Mieheni välttelee minua

Oletteko olleet pitkään yhdessä? Hän kuitenkin on ystävällinen ja vaihtaa kuulumiset kanssasi?

Onko hänellä töissä kiireitä tai huolia?Oletko ottanut hänen kanssaan asiaa puheeksi?

Itse olen ollut suhteessani yli 20v ja ilmeisesti vain siksi, kun mies odottanut että lapset muuttavat pois kotoa.

Hän ei ole koskaan sanonut edes pitävänsä minusta, yhdessä olemme käyneet lomalla kaksi kertaa. Kaupassa kun vielä yhdessä kävimme hän kulki metrejä edelläni ja maksutilanteissa heti muka hauskoja heittoja minusta tyyliin maksa nyt sinä senkin t o m p p e l i tms.

Viimeisen vuoden hän on ollut puhumatta, olen hänelle ilmaa. Ei syö tekemiäni ruokia, ostaa omat ruoat ja minun hankkimat asiat hapantuu ja menevät roskiin.

Vaihtaa huonetta jos satun samaan huoneeseen.

Kotona jos täyttää tiskikoneen, ei laita sinne astioita jotka olettaa olevan minun.

Yhdessä emme tehneet mitään, illat olimme vain kotona. Töiden jälkeen hän vain nukkuu 2h, herää ja aloittaa tv katselun ja siinä samalla on koneella.

Näitä vastaavia tempauksia näihin vuosiin on mahtunut lukemattomia ja tilanteet ovat päättyneet niin, että minä itken ja rukoilen toista lopettamaan, lupaan sitten jatkossa olla nöyrempi ja kuuliaisempi.

Kunnes olemme taas tilanteessa jossa mies päätyy mykkäkouluunsa.

Hän on ollut puhumatta jo vuosia lapsillemme, vain yhden kanssa on puheväleissä.

Viimeisin mykkäkoulu alkoi siis vuosi sitten, kun hiihto alla kävimme yhtenä päivänä pidemmällä kävelylenkillä koiran kanssa ja seuraavana päivänä menin kysymään, että mitä tänään tehdään? (siis kysymys oli kauppakäynti tai pyykkipäivä)

Hän katsoi minua ja sanoi että olen levoton ja miksi aina pitäisi jotain tehdä??

Silti vaikka tilanne on tämä, en haluaisi luopua hänestä?? Miksi en? En tiedä, en todellakaan. Taloudellisesti en ole riippuvainen hänestä, meillä on omat rahat.

Hän on ilmeisesti muuttamassa ja jättämässä minut, huomaan hänen iltaisin netissä katsovan uusia huonekaluja.

Ja miten monta vuotta pyysin, että hankitaan uudet keittiön tuolit..

Minä olen lukemattomia kertoja miettinyt, että mikä minussa on vialla? Miksi hän kohtelee minua näin?

Minä tulen toimeen omillani, minulla on työpaikka, harrastan liikuntaa. Kotona en huuda, en tupakoi, en käytä alkoholia, olen normaali painoinen.

Miksi olen hänessä kiinni? Ihmisenä on fiksu, älykäs. Ei polta, ei käytä alkoholia, hoitaa työnsä, on taitava käsistään, kiinnostunut asioista, siisti ja omallaan tavallaan rauhallinen. Siis kunnon mies.

Ap ota puheeksi puolisosi kanssa mieltä painavat asiat, hän kirjoittamasi mukaan vaikuttaa ihan normaalille.

Jätä se mielikuvitus-sika

Suosittelen korjaamaan tilanteen ennen kuin on myöhäistä. Juuri noin se kliseinen 'erilleen kasvaminen' alkaa, kun kontaktipinta vähenee eikä kohta ole enää oikein mitään yhteistä muuta kuin koti ja lapset. Keksikää joku yhteinen harrastus, tai kehittäkää joku projekti missä molemmat mukana aktiivisesti. Alkakaa pitää kerran kuussa 'date night', kuulostaa ehkä hieman kornilta mutta se ainakin meillä on toiminut hyvin.

Onko seksi missä kantimissa? Sen puute tai toimimattomuus helposti johtaa siihen että läheisyys kärsii, ja ennen kuin huomaatkaan niin elätte niin kuin kämppikset.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko olleet pitkään yhdessä? Hän kuitenkin on ystävällinen ja vaihtaa kuulumiset kanssasi?

Onko hänellä töissä kiireitä tai huolia?Oletko ottanut hänen kanssaan asiaa puheeksi?

Itse olen ollut suhteessani yli 20v ja ilmeisesti vain siksi, kun mies odottanut että lapset muuttavat pois kotoa.

Hän ei ole koskaan sanonut edes pitävänsä minusta, yhdessä olemme käyneet lomalla kaksi kertaa. Kaupassa kun vielä yhdessä kävimme hän kulki metrejä edelläni ja maksutilanteissa heti muka hauskoja heittoja minusta tyyliin maksa nyt sinä senkin t o m p p e l i tms.

Viimeisen vuoden hän on ollut puhumatta, olen hänelle ilmaa. Ei syö tekemiäni ruokia, ostaa omat ruoat ja minun hankkimat asiat hapantuu ja menevät roskiin.

