Te, joilla ei ole koskaan luppoaikaa töissä, mitä työtä teette?

Oon psykiatrian poliklinikalla lääkärinä. Joskus ruokailukin hoidetaan niin, että teen samalla töitä.

Varhaiskasvatuksen opettaja. Ei luppoaikaa. Viikot vaan sujahtaa ohi, ei käy tylsäksi aika töissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen keittiöissä,noin 10 min ruokatauko,kahvit juon seisten työtä tehden,hirveä tappotahti,ei meinaa saada sijaisia eikä muitakaan töihin,vessassa ei ehdi juurikaan käydä,juosten hommat tehdään.

Minä ajauduin tuohon jamaan ennen korona-aikaa. Olen opiskellut aikuisena kokiksi, kun toisen alan työt loppui. Mitä se työ oikeasti oli, niin kaukana jostain masterchefistä. Tullaan töihin klo 07 ja välittömästi alkaa niin p*rkeleellinen kiire. Pilko sitä, liota tätä, laita uuni päälle ja sapuskaa uuniin, kuori ja paloittele, läkähdy hikeen ja kuumuuteen. Kun olisi ainoa järkevä tauon paikka klo 10, pitää alkaa kiirehtiä, kun joku sapuska taas myöhässä aikataulusta, paista pannulla, käännä ja väännä, että ihmiset pääsee lounaalle klo 10.30. Kusella ei ehdi käydä. Onko sitä lisää, onko tämä loppu, mitä siinä majoneesissa on, onko keltuaista. Kysymyksiä satelee. Hiki valuu, korvat soi, sormet palaa ja v*tuttaa. Vielä kun lähtee kotia kohti polkemaan klo 15, jalat tärisee. Inhosin joka työpäivää. Pahimmillaan meni kuset housuun paistaessani sata omelettia, repikää siitä huumoria. Jos et pysty olemaan ilman vessaa 8-10 tuntia, lounaskokin homma ei sovellu. Onneksi tuli korona ja työt loppui. En ole palannut sinne, vaikka on aneltu.

Vierailija kirjoitti:

Lastenhoitaja päiväkodissa. 12 min kahvitauosta pidän kiinni.

Mä tein keväällä 3kk sijaisuuden päiväkodissa, sain sinä aikana pidettyä tauon kolmesti. Siis kolme kahvitaukoa. Ihan uskomatonta.

Vierailija kirjoitti:

Virkamies virastossa. Vaikka juo kahvit ja syö eväät työn ohessa konetta näpyttäen jää noin 20% töistä tekemättä... pakko tehdä vapaa-ajalla osa ilman mitään korvausta.

Hyvinvointialueen todellisuutta. Ylityölupa heltisi, kun niin moni valitti tekevänsä palkatonta työtä virallisen työajan jälkeen. Mitäpä se ylityölupa hyödytti, kun se on johdolta säädetty, minä päivänä ja mihin kellonaikaan kyseisen palkallisen ylityön saa tehdä. Jos minulla on vapaa ilta tiistaina, niin miksen saa tehdä silloin, vaan pitää ehdottomasti olla torstai ja klo 16-19 välillä. Minun ainoan lapseni harrastusilta on torstai, eli jatkan tekemällä ylimääräistä työtä tiistaisin enkä saa palkkaa. Anteeksi johto, kuulostaako kankealta teistäkin?

Presidentti. Koko ajan puhelin soi ja joku pyrkii puheille. Yöllä sitten häiriköivät johtajat Kiinasta ja Amerikasta.

Psykiatrinen sairaahoitaja. En pidä muuta kuin vessatauot. Muutoin olen potilaiden kanssa, eli töissä koko ajan. Työkavereilla kyllä näyttää olevan hyvin luppoaikaa, mutta he sulkeutuvatkin keskenään kansliaan jonne potilailla ei ole pääsyä. Minä taas istun sen(kin) ajan potilaiden kanssa.

Vanginvartija. 

Opettajana työskentelen, harvoin on aikaa käydä edes vessassa työpäivän aikana. Taukoja toki on, mutta aika usein ne menevät joko välituntivalvonnassa tai seuraavan tunnin valmisteluissa, kopioinnissa, työkaverin kanssa palaveroidessa...

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrinen sairaahoitaja. En pidä muuta kuin vessatauot. Muutoin olen potilaiden kanssa, eli töissä koko ajan. Työkavereilla kyllä näyttää olevan hyvin luppoaikaa, mutta he sulkeutuvatkin keskenään kansliaan jonne potilailla ei ole pääsyä. Minä taas istun sen(kin) ajan potilaiden kanssa.

Jaa. Minä olen sitten varmaan ollut työkaverisi jossain vaiheessa. Järjetön määrä toimistotyötä. Joka risahdus pitää kirjata. Potilaan oikeusturvan kannalta hyvä, että kaikki kirjataan, mutta vie työaikaa. Toimistossa tehdään lääkemuutokset koneelle, annostellaan lääkkeitä, soitot lääkärille, laitetaan viestiä, sovitaan yhteistyökokouksista, yritetään sovittaa kalenteriin hoitoneuvottelut. Aivan loppumaton määrä työtä, joka ei jakaudu tasaisesti. Ei ole aikaa vain istuskella potilaiden kanssa, hyvä jos puoli tuntia päivässä. Saattamista on paljon (ulkoiluun, työtoimintaan, terapeutille, toiselle osastolle, suihkuun). Hakemusten tekemistä, potilaiden kanssa yksilöllistä työskentelyä ja hoitotoimia. Toki väkivaltaisesti käyttäytyvien potilaiden estäminen vahingoittamasta itseään tai muita on tärkeä ja akuutti asia huolimatta siitä, mitä muuta on meneillään.

