Lue keskustelun säännöt.
Onko parisuhteessa kaikki yhteistä?
28.01.2020 |
Kertokaa mielipiteenne. Asun avoliitossa miehen kanssa, jonka mielestä kaikki on yhteistä. Siis mikä on minun on myös hänen ja mikä on hänen on myös minun. Esim. käytän dödönä sellaista apteekin spray-dödöä, joka sopii yhtä hyvin miehille kuin naisille. Mies lainaa sitä välillä, mikä ärsyttää minua paljon. Myös haluan, että minulla on omat shampoot ja suihkugeelit ja miehellä taas omansa, mutta aina kun hänen loppuu, niin hän käyttää aina minun. Eikä siis kysy eikä sano. Olemme saman pituisia, joten miehelle periaatteessa mahtuu päälle minun sellaiset löysemmät vaatteet. Jos minun ulkoilutakki sattuu olemaan lähempänä, niin hän laittaa sen päälleen lähtiessään viemään roskia. Minä tykkään, että kaikilla on oma käsipyyhe vessassa (ja vieraille vielä oma erikseen) ja näin aina laitan, mutta mies kuivaa kätensä milloin minun pyyhkeeseen, milloin omaansa. Harrastan piirtämistä ja jos mies haluaa kirjoittaa jotain ylös, niin hän ottaa kysymättä minun sellaisista arvokkaammista taiteilijakynistä yhden ja kirjoittaa sillä muistiinpanonsa. Ja tällaisia esimerkkejä lukuisia. Minua ärsyttää nämä todella paljon, koska haluan että minulla on omat tavarat ja hänellä omansa. Voi kyllä ostaa hänelle lahjaksi vaikka kaikki samanlaiset kuin mitä minun on, mutta silti haluan, että ne on eri kappaleet (eli esim. hänelle oma samanlainen dödö). Mies ei ymmärrä tätä yhtään, hänen mielestä tietenkin kaikki on yhteistä kun yhdessä ollaan ja niin oli hänen lapsuuden perheessäkin.
Kommentit (57)
Dödöstä tai saippuasta en jaksais välittää. Enkä takin käytöstä, jos sitä ei sotke. Taidevälineiden kaltaiset tavarat joita en halua käytettävän pitäisin paikassa josta niitä ei vain poimita. Asiat on miten sovitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu suhteesta. Olin ennen avoliitossa, missä kaikki oli yhteistä. Kun yhteisistä rahoista maksettiin, niin kumpikin sai vapaasti kaikkea käyttää. Sitten olin avioliitossa, jossa sovittiin jo alkaessa että kummallakin on omat rahat. Tietysti meillä oli siis "kaikki omaa", paitsi jotkut ketsupit sun muut, niitä oli yksi purkki ja se kumpi käytti loppuun tai muisti niin osti uuden. Tämä oli helppoa myös suhteen päättyessä. Nyt olen avoliitossa, ja me sovittiin että ei suotta ihan eurolleen kaikkea lasketa. Kummatkin pistää kuussa x määrän rahaa tilille josta ostellaan ruuat, joskus ruokakaupasta tulee mukaan jommallekummalle jotain kosmetiikkaa tms joten lainaaminen ei haittaa. (Poislukien hammasharja.) Vanhat tavarat ovat tietysti jommankumman, mutta niitäkin saa käyttää vapaasti.
Tietysti jos asia vaivaa niin sitten käytte sen "rajakeskustelun", jossa määrittelette miten kumpikin kokee luontaiseksi toimia. Jos asia vaivaa sinua niin pidemmän päälle johtaa konflikteihin. Itseä ei mainitut asiat haittaisi, mutta kullakin on ne omat rajat. Joskus haittaa miehen lapsen tavaroiden lainailu, mutta vain siksi ettei osaa (tai halua) niistä huolehtia, vaan tämän tästä rikkoo/pilaa jotain niitä munvanhoja kamoja. Tuossa avioliitossa mua välillä vähän ärsytti se miehen tavaroiden lainailu, ihan siitö syystä et koitti tämän tästä tällä tavalla maksattaa mulla kaikkee ylimäärästä vaikka oli omat rahat.
