Käytöshäiriöiset lapset jotka satuttavat muita, eivät tottele ja kiroilevat jatkuvasti, ovat poikkeuksetta olleet

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on niin, että ennen 1900-lukua nimen omaan miesten väkivaltaisuus oli arvostettua ja haluttua. Yhteiskunnat ovat lähes aina ja kaikkialla perustuneet siihen, että väkivaltaiset miehet ottavat mitä haluavat, ruokkivat nöyrimpiä hännystelijöitään ja muita joko alistavat tai suoraan tuhoavat. Ette kai te kuvittele, että tuhansien vuosien evoluutio olisi yhtäkkiä nykypoikiin vaikuttamatta? Nykyään vaan länsimaissa naiset ovat kaapanneet vallan ja kuvittelevat olevansa parempia hallitsijoita kuin miehet, julistaen patriarkaalisen järjestyksen ja toimintatavan pahaksi. No ei siinä mitään, väkivallan väheneminen on tietysti tavallaan hyvä juttu. Mutta ojasta allikkoon mennään siinä, että tilalle tulee ahdistava kyttäys- ja nillitysyhteiskunta, jossa suoran väkivallan sijasta "vääränlaiset" tuhotaan mustaamalla heidän maineensa ja viemällä heiltä pois hyvän elämän edellytykset. Tämä näkyy mm. siinä, että pojat eivät selviydy naisten laatimassa yhteiskunnassa, vaan syrjäytyvät ja tuhoutuvat.

On aika viimeinkin vaihtaa osia ja miehet saavat sopeutua naisten luomaan yhteiskuntaan. Näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa ne pojat sitten saavat aivonsa siihen kuntoon että voivat olla osa ryhmää? 12 v?

Empatia kehittyy lapsilla yleensä juuri 12 ikävuoteen mennessä.

Vierailija kirjoitti:

No yksi (osa)syy on varmasti se, että poikien aivot kehittyvät jäljessä tytöistä. Hyvin helposti sekä päivähoidossa että koulussa poikien kanssa pitäisi keskittyä opettelemaan eri asioita kuin tyttöjen kanssa. Siinä missä 5-vuotias tyttö jo osaa leikkiä kivasti kaveri kanssa, niin 5-vuotiaalla pojalla leikki vastaa lähinnä 3-vuotiaan tytön leikkiä, eli tarvitsee aikuisen valvontaa ja tukea. Voi olla että koko koululaitos ja varhaiskasvatus odottaa liian kypsää käytöstä pojilta. Tämähän ei tarkoita että pojilta pitäisi sallia mitään yhtään enemmän, vaan sitä että esimerkiksi pojat tarvitsisivat vielä 3-4-vuotiaana harjoitusta ja opetusta niissä asioissa mitä normaalisti ajatellaan 2-vuotiaan "kehitystehtävinä". Jos pojilta odotetaan sellaista itsenäisyyttä mihin he eivät ole vielä edes kognitiivisesti kypsiä, niin kyllä se varmasti näkyy häiriökäyttäytymisenä.

Toki sitten muita syitä voivat olla, että poikia kasvatetaan eri tavalla kuin tyttöjä. Itselläni on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, ja kyllä mielestäni heidän ero pikkulapsiaikana ja kouluiässä oli huomattava. Siis nimenomaan kypsyydessä kaiken suhteen ja ihan puheen kehitys yms. on tapahtunut myöhemmin. Kaikille on pidetty samat säännöt, mutta toki on vaikeaa arvioida omaa vuorovaikutusta lasten kanssa, joten enpä vannomaan mene ettenkö jotain olisi tehnyt eri tavalla tyttöjen ja poikien kanssa.

Ihan kirjallisuudesta huomaa, että ei tämä mikään uusi juttu ole. Pojilla on aina ollut enemmän vaikeuksia mm. aggressiivisuuden kanssa.

Tyttö- ja poikaluokat takaisin kouluihin. Tytöt saisivat opiskella rauhassa ja pojat kehittyä.

Myöhemmin myös tilastollisesti tekevät rikoksia tyttöjä useammin.

Osallistuvat väkivaltaan ja väkisinmakaamisiin yms.

Tilastollisesti miehet ovat vaarallisia yhteiskunnallisessa mielessä. Omasta näkökulmasta miehille ei pitäisi myöntää vakuutuksiakaan. Ovat tapaturma-alttiita.

