Lue keskustelun säännöt.
Häpeän omaa käytöstä
29.01.2020 |
Erosimme kesällä. Lapsi kävi isällään joka toinen viikko ja aina palauttaessa purin pahaa oloani mieheen (hän siis jätti minut, ei kuulemma tuntenut enää mitään, vaikka vain päiviä aiemmin olimme suunnitellut tulevaisuutta). Olen pyytänyt anteeksi useamman kerran. Sitten mies lakkasi ottamasta lasta luokseen, syyttää siitä minua ja puheitani, vaikka olen aina tehnyt kaikkeni heidän suhteensa säilymisen eteen, erossa vaan olin hajalla, mutta silloinkin pyrin laittamaan lapsen tarpeet edelle. Kun mies lakkasi tapaamasta lasta en ollut missään yhteydessä. Mies ei saapunut lastenvalvojalle ja sain tietää, että ollut uusi nainen jo pidemmän aikaa. Itse olen edelleen täysin rikki. Suutuin tuosta, ettei saapunut tapaamiseen(ei maksa elareita, mwillä ei sopimusta) ja laitoin muutamia ikäviä sähköposteja, joissa sanoin, että jos ei halua olla lapsen elämässä, niin sanoisi sen suoraan. Mies ei ikinä vastannut mihinkään. Yritin myös soittaa, mutta sulki vain puhelimen. Sen jälkeen yritin laittaa ystävällisemmän postin ja pyysin anteeksi purkaustani, ja sanoin ettei ei ollut sopivaa, mutta haluaisin sopia lasta koskevat asiat. Mies vastasi vain, että tarvitsee nyt aikaa, mutta ei muuta. Ei paljon aikaa, ei mitään, kun kysyin. Viikko myöhemmin laitoin viestiä whatsapissa (koska olin luvannut, etten enää laita sähköpostia) ja pyysin soittamaan. Halusin ymmärtää miten hän kokee tilanteen ja miksi on kadonnut lapsen elämästä ilman selityksiä. Mies sanoi että soittaa joku päivä, mutta viikon odoteltuani suutuin. Laitoin monia ikäviä viestejä, joissa purin pahaa oloani ja kaikkea vääryyttä mitä olin hänen osaltaan vuosia kokenut ja kuknka hän on monta kertaa aiemmin tehnyt tämän täysin saman (lähtenyt ja ignoorannut) ja en jaksa sitä enää ja haluan vain sopia lapsen siat ja jatkaa elämää. Olen sairastunut masennukseen sinä aikana, kun olen ollut miehen kanssa ja yrittänyt aina olla hänen tukenaan ja ymmärtää häntä ja hänen ongelmiaan ja kaikkea kakkaa mitä pisti minut kestämään, koska aina osasi nätisti puhua asiat lopussa ja minä uskoin. Hän tietää, että hänen käytöksensä ja huono käytös lasta kohtaan on ajanut minut itsetuhoisiin ajatuksiin, joita on edelleen. Sanoin, että hän on ollut hirveä ja itsekäs ja voisi edes nyt, kun minäkin haluan hänestä eroon, sopia lapsen asiat, eikä tehdä asioista aina niin vaikeita (olemme tapelleet tästä asiasta myös silloin, kun lapsi oli 6kk ja mies lähti ja kun olin raskaana ja hän lähti puolen välin aikoihin). Mies vain totesi, että ei voi litään pahalle ololleni ja ei jaksa pommitustani. Kertoi myös että on minun syytäni, että hän lähti, koska olin sanonut hänelle, että hänen käytöksensä laistamme kojtaan ei tee lapselle hyvää (toistuvat oharit, laittoi omat menoja ja ystävät lapsen edelle, rikkoi sopimuksia ja lupauksia, jätti saapumatta, käytti rahansa omiin menoihin, mutta einosallistunut lapsen tarpeiden kustannuksiin mitenkään). Oli siitä loukkaantunut.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Sun teksti oli liian pitkä kokonaan luettavaksi. Se on normaalia päästää sammakoita suusta ero kriisissä. Ja sekin, että v.tuttaa, kun asiat ei onnistu. Niin se oli aikoinaan itselläkin lasten isän kaa. Väleissä ollaan nyt.
