Kuinka vanhan miehen kanssa pystyisit seurustelemaan? Oma ikäsi?

Olen itse 30. Ehkä 40 vuotias olisi maksimi..

Mitä enemmän ikää tulee, sitä laajempi ikä-haarukka.

Missä kohtaa saman ikäinen nainen alkaa olla miehelle "liian vanha"?

Moni nainen menettää hyviä mahdollisuuksia, kun luulee että voi aina vain sopia suht saman ikäiselle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40 v ja rakkaani on 64 v. Ihastuin häneen ollessani 36 vuotias. Seurusteltu on pari vuotta. Eipä sitä etukäteen voi sanoa minkä ikäisen kanssa voisi olla. Kun rakastuu niin iällä ei väliä.

36v+pari vuotta seurustelua=40v??

Olen itse 20v ja voisin seurustella max. 23 vuotiaan kanssa. Vanhat miehet eivät sytytä sitten yhtään varsinkin, kun nuoriakin miehiä on mahdollista saada...

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole hölmöä rajata ikää mihinkään suuntaan, kun ainakin itse miehenä kohtaan todellista "kemiaa" todella harvoin? Vaikka olen yrittänyt löytää tuota taikapulveria etupäässä itseä nuoremmista, niin henkisesti säväyttävin nainen oli kuitenkin sellainen kypsempi rahamuori. Harmittavasti olin hänelle lopulta vain joku trendikäs lelu.

Nyt on onneksi kiikarissa taas toivoa, tällä kertaa 13 vuotta nuoremman naisen kanssa. Toki hän on henkisesti ainakin sellaiset 10 vuotta ikäistään kypsempi.

Mulle ei. Koen, että ihmiseen vaikuttaa hyvin paljon se, millä aikakaudella hän on minkäkin elämänvaiheensa elänyt. Toisen kanssa on helpompi puhua erilaisista asioista, jos on koettu ne samalla aikakaudella suunnilleen samassa iässä. Jos toinen on ollut jo teini tai aikuinen, kun minä olen ollut vielä vaipoissa (tai päinvastoin), suhteesta puuttuu jotain oleellista. 

Nro 1

Olen N28. Olen aikaisemmin ollut suhteissa vuotta nuoremman ja kolme vuotta vanhemman miehen kanssa. Joten tällä hetkellä pitäisin 27-31v "ideaalina". Haluan, että lapsuudessa on ollut asioita joita yhdessä muistella. Ajan piirretyt, musiikki, maailmantapahtumat... Siksi ei kovin suurta ikäeroa mielellään, tosin mistä sitä tietää sitten lopulta. :) Kunhan on mistä jutella, ymmärrystä puolin toisin.

Korkeintaan 90 vuotiaan kanssa, ikä on 20.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajat vois taas vähän avata ajatuksiaan.

Aika harva tuntuu miettivän, mitä se iso ikäero oikeasti tarkoittaisi. Omalta kohdaltani kirjoitin jo: siinä vaiheessa, kun itse pääsen eläkkeelle, puolisoni saattaa olla liian vanha ja huonokuntoinen lähteäkseen maailmalle tai muuttaakseen sinne.

30-40 vuotiaana sillä ei ole mitään merkitystä. Olin itse 36 tapaillessani 48 vuotiasta miestä. Olimme molemmat parhaassa työiässä eikä vielä tarvinnut miettiä sitä, miten elämä muuttuu, kun toinen jää eläkkeelle. Nyt, kun itsekin olen yli viisikymppinen, niin asia askarruttaa ihan eri tavalla. Sitouduttuani nykyiseen puolisooni olen sitoutunut myös siihen, että jos hän ei kymmenen vuoden kuluttua pystykään lähtemään kanssani patikoimaan ja matkustelemaan maailmalle, minunkin elämäni kaventuu siihen, että elämme pienissä ympyröissä ja tarvittaessa olen jopa omaishoitaja.

Tuo on iso ikäero ja isoisäni oli isoäitiäni 10 vuotta vanhempi. Isoäitini toimi hänen omaishoitajanaan 58 vuotiaasta lähtien 20 vuotta. Nyt itse 35 -vuotiaana olen seurustellut itseäni 7 vuotta nuoremman miehen kanssa ja ikäero tuntuu oikein sopivalta. Varsinkin tässä iässä nuorempi on aika tavalla erilainen kuin vaikka veljeni ikäinen 45-vuotias, joka on lähellä 50 kymppistään. Tuntuu ihanalta ajatella, että meillä on vielä paljon yhteistä aikaa ennen kuin olemme vanhoja. Olemme menossa naimisiin huhtikuussa <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40 v ja rakkaani on 64 v. Ihastuin häneen ollessani 36 vuotias. Seurusteltu on pari vuotta. Eipä sitä etukäteen voi sanoa minkä ikäisen kanssa voisi olla. Kun rakastuu niin iällä ei väliä.

36v+pari vuotta seurustelua=40v??

Niin, ihastuin häneen 36-vuotiaana. Kaukaa ihastelin kunnes uskalsin lähestyä. Minun aloitteesta siis suhde alkoi.

52 vuotiaan.

N37

Max 35v. Itse 44v nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttajat vois taas vähän avata ajatuksiaan.