Vaihtaa huonetta jos satun samaan huoneeseen.

Kotona jos täyttää tiskikoneen, ei laita sinne astioita jotka olettaa olevan minun.

Yhdessä emme tehneet mitään, illat olimme vain kotona. Töiden jälkeen hän vain nukkuu 2h, herää ja aloittaa tv katselun ja siinä samalla on koneella.

Näitä vastaavia tempauksia näihin vuosiin on mahtunut lukemattomia ja tilanteet ovat päättyneet niin, että minä itken ja rukoilen toista lopettamaan, lupaan sitten jatkossa olla nöyrempi ja kuuliaisempi.

Kunnes olemme taas tilanteessa jossa mies päätyy mykkäkouluunsa.

Hän on ollut puhumatta jo vuosia lapsillemme, vain yhden kanssa on puheväleissä.

Viimeisin mykkäkoulu alkoi siis vuosi sitten, kun hiihto alla kävimme yhtenä päivänä pidemmällä kävelylenkillä koiran kanssa ja seuraavana päivänä menin kysymään, että mitä tänään tehdään? (siis kysymys oli kauppakäynti tai pyykkipäivä)

Hän katsoi minua ja sanoi että olen levoton ja miksi aina pitäisi jotain tehdä??

Silti vaikka tilanne on tämä, en haluaisi luopua hänestä?? Miksi en? En tiedä, en todellakaan. Taloudellisesti en ole riippuvainen hänestä, meillä on omat rahat.

Hän on ilmeisesti muuttamassa ja jättämässä minut, huomaan hänen iltaisin netissä katsovan uusia huonekaluja.

Ja miten monta vuotta pyysin, että hankitaan uudet keittiön tuolit..

Minä olen lukemattomia kertoja miettinyt, että mikä minussa on vialla? Miksi hän kohtelee minua näin?

Minä tulen toimeen omillani, minulla on työpaikka, harrastan liikuntaa. Kotona en huuda, en tupakoi, en käytä alkoholia, olen normaali painoinen.

Miksi olen hänessä kiinni? Ihmisenä on fiksu, älykäs. Ei polta, ei käytä alkoholia, hoitaa työnsä, on taitava käsistään, kiinnostunut asioista, siisti ja omallaan tavallaan rauhallinen. Siis kunnon mies.

Ap ota puheeksi puolisosi kanssa mieltä painavat asiat, hän kirjoittamasi mukaan vaikuttaa ihan normaalille.

Ai kamala. Sä olet masokisti.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko olleet pitkään yhdessä? Hän kuitenkin on ystävällinen ja vaihtaa kuulumiset kanssasi?

Onko hänellä töissä kiireitä tai huolia?Oletko ottanut hänen kanssaan asiaa puheeksi?

Itse olen ollut suhteessani yli 20v ja ilmeisesti vain siksi, kun mies odottanut että lapset muuttavat pois kotoa.

Hän ei ole koskaan sanonut edes pitävänsä minusta, yhdessä olemme käyneet lomalla kaksi kertaa. Kaupassa kun vielä yhdessä kävimme hän kulki metrejä edelläni ja maksutilanteissa heti muka hauskoja heittoja minusta tyyliin maksa nyt sinä senkin t o m p p e l i tms.

Viimeisen vuoden hän on ollut puhumatta, olen hänelle ilmaa. Ei syö tekemiäni ruokia, ostaa omat ruoat ja minun hankkimat asiat hapantuu ja menevät roskiin.

Vaihtaa huonetta jos satun samaan huoneeseen.

Kotona jos täyttää tiskikoneen, ei laita sinne astioita jotka olettaa olevan minun.

Yhdessä emme tehneet mitään, illat olimme vain kotona. Töiden jälkeen hän vain nukkuu 2h, herää ja aloittaa tv katselun ja siinä samalla on koneella.

Näitä vastaavia tempauksia näihin vuosiin on mahtunut lukemattomia ja tilanteet ovat päättyneet niin, että minä itken ja rukoilen toista lopettamaan, lupaan sitten jatkossa olla nöyrempi ja kuuliaisempi.

Kunnes olemme taas tilanteessa jossa mies päätyy mykkäkouluunsa.

Hän on ollut puhumatta jo vuosia lapsillemme, vain yhden kanssa on puheväleissä.

Viimeisin mykkäkoulu alkoi siis vuosi sitten, kun hiihto alla kävimme yhtenä päivänä pidemmällä kävelylenkillä koiran kanssa ja seuraavana päivänä menin kysymään, että mitä tänään tehdään? (siis kysymys oli kauppakäynti tai pyykkipäivä)

Hän katsoi minua ja sanoi että olen levoton ja miksi aina pitäisi jotain tehdä??

Silti vaikka tilanne on tämä, en haluaisi luopua hänestä?? Miksi en? En tiedä, en todellakaan. Taloudellisesti en ole riippuvainen hänestä, meillä on omat rahat.

Hän on ilmeisesti muuttamassa ja jättämässä minut, huomaan hänen iltaisin netissä katsovan uusia huonekaluja.

Ja miten monta vuotta pyysin, että hankitaan uudet keittiön tuolit..