Kauanko kesti, että olitte jälleen väleissä? Puhuitteko lopulta suhteenne ongelmakohdat auki vai jäikö ne vaan menneeseen ja nyt olette asiallisia toisillenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa siltä, että tuollaisesta miehestä eroon pääseminen on vain hyvä juttu.
Keskity nyt huolehtimaan lapsestasi ja itsestäsi. Ajan myötä olosi varmasti helpottuu.
-ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies käyttää amfetamiinia, hänen kanssaan on ihan turha yrittää sopia mitään tapaamisia ym. Ei kannata laittaa yhtä ainutta viestiä vaan sopia asiat viranomaisten kanssa. Elariprosessi on hidas, joten kannattaa mahdollisimman pian ottaa lastenvalvojaan yhteyttä ja jos sopimus ei sitä kautta onnistu, oikeusavustaja. Amfetamiini tuhoaa kaiken moraalin ja normaalin tunne-elämän niin ettei käyttäjä huomaa sitä itse. Nyt ei voi muuta kun pysyä erossa miehestä ja alkaa rakentamaan omaa elämää. Sinun on mahdollista hakea lapselle tukiperhettä jotta saat välillä omaa aikaa.
En osaa sanoa käyttääkö mies enää amfetamiinia. Sain tietää asiasta pari vuotta sitten, kun oli samanlainen tilanne, ettei mies nähnyt lasta, ei vastannut viesteihin tai soittoihin eikä suostunut sopimaan lapsen asioita. Viimeksi viime kesänä on myöntänyt käyttäneensä jotain muuta kuin kannabista, jota siis käyttää kyllä ja käyttänyt vuosia. Kävin kesällä hänen luonaan ja keittiössä oli kaappi, josta tuli vahva pilven haju ja kun yritin kurkata sisään, niin mies sanoi, etten saa (olimme silloin vielä väleissä). Jos siellä olisi ollut pelkkää pilveä, niin tuskin olisi ollut ongelma, että katson, koska pilven polton vielä hyväksyn, rankempia huumeita en.
Minulla on onneksi hyvät tukiverkot omasta perheestäni ja miehen perheestä ja sukulaisista (minä pidin heihin aina yhteyttä lapsen kanssa, kun mies rillutteli, sillä halusin, että lapsella olisi myös isän puolen suku lähellä) ja tulemme hyvin toimeen. Vapaa-aikaa siis onneksi silloin tällöin saa.
Mies ei ole saapunut sovittuihin lastenvalvojan tapaamisiin (siellä kuulemma ollaan vain äidin puolella, vaikka minä vaan haluaisin tehdä elatussopimuksen, jotta voisin hakea tuet tarvittaessa kelasta ja olen sanonut miehelle, että toivon yksinhuoltajuutta juuri tämän hänen jahkailunsa takia ja koska me mme selvästikään kykene yhdessä huolehtimaan lapsemme asioista, vaikka kaikki mahdolliset keinot olen hänelle tarjonnut. Ei vaan ujosti keskustelemaan ellei asiat mene juuri kiin kuin hän haluaa) ja olen käynyt asioimassa oikeusaputoimistossa ja sieltä tullaan olemaan mieheen yhteydessä, jos hän nyt saisi vähän kasvatettua selkärankaa ja sopimaan lapsen asiat asiallisesti.
Tekstisi luettuani kuulostaa että sinä olet teistä kahdesta järkevämpi, tasapainoisempi ja rakentavampi. Pystyt jonkinlaiseen itsereflektioon ja sinulla on pyrkimys hyvää kohti. Nämä tulevat sinua auttamaan vielä pitkälle, yritä olla kärsivällinen ja sinnikäs. Valitettavasti miehelläsi vaikuttaa olevan ainakin jonkinasteinen huumeongelma, ja selkeästi muutakin traumataustaa. En usko että hänen nykyinen suhteensa, kuin tulevatkaan suhteensa tulevat toimivaan, enkä suosittelisi sinulle haikailemista hänen peräänsä, sillä häneltä et tule saamaan muuta kuin jatkuvia pettymyksiä.
