Onko varattuna flirtti aina jees?
Onko se päivän piristys ja elämän suola? Ja onko niin, että jos joku (puoliso) vetää herneen nenään, niin hän on tiukkis itse?
Kommentit (35)
Tämä viattoman flirtin käsite on kiinnostava. Jos flirtti on ihan oikeasti täysin viatonta, niin onko se silloin mitään flirttiä lainkaan? Jos vaikka varattu mies selvästi flirttailee varatulle työkaverinaiselle, niin voiko naista moittia, jos hän tulkitsee, että mies on ainakin jollain tasolla kiinnostunut. En ole siis itse ollut tuollaisessa tilanteessa, mutta sivusta nähnyt ja miettinyt...
Vierailija kirjoitti:
Itse en koe minkäänlaista tarvetta flirtille suhteessa. Suhde on hyvä ja sen sisällä "flirttiä" on ihan riittämiin, miksi siis hakea sitä muualta. Moni sanoo että flirtti on vain viatonta hauskanpitoa, minulle se kyllä kuulostaa enemmänkin huonon itsetunnon pönkitykseltä; kokeillaan omaa viehätysvoimaa toisten silmissä suhteenkin aikana. Olen luonteeltani sosiaalinen ja olen mukava kaikille, hymyilen ja olen asiallinen. En vaan keksi, mitä saisin siitä, jos flirttailisin muille. Mitä te flirttailijat siis saatte siitä flirttailusta? Olisiko elämä ankeampaa ilman sitä?
Hyvä pointti ja samaa mieltä. Huonosta itsetunnosta se usein kertoo ja huomionhakuisuudesta. Jotkuthan eivät koskaan saa tarpeeksi huomiota, vaikka oma puolisokin miten huomioisi. Näitä ihmisiä voidaan kutsua myös huomiohu*riksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Flirttailen itse ainakin kaikkien varattujen ja sinkkujenkin kanssa! Se on ihanaa 😍
H U O R A
Miten niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Flirttailen itse ainakin kaikkien varattujen ja sinkkujenkin kanssa! Se on ihanaa 😍
H U O R A
Raha ei tuossa touhussa liiku, joten ei.
Minulle flirttailtiin tänään töissä. En voinut mitenkään kohteliaasti (selkeästi) torjua henkilöä joten keskityin työasiaan. Hän pyysi minua kahville ja ohitin asian vitsinä.
Iloisuuteni ei tarkoittanut että olisin kiinnostunut, olen varattu.
Työpaikalla kahvilla käynti ei ole flirttailua vaan täysin normaalia kaikkien työkavereiden kesken.
Elämänkatsomuksesta, seksuaalisista mieltymyksistä ja sukupuolesta riippumatta.
Kahvitelkaa hyvät ihmiset!
( ja saa flirttaillakin, mutta älkää sortuko pettämään )
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla kahvilla käynti ei ole flirttailua vaan täysin normaalia kaikkien työkavereiden kesken.
Elämänkatsomuksesta, seksuaalisista mieltymyksistä ja sukupuolesta riippumatta.
Kahvitelkaa hyvät ihmiset!
( ja saa flirttaillakin, mutta älkää sortuko pettämään )
Hän kyllä puhui eräästä tietystä "romanttisesta paikasta."...
Aina jotain pientä flirttiä pitää yrittää. Olen alalla jossa miehiä/naisia on 1 /10 - suhteessa ja siksi pitää pitää aina särmäisyys vaikka naiset alkaisivat ehdottelemaan...mulla se on ollut aina että vanhempi nainen (esim. Syke ylilääkäri-nainen vs. kirurgi-mies) alkaa jotain ehotteleen, en ole koskaan lähtenyt videoita säätämään yms. työt töinä ja jos varsinkin esimestä panis voisi tulla tiukahkoja paikkoja jatkossa työelämässä.
Olen saanut niin paljon huomiota miehiltä ettei tarvitse enää varattuna hakea huomiota, en sinkuilta enkä varatuilta. Ei tarvitse buustata omaa viehättävyyttä kun tiedän että kelpaan muillekin kuin omalle puolisolle. Tuollainen flirttailu on halpamaista ja säälittävää.
Itse en koe minkäänlaista tarvetta flirtille suhteessa. Suhde on hyvä ja sen sisällä "flirttiä" on ihan riittämiin, miksi siis hakea sitä muualta. Moni sanoo että flirtti on vain viatonta hauskanpitoa, minulle se kyllä kuulostaa enemmänkin huonon itsetunnon pönkitykseltä; kokeillaan omaa viehätysvoimaa toisten silmissä suhteenkin aikana. Olen luonteeltani sosiaalinen ja olen mukava kaikille, hymyilen ja olen asiallinen. En vaan keksi, mitä saisin siitä, jos flirttailisin muille. Mitä te flirttailijat siis saatte siitä flirttailusta? Olisiko elämä ankeampaa ilman sitä?