Ihmiset, joilla toistuvasti on lopussa, hukassa tai likapyykissä jotain päivittäin tai viikottain tarvitsemaansa asiaa, eivät yleensä huolehdi, että toisellakaan on riittävästi. Tällöin käy helposti niin, että toinen surutta käyttää ja toisen vastuulle jää huolehtiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä kuullostaa kieltämättä oudolle, jos miehesi mielestä myös jopa vaatteet ja hyigeniatuotteet ovat yhteisiä. Kuin myös sinun henkilökohtaisissa harrastuksissa tai töissä tarvitsemasi tavarat.
Parisuhteessa esimerkiksi raha-asioiden ja asuntoasioiden kuuluu olla yhteisejä, etenkin jos suhde on jo edennyt siihen vaiheeseen että asutaan yhdessä. Mutta henkilökohtaiset vaatteet ja hygieniavälineet eivät kyllä pitäisi olla yhteisiä missään nimessä, etenkään hygieniatuotteet. Puhu miehellesi asiasta ja pyydä häntä lopettamaan hänen touhunsa.
Miehen lapsuudenkodissa jopa reseptilääkkeet on olleet yhteisiä. Ja anoppi monesti ehdottaa minulle että minä ja hän voisimme käyttää kaikkia toistemme vaatteita. Ap
Ethän vain puhu nyt palturia? Koska tuohan kuulostaa aivan täysin kaukaa haetulta, absurdiakin absurdimmalta. 30
Mun mieheni saisi sätkyn, jos aamulla töihin lähtiessäni vetäisin päälleni miehen pikkutakin ja jättäisin naulakkoon mun pinkin hupparini. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
toivottavasti ap ei myöskään käytä miehen paitaa missään vaiheessa suhdetta. tai lainaa hänen laturiaan tai mitään muutakaan.
olette parisuhteessa ja asutte yhdessä. toisen takin lainaus roskia viedessä ja pesuaineiden jakaminen on täysin normaalia ja ymmärrettävää. ihan kamalaa olis elää jonkun kanssa, joka koko ajan vahtii käytinkö jotain hänen asiaansa.
HYGIENIAtuotteet on sit eri asia, eli hammasharjat, hiusharjat, dödö joka koskee ihoon yms. semmosia ei kyllä kannata jakaa. mutta se, että sun kumppani lainaa jotain takkia ei ole vakava asia.
Ööh minusta on omituista tuo hygienia ettei pari joka todennäköisesti harrastaa intiimiä kanssakäymistä, niin ei voisi käyttää samaa hiusharjaa tai dödöä.
Hammasharja nyt on eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toivottavasti ap ei myöskään käytä miehen paitaa missään vaiheessa suhdetta. tai lainaa hänen laturiaan tai mitään muutakaan.
olette parisuhteessa ja asutte yhdessä. toisen takin lainaus roskia viedessä ja pesuaineiden jakaminen on täysin normaalia ja ymmärrettävää. ihan kamalaa olis elää jonkun kanssa, joka koko ajan vahtii käytinkö jotain hänen asiaansa.
HYGIENIAtuotteet on sit eri asia, eli hammasharjat, hiusharjat, dödö joka koskee ihoon yms. semmosia ei kyllä kannata jakaa. mutta se, että sun kumppani lainaa jotain takkia ei ole vakava asia.
Ööh minusta on omituista tuo hygienia ettei pari joka todennäköisesti harrastaa intiimiä kanssakäymistä, niin ei voisi käyttää samaa hiusharjaa tai dödöä.
Hammasharja nyt on eri juttu.