Mielestäni on hienoa että haluat saada oman elämäsi järjestykseen. Hae apua oikeisaputoimistosta kuten täällä on neuvottu niin saat ainakin rahaasiat jonkinlaiseen järjestykseen. Mikäli miehesi ei ole taloudellisesti kyvykäs avustamaan niin KELA maksaa elatusavut hänen puolestaan.
Ota kaikki tuki vastaan perheeltäsi ja muilta, mitä saat. Muista että olet arvokas ja lapsesi tarvitsee sinua. Kaikkea hyvää jatkoon <3
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa siltä, että tuollaisesta miehestä eroon pääseminen on vain hyvä juttu.
Keskity nyt huolehtimaan lapsestasi ja itsestäsi. Ajan myötä olosi varmasti helpottuu.
Järjen tasolla olen täysin samaa mieltä. Odotan nyt, että sydän ottaa järjen kiinni. En jaksa tätä jatkuvaa pahaa mieltä enää. Jos asiat olisi sovittu, niin tietäisin ainakin itse tehneeni kaiken mahdollisen ja voisin jatkaa elämää lapsen kanssa ja mies joko olisi yhteydessä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
-ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies käyttää amfetamiinia, hänen kanssaan on ihan turha yrittää sopia mitään tapaamisia ym. Ei kannata laittaa yhtä ainutta viestiä vaan sopia asiat viranomaisten kanssa. Elariprosessi on hidas, joten kannattaa mahdollisimman pian ottaa lastenvalvojaan yhteyttä ja jos sopimus ei sitä kautta onnistu, oikeusavustaja. Amfetamiini tuhoaa kaiken moraalin ja normaalin tunne-elämän niin ettei käyttäjä huomaa sitä itse. Nyt ei voi muuta kun pysyä erossa miehestä ja alkaa rakentamaan omaa elämää. Sinun on mahdollista hakea lapselle tukiperhettä jotta saat välillä omaa aikaa.
En osaa sanoa käyttääkö mies enää amfetamiinia. Sain tietää asiasta pari vuotta sitten, kun oli samanlainen tilanne, ettei mies nähnyt lasta, ei vastannut viesteihin tai soittoihin eikä suostunut sopimaan lapsen asioita. Viimeksi viime kesänä on myöntänyt käyttäneensä jotain muuta kuin kannabista, jota siis käyttää kyllä ja käyttänyt vuosia. Kävin kesällä hänen luonaan ja keittiössä oli kaappi, josta tuli vahva pilven haju ja kun yritin kurkata sisään, niin mies sanoi, etten saa (olimme silloin vielä väleissä). Jos siellä olisi ollut pelkkää pilveä, niin tuskin olisi ollut ongelma, että katson, koska pilven polton vielä hyväksyn, rankempia huumeita en.
Minulla on onneksi hyvät tukiverkot omasta perheestäni ja miehen perheestä ja sukulaisista (minä pidin heihin aina yhteyttä lapsen kanssa, kun mies rillutteli, sillä halusin, että lapsella olisi myös isän puolen suku lähellä) ja tulemme hyvin toimeen. Vapaa-aikaa siis onneksi silloin tällöin saa.
Mies ei ole saapunut sovittuihin lastenvalvojan tapaamisiin (siellä kuulemma ollaan vain äidin puolella, vaikka minä vaan haluaisin tehdä elatussopimuksen, jotta voisin hakea tuet tarvittaessa kelasta ja olen sanonut miehelle, että toivon yksinhuoltajuutta juuri tämän hänen jahkailunsa takia ja koska me mme selvästikään kykene yhdessä huolehtimaan lapsemme asioista, vaikka kaikki mahdolliset keinot olen hänelle tarjonnut. Ei vaan ujosti keskustelemaan ellei asiat mene juuri kiin kuin hän haluaa) ja olen käynyt asioimassa oikeusaputoimistossa ja sieltä tullaan olemaan mieheen yhteydessä, jos hän nyt saisi vähän kasvatettua selkärankaa ja sopimaan lapsen asiat asiallisesti.
