Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni välttelee minua
29.01.2020 |
Saisinko täältä näkökulmaa asiaan, joka on ruvennut vaivaamaan? Kyse on parisuhteesta ja siitä, että tunnen olevani ilmaa miehelleni. Mies on sinänsä ystävällinen ja mukava, mutta ei juurikaan hae kontaktia minuun tai huomaa minua. Päivät kuluvat arkea pyörittäessä ja jos illalla jää vähän "omaa aikaa", mieheni lukee/katsoo telkkaria/on puhelimella. Juuri ennen nukkumaanmenoa jutellaan kuulumiset, jos jaksetaan. Lisäksi esim. lasta nukuttaessaan mies jää lapsen nukahtamisen jälkeen sinne huoneeseen lukemaan kaikessa rauhassa sen sijaan, että tulisi alakertaan viettämään edes hetken kahden kesken.
Onko tällainen kiinnostuksen puute normaalia ja minä vain kaipaan liikaa huomiota? Miehen mielestä kaikki on hyvin ja minä hänelle tärkeä, mutta itsestäni ei tunnu siltä.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet pitkään yhdessä? Hän kuitenkin on ystävällinen ja vaihtaa kuulumiset kanssasi?
Onko hänellä töissä kiireitä tai huolia?Oletko ottanut hänen kanssaan asiaa puheeksi?Itse olen ollut suhteessani yli 20v ja ilmeisesti vain siksi, kun mies odottanut että lapset muuttavat pois kotoa.
Hän ei ole koskaan sanonut edes pitävänsä minusta, yhdessä olemme käyneet lomalla kaksi kertaa. Kaupassa kun vielä yhdessä kävimme hän kulki metrejä edelläni ja maksutilanteissa heti muka hauskoja heittoja minusta tyyliin maksa nyt sinä senkin t o m p p e l i tms.Viimeisen vuoden hän on ollut puhumatta, olen hänelle ilmaa. Ei syö tekemiäni ruokia, ostaa omat ruoat ja minun hankkimat asiat hapantuu ja menevät roskiin.
Vaihtaa huonetta jos satun samaan huoneeseen.
Kotona jos täyttää tiskikoneen, ei laita sinne astioita jotka olettaa olevan minun.
Yhdessä emme tehneet mitään, illat olimme vain kotona. Töiden jälkeen hän vain nukkuu 2h, herää ja aloittaa tv katselun ja siinä samalla on koneella.Näitä vastaavia tempauksia näihin vuosiin on mahtunut lukemattomia ja tilanteet ovat päättyneet niin, että minä itken ja rukoilen toista lopettamaan, lupaan sitten jatkossa olla nöyrempi ja kuuliaisempi.
Kunnes olemme taas tilanteessa jossa mies päätyy mykkäkouluunsa.
Hän on ollut puhumatta jo vuosia lapsillemme, vain yhden kanssa on puheväleissä.Viimeisin mykkäkoulu alkoi siis vuosi sitten, kun hiihto alla kävimme yhtenä päivänä pidemmällä kävelylenkillä koiran kanssa ja seuraavana päivänä menin kysymään, että mitä tänään tehdään? (siis kysymys oli kauppakäynti tai pyykkipäivä)
Hän katsoi minua ja sanoi että olen levoton ja miksi aina pitäisi jotain tehdä??Silti vaikka tilanne on tämä, en haluaisi luopua hänestä?? Miksi en? En tiedä, en todellakaan. Taloudellisesti en ole riippuvainen hänestä, meillä on omat rahat.
Hän on ilmeisesti muuttamassa ja jättämässä minut, huomaan hänen iltaisin netissä katsovan uusia huonekaluja.
Ja miten monta vuotta pyysin, että hankitaan uudet keittiön tuolit..Minä olen lukemattomia kertoja miettinyt, että mikä minussa on vialla? Miksi hän kohtelee minua näin?
Minä tulen toimeen omillani, minulla on työpaikka, harrastan liikuntaa. Kotona en huuda, en tupakoi, en käytä alkoholia, olen normaali painoinen.Miksi olen hänessä kiinni? Ihmisenä on fiksu, älykäs. Ei polta, ei käytä alkoholia, hoitaa työnsä, on taitava käsistään, kiinnostunut asioista, siisti ja omallaan tavallaan rauhallinen. Siis kunnon mies.