Minä olen lukemattomia kertoja miettinyt, että mikä minussa on vialla? Miksi hän kohtelee minua näin?

Minä tulen toimeen omillani, minulla on työpaikka, harrastan liikuntaa. Kotona en huuda, en tupakoi, en käytä alkoholia, olen normaali painoinen.

Miksi olen hänessä kiinni? Ihmisenä on fiksu, älykäs. Ei polta, ei käytä alkoholia, hoitaa työnsä, on taitava käsistään, kiinnostunut asioista, siisti ja omallaan tavallaan rauhallinen. Siis kunnon mies.

Ap ota puheeksi puolisosi kanssa mieltä painavat asiat, hän kirjoittamasi mukaan vaikuttaa ihan normaalille.

Tuo ei kyllä ole kuvaus kunnon miehestä! 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko olleet pitkään yhdessä? Hän kuitenkin on ystävällinen ja vaihtaa kuulumiset kanssasi?

Onko hänellä töissä kiireitä tai huolia?Oletko ottanut hänen kanssaan asiaa puheeksi?

Itse olen ollut suhteessani yli 20v ja ilmeisesti vain siksi, kun mies odottanut että lapset muuttavat pois kotoa.

Hän ei ole koskaan sanonut edes pitävänsä minusta, yhdessä olemme käyneet lomalla kaksi kertaa. Kaupassa kun vielä yhdessä kävimme hän kulki metrejä edelläni ja maksutilanteissa heti muka hauskoja heittoja minusta tyyliin maksa nyt sinä senkin t o m p p e l i tms.

Viimeisen vuoden hän on ollut puhumatta, olen hänelle ilmaa. Ei syö tekemiäni ruokia, ostaa omat ruoat ja minun hankkimat asiat hapantuu ja menevät roskiin.

Vaihtaa huonetta jos satun samaan huoneeseen.

Kotona jos täyttää tiskikoneen, ei laita sinne astioita jotka olettaa olevan minun.

Yhdessä emme tehneet mitään, illat olimme vain kotona. Töiden jälkeen hän vain nukkuu 2h, herää ja aloittaa tv katselun ja siinä samalla on koneella.

Näitä vastaavia tempauksia näihin vuosiin on mahtunut lukemattomia ja tilanteet ovat päättyneet niin, että minä itken ja rukoilen toista lopettamaan, lupaan sitten jatkossa olla nöyrempi ja kuuliaisempi.

Kunnes olemme taas tilanteessa jossa mies päätyy mykkäkouluunsa.

Hän on ollut puhumatta jo vuosia lapsillemme, vain yhden kanssa on puheväleissä.

Viimeisin mykkäkoulu alkoi siis vuosi sitten, kun hiihto alla kävimme yhtenä päivänä pidemmällä kävelylenkillä koiran kanssa ja seuraavana päivänä menin kysymään, että mitä tänään tehdään? (siis kysymys oli kauppakäynti tai pyykkipäivä)

Hän katsoi minua ja sanoi että olen levoton ja miksi aina pitäisi jotain tehdä??

Silti vaikka tilanne on tämä, en haluaisi luopua hänestä?? Miksi en? En tiedä, en todellakaan. Taloudellisesti en ole riippuvainen hänestä, meillä on omat rahat.

Hän on ilmeisesti muuttamassa ja jättämässä minut, huomaan hänen iltaisin netissä katsovan uusia huonekaluja.

Ja miten monta vuotta pyysin, että hankitaan uudet keittiön tuolit..

Minä olen lukemattomia kertoja miettinyt, että mikä minussa on vialla? Miksi hän kohtelee minua näin?

Minä tulen toimeen omillani, minulla on työpaikka, harrastan liikuntaa. Kotona en huuda, en tupakoi, en käytä alkoholia, olen normaali painoinen.

Miksi olen hänessä kiinni? Ihmisenä on fiksu, älykäs. Ei polta, ei käytä alkoholia, hoitaa työnsä, on taitava käsistään, kiinnostunut asioista, siisti ja omallaan tavallaan rauhallinen. Siis kunnon mies.

Ap ota puheeksi puolisosi kanssa mieltä painavat asiat, hän kirjoittamasi mukaan vaikuttaa ihan normaalille.

Oliko hän alussa rakastava ja huomioiva sinua kohtaan eli onko hän muuttunut? Kuulostaa todella ahdistavalta tuo tilanne. Olet ehkä jotenkin tottunut siihen? Ainakin tuossa on se hyvä puoli, että jos mies lopulta lähtee, huomaat varmaan aika nopeasti, että voit henkisesti paremmin ilman häntä. Vika ei ole kertomasi perusteella sinussa.

Suoraan kysyminen ja puhuminen on varmaan ainoa keino yrittää parantaa asioita, mutta eihän se onnistu, jos toinen ei edes puhu.

Ap, minulla samanlaisia kokemuksia. Asia vaivaa kyllä, vaikka aina kiireessä ei sitä huomaa. Olen yrittänyt järjestää yhteistä tekemistä, mutta mies ei. Ehkä olen vähän luovuttanut viime aikoina, ja tehnyt vain omia asioitani. Olen miehelle tästä puhunut, mutta hänen mielestään elämme vain tavallista arkea. On alkanut mietityttää, onkohan meillä enää yhteistä tulevaisuutta, kun lapset lähtevät kotoa.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko olleet pitkään yhdessä? Hän kuitenkin on ystävällinen ja vaihtaa kuulumiset kanssasi?

