoitti:

Onko aiemmin ollut sitten jotain epävarmuutta että hän ei ole kanssasi tosissaan? Avautuuko hän asioista, huolistaan sulle?

Jos tuommoista on ollut aiemminkin ja olette kauemmin olleet yhdessä kyllä minäkin jäisin miettimään suhteen tulevaisuutta..

Monesti puhunut siitä kuinka tosissaan on, puhuu tulevaisuudesta. On myös puhunut asioista jotka painaa jos jotain sellaista elämässä ollut. Silloin jos tulee asia jossa vanhemmat ja sisarukset haluavat olla mukana minä jään sivuun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuommonen muakin loukkaisi 🤔 itse kuitenkin haluan semmosen suhteen jossa molemmat voivat ja nimenomaan haluavat puhua toisilleen mistä asiasta tahansa. Kyllä mä suosittelisin ottamaan tuon asian puheeksi hänen kanssaan.

Vielä yritän asiasta keskustella. Kuitenkin alkaa tuntua, että toivo mennyt. Joskus aiemmin puhuttu vastaavasta, mutta silloin suhde oli tuoreempi ja annoin sen mennä sen piikkiin. Nyt olisin odottanut jo olevani jonkinlaisessa asemassa hänen elämässään, mutta taidan olla vaan ihminen joka jakaa ruokalaskun ja sängyn.

Ap

Onko vaikea ymmärtää, että mies ei halua olla sun silmissäsi heikko? On paljon helpompaa olla heikko vanhempiensa ja sisarustensa silmissä kuin avovaimonsa silmissä. Sellainen kun ottaa aika paljon itsetunnon päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuommonen muakin loukkaisi 🤔 itse kuitenkin haluan semmosen suhteen jossa molemmat voivat ja nimenomaan haluavat puhua toisilleen mistä asiasta tahansa. Kyllä mä suosittelisin ottamaan tuon asian puheeksi hänen kanssaan.

Vielä yritän asiasta keskustella. Kuitenkin alkaa tuntua, että toivo mennyt. Joskus aiemmin puhuttu vastaavasta, mutta silloin suhde oli tuoreempi ja annoin sen mennä sen piikkiin. Nyt olisin odottanut jo olevani jonkinlaisessa asemassa hänen elämässään, mutta taidan olla vaan ihminen joka jakaa ruokalaskun ja sängyn.

Ap

Kannattaa sanoa suoraan hänelle mitä haluat suhteelta ja kertoa kuinka paljon tuo loukkasi, kun sinut jätettiin syrjään. Hänen reaktio voi kertoa jo paljon tuossa kohtaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuommonen muakin loukkaisi 🤔 itse kuitenkin haluan semmosen suhteen jossa molemmat voivat ja nimenomaan haluavat puhua toisilleen mistä asiasta tahansa. Kyllä mä suosittelisin ottamaan tuon asian puheeksi hänen kanssaan.

Vielä yritän asiasta keskustella. Kuitenkin alkaa tuntua, että toivo mennyt. Joskus aiemmin puhuttu vastaavasta, mutta silloin suhde oli tuoreempi ja annoin sen mennä sen piikkiin. Nyt olisin odottanut jo olevani jonkinlaisessa asemassa hänen elämässään, mutta taidan olla vaan ihminen joka jakaa ruokalaskun ja sängyn.

Ap

Onko vaikea ymmärtää, että mies ei halua olla sun silmissäsi heikko? On paljon helpompaa olla heikko vanhempiensa ja sisarustensa silmissä kuin avovaimonsa silmissä. Sellainen kun ottaa aika paljon itsetunnon päälle. 

Hyvä ratkaisu olisi vaikka kadota viikoksi ja klenkata kotiin, kun pystyy melkein normaalilta näyttämään?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuommonen muakin loukkaisi 🤔 itse kuitenkin haluan semmosen suhteen jossa molemmat voivat ja nimenomaan haluavat puhua toisilleen mistä asiasta tahansa. Kyllä mä suosittelisin ottamaan tuon asian puheeksi hänen kanssaan.

Vielä yritän asiasta keskustella. Kuitenkin alkaa tuntua, että toivo mennyt. Joskus aiemmin puhuttu vastaavasta, mutta silloin suhde oli tuoreempi ja annoin sen mennä sen piikkiin. Nyt olisin odottanut jo olevani jonkinlaisessa asemassa hänen elämässään, mutta taidan olla vaan ihminen joka jakaa ruokalaskun ja sängyn.

Ap

Kannattaa sanoa suoraan hänelle mitä haluat suhteelta ja kertoa kuinka paljon tuo loukkasi, kun sinut jätettiin syrjään. Hänen reaktio voi kertoa jo paljon tuossa kohtaa

Täytyy yrittää. Pelottaa vaan, että mikään ei muutu ja joudun luopumaan hänestä jos haluan joskus saada oikean parisuhteen enkä vain pintaraapaisua. En usko, että hän olisi minullekaan tukena jos joskus tarvitsisin ja sekin tuntuu pahalta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana ajatus saada toiselta tukea.

Ihanaa olisi jos minun antama tuki ilahduttaisi tai edes kelpaisi. Todella inhottavaa olla viimesijainen vaihtoehto jolle ei edes kerrota ajantasaisesti mitään vaan ehkä jossain vaiheessa sukulaisilta kuulee kumppanin tilasta ja muutoksista. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Onko suhde edes tärkeä toiselle vai vaan minulle, haluaako varmistaa, että minä en tukeudu häneen jos jotain joskus tarvitsen vai mikä voi olla taustalla? Tunnen itseni ilkeäksi, hän on ollut kipeä ja minä mietin nyt lähinnä kannattaako suhdetta jatkaa vai rikonko itseni turhaan.

Ap

Millä tavalla kipeä? Siis jossain flunssassa vai oikeasti vakavasti sairaana? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana ajatus saada toiselta tukea.

Ihanaa olisi jos minun antama tuki ilahduttaisi tai edes kelpaisi. Todella inhottavaa olla viimesijainen vaihtoehto jolle ei edes kerrota ajantasaisesti mitään vaan ehkä jossain vaiheessa sukulaisilta kuulee kumppanin tilasta ja muutoksista. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Onko suhde edes tärkeä toiselle vai vaan minulle, haluaako varmistaa, että minä en tukeudu häneen jos jotain joskus tarvitsen vai mikä voi olla taustalla? Tunnen itseni ilkeäksi, hän on ollut kipeä ja minä mietin nyt lähinnä kannattaako suhdetta jatkaa vai rikonko itseni turhaan.

Ap

Millä tavalla kipeä? Siis jossain flunssassa vai oikeasti vakavasti sairaana? 

Tilanne oli vakava.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana ajatus saada toiselta tukea.

Ihanaa olisi jos minun antama tuki ilahduttaisi tai edes kelpaisi. Todella inhottavaa olla viimesijainen vaihtoehto jolle ei edes kerrota ajantasaisesti mitään vaan ehkä jossain vaiheessa sukulaisilta kuulee kumppanin tilasta ja muutoksista. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Onko suhde edes tärkeä toiselle vai vaan minulle, haluaako varmistaa, että minä en tukeudu häneen jos jotain joskus tarvitsen vai mikä voi olla taustalla? Tunnen itseni ilkeäksi, hän on ollut kipeä ja minä mietin nyt lähinnä kannattaako suhdetta jatkaa vai rikonko itseni turhaan.

Ap

Millä tavalla kipeä? Siis jossain flunssassa vai oikeasti vakavasti sairaana? 

Tilanne oli vakava.

Ap