Ap ota puheeksi puolisosi kanssa mieltä painavat asiat, hän kirjoittamasi mukaan vaikuttaa ihan normaalille.
Herää jo!
Tuo kuvailemasi "elämä ja parisuhde" olisi aivan painajainen minulle. Miksi olet mahdollistanut tuon?
Mene johonkin terapiaan ja työstä siellä ongelmaasi.
Vaikka ethän sinä mene, etkä herää, etkä lähde kävelemään tuosta liiton irvikuvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö mies on parisuhteessa?
Niinpä niin, ap on parisuhteesta tasan puolet ja hänelläkin on vastuunsa. Parisuhteessa pitää antaa, että voi ottaa, eli jos ei itse vaivaudu mitenkään, niin turha se on odottaa mieheltäkään mitään spesiaaleja juttuja. Oma vika siis ap, niin makaa kuin petaa ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Et voi vaatia kauhalla, jos itse annat pipetillä...
Ap ei tainnut mainita omaa rooliaan, muttei se tarkoita, etteikö olisi mitään tehnyt asian eteen. Oletat nyt aika paljon, mutta eihän sultakaan voi vaatia kauhalla, jos on pipetillä annettu, vai mitä?
Jos aiheesta haluaa keskustella eikä ap itse osallistu keskusteluun pitää olettaa.
Ap tässä, en päässyt aikaisemmin katsomaan vastauksia. Kiitos ensimmäiselle kommentoijalle, tarinasi asetti omia kokemuksiani mittasuhteeseen. Meillä ei todellakaan ole tuollaista (sen sijaan lapsuudenkodissani oli, toivoin koko lapsuuteni vanhempieni eroa, mutta se toteutui vasta ollessani noin 30).
Mieheni kanssa on takana paljon yhteisiä vuosia ja suhteemme on ollut mielestäni hyvä. Miehelläni on taipumusta olla omissa oloissaan ja tätä on ollut ennenkin, mutta nykyään entistä enemmän. Minä en toki vain odottele, että mies hakeutuisi seuraani vaan menen kainaloon, virittelen keskustelua, ehdotan yhteistä tekemistä, jne, jne. Monesti se onnistuukin.
Silti mieltä kaihertaa, että mies ei oma-aloitteisesti tunnu kaipaavan seuraani (vaikka minun aloitteeni ottaa hyvin vastaan). Sama on muuten seksissäkin, minä olen se aloitteellinen osapuoli ja vaikka mies ei minua torjukaan, ei hän myöskään tee aloitteita.
Enemmän tässä meillä on varmaan kyse luonne-eroista ja erilaisista tarpeista kuin jostakin pahemmasta. Mieheni käyttäytyy lämpimästi, ystävällisesti ja rakastavasti minua kohtaan, mutta ei vain jostain syystä tarvitse seuraani samalla tavalla kuin minä tarvitsen hänen seuraansa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kans mies on etäinen. Käy yksin jopa suihkussa. Ainoa asia missä ollaan yhdessä on sänky ja silloinkin hän vain pelaa ja ryhtyy sitten nukkumaan. Jos intiimimpää kanssakäyntiä joskus kerran kuukaudessa, niin aina pitää juoda.
Itsetuntoni on murentunut.
Ja se on yksin miehen vika?
Vierailija kirjoitti:
Meillä kans mies on etäinen. Käy yksin jopa suihkussa. Ainoa asia missä ollaan yhdessä on sänky ja silloinkin hän vain pelaa ja ryhtyy sitten nukkumaan. Jos intiimimpää kanssakäyntiä joskus kerran kuukaudessa, niin aina pitää juoda.
Itsetuntoni on murentunut.
Ok. Käymme mieheni kanssa aina yksin suihkussa vaikka meillä on hyvin läheinen ja rakastava liitto.
Käykö muka muut aina yhdessä suihkussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, en päässyt aikaisemmin katsomaan vastauksia. Kiitos ensimmäiselle kommentoijalle, tarinasi asetti omia kokemuksiani mittasuhteeseen. Meillä ei todellakaan ole tuollaista (sen sijaan lapsuudenkodissani oli, toivoin koko lapsuuteni vanhempieni eroa, mutta se toteutui vasta ollessani noin 30).
