Lue keskustelun säännöt.
Olen järkyttävän ahdistunut ja tarvitsen nyt oikeasti apua enkä tiedä mitä teen.
26.01.2020 |
En uskalla soittaa mihinkään kriisipuhelimeen tms. koska pelkään kauheasti, että minut todettaisi oikeasti päästäni sairaaksi. Olen järkyttävän ahdistunut ja tuntuu että räjähdän kohta. Tunnen järkyttävää häpeää ja katumusta siitä, millainen olen aiemmin ollut. En ole tehnyt mitään kenellekään, mutta inhoan itseäni aiempien ajatuksiani takia. Olen kokenut erään varsin traumaattisen asian lapsuudessani, ja uskon sen vaikuttaneen minuun voimakkaasti, mutta nyt olen alkanut epäilemään, että entä jos minä oikeasti olenkin jotenkin viallinen? Entä jos minä olenkin yhtä kuin silloiset ajatukseni? Ne eivät olleet nimittäin pakkoajatuksia tms. mutta olen ollut silloin aivan sekaisin, mikä on vaikuttanut varmasti ajatuksiini... Tai näin ainakin toivon. Pahin pelkoni on, että näin ei olisikaan.
Olen aiemmin jotenkin saanut pidettyä itseni jotenkin kasassa, mutta nyt tämä itseinho nosti taas päätään. Jotenkin minun on niin vaikea hyväksyä, että minä en oikeasti ole sellainen ihminen, joka niitä kammottavia ajatuksia silloin ajatteli.
Anteeksi, ei tästä varmaan saa edes mitään selkoa mutta en tiedä mitä tehdä. Itkettää ja ahdistaa vaan. En tiedä uskallanko kertoa näistä menneisyyden kauheista ajatuksista enempää täällä, koska oikeasti olen todella ahdistunut enkä halua ahdistua enää enempää ilkeistä kommenteista :(
Kommentit (41)
Soita päivystykseen ja sano että jokin on aktivoinut vanhan trauman ja tarvitset ajan.
Ellet halua soittaa sinne, niin soita terveyskeskukseen ja sano sama kuin edellä ja että tarvitset ajan mielenterveyshoitajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja on matalan kynnyksen keskuteluapua tarjoava taho, hän auttaa sitten lähetteen kanssa eteenpäin jos alkaa tuntumaan että keskustelu ei riitä.
Rauhoitu. Jos tiedostat pahat ajatuksesi ja niiden lähteet, muttet ole antanut niille elämässäsi valtaa, olet jo selväjärkisempi kuin useimmat.
Ei kannata täältä lähteä etsimään apua ♡ kukaan ei tunne tilannettasi, vaikka vertaistukea ja neuvoja voi toki saada jos käy onni. Suosittelisin hakeutumaan ammattiauttajalle, he osaavat hyvässä tapauksessa empaattisesti ja asiantuntevasti peilata tilannettasi ja antaa välineitä asioiden käsittelyyn. Jonkun diagnoosinkaan saaminen ei ole huono asia tai maailmanloppu. Tietäisitpä vaan niiden yleisyyden. Vaikutat olevan tunnekuohuissa ja ankara itsellesi. Onko koko päivä ollut huono?
Palveleva puhelin , keskusteluapua, avoinna joka ilta klo 18-24.
0400 22 11 80.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso eteesi silmät auki niin että katsot koko näkökentän laajuudelta. Samalla tunne kehosi paine tuolia tai sänkyä vasten. Sano itsellesi "minä olen täällä". Täällä, tässä hetkessä, turvassa, jossa mikään ei uhkaa minua.
sekasin247.fi chatista saat akuuttia ja anonyymiä jutteluseuraa ja apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti kaikilla on joskus jotain "pahoja" ajatuksia. Ne ei sinua määrittele. Niin kauan kuan kuin sellaiset ajatukset eivät muutu teoiksi, niissä ei ole mitään väärää.
Ajatukset tulevat ja menevät. Ne eivät ole sama kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kerro mikä sua vaivaa ja mitä on sattunut?