Onko hänellä töissä kiireitä tai huolia?Oletko ottanut hänen kanssaan asiaa puheeksi?

Itse olen ollut suhteessani yli 20v ja ilmeisesti vain siksi, kun mies odottanut että lapset muuttavat pois kotoa.

Hän ei ole koskaan sanonut edes pitävänsä minusta, yhdessä olemme käyneet lomalla kaksi kertaa. Kaupassa kun vielä yhdessä kävimme hän kulki metrejä edelläni ja maksutilanteissa heti muka hauskoja heittoja minusta tyyliin maksa nyt sinä senkin t o m p p e l i tms.

Viimeisen vuoden hän on ollut puhumatta, olen hänelle ilmaa. Ei syö tekemiäni ruokia, ostaa omat ruoat ja minun hankkimat asiat hapantuu ja menevät roskiin.

Vaihtaa huonetta jos satun samaan huoneeseen.

Kotona jos täyttää tiskikoneen, ei laita sinne astioita jotka olettaa olevan minun.

Yhdessä emme tehneet mitään, illat olimme vain kotona. Töiden jälkeen hän vain nukkuu 2h, herää ja aloittaa tv katselun ja siinä samalla on koneella.

Näitä vastaavia tempauksia näihin vuosiin on mahtunut lukemattomia ja tilanteet ovat päättyneet niin, että minä itken ja rukoilen toista lopettamaan, lupaan sitten jatkossa olla nöyrempi ja kuuliaisempi.

Kunnes olemme taas tilanteessa jossa mies päätyy mykkäkouluunsa.

Hän on ollut puhumatta jo vuosia lapsillemme, vain yhden kanssa on puheväleissä.

Viimeisin mykkäkoulu alkoi siis vuosi sitten, kun hiihto alla kävimme yhtenä päivänä pidemmällä kävelylenkillä koiran kanssa ja seuraavana päivänä menin kysymään, että mitä tänään tehdään? (siis kysymys oli kauppakäynti tai pyykkipäivä)

Hän katsoi minua ja sanoi että olen levoton ja miksi aina pitäisi jotain tehdä??

Silti vaikka tilanne on tämä, en haluaisi luopua hänestä?? Miksi en? En tiedä, en todellakaan. Taloudellisesti en ole riippuvainen hänestä, meillä on omat rahat.

Hän on ilmeisesti muuttamassa ja jättämässä minut, huomaan hänen iltaisin netissä katsovan uusia huonekaluja.

Ja miten monta vuotta pyysin, että hankitaan uudet keittiön tuolit..

Minä olen lukemattomia kertoja miettinyt, että mikä minussa on vialla? Miksi hän kohtelee minua näin?

Minä tulen toimeen omillani, minulla on työpaikka, harrastan liikuntaa. Kotona en huuda, en tupakoi, en käytä alkoholia, olen normaali painoinen.

Miksi olen hänessä kiinni? Ihmisenä on fiksu, älykäs. Ei polta, ei käytä alkoholia, hoitaa työnsä, on taitava käsistään, kiinnostunut asioista, siisti ja omallaan tavallaan rauhallinen. Siis kunnon mies.

Ap ota puheeksi puolisosi kanssa mieltä painavat asiat, hän kirjoittamasi mukaan vaikuttaa ihan normaalille.

Oliko hän alussa rakastava ja huomioiva sinua kohtaan eli onko hän muuttunut? Kuulostaa todella ahdistavalta tuo tilanne. Olet ehkä jotenkin tottunut siihen? Ainakin tuossa on se hyvä puoli, että jos mies lopulta lähtee, huomaat varmaan aika nopeasti, että voit henkisesti paremmin ilman häntä. Vika ei ole kertomasi perusteella sinussa.

Suoraan kysyminen ja puhuminen on varmaan ainoa keino yrittää parantaa asioita, mutta eihän se onnistu, jos toinen ei edes puhu.

Ei hän koskaan ole sanonut mitään välittämiseen liittyvää, mutta on tuntunut turvalliselle. Hän ei ikinä pettäisi, eikä jättäisi laskuja maksamatta.

Ei hän ole koskaan halannut minua, ei ole sanonut koskaan että asiat järjestyy.

Olen kyllä usein kuullut, että ärsytän ja olen vaikea ihminen. Minulla ei kuulema ole makua eikä tyylitajua.

Tiedän olevani kamala ripustuja, en ole päästänyt toista menemään tai olemaan rauhassa, kun lopulta olen aina alkanut itkemään että puhuisi minulle.

Lapseni ihmettelevät miksi roikun tässä suhteessa, mutta eihän minulla ole mitään muuta kuin puolisoni.

Me emme ole siis vierailleet ikinä missään, ystäväni eivät ole kotiimme tervetulleita (mies haluaa olla rauhassa) ja yllätys yllätys miehellä ei ole ystäviä (hän ei tarvitse ketään, eikä halua ketään lähelleen)

Tiedän järjellä ajatellen ettei tämä voi jatkua enää, mutta tunnemoodiin päästyäni itken salaa etten halua menettää häntä.