Niinhän ne ovat. Tyttö joka käyttäytyy noin, on oikeasti todella pahasti persoonallisuushäiriöinen tai traumatisoitunut, ei mitenkään kykenevä normaaliin yhteiskuntaan.. pojille tuo on ihan perus. Onneksi minulla On vain tyttöjä.

Pojat on toiminnallisia ja tarvitsee suoran kontaktin. Jos ei ole muuta kuin laiskuutta kasvattajalta tiedossa niin suosittelen keskittymään viherkasveihin.

Kasvatus tapahtuu sitten siellä missä kaikki muukin tapahtuu.

Päiväkotitätit on monesti ihan kujalla siellä oppikirjojensa ja tyttöilyjensä takana, ja sama vikojen etsintä lapsesta jatkuu läpi elämän.

Lue tämä ap: assertiivinen johtajuus.

Lapsi on lapsi, ei pikku aikuinen.

Ei niiden kuulukaan "käyttäytyä".

Vierailija kirjoitti:

Myöhemmin myös tilastollisesti tekevät rikoksia tyttöjä useammin.

Osallistuvat väkivaltaan ja väkisinmakaamisiin yms.

Tilastollisesti miehet ovat vaarallisia yhteiskunnallisessa mielessä. Omasta näkökulmasta miehille ei pitäisi myöntää vakuutuksiakaan. Ovat tapaturma-alttiita.

Oma miehenikin on hyväkäytöksinen ja moitteeton. Ei mitään rikosrekisteriä takana. Joskus kun suuttuu niin silmistä oikein näkee että kaikki ei ole kunnossa.

Yhden kerran parkkihallissa kun joku törmäsi meidän autoon ja alkoi syyttämään miestäni, niin mies tulistui ihan täysin. Kotona jupisi että olisi pitänyt hakata. Tirvaisi sitten raivoissaan nyrkillä seinään niin että taulu putosi lattialle.

Silloin pelkäsin ja juoksin huoneeseen pakoon itkemään. Laitoin oven huolella kiinni.

Mies lopulta rauhoitteli ja totesi ettei vvaan voinut itselleen mitään.

Sen olen huomannut että raivokohtaukset on usein ihan hillittömiä ja pienistä asioista.

Ilmeisesti se testosteroni aiheuttaa näitä hillitsemättömiä raivokohtauksia aikuisilla miehilläkin.

Ei se mikään käytöshäiriöätä ole. Se on normaali sukupuolen ominaisuus.

Jotkut osaa hillitä itseään paremmin kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Pojat on toiminnallisia ja tarvitsee suoran kontaktin. Jos ei ole muuta kuin laiskuutta kasvattajalta tiedossa niin suosittelen keskittymään viherkasveihin.

Kasvatus tapahtuu sitten siellä missä kaikki muukin tapahtuu.

Päiväkotitätit on monesti ihan kujalla siellä oppikirjojensa ja tyttöilyjensä takana, ja sama vikojen etsintä lapsesta jatkuu läpi elämän.

Lue tämä ap: assertiivinen johtajuus.

Lapsi on lapsi, ei pikku aikuinen.

Ei niiden kuulukaan "käyttäytyä".

Lasten täytyy osata käyttäytyä ikäkautensa mukaisesti. Vanhempien kuuluu ohjata jatkuvasti oikeaan käytökseen, kertoa miten paikassa x kuuluu käyttäytyä, muistuttaa ja ojentaa. Lapsi ei tiedä, jos häntä ei opasta.

Esimerkiksi ravintolassa/junassa/kirkossa/ huutavat ja juoksevat lapset häiritsevät, mutta todellinen ärsytys siitä tulee silloin jos vanhemmat eivät edes yritä hillitä ja opastaa lapsiaan -juttelevat vain keskenään tai ovat puhelimella ja antavat lastensa mellastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöhemmin myös tilastollisesti tekevät rikoksia tyttöjä useammin.

Osallistuvat väkivaltaan ja väkisinmakaamisiin yms.

Tilastollisesti miehet ovat vaarallisia yhteiskunnallisessa mielessä. Omasta näkökulmasta miehille ei pitäisi myöntää vakuutuksiakaan. Ovat tapaturma-alttiita.

Oma miehenikin on hyväkäytöksinen ja moitteeton. Ei mitään rikosrekisteriä takana. Joskus kun suuttuu niin silmistä oikein näkee että kaikki ei ole kunnossa.