Mieheni kanssa on takana paljon yhteisiä vuosia ja suhteemme on ollut mielestäni hyvä. Miehelläni on taipumusta olla omissa oloissaan ja tätä on ollut ennenkin, mutta nykyään entistä enemmän. Minä en toki vain odottele, että mies hakeutuisi seuraani vaan menen kainaloon, virittelen keskustelua, ehdotan yhteistä tekemistä, jne, jne. Monesti se onnistuukin.
Silti mieltä kaihertaa, että mies ei oma-aloitteisesti tunnu kaipaavan seuraani (vaikka minun aloitteeni ottaa hyvin vastaan). Sama on muuten seksissäkin, minä olen se aloitteellinen osapuoli ja vaikka mies ei minua torjukaan, ei hän myöskään tee aloitteita.
Enemmän tässä meillä on varmaan kyse luonne-eroista ja erilaisista tarpeista kuin jostakin pahemmasta. Mieheni käyttäytyy lämpimästi, ystävällisesti ja rakastavasti minua kohtaan, mutta ei vain jostain syystä tarvitse seuraani samalla tavalla kuin minä tarvitsen hänen seuraansa.
Voisiko tuo mitenkään johtua siitä, että elämä ei ole romattistaelokuvaa vaan ihan perusarkea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, en päässyt aikaisemmin katsomaan vastauksia. Kiitos ensimmäiselle kommentoijalle, tarinasi asetti omia kokemuksiani mittasuhteeseen. Meillä ei todellakaan ole tuollaista (sen sijaan lapsuudenkodissani oli, toivoin koko lapsuuteni vanhempieni eroa, mutta se toteutui vasta ollessani noin 30).
Mieheni kanssa on takana paljon yhteisiä vuosia ja suhteemme on ollut mielestäni hyvä. Miehelläni on taipumusta olla omissa oloissaan ja tätä on ollut ennenkin, mutta nykyään entistä enemmän. Minä en toki vain odottele, että mies hakeutuisi seuraani vaan menen kainaloon, virittelen keskustelua, ehdotan yhteistä tekemistä, jne, jne. Monesti se onnistuukin.
Silti mieltä kaihertaa, että mies ei oma-aloitteisesti tunnu kaipaavan seuraani (vaikka minun aloitteeni ottaa hyvin vastaan). Sama on muuten seksissäkin, minä olen se aloitteellinen osapuoli ja vaikka mies ei minua torjukaan, ei hän myöskään tee aloitteita.
Enemmän tässä meillä on varmaan kyse luonne-eroista ja erilaisista tarpeista kuin jostakin pahemmasta. Mieheni käyttäytyy lämpimästi, ystävällisesti ja rakastavasti minua kohtaan, mutta ei vain jostain syystä tarvitse seuraani samalla tavalla kuin minä tarvitsen hänen seuraansa.
Voisiko tuo mitenkään johtua siitä, että elämä ei ole romattistaelokuvaa vaan ihan perusarkea?
Miehille tosiaan riittää se perusarki, mutta naisen itsetunto vaatiin sen jatkuvan huomion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia. Miehet kyllästyvät loppupeleissä melko nopeasti saman naisen seuraan tai seksiin aina saman naisen kanssa vaikka tämä olisi kuinka kuuma beibe. Ei sille mitään voi, se on urospuolisen ihmisen sisäänrakennettu biologinen ominaisuus. Periytyy siitä että eläinkunnassa uroksen tehtävä on jakaa siementään mahdollisimman laajasti.
Ainahan voi olla ilman miehiä jos ei tällainen kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kans mies on etäinen. Käy yksin jopa suihkussa. Ainoa asia missä ollaan yhdessä on sänky ja silloinkin hän vain pelaa ja ryhtyy sitten nukkumaan. Jos intiimimpää kanssakäyntiä joskus kerran kuukaudessa, niin aina pitää juoda.
Itsetuntoni on murentunut.
