Teinillä ei ole mitään mielenkiinnon kohdetta ammatin/opiskeltavan alan suhteen.

Olette kivasti balanssissa, kun teinisi ei stressaa ja sä stressaat senkin edestä :D

Miksi pitäisi olla? Eikös nämä nykyiset nuoret ole just niitä ilmastoahdistuneita. Pyöritelkööt siis peukaloitaan ja eläkööt niiin kuin opettavat. Sitä paitsi työelämä on jo tuhottu.

Parempi että heti tyytyvät osaansa niin ei tule turhia pettymyksiä.

Jos pääsee yliopistoon, niin siellä on helppo ottaa kursseja myös eri aloilta ja vähän katsella, mikä voisi kiinnostaa.

Välivuosi, niin voi tehdä töitä ja miettiä jatkoa?

Onko varma ettei mikään kiinnosta? Vai eikö vain uskalla hakea tiettyyn paikkaan, jos ajattelee ettei pääse sinne tai ettei se ala kannata?

Älä stressaa, äläkä varsinkaan painosta. Kyse on tuossa tilanteessa teinisi elämästä, ei sinun. Kaikki eivät löydä omaa alaansa ikinä, ja joku saattaa viihtyä mainiosti ensin x vuotta jollakin alalla kunnes vaihtaakin toisaalle. Nykyisessä työelämässä on muutenkin hyvä varautua siihen, että ammattialat ja työnäkymät elävät ja kehittyvät jatkuvasti.

Itselläni ei ollut vielä yo-keväänäkään pienintäkään hajua siitä, mitä haluaisin tehdä. Selailin työpaikkailmoituksia, kunnes yksi niistä tuntui mielenkiintoiselta. Ala kolahti heti, ja nyt olen työskennellyt ja edennyt sillä 14 vuotta (toki kouluttautuen samalla lisää).

Painostaminen ei auta lastasi löytämäån sitä hänelle oikeaa vaihtoehtoa; päinvastoin. Pahimmassa tapauksessa hän tuhlaa vuosia elämästään lähtemällä opiskelemaan jotakin vain sinun mieliksesi, ja harhailee sitten tyytymättömänä työstä toiseen väärällä alalla. Sanoisin että jos ensimmäistä suuntaviivaa ei ole löytynyt kirjoituksiin mennessä, niin sitten kannattaa kokeilla rohkeasti erilaisia työpaikkoja, ja lähteä opiskelemaan korkeakoulututkintoa vasta sitten kun on löytynyt se omalta tuntuva juttu. Työkkäreiden neuvontapalveluja kannattaa myös hyödyntää.

Enpä tainnut minäkään tietää. Lopulta hain muutamaan paikkaan, jonne arvelin ehkä pääseväni, ja lisäksi vedin vaan rasteja ruutuihin mihin sattuu yhteishakukaavakkeessa. Päädyin alalle, josta en tiennyt juuri mitään ja joka oli aika kaukana vahvuuksistani. Ei se aina huono asia ole. Monesti kaivattaisi enemmänkin insinöörejä, joilla on hyvät sosiaaliset taidot, hyvä kielitaito ja sujuva viestintä.

Ei kaikilla välttämättä ole aikuisenakaan intohimoa mihinkään hommaan. Heille työ on työtä, siitä saa rahaa niihin tärkeisiin juttuihin, oli ne sitten perhe, harrastus tai matkustelu. En huolestuisi, jos kuitenkin jonnekin aikoo hakea.

Vierailija kirjoitti:

Olette kivasti balanssissa, kun teinisi ei stressaa ja sä stressaat senkin edestä :D

Se on sitä kun naapureiden ja sukulaisten mukaan eletään. ”Mitähän naapuritkin nyt ajattelee...”

Ala nyt oikein painostaa nuortasi niin ehdit saada ainakin mt-potilaan sukuusi.

Asiaa. Ei minullakaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Olette kivasti balanssissa, kun teinisi ei stressaa ja sä stressaat senkin edestä :D

Teini onkin tullut isäänsä...naiset stressaa ja kohta burnout.

Yliopistoon turhia käsienheiluttelutieteitä opiskelemaan, sellaisiahan siellä ne kaikki ovat.