Yhden kerran parkkihallissa kun joku törmäsi meidän autoon ja alkoi syyttämään miestäni, niin mies tulistui ihan täysin. Kotona jupisi että olisi pitänyt hakata. Tirvaisi sitten raivoissaan nyrkillä seinään niin että taulu putosi lattialle.

Silloin pelkäsin ja juoksin huoneeseen pakoon itkemään. Laitoin oven huolella kiinni.

Mies lopulta rauhoitteli ja totesi ettei vvaan voinut itselleen mitään.

Pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Pojat on toiminnallisia ja tarvitsee suoran kontaktin. Jos ei ole muuta kuin laiskuutta kasvattajalta tiedossa niin suosittelen keskittymään viherkasveihin.

Kasvatus tapahtuu sitten siellä missä kaikki muukin tapahtuu.

Päiväkotitätit on monesti ihan kujalla siellä oppikirjojensa ja tyttöilyjensä takana, ja sama vikojen etsintä lapsesta jatkuu läpi elämän.

Lue tämä ap: assertiivinen johtajuus.

Lapsi on lapsi, ei pikku aikuinen.

Ei niiden kuulukaan "käyttäytyä".

Tottahan tuo on. Lapsi ei ole pieni aikuinen ja tarvitsee johtajakseen aikuisen.

Näissä keskusteluissa myös unohtuu, että kyllä tytötkin häiriökäyttäytyvät. Kun puhutaan päiväkoti-ikäisten kiusaamisesta (ei leikitä ton kaa, leikin sisällö huonon roolin antaminen ei-tykätylle, me ei haluta leikkiä sun kanssa, sä et osaa tätä ja mäpä osaan, mä en kutsu sua synttäreille, koska en tykkää susta), niin se on yleisempää tytöillä kuin pojilla. Ja alkaa aikaisin, jo 3-vuotiaana joillain. Suurin osa pojista ei tuossa iässä edes ymmärrä tulleensa kiusatuksi, jos joku käyttäytyy heitä kohtaan noin.

Paljon olen nähnyt myös sellaista, että muutama tyttö kiusaa noin poikaa, ja sitten poika alkaa hakemaan huomiota käyttäytymällä huonosti.

T. Lto, joka ei siis kiistä aloitusta, mutta tuo tämän näkökulman myös esiin

Minun kaksi vuotta vanhempi siskoni ainakin oli lapsena väkivaltainen, satutti minua jatkuvasti, kiroili taukoamatta eikä totellut mitään. Aikuisena on saanut ADHD-diagnoosin. 

Vierailija kirjoitti:

Niinhän ne ovat. Tyttö joka käyttäytyy noin, on oikeasti todella pahasti persoonallisuushäiriöinen tai traumatisoitunut, ei mitenkään kykenevä normaaliin yhteiskuntaan.. pojille tuo on ihan perus. Onneksi minulla On vain tyttöjä.

Mullakin. Ihanaa. Sukulaisissa on yksi perhe, jossa on pelkkiä poikia. Kiva käydä heillä, mutta vielä kivempi lähteä, koska pojat ovat villejä, riehujia, jatkuva huuto, riita, ulina ja tappelu. Vanhempien mielestä ihan normaalia. Pari tuntia kylässä ja olen ihan valmis kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat on toiminnallisia ja tarvitsee suoran kontaktin. Jos ei ole muuta kuin laiskuutta kasvattajalta tiedossa niin suosittelen keskittymään viherkasveihin.

Kasvatus tapahtuu sitten siellä missä kaikki muukin tapahtuu.

Päiväkotitätit on monesti ihan kujalla siellä oppikirjojensa ja tyttöilyjensä takana, ja sama vikojen etsintä lapsesta jatkuu läpi elämän.

Lue tämä ap: assertiivinen johtajuus.

Lapsi on lapsi, ei pikku aikuinen.

Ei niiden kuulukaan "käyttäytyä".

Tottahan tuo on. Lapsi ei ole pieni aikuinen ja tarvitsee johtajakseen aikuisen.

Näissä keskusteluissa myös unohtuu, että kyllä tytötkin häiriökäyttäytyvät. Kun puhutaan päiväkoti-ikäisten kiusaamisesta (ei leikitä ton kaa, leikin sisällö huonon roolin antaminen ei-tykätylle, me ei haluta leikkiä sun kanssa, sä et osaa tätä ja mäpä osaan, mä en kutsu sua synttäreille, koska en tykkää susta), niin se on yleisempää tytöillä kuin pojilla. Ja alkaa aikaisin, jo 3-vuotiaana joillain. Suurin osa pojista ei tuossa iässä edes ymmärrä tulleensa kiusatuksi, jos joku käyttäytyy heitä kohtaan noin.