Oho, vai käy yksin jopa suihkussa! No nyt on vakavaa ja pistää miettimään omaa 23 vuoden pituista parisuhdettani, sillä käyn aina yksin suihkussa. Se vaan on niin helppo pestä itse itsensä ilman, että toinen on iilimatona ja niljakkaana siinä kyljessä... Saunassa kyllä istumme yhdessä mielellämme ja juttelemme kaikesta mahdollisesta, samoin saunan jälkeen vilvoittelutilassa saatamme jutella vaikka tunnin, joten ehkä en ole asiasta huolissani. Itsetuntoni on oikein hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Miehet kyllästyvät loppupeleissä melko nopeasti saman naisen seuraan tai seksiin aina saman naisen kanssa vaikka tämä olisi kuinka kuuma beibe. Ei sille mitään voi, se on urospuolisen ihmisen sisäänrakennettu biologinen ominaisuus. Periytyy siitä että eläinkunnassa uroksen tehtävä on jakaa siementään mahdollisimman laajasti.
Ainahan voi olla ilman miehiä jos ei tällainen kelpaa.
Niinkö vanhemmillesi kävi ja elit isättömänä? Yritä jaksaa!!
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet pitkään yhdessä? Hän kuitenkin on ystävällinen ja vaihtaa kuulumiset kanssasi?
Onko hänellä töissä kiireitä tai huolia?Oletko ottanut hänen kanssaan asiaa puheeksi?Itse olen ollut suhteessani yli 20v ja ilmeisesti vain siksi, kun mies odottanut että lapset muuttavat pois kotoa.
Hän ei ole koskaan sanonut edes pitävänsä minusta, yhdessä olemme käyneet lomalla kaksi kertaa. Kaupassa kun vielä yhdessä kävimme hän kulki metrejä edelläni ja maksutilanteissa heti muka hauskoja heittoja minusta tyyliin maksa nyt sinä senkin t o m p p e l i tms.Viimeisen vuoden hän on ollut puhumatta, olen hänelle ilmaa. Ei syö tekemiäni ruokia, ostaa omat ruoat ja minun hankkimat asiat hapantuu ja menevät roskiin.
Vaihtaa huonetta jos satun samaan huoneeseen.
Kotona jos täyttää tiskikoneen, ei laita sinne astioita jotka olettaa olevan minun.
Yhdessä emme tehneet mitään, illat olimme vain kotona. Töiden jälkeen hän vain nukkuu 2h, herää ja aloittaa tv katselun ja siinä samalla on koneella.Näitä vastaavia tempauksia näihin vuosiin on mahtunut lukemattomia ja tilanteet ovat päättyneet niin, että minä itken ja rukoilen toista lopettamaan, lupaan sitten jatkossa olla nöyrempi ja kuuliaisempi.
Kunnes olemme taas tilanteessa jossa mies päätyy mykkäkouluunsa.
Hän on ollut puhumatta jo vuosia lapsillemme, vain yhden kanssa on puheväleissä.Viimeisin mykkäkoulu alkoi siis vuosi sitten, kun hiihto alla kävimme yhtenä päivänä pidemmällä kävelylenkillä koiran kanssa ja seuraavana päivänä menin kysymään, että mitä tänään tehdään? (siis kysymys oli kauppakäynti tai pyykkipäivä)
Hän katsoi minua ja sanoi että olen levoton ja miksi aina pitäisi jotain tehdä??Silti vaikka tilanne on tämä, en haluaisi luopua hänestä?? Miksi en? En tiedä, en todellakaan. Taloudellisesti en ole riippuvainen hänestä, meillä on omat rahat.
Hän on ilmeisesti muuttamassa ja jättämässä minut, huomaan hänen iltaisin netissä katsovan uusia huonekaluja.
Ja miten monta vuotta pyysin, että hankitaan uudet keittiön tuolit..Minä olen lukemattomia kertoja miettinyt, että mikä minussa on vialla? Miksi hän kohtelee minua näin?
Minä tulen toimeen omillani, minulla on työpaikka, harrastan liikuntaa. Kotona en huuda, en tupakoi, en käytä alkoholia, olen normaali painoinen.Miksi olen hänessä kiinni? Ihmisenä on fiksu, älykäs. Ei polta, ei käytä alkoholia, hoitaa työnsä, on taitava käsistään, kiinnostunut asioista, siisti ja omallaan tavallaan rauhallinen. Siis kunnon mies.
