Miksi kaikki aina sanoo että kun saa ensimmäisen lapsen, niin hankkii sille sisaruksen että saa 'kaverin'

Sisarussuhde on ainutlaatuinen.

Onhan siinä sekin mahdollisuus että sisarukset tuleekin toimeen. Meillä toinen oli kyllä ihan yllätyslapsi. Ei sitä mitenkään hankkimalla hankittu, mutta kiva kun tuli.

Eivät kaikki sano. Ja sisaruus on paljon enemmän kuin kaveruus, kun se on terve, läheinen suhde.

Veljeni oli minulle kaveri, kunnes aloitti koulunkäynnin. Sen jälkeen halusi olla vain toisten poikien kaveri, ja nolostui jos pojat näkivät meidät yhdessä leikkimässä. Aikuisena pidämme jonkin verran yhteyttä, mutta en kuulu veljeni lähimpiin ystäviin eikä hän minun. On paljon asioita, joita hän ei tiedä minusta, jotka jaan vain ystävien kanssa. Tietysti vanhemmista jutellaan ja tavataan juhlapyhinä.

Lapsia ei voi pakottaa kavereiksi, varsinkaan jos ovat kovin erilaisia. Eri sukupuoli erottaa viimeistään teini-iässä. Sisarukset voivat myös olla toistensa kimpussa koko ajan.

Mutta tavallaan ymmärrän sen ajatuksen, että lapsista on seuraa toisilleen. Luulen kuitenkin, että se kaverikin hankitaan ensisijaisesti siitä syystä, että halutaan toinenkin lapsi. Tehdään se vain mahdollisimman pian, koska sitten pikkulapsiarki jää taakse nopeammin.

Se on selitys, joka annetaan silloin, kun imetys ei toiminutkaan ehkäisykeinona.

Koska ovat viisaampia kuin ap.

Tuo lapsentekoon painostaminen on älytöntä. Sitä kun voi olla saanut sen verran osumaa synnytyksessä, että lääkäri on kieltänyt hankkimasta lisää lapsia. Minulla kävi niin.

Oli täyttä tuskaa kuunnella ihmisten ohjeita toisesta lapsesta kun oli täysi työ huolehtia vastasyntyneestäkin. Näin jälkikäteen tulee mieleen, että olisi pitänyt sanoa suoraan kuinka asia on ettei joudu kuuntelemaan sitä länkytystä.

Lapsellamme on kyllä todella paljon kavereita. Ilmeisesti ovat myös läheisiä kun käyvät jatkuvasti yökylässä jne. Kuuluvat ikäänkuin kalustoon. Meillä tehdään kyllä sen verran ruokaa, että saadaan vieraatkin ruokittua.

Vierailija kirjoitti:

Onhan siinä sekin mahdollisuus että sisarukset tuleekin toimeen. Meillä toinen oli kyllä ihan yllätyslapsi. Ei sitä mitenkään hankkimalla hankittu, mutta kiva kun tuli.

Oletko joku julkkis? Vain julkkikset saavat yllätyslapsia. Muut saavat vahinkolapsia.

Oletus on se, että lapset leikkivät yhdessä siihen asti, että alkavat käydä kavereillaan. Tällä tavalla vanhempien ei tarvitse niin paljon osallistua leikkeihin.

Kyllähän se lapsena ja vielä parikymppisenäkin tuntui siltä, että olin nuorempana vain se pakollinen paha. Nyt kun ollaan nelikymppisiä niin tilanne on tasaantunut.

Oikeasti se syy on tietenkin se, että haluaa toisen lapsen. Mutta kyllä useille ihmisille silti tärkeimpiä ihmisiä elämässä on sisarukset. Itsellänikin on 4 sisarusta, joista 3 on hyvin tärkeää ja vain yhden kanssa olen eri maailmasta.

Tätä olen itsekin aina ihmetellyt koska aika harvat sisarukset ovat toisilleen niin läheisiä. Tähän on varmasti monia syitä. Lähtökohtaisesti kaverit Kuitenkin löytyvät naapurustosta, koulusta, harrastuksista yms.

Eniten ärsyttää kun ihmiset painostavat ja olettavat minun hankkivan toisenkin lapsen koska "pitäö olla sisarus!!11" Ei, ei pidä. Yksi lapsi riitti meille :)

Aina haaveillaan ihanasta leikkivästä sisarusparista. Valitettavasti sisarussuhde voi olla vuosia kestävä pahoinpitely ja hyväksikäyttö suhde.

Varsinkin ainoilla lapsilla on tarve romantisoida sisarussuhdetta. Todellisuudessa melkoinen osa sisaruksista on aikuisena vain harvoin toistensa kanssa tekemisissä.

Olen tyytyväinen, että minulla sisarus. Siksi ajattelen, että lapsellanikin pitäisi olla.

Siitäkin huolimatta, että riitelimme jatkuvasti melkein aikuisikään saakka.

14

Alle kouluikäisille sisarus saattaa hyvin olla se yleisin leikkikaveri. Omat alakoululaiset leikkivät edelleen yhdessä, joskus sovussa joskus eivät :)

Lapsena sisarussuhde voikin vielä olla hyvä, kun kommunikointi tapahtuu leikin varjolla eikä ajatuksia tai huolia syväluodata samalla tavalla kuin aikuisilla on tapana. Itselleni ja sisarukselleni syntyi pesäeroa vasta aikuisiällä nimenomaan erilaisen ajatusmaailman takia. Emme saa millään sovitettua askeleitamme siten, että ymmärtäen kohtaisimme toisemme. Olenkin jo nykyään vahvasti sitä mieltä ettei asioita voi pakottaa, jos ne eivät tule luonnostaan.

Mut on tehty veljelle kaveriksi, kun isovanhemmat painosti. Äiti ei olisi halunnut niin pian tehdä toista lasta, koska synnyttäminen oli niin kamalaa. Mutta teki se sit mun jälkeen vielä neljä lisää 😃 Ja ollaan tosi läheisiä keskenämme, mulle ainakin sisarukset on parhaat kaverit.

Vierailija kirjoitti:

Siis että mikä se pointti on? Itselläni on sisaruksia mutten ole heidän kanssaan mitään kaveria. Päinvastoin, luonteemme on niin erilaiset että tunnen olevani ainut lapsi perheessä. Tokihan niitä poikkeuksiakin on, mutta ärsyttää että se on vain se ainut syy hankkia sisarus että saa kaverin...

Ei ole muuta syytä kuin se, että ihmisillä on tarve puhua ja he keksivät puheenaiheita. Jos alkaa ihmettelemään ihmisistä niin yks elämä ei kyllä riittäisi.

Mitä enemmän ihmisillä on aikaa kädessä niin sitä enemmän ihmiset alkavat ihmetellä turhia.

No se on kaunitseltu muoto lastenhoitajasta. Sisarukset saa kasvaa keskenään, ja vanhemmat olla rauhassa.