Aika harva tuntuu miettivän, mitä se iso ikäero oikeasti tarkoittaisi. Omalta kohdaltani kirjoitin jo: siinä vaiheessa, kun itse pääsen eläkkeelle, puolisoni saattaa olla liian vanha ja huonokuntoinen lähteäkseen maailmalle tai muuttaakseen sinne.

30-40 vuotiaana sillä ei ole mitään merkitystä. Olin itse 36 tapaillessani 48 vuotiasta miestä. Olimme molemmat parhaassa työiässä eikä vielä tarvinnut miettiä sitä, miten elämä muuttuu, kun toinen jää eläkkeelle. Nyt, kun itsekin olen yli viisikymppinen, niin asia askarruttaa ihan eri tavalla. Sitouduttuani nykyiseen puolisooni olen sitoutunut myös siihen, että jos hän ei kymmenen vuoden kuluttua pystykään lähtemään kanssani patikoimaan ja matkustelemaan maailmalle, minunkin elämäni kaventuu siihen, että elämme pienissä ympyröissä ja tarvittaessa olen jopa omaishoitaja.

Ahaa, itse en ajattele että tuollaiset asiat pitäisi välttämättä tehdä yhdessä. Olemme mieheni kanssa saman ikäisiä, silti matkustelemme erikseen. Helpompi niin koiran kannalta ja olemme kiinnostuneita vähän erilaisista matkoistakin.

Mekin matkustelemme (myös) erikseen, mutta puhun nyt siitä, että itse haaveilen eläkkeelle päästyäni pitkistä matkoista; patikointia Espanjassa, Trans Siperia -junamatka, Etelä-Amerikan kierros, Kilimanjaro jne. Niihin tarvitsen lomaa enemmän kuin neljä viikkoa vuodessa. Minun nykyinen työni ei salli ottaa virkavapautta tai edes palkatonta lomaa riittävästi ja siksi jotkin haaveet odottavat omaa eläkeikääni.

Olen itse 31-vuotias ja maksimissaan voisin seurustella itsenin ikäisen kanssa. Mieluummin hieman nuorempi, sellainen joka on vaikka opiskellut suht samaa alaa ja omaa samat arvot kanssani. Nuorempi mies siksi, että saamme jakaa pidemmän yhteisen ja aktiivisen elämän yhdessä. Muttei liian nuori eli noin 5 vuotta nuorempi tällä hetkellä voisi olla ok, mutta iän karttuessa ikäero saisi hiemn suurentuakin, mutta ei 8 vuotta nuorempaan, niin olisimme vielä saman sukupolven ihmisiä.

28-35 v.

N35

Paras ystäväni seurustelee itseään 23 vuotta (hän ja minä 27v mies 50v) vanhemman miehen kanssa ja minun mielipiteeni on että nuori nainen on vanhalle miehelle vain status symboli muistan esim.kun oltiin lounaalla kaikki 3 ja miehen kaveri tuli vastaan niin kysäisi mistäs tommosia tipusia lainataan? Ja kun mies selitti asian niin vastaus oli että voi v*ttu oikeestiko ihan oma?? oispa mullakin !! Ja sitten juttelivat keskenään aivan kuin hienosta harrikasta ystävästäni se oli söpöä ja kivaa mutta minusta kyllä ei...

Vierailija kirjoitti:

Olen N28. Olen aikaisemmin ollut suhteissa vuotta nuoremman ja kolme vuotta vanhemman miehen kanssa. Joten tällä hetkellä pitäisin 27-31v "ideaalina". Haluan, että lapsuudessa on ollut asioita joita yhdessä muistella. Ajan piirretyt, musiikki, maailmantapahtumat... Siksi ei kovin suurta ikäeroa mielellään, tosin mistä sitä tietää sitten lopulta. :) Kunhan on mistä jutella, ymmärrystä puolin toisin.

En mä kyllä kovin usein lapsuuden asioita mieheni kanssa muistele vaikka ollaan saman ikäisiä. Tuollaisia yksittäisiä juttuja voi tehdä jonkun kaverinkin kanssa tai vaikka täällä netissä. Ylipäätään ei kannattaisi ehkä odottaa että joku yksi ihminen täyttää kaikki tarpeet mitä ihmissuhteissa voi tulla. Itselläni on kavereitakin, niin miehen ei tarvitse olla kiinnostunut prikulleen just kaikista samoista asioista mistä minä. Kun jakaa näitä odotuksiaan useammalle ihmiselle niin se on vähän armollisempaa sille kumppanille.

No, minusta ei tykkää edes vanhemmat miehet nuorista puhumattakaan, niin saan olla yksin. Minulle kyllä kelpaisi 20-25 v vanhemmatkin. Nainen 35v.

~32, itse täyttämässä 20

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen menettää hyviä mahdollisuuksia, kun luulee että voi aina vain sopia suht saman ikäiselle miehelle.

Olen samaa mieltä. Erosin 1,5 vuotta vanhemmasta miehestäni muutama vuosi sitten enkä kuvitellutkaan ikinä olevan sopivaa seurustella itseäni nuoremman kanssa. Ihmeitä tapahtuu, nykyään olen naimisissa 28-vuotiaan ihanan miehen kanssa ja pienen tyttövauvan äiti.

N36