Ap ota puheeksi puolisosi kanssa mieltä painavat asiat, hän kirjoittamasi mukaan vaikuttaa ihan normaalille.
Oliko hän alussa rakastava ja huomioiva sinua kohtaan eli onko hän muuttunut? Kuulostaa todella ahdistavalta tuo tilanne. Olet ehkä jotenkin tottunut siihen? Ainakin tuossa on se hyvä puoli, että jos mies lopulta lähtee, huomaat varmaan aika nopeasti, että voit henkisesti paremmin ilman häntä. Vika ei ole kertomasi perusteella sinussa.
Suoraan kysyminen ja puhuminen on varmaan ainoa keino yrittää parantaa asioita, mutta eihän se onnistu, jos toinen ei edes puhu.
Ei hän koskaan ole sanonut mitään välittämiseen liittyvää, mutta on tuntunut turvalliselle. Hän ei ikinä pettäisi, eikä jättäisi laskuja maksamatta.
Ei hän ole koskaan halannut minua, ei ole sanonut koskaan että asiat järjestyy.
Olen kyllä usein kuullut, että ärsytän ja olen vaikea ihminen. Minulla ei kuulema ole makua eikä tyylitajua.Tiedän olevani kamala ripustuja, en ole päästänyt toista menemään tai olemaan rauhassa, kun lopulta olen aina alkanut itkemään että puhuisi minulle.
Lapseni ihmettelevät miksi roikun tässä suhteessa, mutta eihän minulla ole mitään muuta kuin puolisoni.
Me emme ole siis vierailleet ikinä missään, ystäväni eivät ole kotiimme tervetulleita (mies haluaa olla rauhassa) ja yllätys yllätys miehellä ei ole ystäviä (hän ei tarvitse ketään, eikä halua ketään lähelleen)Tiedän järjellä ajatellen ettei tämä voi jatkua enää, mutta tunnemoodiin päästyäni itken salaa etten halua menettää häntä.
Monesti olen kysynyt itseltäni, että mitään saan tästä suhteesta? Jonkinlainen turvallisuus? Vai olenko vain pääni sisään rakentanut hänestä tämän ns hyvän miehen kuvan?
Kuulostaa ihan kauhealle! Miten kukaan voi roikkua tuollaisessa suhteessa?? Missä on itsekunnioituksesi? Tuo kuulostaa ihan siltä että sama vaikka olisit kuollut, ei tuo ole elämää ollenkaan! Lähde suhteesta heti ja ala elämään! Siihen tarvit toki uskallusta ja voimia, ehkä saat niitä lapsiltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Miehet kyllästyvät loppupeleissä melko nopeasti saman naisen seuraan tai seksiin aina saman naisen kanssa vaikka tämä olisi kuinka kuuma beibe. Ei sille mitään voi, se on urospuolisen ihmisen sisäänrakennettu biologinen ominaisuus. Periytyy siitä että eläinkunnassa uroksen tehtävä on jakaa siementään mahdollisimman laajasti.
Ainahan voi olla ilman miehiä jos ei tällainen kelpaa.
Niinkö vanhemmillesi kävi ja elit isättömänä? Yritä jaksaa!!
Samaa Naureskelin. Kirjoittajan äiti-beiben kuumuus ei varmaan riittänyt edes niin kauan, että isä olisi nähnyt armaan lapsukaisensa ja lapsesta tulikin katkera jonne. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, en päässyt aikaisemmin katsomaan vastauksia. Kiitos ensimmäiselle kommentoijalle, tarinasi asetti omia kokemuksiani mittasuhteeseen. Meillä ei todellakaan ole tuollaista (sen sijaan lapsuudenkodissani oli, toivoin koko lapsuuteni vanhempieni eroa, mutta se toteutui vasta ollessani noin 30).