Tekstisi luettuani kuulostaa että sinä olet teistä kahdesta järkevämpi, tasapainoisempi ja rakentavampi. Pystyt jonkinlaiseen itsereflektioon ja sinulla on pyrkimys hyvää kohti. Nämä tulevat sinua auttamaan vielä pitkälle, yritä olla kärsivällinen ja sinnikäs. Valitettavasti miehelläsi vaikuttaa olevan ainakin jonkinasteinen huumeongelma, ja selkeästi muutakin traumataustaa. En usko että hänen nykyinen suhteensa, kuin tulevatkaan suhteensa tulevat toimivaan, enkä suosittelisi sinulle haikailemista hänen peräänsä, sillä häneltä et tule saamaan muuta kuin jatkuvia pettymyksiä.
Mielestäni on hienoa että haluat saada oman elämäsi järjestykseen. Hae apua oikeisaputoimistosta kuten täällä on neuvottu niin saat ainakin rahaasiat jonkinlaiseen järjestykseen. Mikäli miehesi ei ole taloudellisesti kyvykäs avustamaan niin KELA maksaa elatusavut hänen puolestaan.
Ota kaikki tuki vastaan perheeltäsi ja muilta, mitä saat. Muista että olet arvokas ja lapsesi tarvitsee sinua. Kaikkea hyvää jatkoon <3
Kiitos.
Kiitos todella paljon kauniista sanoistasi.
Minä olen todella herkkä ja poden syyllisyyttä usein sellaisistakin asioista, joista minun ei tarvitsisi potea syyllisyyttä. Tein täällä aloituksen jonkin aikaa sitten ja mietin miten tulisi toimia, kun mies ei vastaa ja ei maksa elareita tai näe lasta; yhteys todella katki. Välillä saattoi tulla jokin v.ttuiluviesti, kun laitoin useamman viestin, että enkö ole yhtään oppinut olemaan pommittamatta.
Silloin monet vastasivat aloitukseeni minua syyllistäen. Olin kuulemma hirveä ihminen ja teen tahallani miehelle asiat vaikeaksi ja saan syyttää itseäni ja olen tyypillinen vieraannuttajavanhempi, vaikka kaikkeni yritin. Olen pahasti masentunut ja viestien jälkeen vajosin todella alas ja mietin olenko ansainnut kaiken tämän ja olenko minä tosiaan se paha kaiken takana ja toiminko väärin ja onko mies kaikessa oikeassa. Haluan vain lapselleni hyvää ja olen yrittänyt tehdä kaikkeni, jotta tulisimme miehen kanssa toimeen lapsemme takia, mutta hän ei tule yhtään vastaan.
Sielläkin silloin neuvottiin oikesapua hakemaan ja lopettamaan ylimääräinen kommunikointi miehen kanssa, olkoon itse yhteydessä. Niin olen nyt tehnyt, mutta koko ajan vaan mietin olenko minä se p.aska ihminen, joksi mies sai minut itseni vuosien ajan tuntemaan.
Joten kiitos vielä kauniista sanoistasi. Vaikean masennukseni takia en haluaisi nousta ylös sängystä useimpina päivinä, mutta en halua että poikani kärsii enää yhtään enempää vanhenpiensa takia, joten revin itseni sängystä joka aamu, leikimme, pusuttelemme, piirtelemme ja istumme olohuoneen matolla aamupalapicnicillä aina, kun on aikaa. Käyn myös juttelemassa, sillä haluan voida paremmin enkä halua, että kehenkään sattuu minun pahan oloni takia. Jos sattuu, niin haluan aina sen hyvittää. Aina pyydän anteeksi.