Tuollaisten tuotteiden vaatiminen yksityisiksi on vielä ihan ymmärrettävää tai ainakin hyväksyttävää, vaikka itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa, jos mies lainaisi roll-on deodoranttiani. Ei tosin lainaa, kun en unisex-tuotteita käytä. Mutta jos jopa aerosolimuotoiset hygieniatuotteet ovat munmunmunmun, niin onhan se kyllä outoa, jos minulta kysytään. Miettisin väkisinkin, mikä kumppanin todellinen ongelma on, jollei yhtään osaa jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei hyväksikäytä minua, siitä ei ole kyse. Maksaa isomman osan meidän kuluista kun on isompi palkkakin ja hoitaa kyllä puolet esim. kaupassa käynneistä. Ap
Huolehtiiko hän myös siitä, että pesuaineita, dödöjä yms on aina saatavilla? Eli hän tietää, milloin mikäkin on loppumassa, osaa arvioida sekä oman että sinun kulutuksesi ko tuotteesta (eli moneksiko päiväksi vielä riittää) ja ostaa lisää ennenkuin tuote on lopussa?
Ohis, mutta meilla on tuota tarkoitusta varten keittion seinalla pieni liitutaulu, johon kirjoitetaan kun joku "vakituote" on kohta lopussa. Siita voi sitten lisata listaan ennen kauppaanmenoa.
Tuo toimii silloin hyvin, kun lista on lyhyt ja kaupassa käydään siellä, mistä saa myös kaikki vakituotteet. Eli apteekkikin on kaupan vieressä. Ja tietysti niin, että kauppaan lähdetään kotoa eikä käydä kotimatkalla, kun tullaan töistä.
Mä tilaan päivittäistavarat netin kautta ja osaan kaappeihin katsomattakin arvioida, paljonko viikon aikana tarvitaan kahvia, maitoa, kissanhiekaa, elukoitten ruokaa, vessapaperia jne. Mutta en osaisi arvioida, paljonko toinen mahdollisesti käyttää viikon aikana mun deodoranttiani, suihkugeeliäni tai shampootani. Varmaan tähänkin nopeasti oppisi, jos aina käytettäisiin samaa shampoota, samaa deodoranttia jne eli näistä tulisi kulutukseltaan samanlaisia kuin kahvista ja maidostakin.
Juu siis tuohon kirjoitetaan vaan ne vakituotteet (tyyliin wc-paperi, kerma, kahvi, kananmunat) joita on aina kaapissa. Eli siis ne, mitka saa ruokakaupasta. Ja viikon kauppalista kirjoitetaan tuohon lisaksi sitten viela erikseen paperille, sen mukaan mika ruokalista suunnitellaan.
Sitten meilla on erikseen n. kerran puolessa vuodessa tasmahyokkays kauppaan, josta saa halvalla kaikkia pesuaineita, shampoita, saippuoita jne. Ostetaan sitten aina kerralla varastoon, ja kun varastot alkavat olla tyhjat niin kaydaan uusi tasmahyokkays. (Nain harvoin, koska ko. kauppa on sen verran kaukana, ettei sinne kannata menna tyyliin joka viikko.)
Me kaydaan kaupassa suoraan toista, mutta kauppalista on jo sen paivan aamuna usein valmis, sitten ei tarvi kuin ottaa kuva siita liitutaulusta, lisata ko. artikkelit listaan oikeaan jarjestykseen ja printata se ulos. (Joo kaytan excelia ja tavarat on kaupan hyllyjarjestyksen mukaisessa jarjestyksessa :) )
Taiteilijatarvikkeisiin kajoaminen ei ole hyväksyttävää. En lainaisi niitä ystävilleni, enkä miehelleni. Ihan sen takia, että ne ovat kalliita, meillä on kippo mainoskyniä muita muistiinpanoja varten.
Olen perheellinen ja lasten kanssa tuli monta kertaa pohdittua näitä materiallisia. Onko ok ottaa äidin silkkikengät ja pitsihuivi ja mennä leikkimään ulos hienoa rouvaa? Miksi suutuin, kun pehmolelut oli suihkutettu hajuvedellä?