Paljon olen nähnyt myös sellaista, että muutama tyttö kiusaa noin poikaa, ja sitten poika alkaa hakemaan huomiota käyttäytymällä huonosti.

T. Lto, joka ei siis kiistä aloitusta, mutta tuo tämän näkökulman myös esiin

Niin, eikä kaikki pojat suinkaan käyttäydy huonosti. Se vain, että se joukko jotka satuttavat muita, eivät välitä sovituista säännöistä ja häiritsevät muiden keskittymistä tahallaan, ovat poikia. Poikkeuksetta.

Minä olin lapsena kiltti ja rauhallinen. Kannattiko? No ei. Minua kiusattiin ja pilkattiin.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän ne ovat. Tyttö joka käyttäytyy noin, on oikeasti todella pahasti persoonallisuushäiriöinen tai traumatisoitunut, ei mitenkään kykenevä normaaliin yhteiskuntaan.. pojille tuo on ihan perus. Onneksi minulla On vain tyttöjä.

Sinä et vain huomaa sitä, että suurin osa niistä pojista on ihan fiksuja, hyväkäytöksisiä ja kaikin puolin tavallisia ihmisiä. Kuten ne sinun tyttösikin.

Muutama käyttäytyy sitten huonosti ja heillä nimenomaan on ongelmia. Pojat rupeavat häiriköimään, koska heitä ei ole kasvatettu puhumaan tai vaikka olisi niin se ei ole soveliasta käytöstä pojalle. Heillä ei ole paikkaa missä purkaa tunteitaan, koska kavereillekaan ei voi suruistaan kertoa. Tytöt taas saavat kavereiltaan paljon tukea murheissaan. Tai sitten tytöt viiltelevät yksin kotonaan.

En ymmärrä, miksi pitää aina päästä haukkumaan poikia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne tytötkin osaa.

Varmasti osaisivat. Jostain syystä eivät kuitenkaan niin tee.

Tytöt taas osaavat sen vittumaisuuden, äärettömän piinaavan kiusaamisen. Porukan ulkopuolelle sulkemisen, selän takana pahaa puhumisen, henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tarttumisen.

Tytöilä kiusaaminen on henkistä kiduttamista, jossa uhri piinataan henkisesti itsemurhan partaalle,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne tytötkin osaa.

Varmasti osaisivat. Jostain syystä eivät kuitenkaan niin tee.

Tytöt taas osaavat sen vittumaisuuden, äärettömän piinaavan kiusaamisen. Porukan ulkopuolelle sulkemisen, selän takana pahaa puhumisen, henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tarttumisen.

Tytöilä kiusaaminen on henkistä kiduttamista, jossa uhri piinataan henkisesti itsemurhan partaalle,

En ole törmännyt tällaiseen kertaakaan. Minua kiusasivat koulussa nimenomaan pojat. Työnsiväg käsiä väkisin housuihin ja puristelivat, ahdistivat joukolla nurkkaan ensin. Perään huutelivat huòraa.

Lto

Pojilla on myös jo esikoulussa taipumuksena näytellä vehkeitään ja kusta tahallaan lattialle ym.

Tytöillä en ole tavannut sellaista.

En ymmärrä mikä siinä on että tällaisista asioista osataan tehdä sota sukupuolten välille.. Eikö kaikkien lähtökohtana ole se että on ylipäänsä jotain tehtävä asioille, jotta sekä tytöt että pojat voisivat jatkossa paremmin?

Yksinkertaisesti asia on niin, että biologia selittää ison osan siitä, että pojat useimmiten ovat näitä ”käytöshäiriöisiä”, mitä tulee aggressiivisuuteen yms. Sitä ei voi kiistää.

Poikien/miesten XY- kromosomit altistavat miehiä enemmän väkivaltaisuuteen kuin naisten kansi XX-kromosomia, johtuen siitä että X kromosomissa sijaitseva MAOA geenin häiriö eli sen suuri määrä X kromosomissa altistaa ihmistä enemmän väkivaltaan ja aggressiivisuuteen. Naisilla toinen X kromosomi kompensoi geenivirhettä, miehillä sitä mahdollisuutta ei ole.

Lisäksi elinympäristö, yhteiskunta ajavat asiaansa käytöksen muovautumisessa.