Mieheni kanssa on takana paljon yhteisiä vuosia ja suhteemme on ollut mielestäni hyvä. Miehelläni on taipumusta olla omissa oloissaan ja tätä on ollut ennenkin, mutta nykyään entistä enemmän. Minä en toki vain odottele, että mies hakeutuisi seuraani vaan menen kainaloon, virittelen keskustelua, ehdotan yhteistä tekemistä, jne, jne. Monesti se onnistuukin.
Silti mieltä kaihertaa, että mies ei oma-aloitteisesti tunnu kaipaavan seuraani (vaikka minun aloitteeni ottaa hyvin vastaan). Sama on muuten seksissäkin, minä olen se aloitteellinen osapuoli ja vaikka mies ei minua torjukaan, ei hän myöskään tee aloitteita.
Enemmän tässä meillä on varmaan kyse luonne-eroista ja erilaisista tarpeista kuin jostakin pahemmasta. Mieheni käyttäytyy lämpimästi, ystävällisesti ja rakastavasti minua kohtaan, mutta ei vain jostain syystä tarvitse seuraani samalla tavalla kuin minä tarvitsen hänen seuraansa.
Voisiko tuo mitenkään johtua siitä, että elämä ei ole romattistaelokuvaa vaan ihan perusarkea?
Miehille tosiaan riittää se perusarki, mutta naisen itsetunto vaatiin sen jatkuvan huomion.
Meillä taas mies on se kainalohiiri ja huomiota haluava. Yhdessä olemme olleet yli 20 vuotta ja suhteemme on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Miehet kyllästyvät loppupeleissä melko nopeasti saman naisen seuraan tai seksiin aina saman naisen kanssa vaikka tämä olisi kuinka kuuma beibe. Ei sille mitään voi, se on urospuolisen ihmisen sisäänrakennettu biologinen ominaisuus. Periytyy siitä että eläinkunnassa uroksen tehtävä on jakaa siementään mahdollisimman laajasti.
Ainahan voi olla ilman miehiä jos ei tällainen kelpaa.
Niinkö vanhemmillesi kävi ja elit isättömänä? Yritä jaksaa!!
Ei käynyt kun kuolema korjasi toisen ennen kuin asiat lopullisesti kärjistyivät ja merkit olivat olleet ilmassa pitkään. Itselleni on kyllä käynyt useasti eikä sen kanssa ole mitään ongelmaa koska tiedostan mistä se johtuu. Jaksamisen kanssa ei ole ongelmia, kiitos vaan, ainakaan niin kauan kun on sujuvasti fjoosaa tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Miehet kyllästyvät loppupeleissä melko nopeasti saman naisen seuraan tai seksiin aina saman naisen kanssa vaikka tämä olisi kuinka kuuma beibe. Ei sille mitään voi, se on urospuolisen ihmisen sisäänrakennettu biologinen ominaisuus. Periytyy siitä että eläinkunnassa uroksen tehtävä on jakaa siementään mahdollisimman laajasti.
Ainahan voi olla ilman miehiä jos ei tällainen kelpaa.
Joo ja naaraspuolisen ihmisen sisäänrakennettu vietti on paritella ovulaation aikaan maskuliinisten testosteronia uhkuvien miesten kanssa ja viedä heidän geenit jälkeläisilleen. Kiertonsa muissa vaiheissa naaraspuoliset ihmiset valitsevat pehmeämmän betamiehen huolehtimaan alfan kanssa hankitusta jälkikasvusta. Periytyy siitä, että eläinkunnassa naaraan tehtävä on toimia geneettisenä portinvartijana ja huolehtia siitä, että vain huippu-urokset pääsevät lisääntymään.
Se huonon käytöksen perusteleminen biologialla toimii molempiin suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Miehet kyllästyvät loppupeleissä melko nopeasti saman naisen seuraan tai seksiin aina saman naisen kanssa vaikka tämä olisi kuinka kuuma beibe. Ei sille mitään voi, se on urospuolisen ihmisen sisäänrakennettu biologinen ominaisuus. Periytyy siitä että eläinkunnassa uroksen tehtävä on jakaa siementään mahdollisimman laajasti.
Ainahan voi olla ilman miehiä jos ei tällainen kelpaa.
Niinkö vanhemmillesi kävi ja elit isättömänä? Yritä jaksaa!!