Kaapista saa syödä muuten, paitsi jos olen sanonut että nakit on keittoa varten, niin hermostun jos ne on syöty suoraan paketista.
On omia juttuja. Ehkä ne on vähän kalliimpia luksusjuttuja tai tiettyyn tarkoitukseen. Tai ehkä sillä on tunnearvoa ja käyttäminen saattaa sen vaikka rikkoutumisvaaraan.
Yksi kaveri heitti miehensä vanhan t-paidan menemään, eikä ollenkaan tajunnut mikä sii nä oli nii arvokasta että asiasta riidellään vieläkin.
Puhukaa. Mutta tietyn pisteen jälkeen en kestäisi tuollaista suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hygieniatarvikkeet eivät ole yhteisiä silloin, jos nainen käyttää jotain omia, vaikkapa luksustuotteitta tai ns. kalliita merkkituotteita deodorantteina, suihkugeeleinä, vartalovoiteina. Haluaako mies tuoksua naisten tuotteille työpaikallaan?
Meillä on aina ollut omat deodorantit, en voisi kuvitella käyttäväni miehen deodoranttia, enkä partavettä hajusteeksi.
Mitäs jos vaan sanoisit sille suoraan mitä mieltä olet hänen tavastaan toimia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kiinni persoonasta ja tottumuksesta. Olen kohta 60-vuotias eikä mulle ole koskaan käynyt niin, että deodoranttini, suihkugeelini, shampooni tai hoitoaineeni olisi ollut loppu. Ennen parisuhdetta asuin kuitenkin pitkään yksin, joten asioista huolehtimisesta tuli mulle itsestäänselvyys. Minä varmistin, että mulla oli puhtaat vaatteet aamuksi töihin, riittävästi bussirahaa, kahvia aamuksi jne jne. Kun ei ollut ketään, jolta olisi voinut "vähän lainailla". Parisuhteessakaan en katsonut tarpeelliseksi lakata huolehtimasta omista asioistani. Ehkä sitä olisi voinut, mutta oli sen verran "selkäytimessä" asioistani huolehtiminen, että jatkoin omista asioistani huolehtimista. Omat vaatteet, omat harrastusvälineet jne. Yhteistä olivat ne, mitkä oli yhteisiksi hankittu kuten siivoustarvikkeet, pyykinpesuaineet, kaappeihin ruoka, pölynimuri, pesukone jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Näin yksinkertaisen asian ei todellakaan tarvitse aiheuttaa konflikteja. Avainsanoja ovat keskusteluyhteys ja kompromissi.
Aloittajalle sanoisin neuvoksi, että ota seiväs pois sieltä, missä sitä ei kannata pitää ja opettele vähän jakamaan, kuten aikuiset yleensä ovat oppineet tekemään jo varhaisemmassa vaiheessa. Kannattaa myös tutkailla sisintään ja miettiä, miksi käyttäydyt kuin resurssiaggressiivinen koira.
Miehellesi sen sijaan olisi tärkeää kunnioittaa sinun toiveitasi, mutta vain tiettyyn rajaan asti, sillä sinun oikkujesi mukaan täysin eläminen silloin, kun hänelle juuri päinvastainen olisi luonnollisempaa, ei ole kompromissi vaan tahtoosi taipumista. Jälkimmäinen on tuomittu epäonnistumaan jossain vaiheessa, sillä hänen on mahdotonta ennustaa jatkossakin, mistä sinä pillastut ja mistä et. Tahtoosi taipuminen tietää siis jatkossakin täysin tarpeettomia konflikteja, mutta kompromissi pitää välinne kunnossa.