Monesti olen kysynyt itseltäni, että mitään saan tästä suhteesta? Jonkinlainen turvallisuus? Vai olenko vain pääni sisään rakentanut hänestä tämän ns hyvän miehen kuvan?

Yksinkö mies on parisuhteessa?

Meillä sama. Syynä miehen työuupumus ja masennus.

Et puhu mitään siitä miten sinä itse toimit?!

Vierailija kirjoitti:

Et puhu mitään siitä miten sinä itse toimit?!

Älähän nyt. Naisen kuuluu vain istua siellä tornissa ja odottaa, että prinssi tulee pelastamaan.

Mies on tyytyväinen ja sinä et, joten mitä olet asian eteen tehnyt? Mennyt illalla sinne kainaloon, kun mies katsoo puhelinta, järjestänyt deitti-illan, jne...

Huhuu ap...

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko olleet pitkään yhdessä? Hän kuitenkin on ystävällinen ja vaihtaa kuulumiset kanssasi?

Onko hänellä töissä kiireitä tai huolia?Oletko ottanut hänen kanssaan asiaa puheeksi?

Itse olen ollut suhteessani yli 20v ja ilmeisesti vain siksi, kun mies odottanut että lapset muuttavat pois kotoa.

Hän ei ole koskaan sanonut edes pitävänsä minusta, yhdessä olemme käyneet lomalla kaksi kertaa. Kaupassa kun vielä yhdessä kävimme hän kulki metrejä edelläni ja maksutilanteissa heti muka hauskoja heittoja minusta tyyliin maksa nyt sinä senkin t o m p p e l i tms.

Viimeisen vuoden hän on ollut puhumatta, olen hänelle ilmaa. Ei syö tekemiäni ruokia, ostaa omat ruoat ja minun hankkimat asiat hapantuu ja menevät roskiin.

Vaihtaa huonetta jos satun samaan huoneeseen.

Kotona jos täyttää tiskikoneen, ei laita sinne astioita jotka olettaa olevan minun.

Yhdessä emme tehneet mitään, illat olimme vain kotona. Töiden jälkeen hän vain nukkuu 2h, herää ja aloittaa tv katselun ja siinä samalla on koneella.

Näitä vastaavia tempauksia näihin vuosiin on mahtunut lukemattomia ja tilanteet ovat päättyneet niin, että minä itken ja rukoilen toista lopettamaan, lupaan sitten jatkossa olla nöyrempi ja kuuliaisempi.

Kunnes olemme taas tilanteessa jossa mies päätyy mykkäkouluunsa.

Hän on ollut puhumatta jo vuosia lapsillemme, vain yhden kanssa on puheväleissä.

Viimeisin mykkäkoulu alkoi siis vuosi sitten, kun hiihto alla kävimme yhtenä päivänä pidemmällä kävelylenkillä koiran kanssa ja seuraavana päivänä menin kysymään, että mitä tänään tehdään? (siis kysymys oli kauppakäynti tai pyykkipäivä)

Hän katsoi minua ja sanoi että olen levoton ja miksi aina pitäisi jotain tehdä??

Silti vaikka tilanne on tämä, en haluaisi luopua hänestä?? Miksi en? En tiedä, en todellakaan. Taloudellisesti en ole riippuvainen hänestä, meillä on omat rahat.

Hän on ilmeisesti muuttamassa ja jättämässä minut, huomaan hänen iltaisin netissä katsovan uusia huonekaluja.

Ja miten monta vuotta pyysin, että hankitaan uudet keittiön tuolit..

Minä olen lukemattomia kertoja miettinyt, että mikä minussa on vialla? Miksi hän kohtelee minua näin?

Minä tulen toimeen omillani, minulla on työpaikka, harrastan liikuntaa. Kotona en huuda, en tupakoi, en käytä alkoholia, olen normaali painoinen.

Miksi olen hänessä kiinni? Ihmisenä on fiksu, älykäs. Ei polta, ei käytä alkoholia, hoitaa työnsä, on taitava käsistään, kiinnostunut asioista, siisti ja omallaan tavallaan rauhallinen. Siis kunnon mies.

Ap ota puheeksi puolisosi kanssa mieltä painavat asiat, hän kirjoittamasi mukaan vaikuttaa ihan normaalille.

Oliko hän alussa rakastava ja huomioiva sinua kohtaan eli onko hän muuttunut? Kuulostaa todella ahdistavalta tuo tilanne. Olet ehkä jotenkin tottunut siihen? Ainakin tuossa on se hyvä puoli, että jos mies lopulta lähtee, huomaat varmaan aika nopeasti, että voit henkisesti paremmin ilman häntä. Vika ei ole kertomasi perusteella sinussa.

Suoraan kysyminen ja puhuminen on varmaan ainoa keino yrittää parantaa asioita, mutta eihän se onnistu, jos toinen ei edes puhu.

Ei hän koskaan ole sanonut mitään välittämiseen liittyvää, mutta on tuntunut turvalliselle. Hän ei ikinä pettäisi, eikä jättäisi laskuja maksamatta.

