Lue keskustelun säännöt.
Saanko minä elää työelämän ulkopuolella?
26.01.2020 |
Olen 35-vuotias entinen koulukiusattu. Työelämässä olen ollut enemmän ja vähemmän parikymppisestä asti. Kaikissa työpaikoissa olen ollut joko naureskeltu, kiusattu tai inhottu. Siis aina löytyy joku koulukiusaajatyyppi, joka osaa iskeä juuri minuun.
Nyt olen ollut vuoden alusta asti työttömänä ja voin niin hyvin. Haluan olla vain yksin, rauhassa. Eikö se ole kaikkien kannalta parasta? Vai tarvitaanko minut aina nälvijöiden uhriksi?
Kommentit (32)
Kirjoittaaks jengi ihan tosissaan näitä vastauksia? Herranjumala te ootte sekasin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu ihan samalta ap! Olen ollut koulukiusattu ja syrjitty työpaikoilla. Jotenkin alkanut tuntua, että olen liian ujo ja omituinen tähän maailmaan. Tällä hetkellä myöskin työtön ja 35 v.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaaks jengi ihan tosissaan näitä vastauksia? Herranjumala te ootte sekasin!
Kuka on sekaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omilla rahoillasi vaikka päiviesi tappiin saakka.
Ei toisten.
V#ttu kävisin töissä, mutta kun ei oo työpaikkaa. Siitä ainoastakin työrupeamasta kiusattiin pihalle.
Tämähän se ois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omilla rahoillasi vaikka päiviesi tappiin saakka.
Ei toisten.
V#ttu kävisin töissä, mutta kun ei oo työpaikkaa. Siitä ainoastakin työrupeamasta kiusattiin pihalle.
❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsin myös aloittajan kaltaisesta kohtelusta. Aina toistunut sama kaava, eli ensin kaikki tuntuvat olevan ystävällisiä, mutta jo viimeistään 2 viikon päästä käytös on kääntynyt ignooramiseksi, ilkeäksi muminaksi ohimennen, naureskeluksi ja ihan jopa kovaääniseksi ilkeilyksi. Voin vaan hyvin, jos voin olla kotona rauhassa tältä kaikelta.
N. 50v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat jos maksat sen ite. Et voi olla työttömänä työnhakijana, joka on oikeutettu työttömyyskorvaukseen, jos kerran et halua olla työmarkkinoiden käytössä. Mutta joo, jos pystyt elämään koroillasi tai kerjäämällä niin siitä sitten vaan.
Jos ap on kokenut, että työelämässä häntä ei hyväksytä, minusta hänellä on oikeus elää muiden, myös ja ennen kaikkea, noiden kisaajien rahoilla. Ihmiset voisivat opetella käytöstapoja.
Jos minä koen, että sinä olet typerä, niin pitääkö sinun maksaa minun elämisesi?
Ap kokee joka paikassa kiusaamista, koska hän on oppintu uhriutumaan. Terapia olisi oikea paikka, ei koti.
Mäkin oikeastaan haluisin, mutta omatuntoni pakotata yhä hakemaan työpaikkoja(turhaan kyllä näköjään). Minulle on mysö siunaantunut fyysinen sairausj onka epäilen olevan pitkälti lapsuudesta asti kiusaamisen seurauksia. Haluaisin vaan olla myös yksin ja rauhassa, en pidä ihmisistä yhtään. Kokemuksia narsistisista kiusaajista paljon, ihan lähipiirissä ja just koulu- ja työelämässä, aina on vähintään yks mulkku jolla hovi ja minä myös usein hilajisempana heti silmätikku:( Jos saisin noin tonnin kuussa esim. perustulona eikä hätisteltäisi kuntouttaviin ym.höpöjuttuihin, oleilisin ilomielin loppuelämäni kotona tehden omia juttujani ilman kpäisiä kiusaajia enää ikinä lähelläni:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, itsekin olen tk-eläkkeelle asti joutunut hyvin julman, 9 vuotta kestäneen koulukiusaamisen seurauksena. En vaan jaksanut työelämässä lopulta. Taisin olla 34v kun eläkkeelle jouduin (terveyteni kannalta pääsin). Tää sulkee etenkin sosiaalisesti monesta jutusta pois, tosin pahin tekijä taitaa olla traumaattisten tapahtumien seurauksena tuhoutunut itsetunto. Onneks sen verran kävin töissä että vähän alle 1700€ tulee bruttona eläkettä. Täytyy nostaa hattua esim. Pasi Viheraholle että on onnistunut perheen perustamaan vaikka ei missään palkkatöissä käy.
V#ttu kävisin töissä, mutta kun ei oo työpaikkaa. Siitä ainoastakin työrupeamasta kiusattiin pihalle.