Kiitos. Aion arvostaa itseäni tästä eteenpäin enenmmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä vähän sama tilanne. Mies petti ja jätti pari vuotta sitten ja välit edelleen jäätävät. Juuri ja juuri saadaan lasten asiat puhuttua. Itsekin olen jo päässyt asian yli ja jatkanut elämää, mutta jostain syystä välit vaan jäätävät. En todellakaan halua olla miehen ystävä, mutta olisi mukavaa edes yrittää olla ystävällinen puolin ja toisin. Kauan muilla mennyt, että välit muuttuneet paremmiksi, jos ero on ollut ruma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvauksiesi perusteella mies on kuspää, ja vielä lisäksi narkkari. Tällaisen perään sitten itket? Lapsellesi on varmaan parempi olla tapaamatta isäänsä, joten hoidapa asiat viranomaisten kautta ja keskity lapsesi hyvinvointiin.
Vierailija kirjoitti:
Kuvauksiesi perusteella mies on kuspää, ja vielä lisäksi narkkari. Tällaisen perään sitten itket? Lapsellesi on varmaan parempi olla tapaamatta isäänsä, joten hoidapa asiat viranomaisten kautta ja keskity lapsesi hyvinvointiin.
Jonkunhan niitäkin pitää rakastaa, tajuuksä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MökötykseenKyllästynyt kirjoitti:
Itsellä vähän sama tilanne. Mies petti ja jätti pari vuotta sitten ja välit edelleen jäätävät. Juuri ja juuri saadaan lasten asiat puhuttua. Itsekin olen jo päässyt asian yli ja jatkanut elämää, mutta jostain syystä välit vaan jäätävät. En todellakaan halua olla miehen ystävä, mutta olisi mukavaa edes yrittää olla ystävällinen puolin ja toisin. Kauan muilla mennyt, että välit muuttuneet paremmiksi, jos ero on ollut ruma?
Eikö kellään ole tarinoita? Edes huonoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa käyttääkö mies enää amfetamiinia. Sain tietää asiasta pari vuotta sitten, kun oli samanlainen tilanne, ettei mies nähnyt lasta, ei vastannut viesteihin tai soittoihin eikä suostunut sopimaan lapsen asioita. Viimeksi viime kesänä on myöntänyt käyttäneensä jotain muuta kuin kannabista, jota siis käyttää kyllä ja käyttänyt vuosia. Kävin kesällä hänen luonaan ja keittiössä oli kaappi, josta tuli vahva pilven haju ja kun yritin kurkata sisään, niin mies sanoi, etten saa (olimme silloin vielä väleissä). Jos siellä olisi ollut pelkkää pilveä, niin tuskin olisi ollut ongelma, että katson, koska pilven polton vielä hyväksyn, rankempia huumeita en.
Minulla on onneksi hyvät tukiverkot omasta perheestäni ja miehen perheestä ja sukulaisista (minä pidin heihin aina yhteyttä lapsen kanssa, kun mies rillutteli, sillä halusin, että lapsella olisi myös isän puolen suku lähellä) ja tulemme hyvin toimeen. Vapaa-aikaa siis onneksi silloin tällöin saa.
Mies ei ole saapunut sovittuihin lastenvalvojan tapaamisiin (siellä kuulemma ollaan vain äidin puolella, vaikka minä vaan haluaisin tehdä elatussopimuksen, jotta voisin hakea tuet tarvittaessa kelasta ja olen sanonut miehelle, että toivon yksinhuoltajuutta juuri tämän hänen jahkailunsa takia ja koska me mme selvästikään kykene yhdessä huolehtimaan lapsemme asioista, vaikka kaikki mahdolliset keinot olen hänelle tarjonnut. Ei vaan ujosti keskustelemaan ellei asiat mene juuri kiin kuin hän haluaa) ja olen käynyt asioimassa oikeusaputoimistossa ja sieltä tullaan olemaan mieheen yhteydessä, jos hän nyt saisi vähän kasvatettua selkärankaa ja sopimaan lapsen asiat asiallisesti.