Ei hän ole koskaan halannut minua, ei ole sanonut koskaan että asiat järjestyy.

Olen kyllä usein kuullut, että ärsytän ja olen vaikea ihminen. Minulla ei kuulema ole makua eikä tyylitajua.

Tiedän olevani kamala ripustuja, en ole päästänyt toista menemään tai olemaan rauhassa, kun lopulta olen aina alkanut itkemään että puhuisi minulle.

Lapseni ihmettelevät miksi roikun tässä suhteessa, mutta eihän minulla ole mitään muuta kuin puolisoni.

Me emme ole siis vierailleet ikinä missään, ystäväni eivät ole kotiimme tervetulleita (mies haluaa olla rauhassa) ja yllätys yllätys miehellä ei ole ystäviä (hän ei tarvitse ketään, eikä halua ketään lähelleen)

Tiedän järjellä ajatellen ettei tämä voi jatkua enää, mutta tunnemoodiin päästyäni itken salaa etten halua menettää häntä.

Monesti olen kysynyt itseltäni, että mitään saan tästä suhteesta? Jonkinlainen turvallisuus? Vai olenko vain pääni sisään rakentanut hänestä tämän ns hyvän miehen kuvan?

Miksi sanot, että sinulla ei ole mitään muuta kuin puolisosi? Sinulla on lapset, ystäviä ja taloudellinen riippumattomuus.

Noin huonosti kohteleva mies ei ole ansainnut nimitystä "puoliso".

Vierailija kirjoitti:

Yksinkö mies on parisuhteessa?

Niinpä niin, ap on parisuhteesta tasan puolet ja hänelläkin on vastuunsa. Parisuhteessa pitää antaa, että voi ottaa, eli jos ei itse vaivaudu mitenkään, niin turha se on odottaa mieheltäkään mitään spesiaaleja juttuja. Oma vika siis ap, niin makaa kuin petaa ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Et voi vaatia kauhalla, jos itse annat pipetillä...

Vierailija kirjoitti:

Oletteko olleet pitkään yhdessä? Hän kuitenkin on ystävällinen ja vaihtaa kuulumiset kanssasi?

Onko hänellä töissä kiireitä tai huolia?Oletko ottanut hänen kanssaan asiaa puheeksi?

Itse olen ollut suhteessani yli 20v ja ilmeisesti vain siksi, kun mies odottanut että lapset muuttavat pois kotoa.

Hän ei ole koskaan sanonut edes pitävänsä minusta, yhdessä olemme käyneet lomalla kaksi kertaa. Kaupassa kun vielä yhdessä kävimme hän kulki metrejä edelläni ja maksutilanteissa heti muka hauskoja heittoja minusta tyyliin maksa nyt sinä senkin t o m p p e l i tms.

Viimeisen vuoden hän on ollut puhumatta, olen hänelle ilmaa. Ei syö tekemiäni ruokia, ostaa omat ruoat ja minun hankkimat asiat hapantuu ja menevät roskiin.

Vaihtaa huonetta jos satun samaan huoneeseen.

Kotona jos täyttää tiskikoneen, ei laita sinne astioita jotka olettaa olevan minun.

Yhdessä emme tehneet mitään, illat olimme vain kotona. Töiden jälkeen hän vain nukkuu 2h, herää ja aloittaa tv katselun ja siinä samalla on koneella.

Näitä vastaavia tempauksia näihin vuosiin on mahtunut lukemattomia ja tilanteet ovat päättyneet niin, että minä itken ja rukoilen toista lopettamaan, lupaan sitten jatkossa olla nöyrempi ja kuuliaisempi.

Kunnes olemme taas tilanteessa jossa mies päätyy mykkäkouluunsa.

Hän on ollut puhumatta jo vuosia lapsillemme, vain yhden kanssa on puheväleissä.

Viimeisin mykkäkoulu alkoi siis vuosi sitten, kun hiihto alla kävimme yhtenä päivänä pidemmällä kävelylenkillä koiran kanssa ja seuraavana päivänä menin kysymään, että mitä tänään tehdään? (siis kysymys oli kauppakäynti tai pyykkipäivä)

Hän katsoi minua ja sanoi että olen levoton ja miksi aina pitäisi jotain tehdä??

Silti vaikka tilanne on tämä, en haluaisi luopua hänestä?? Miksi en? En tiedä, en todellakaan. Taloudellisesti en ole riippuvainen hänestä, meillä on omat rahat.

Hän on ilmeisesti muuttamassa ja jättämässä minut, huomaan hänen iltaisin netissä katsovan uusia huonekaluja.

Ja miten monta vuotta pyysin, että hankitaan uudet keittiön tuolit..

Minä olen lukemattomia kertoja miettinyt, että mikä minussa on vialla? Miksi hän kohtelee minua näin?

Minä tulen toimeen omillani, minulla on työpaikka, harrastan liikuntaa. Kotona en huuda, en tupakoi, en käytä alkoholia, olen normaali painoinen.

Miksi olen hänessä kiinni? Ihmisenä on fiksu, älykäs. Ei polta, ei käytä alkoholia, hoitaa työnsä, on taitava käsistään, kiinnostunut asioista, siisti ja omallaan tavallaan rauhallinen. Siis kunnon mies.

