Haluan mennä töihin, ja menenkin, mutta en jaksaisi.
Ja tätä oloa on jatkunut jo vuosia, välillä pahempana ja välillä lähes pois hiipuneena (muttei kuitenkaan). Jokainen arkiaamu kellon soidessa mietin, että saisipa jäädä peiton alle lämpimään, en jaksaisi.
Hirveän ristiriitaista, kotonakaan en jaksaisi pitkään kökkiä, mutta en jaksaisi tätäkään.
Väsyttää ja on pohjattoman surullinen olo.
Parhaat asiat elämässäni on lapseni, saunominen ja nukkuminen.
Kommentit (3)
Vaihda alaa.
Tai kokeile olla hetki työtön, niin voin luvata että haluat sinne töihin enemmin kun nukkua kotona, taistella kelan kanssa joka kuukausi jokaisen euron edestä...
Olen ollut yhteensä vuosia työttömänä, ei siis mitään glooriaa mielessä asian suhteen. Ei se vie tätä oloani pois ja tottakai mieluummin olen työssäkäyvä kuin työtön, se psyykkinen paine ja stressi työttömyydessä on aivan hirveätä.
Ap
No kyllähän sitä kaikki jää kotiin makaamaan peiton alle jos valita saa.