Miksi kaikki aina sanoo että kun saa ensimmäisen lapsen, niin hankkii sille sisaruksen että saa 'kaverin'

Nyt, kun vanhemmat vanhenevat, olen iloinen, että minulla on sisarus, jonka kanssa voin jakaa huolta ja vastuuta. Puolisoni on ainoa lapsi, ja hän joutuu yksin auttamaan ja tekemään päätöksiä vanhempiensa asioissa. Hänen vanhempansa ovat aikoinaan eronneet riitaisesti, eivätkä halua kuullakaan toisistaan. Varsinkin isän on vaikea hyväksyä, että puolisoni käy auttamassa myös äitiään eikä hyppääkään joka kerta isänsä toiveiden mukaisesti. Tottakai minäkin autan ja myötäelän puolisoani, mutta ihan eri tavalla pystyn jakamaan asioita sisarukseni kanssa omien vanhempieni kohdalla.

Meillä on kolme lasta, ja heistä on ollut eri tavoin seuraa ja tukea eri elämänvaiheissa jo tähänkin saakka. Ketään ei kuitenkaan ole tehtu kaveriksi edellisille lapsille.