Ap ota puheeksi puolisosi kanssa mieltä painavat asiat, hän kirjoittamasi mukaan vaikuttaa ihan normaalille.

Ihan oikeesti hei!?! Miksi olet siinä liitossa?

Ehkä kumminkin kannattaisi luopua tuollaisesta narsisti-paskasta. Pilaat vaan oman elämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko olleet pitkään yhdessä? Hän kuitenkin on ystävällinen ja vaihtaa kuulumiset kanssasi?

Onko hänellä töissä kiireitä tai huolia?Oletko ottanut hänen kanssaan asiaa puheeksi?

Itse olen ollut suhteessani yli 20v ja ilmeisesti vain siksi, kun mies odottanut että lapset muuttavat pois kotoa.

Hän ei ole koskaan sanonut edes pitävänsä minusta, yhdessä olemme käyneet lomalla kaksi kertaa. Kaupassa kun vielä yhdessä kävimme hän kulki metrejä edelläni ja maksutilanteissa heti muka hauskoja heittoja minusta tyyliin maksa nyt sinä senkin t o m p p e l i tms.

Viimeisen vuoden hän on ollut puhumatta, olen hänelle ilmaa. Ei syö tekemiäni ruokia, ostaa omat ruoat ja minun hankkimat asiat hapantuu ja menevät roskiin.

Vaihtaa huonetta jos satun samaan huoneeseen.

Kotona jos täyttää tiskikoneen, ei laita sinne astioita jotka olettaa olevan minun.

Yhdessä emme tehneet mitään, illat olimme vain kotona. Töiden jälkeen hän vain nukkuu 2h, herää ja aloittaa tv katselun ja siinä samalla on koneella.

Näitä vastaavia tempauksia näihin vuosiin on mahtunut lukemattomia ja tilanteet ovat päättyneet niin, että minä itken ja rukoilen toista lopettamaan, lupaan sitten jatkossa olla nöyrempi ja kuuliaisempi.

Kunnes olemme taas tilanteessa jossa mies päätyy mykkäkouluunsa.

Hän on ollut puhumatta jo vuosia lapsillemme, vain yhden kanssa on puheväleissä.

Viimeisin mykkäkoulu alkoi siis vuosi sitten, kun hiihto alla kävimme yhtenä päivänä pidemmällä kävelylenkillä koiran kanssa ja seuraavana päivänä menin kysymään, että mitä tänään tehdään? (siis kysymys oli kauppakäynti tai pyykkipäivä)

Hän katsoi minua ja sanoi että olen levoton ja miksi aina pitäisi jotain tehdä??

Silti vaikka tilanne on tämä, en haluaisi luopua hänestä?? Miksi en? En tiedä, en todellakaan. Taloudellisesti en ole riippuvainen hänestä, meillä on omat rahat.

Hän on ilmeisesti muuttamassa ja jättämässä minut, huomaan hänen iltaisin netissä katsovan uusia huonekaluja.

Ja miten monta vuotta pyysin, että hankitaan uudet keittiön tuolit..

Minä olen lukemattomia kertoja miettinyt, että mikä minussa on vialla? Miksi hän kohtelee minua näin?

Minä tulen toimeen omillani, minulla on työpaikka, harrastan liikuntaa. Kotona en huuda, en tupakoi, en käytä alkoholia, olen normaali painoinen.

Miksi olen hänessä kiinni? Ihmisenä on fiksu, älykäs. Ei polta, ei käytä alkoholia, hoitaa työnsä, on taitava käsistään, kiinnostunut asioista, siisti ja omallaan tavallaan rauhallinen. Siis kunnon mies.

Ap ota puheeksi puolisosi kanssa mieltä painavat asiat, hän kirjoittamasi mukaan vaikuttaa ihan normaalille.

Oliko hän alussa rakastava ja huomioiva sinua kohtaan eli onko hän muuttunut? Kuulostaa todella ahdistavalta tuo tilanne. Olet ehkä jotenkin tottunut siihen? Ainakin tuossa on se hyvä puoli, että jos mies lopulta lähtee, huomaat varmaan aika nopeasti, että voit henkisesti paremmin ilman häntä. Vika ei ole kertomasi perusteella sinussa.

Suoraan kysyminen ja puhuminen on varmaan ainoa keino yrittää parantaa asioita, mutta eihän se onnistu, jos toinen ei edes puhu.

Ei hän koskaan ole sanonut mitään välittämiseen liittyvää, mutta on tuntunut turvalliselle. Hän ei ikinä pettäisi, eikä jättäisi laskuja maksamatta.

Ei hän ole koskaan halannut minua, ei ole sanonut koskaan että asiat järjestyy.

Olen kyllä usein kuullut, että ärsytän ja olen vaikea ihminen. Minulla ei kuulema ole makua eikä tyylitajua.

Tiedän olevani kamala ripustuja, en ole päästänyt toista menemään tai olemaan rauhassa, kun lopulta olen aina alkanut itkemään että puhuisi minulle.

Lapseni ihmettelevät miksi roikun tässä suhteessa, mutta eihän minulla ole mitään muuta kuin puolisoni.