Ei käynyt kun kuolema korjasi toisen ennen kuin asiat lopullisesti kärjistyivät ja merkit olivat olleet ilmassa pitkään. Itselleni on kyllä käynyt useasti eikä sen kanssa ole mitään ongelmaa koska tiedostan mistä se johtuu. Jaksamisen kanssa ei ole ongelmia, kiitos vaan, ainakaan niin kauan kun on sujuvasti fjoosaa tarjolla.
Niin monet äidit ovat isättömille lapsilleen sanoneet kun lapsi isästään kyselee. Tuo isän "kuolema" on äideillesi niin helppo tapa lopettaa inttämisesi nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Miehet kyllästyvät loppupeleissä melko nopeasti saman naisen seuraan tai seksiin aina saman naisen kanssa vaikka tämä olisi kuinka kuuma beibe. Ei sille mitään voi, se on urospuolisen ihmisen sisäänrakennettu biologinen ominaisuus. Periytyy siitä että eläinkunnassa uroksen tehtävä on jakaa siementään mahdollisimman laajasti.
Ainahan voi olla ilman miehiä jos ei tällainen kelpaa.
Niinkö vanhemmillesi kävi ja elit isättömänä? Yritä jaksaa!!
Ei käynyt kun kuolema korjasi toisen ennen kuin asiat lopullisesti kärjistyivät ja merkit olivat olleet ilmassa pitkään. Itselleni on kyllä käynyt useasti eikä sen kanssa ole mitään ongelmaa koska tiedostan mistä se johtuu. Jaksamisen kanssa ei ole ongelmia, kiitos vaan, ainakaan niin kauan kun on sujuvasti fjoosaa tarjolla.
Niin monet äidit ovat isättömille lapsilleen sanoneet kun lapsi isästään kyselee. Tuo isän "kuolema" on äideillesi niin helppo tapa lopettaa inttämisesi nopeasti.
Niin kuollut osapuoli oli siis äiti.
Nämä täytyy olla onneksi mielikuvituksen tuotosta, en usko tai ainakaan halua uskoa kenenkään olevan niin saatanan tyhmä että olisi tuommoisessa suhteessa. Yhdessä kun ollaan sen oikean kanssa niin kaikki on yhteistä ja yhdessä tehdään asioita ja niistä vielä nautitaankin, sitä nauttii kaikista pienistä asioista mitä toinen tekee ja saa tehdä toiselle, on ihana kun toinen on tehnyt ruoan valmiiksi ja on mukava tehdä se ruoka omalle rakkaalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Miehet kyllästyvät loppupeleissä melko nopeasti saman naisen seuraan tai seksiin aina saman naisen kanssa vaikka tämä olisi kuinka kuuma beibe. Ei sille mitään voi, se on urospuolisen ihmisen sisäänrakennettu biologinen ominaisuus. Periytyy siitä että eläinkunnassa uroksen tehtävä on jakaa siementään mahdollisimman laajasti.
Ainahan voi olla ilman miehiä jos ei tällainen kelpaa.
Joo ja naaraspuolisen ihmisen sisäänrakennettu vietti on paritella ovulaation aikaan maskuliinisten testosteronia uhkuvien miesten kanssa ja viedä heidän geenit jälkeläisilleen. Kiertonsa muissa vaiheissa naaraspuoliset ihmiset valitsevat pehmeämmän betamiehen huolehtimaan alfan kanssa hankitusta jälkikasvusta. Periytyy siitä, että eläinkunnassa naaraan tehtävä on toimia geneettisenä portinvartijana ja huolehtia siitä, että vain huippu-urokset pääsevät lisääntymään.
Se huonon käytöksen perusteleminen biologialla toimii molempiin suuntiin.
Taisi sinun kohdalla beta-mies päästä myös osingoille, kun noin kurjaa tulosta tuli. Älä sinä enää lisäänny!
Alue: Aihe vapaa
Meillä kans mies on etäinen. Käy yksin jopa suihkussa. Ainoa asia missä ollaan yhdessä on sänky ja silloinkin hän vain pelaa ja ryhtyy sitten nukkumaan. Jos intiimimpää kanssakäyntiä joskus kerran kuukaudessa, niin aina pitää juoda.
Itsetuntoni on murentunut.