Mullakin on isot määrät traumoja ja joskus kyllä tulee ahdistuksia.
En voi puhua tästä kenellekään läheiselle, ja se pahentaakin tilannetta, että olen aivan yksin ajatusteni kanssa. Tästä traumasta johtuen olen siis tietoinen mielenterveyspalveluista yms. mutta en uskalla puhua näistä, koska pelottaa että minut oikeasti todetaan sairaaksi. Trauma laukaisi minulla myös pakko-oireisen häiriön, ja siksikin olen nyt näin ahdistunut koska ko. ajatukset eivät olleet mitään pakkoajatuksia kuten sanoin. Vaikka nämä ajatukset eivät määritäkään nykyistä minääni, niin silti pelottaa, että entä jos onkin niin, että tämä "nykyinen minä" onkin se väärä ja aiempi todellinen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein osaa neuvoa mutta hali ja jaksamisia. Ei sinussa ole mitään vikaa ♥️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene vaan hakemaan apua. Voit jättää pahimmat kertomatta jos pelottaa liikaa. Et sinä siitä saa mitään pakkopaitaa ja passitusta mielisairaalaan, ainakaan ellet oikeasti ole vaarallinen kaikille, milloin se varmaan olisi parasta kaikkien kannalta. Tsemppiä
Niin mut. Jos sä oikeasti olisit sairas, niin eikö oikeasti olisi hyvä, että se todettaisiin ja saisit siihen hoitoa?
Minäkin pärjään vaikka on raskaat asiat taustalla. Älä jää pyörittelemään ajatuksia, kiinnity arkeen.
Huh. Yritän nyt hiukan valottaa tätä. Toivottavasti tämä ei ole virhe :(
- Olen siis lapsena kokenut trauman, joka aktivoitui uudestaan teini-iässä järkyttävän pahana. Olin muutenkin ihan syrjäytynyt ja aivan totaalisen yksin tämän trauman kanssa, vaikka minulla hyvä lapsuuden perhe onkin.
- tämä trauma laukaisi siis pahan pakko-oireisen häiriön, jonka seurauksena olin mm. vakuuttunut siitä, että olen täysi ihmishirviö ja että todennäköisesti joutuisin tekemään itsemurhan. Vihasin itseäni ja kaikkea lähelläni
- ainoa ystäväni oli netti ja eräs suosittu keskustelupalsta, jonne jotkut tahallaan postasivat kaikkea häiriintynyttä, enkä yläasteikäisenä osannut varoa
- tästä syystä aloin saamaan hyvin häiritseviä ajatuksia muista perheenjäsenistäni. Osa oli varmasti pakkoajatuksia, mutta eivät kaikki.
Nyt siis pelkään sitä, että vaikka olin oikeasti aivan sekaisin tuolloin, ei se riitä selitykseksi ajatuksilleni. Olen sittemmin saanut mielenterveyttäni ehjemmäksi ja sen myötä häpeän ja kadun äärimmäisen paljon ajatuksiani, joita minulla silloin oli. En edes osaa kuvailla, kuinka sekaisin silloin olin, ja nyt minua ahdistaa, että entä jos ne ajatukset eivät johtuneetkaan siitä. -ap
Siis tämä nykyinen ajatteluni johtuu siis tuosta pakko-oireisesta häiriöstä, tiedän sen, mutta ahdistaa ihan älyttömästi millainen olen joskus ollut, vaikka se ei minusta johtunutkaan. - ap
Nykyaikana isolla osalla ihmisistä on mielenterveysongelman diagnoosi. Se ei ole enää mikään valtava häpeä. Sen ei myöskään tarvitse olla asia, joka määrittelee sinut. Monilla mt-ongelmat myös paranevat tai helpottavat ajan mittaan.
Ahdistukseen löytyy terapia- ja lääkeapua, ei kannata jäädä ongelman kanssa yksin. Ammattilaiset ovat kuulleet kaiken jo ennen, eivätkä tuomitse sinua "pahoista" ajatuksista.
Rohkeasti vain apua hakemaan.
Onko sinulla ketään tuttua ja turvallista ihmistä, jolle voisit puhua?