Me emme ole siis vierailleet ikinä missään, ystäväni eivät ole kotiimme tervetulleita (mies haluaa olla rauhassa) ja yllätys yllätys miehellä ei ole ystäviä (hän ei tarvitse ketään, eikä halua ketään lähelleen)

Tiedän järjellä ajatellen ettei tämä voi jatkua enää, mutta tunnemoodiin päästyäni itken salaa etten halua menettää häntä.

Monesti olen kysynyt itseltäni, että mitään saan tästä suhteesta? Jonkinlainen turvallisuus? Vai olenko vain pääni sisään rakentanut hänestä tämän ns hyvän miehen kuvan?

Miksi sanot, että sinulla ei ole mitään muuta kuin puolisosi? Sinulla on lapset, ystäviä ja taloudellinen riippumattomuus.

Noin huonosti kohteleva mies ei ole ansainnut nimitystä "puoliso".

Miehen kertomana tarina olisi varmasti erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko olleet pitkään yhdessä? Hän kuitenkin on ystävällinen ja vaihtaa kuulumiset kanssasi?

Onko hänellä töissä kiireitä tai huolia?Oletko ottanut hänen kanssaan asiaa puheeksi?

Itse olen ollut suhteessani yli 20v ja ilmeisesti vain siksi, kun mies odottanut että lapset muuttavat pois kotoa.

Hän ei ole koskaan sanonut edes pitävänsä minusta, yhdessä olemme käyneet lomalla kaksi kertaa. Kaupassa kun vielä yhdessä kävimme hän kulki metrejä edelläni ja maksutilanteissa heti muka hauskoja heittoja minusta tyyliin maksa nyt sinä senkin t o m p p e l i tms.

Viimeisen vuoden hän on ollut puhumatta, olen hänelle ilmaa. Ei syö tekemiäni ruokia, ostaa omat ruoat ja minun hankkimat asiat hapantuu ja menevät roskiin.

Vaihtaa huonetta jos satun samaan huoneeseen.

Kotona jos täyttää tiskikoneen, ei laita sinne astioita jotka olettaa olevan minun.

Yhdessä emme tehneet mitään, illat olimme vain kotona. Töiden jälkeen hän vain nukkuu 2h, herää ja aloittaa tv katselun ja siinä samalla on koneella.

Näitä vastaavia tempauksia näihin vuosiin on mahtunut lukemattomia ja tilanteet ovat päättyneet niin, että minä itken ja rukoilen toista lopettamaan, lupaan sitten jatkossa olla nöyrempi ja kuuliaisempi.

Kunnes olemme taas tilanteessa jossa mies päätyy mykkäkouluunsa.

Hän on ollut puhumatta jo vuosia lapsillemme, vain yhden kanssa on puheväleissä.

Viimeisin mykkäkoulu alkoi siis vuosi sitten, kun hiihto alla kävimme yhtenä päivänä pidemmällä kävelylenkillä koiran kanssa ja seuraavana päivänä menin kysymään, että mitä tänään tehdään? (siis kysymys oli kauppakäynti tai pyykkipäivä)

Hän katsoi minua ja sanoi että olen levoton ja miksi aina pitäisi jotain tehdä??

Silti vaikka tilanne on tämä, en haluaisi luopua hänestä?? Miksi en? En tiedä, en todellakaan. Taloudellisesti en ole riippuvainen hänestä, meillä on omat rahat.

Hän on ilmeisesti muuttamassa ja jättämässä minut, huomaan hänen iltaisin netissä katsovan uusia huonekaluja.

Ja miten monta vuotta pyysin, että hankitaan uudet keittiön tuolit..

Minä olen lukemattomia kertoja miettinyt, että mikä minussa on vialla? Miksi hän kohtelee minua näin?

Minä tulen toimeen omillani, minulla on työpaikka, harrastan liikuntaa. Kotona en huuda, en tupakoi, en käytä alkoholia, olen normaali painoinen.

Miksi olen hänessä kiinni? Ihmisenä on fiksu, älykäs. Ei polta, ei käytä alkoholia, hoitaa työnsä, on taitava käsistään, kiinnostunut asioista, siisti ja omallaan tavallaan rauhallinen. Siis kunnon mies.

Ap ota puheeksi puolisosi kanssa mieltä painavat asiat, hän kirjoittamasi mukaan vaikuttaa ihan normaalille.

Hohhoijaa ja höpö höpö, sinähän se oikein tarina-Tuija olet! Kerropa vielä nyyh nyyh tarinoitasi lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkö mies on parisuhteessa?

Niinpä niin, ap on parisuhteesta tasan puolet ja hänelläkin on vastuunsa. Parisuhteessa pitää antaa, että voi ottaa, eli jos ei itse vaivaudu mitenkään, niin turha se on odottaa mieheltäkään mitään spesiaaleja juttuja. Oma vika siis ap, niin makaa kuin petaa ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Et voi vaatia kauhalla, jos itse annat pipetillä...

Ap ei tainnut mainita omaa rooliaan, muttei se tarkoita, etteikö olisi mitään tehnyt asian eteen. Oletat nyt aika paljon, mutta eihän sultakaan voi vaatia kauhalla, jos on pipetillä annettu, vai mitä?