Miten vihjata hienovaraisesti, että meillä on kyllä loistavasti rahaa elämäntyyliimme? Muiden arvostelu ärsyttää.
En koskaan puhu rahasta tai siitä, mitä ostan. Toki ihmisillä on silmät päässä. Mieheni on suurituloinen ja itsellänikin muita tuloja, kuin palkka. En näistä koskaan puhu ja ylipäätään olisi kiusallista, jos joku saisi tietää meidän olevan "rikkaita".
Meillä jää säästöön ja sijoitukseen mukavasti rahaa ja omaisuuttakin on kivasti. Eihän näistä toki kukaan ulkopuolinen tiedä.
Mua on alkanut ärsyttää etenkin työpaikalla muiden jatkuva kommentointi elämästämme. Totuus on se, että yksi Lontoon matka, Gugguun pipo tai Minna Parikan kengät eivät taloudessamme tunnu.
Saan nykyään kuulla koko ajan tätä "voi kuinka sä maltat. Mä mieluummin säästän" hehe sulla ei varmaan jää mitään säästöön" "mä en kyllä ostaisi lapselleni xxxx koska siinä ei ole mitään järkeä" "no Emmahan tuhlaa koko palkkansa " "Emma menee pian vararikkoon"
Nuo sanotaan siis vähän ilkikuriseen sävyyn ja tuntuu, että tuo asia "emmalla ei oikeesti olis varmaa varaa" tyylisesti pitää tehdä jokaiselle selväksi.
Nyt alkaa olla mitta täynnä.
En ole oikeasti Emma, ettei kenenkään tarvitse pähköillä kuka olen.
Kommentit (88)
PUPUNKORVALENKKARIT kirjoitti:
Minna Parikan kengät voi ostaa kuka vaan???
Mikä luxuksen huipentuma se merkki muka on?
Niinpä.
Minna Parikan kengät - €200
Gugguun pipo - €10
Lennot Lontooseen - €150
Ja tästä ap saa valtavan mekkalan aikaiseksi?????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahasta puhuminen on rahvaanomaista. Ja itse olen siis pienituloinen. Minua alkaisi säälittää, jos jollain ei olisi varaa johonkin Parikoihin, eikös siellä nettikaupassakin ole koko ajan useita malleja alennuksessa. Jos ei mitään säästöön koskaan saa, niin on elämän valinnoissa petraamista.
Ei. Huomaakin, että olet pienituloinen. Rahvaanomaista on olla puhumatta rahasta. Kyllä paremmissa piireissä siitä puhutaan hyvinkin luontevasti. Näin vuonna 2020 pitäisi muutenkin päästä yli siitä, että taloudellisista asioista ja rahasta ei saa puhua, vaan niiden pitäisi olla ihan normaali asia.
Huh huh … paremmissa piireissä ei TODELLAKAAN puhuta rahasta, paitsi silloin kun tehdään bisnestä. Se on todella faux pas.
Mutta meillä on varmaan eri määritelmä paremmista piireistä. Itse en tarkoita niillä €3000/kk ansaitsevia AMK:n käyneitä, vaan vähän muuta ...
Todellakin puhutaan. Sijoituksista puhuminen on todellakin normaalia. Ei toki siihen sävyyn, että mikä joku maksoi, vaan asioista keskustellaan luontevasti. Kaikilla on jotain, joten on ihan normaalia ottaa puheeksi vaikka metsänhoito tai sijoitusasunnot.
Onko oikeasti noin? Luulen, että kuitenkin harvempi työssäkäyvä pitää niin aktiivisesti hoidettavia sijoituksia, että niistä riittäisi jutun juurta. Se on aika lailla erikoistapaus, että jollakulla on vuokralainen aiheuttanut niin paljon päänvaivaa, että siitä työkavereille avaudutaan. Osaketreidaminen nyt on oma harrastuksensa, siitä tuskin puhutaan muiden kuin niiden kanssa, jotka sitä harrastavat. Sama koskee esim. jalkapalloa.
Sama kokemus. Yleensä ihmisillä on sijoitukset portfolioissa ja niitä hoitavat ammattilaiset. Pari tuttua on, joille suora osakesijoittaminen on harrastus, mutta harva viitsii seurata päivittäin. Harrastuksena vertaantuu tosiaan esimerkiksi vaikka golfiin tai viinikellariharrastukseen – innostuneimmat keskustelevat niistä pääosin keskenään.
Todella ökyrikkaita en tunne, mutta voisin kuvitella, että treidaaminen harrastuksena on heidän keskuudessaan aika harvinaista, ellei se ole "jäänyt päälle" niistä keskiluokka-ajoista. Mitään faktaa ei ole laittaa, mutta voisin kuvitella, että aktiivisimmat osakesijoittajat löytyvät salkun kokoluokasta 10k-100k. Yli sadan tonnin salkkua varmaan harvempi jaksaa hoitaa itse, ne alkavat olla indeksisijoituksissa, useamman sadan tuhannen salkut varainhoitajalla.
Ap voi opetella sellaisen kireän naurun ja siihen päälle aina saman heiton: ”Meidän pankkitileille ei kerta kaikkiaan mahdu enää enempää, niin oli pakko vähän shopata!”
Kyllä menee inhottaville työkavereille luu kurkkuun.
Miksei ihmiset saa ostaa mitä haluavat?
Rikkaat todellakin puhuvat rahasta.
Opiskeluaikana seurustelin rikkaan perheen tyttären kanssa ja silloin media julkaisi Suomen kovatuloisimmat alle kolmekymppiset ja tämä tyttö veljineen oli myös sillä listalla. Olimme tradenomiopiskelijoita, mutta tyttö oli osallisena perheyritystä. Olivat rikasta sukua, joten mistään uusrikkaista ei ollut kyse.
Kyllä kyseinen tyttö veljineen käytti hyvinkin paljon juuri tunnettuja merkkejä, kuten Vuittonia. Perheellä oli paljon statustavaroita tietyistä merkistä bemareihin. Tavisten kanssa rahasta ei puhuttu, mutta esim tytön perheessä puhuttiin paljon rahasta. Muutamat juhlat ehdin tuon perheen kanssa viettää ja kyllä ne rikkaat vain keskenään rahasta juttelivat. Eivät toki kyselleet tilin saldoa, vaan juurikin ajatustenvaihtoa sijoituksista yms.
Ja kyllä ihan reilusti aikuiset miehet alkoivat muutaman lasillisen jälkeen vertailemaan bemareidensa tehoja ja se oli sellaista älämölöleveilyä.
Varakkaat ja rikkaat puhuvat rahasta kaltaistensa kanssa. Siksi se rahvaasta voi tuntua, että eivät puhu. Miksi ihmeessä joku hyvätuloinen sijoittaja keskustelisi rahasta jonkun naapurin duunari-Pasin kanssa?
Työni puolesta olen useinkin kestitsemässä eliitin pippaloissa ja kyllä siellä näkee merkkilaukkuja ja kuulee rahoilla leveilyä.
En ole koskaan kuullutkaan Minna Parikan kengistä, joten ainakin mulle menisi hienoudet ihan ohi.