Suomen psyk. hoitojärjestelmä on raskas. Arkinen yhdessä puuhastelu jää liian vähäiseksi. Koko ruokailusysteemi on kankea ja aikaa vievä, samoin lääkesysteemi. Nuoret lääkärit määräilivät uusia lääkkeitä kuin sieniä sateella, ja tarvittavat lääkkeet päälle ja vaihtoja ja kokeiluja. Tarkoitus hyvä, mutta työläs. Potilaat ovat usein hyvin sairaita, kaikkeen toimintaan ohjausta tarvitsevia, kun hoitopaikkoja on niin vähän ja vain hyvin paljon apua tarvitsevat ovat hoidossa.

Ei tämä vuodatus ole kritiikki ketään ihmistä vastaan, vaan kertomus siitä, millaista työ oikeasti on. En tosin ole enää osastolla, avopuolella toisessa työssä nyt.

Keittiöhommat on kaikki sellaisia joskus 15-20 vuotta sitten saattoi olla vielä aika leppoista jossain koulukeittiöt/sairaalakeittiöt/henkilöstötavintoloissa mutta nykyään porukkaa on niin vähän että saat juosta kuin heikkopäinen koko vuorosi ajan, kaiken kruunaa surkea palkka.

Olen liukuhihnatyöntekijä ulkomailla, kotimaani on Hurry.

Olin monta vuotta kenkätehtaassa viimeistelyssä. Eihän siellä mitään luppoaikaa ole, kun kenkiä tulee tasatahtiin hihnaa pitkin. Ne tarkastetaan. Ja Siistitään ja jos on kakkoslaatua, lajitellaan erilleen. Sitten menee hihnaa pitkin pakkaajille. Tauot on. Kello soi kahvitauolle, työ lakkaa ja 12,5 minuutin päästä se soi uudestaan, jolloin kenkiä alkaa tulla. Ruokatauko oli 30 min. omaa aikaa, jolloin laitteet pysähtyy. Joku kysyy ehkä, miksei voi vuorotella tauossa. Koska koneilla se ei auta mitään, kun ei ole tuplamiehitystä. Täytyy sanoa, että välillä sekin 12,5 minuutin tauko tuntui lyhyeltä. Vessat ja taukotilat kaukana ja vessoihin aina tauon alkaessa jonot.

Laitoshuoltaja päivystyksessä, kolmivuorotyö. Yövuoroissa alueeksi kuuluu koko keskussairaala, yksin yövuorot. Usein menee työt ylitöiksi, varsinkin iltavuoroissa. Peruspalkka 1759.39 €/kk ja lisien kanssa käteen jää yleensä 1500 €/kk. Paljon ykkösvapaita, jolloin yritän sitten palautua...

Olin sairaanhoitajana vuodeosastolla. Suurimpana osana päivästä ehdin käydä vain wc:ssä kerran. Vesipullo kulki mukana ja välillä elin välipalapatukoilla, jotka ehdin syödä kävellessä potilashuoneeseen. 

Työpaikassa oletettiin, että teet saman homman kuin perushoitaja ja siinä sivussa hoidat lääkehoidon, suonensisäisen nesteytyksen, perehdytät uudet työntekijät yms. Jos et sitten taipunutkaan kaikkeen mitä sinulta odotettiin olit automaattisesti ammattitaidoton, laiska, yms. 

Jaksoin tätä hommaa 7 vuotta, mutta sitten oli takki jo ihan täynnä.  Vaihdoin päivätyöhön yksityiselle. Selkävaivat katosivat ja unen laatu parani kun sain vähennetty kahvin juontia. Henkisesti olen edelleen rikki. 

 

Palkasta lähti myös iso siivu, mutta en ainakaan ole jatkuvasti kuolemanväsynyt. 

Olin suurkeittiössä.

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrinen sairaahoitaja. En pidä muuta kuin vessatauot. Muutoin olen potilaiden kanssa, eli töissä koko ajan. Työkavereilla kyllä näyttää olevan hyvin luppoaikaa, mutta he sulkeutuvatkin keskenään kansliaan jonne potilailla ei ole pääsyä. Minä taas istun sen(kin) ajan potilaiden kanssa.

Et ole oppinut talon tavoille. Sun kaltaiset siirtyy yleensä yksityiselle, koska muu porukka rupeaa katsomaan kieroon. Pelkäävät, että pian joutuvat itsekin duuniin.

Hoiva -avustaja ikäihmisten ympärivuorokautisessa palvelukodissa. Suurin osa päivästä kuluu vanhusten perushoivaan.

Hammashoitaja, joka hetkelle riittää työtä.

Siltikin pitäis enemmän tehdä.

Tohtori saa toimenpidepalkkiot, hoitajan selkänahasta ne otetaan.

Hoitajan pitää olla kiitollinen kun on työpaikka.

Kotihoidossa ei juuri luppoaika jää. Iltavuorossa eväät pitää hotkaista jossain samalla kirjauksiin tutustuessa tai kirjatessa. Haluaisin vähän rennommalla aikataululla tehdä töitä.