Voisitte siis yhteisesti sopia, missä menee raja. Esim. pyyhkeissä voit selittää, että kyse on hygieniasta, joka on sinulle tärkeää. Sen sijaan esim. siitä dödöstä voisit itse opetella päästämään irti, sillä todellista vahinkoa ei tapahdu, jos se ei pääse koskaan loppumaan. Jos todellista haittaa ei ole, niin kyse on vain ja ainoastaan korviesi välisestä ongelmasta, josta on mahdollista päästää irti, jos keksit, miksi vahdit dödöäsi kuin koira luuta.
Jos ette pääse kompromissiin, niin ei sinulla ole oikeutta murjottaa/säksättää/mitä-nyt-sitten-teetkin koko loppuelämäänne aina, kun mies erehtyy käyttämään jotain, jota et osannut jakaa. Silloin ei liene muuta vaihtoehtoa kuin erota. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko tällainen asia todella sen arvoista, vai olisiko kompromissi kuitenkin parempi ratkaisu.
Enemmän tällaisia tekstejä av:lle! Sekä sisältö että tyyli on timanttia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä vaan ostat miehelle täsmälleen samanlaiset kuin itsellesi, ongelma ratkaistu! Minulle tuollaisessa tilanteessa on vaikeinta se, että ei löydä omia tavaroita siitä mihin itse jätti eikä varsinkaan siinä kunnossa missä se oli.
Vielä pahempaa oli se, kun pahaa aavistamatta jätin miehen kotipihalla autoon avaimet. Siellä kun katsottiin kaikkien ajoneuvojen olevan yhteiskäytössä. Jonkun kerran piti hiiltyä ennen kuin ymmärrettiin, että sopii ainakin ilmoittaa, että lähtee minun autolla.
Ongelma ei todellakaan ratkea sillä että ap hankkii miehelle omat samanlaiset kamat... 😂😂 Onhan sillä varmaan nytkin takki, ja silti lainaa ap:n takkia. Ei aiheesta puhumista voi välttää hankkimalla toiselle omat... Vielä älyttömämmän siutä saisi kun samalla salaa siirtelisi omat kamansa johonkin piiloon ettei pääse lainaamaan. 😂 Pitää vaan sanoa että nämä on mun enkä halua että niitä lainaillaan, ja miehen täytyy vaan oppia itse huolehtimaan omista jutuistaan eikä olla kuin lapsi mistä pitää huolehtia. Voi olla että osaisikin, mutta ei vaan ymmärrä että suhteessa ne asiat ei ole yhteisiä jos on siihen tottunut.
Meillä ei mikään ole yhteistä, paitsi ruoka. Asunto on minun, autoni on minun, rahani ovat minun. Jos ostan kesämökin, sekin on minun. Olen aiemmin elänyt parisuhteessa jossa mun rahat olivat yhteisiä, ja toinen jemmaili omiaan. Tähän en enää toiste suostu, vaan tästä eteenpäin jos joku on kanssani parisuhteessa se vastaa itse omista kuluistaan ja tavaroistaan. Joskus voi auttaa rahallisesti, jos toisella on huonompi tilanne, mutta jatkuvasti ei voi olla niin että mun asiat ja tavarat on toiselle kuin omia.
Varmaan paskamaista, mutta huonoista kokemuksista oppii. Tarjoan kyllä omastani, mutta jos mun karkkipussille menee ilman lupaa niin se suhde on siinä.
toivottavasti ap ei myöskään käytä miehen paitaa missään vaiheessa suhdetta. tai lainaa hänen laturiaan tai mitään muutakaan.
olette parisuhteessa ja asutte yhdessä. toisen takin lainaus roskia viedessä ja pesuaineiden jakaminen on täysin normaalia ja ymmärrettävää. ihan kamalaa olis elää jonkun kanssa, joka koko ajan vahtii käytinkö jotain hänen asiaansa.
HYGIENIAtuotteet on sit eri asia, eli hammasharjat, hiusharjat, dödö joka koskee ihoon yms. semmosia ei kyllä kannata jakaa. mutta se, että sun kumppani lainaa jotain takkia ei ole vakava asia.