Lue keskustelun säännöt.
Romantisoin etukäteen sitä millaista elämäni on sitten kun lapsi muuttaa pois kotoa, toteutuukohan?
26.01.2020 |
Olen suunnitellut jatkavani öljyvärimaalaamista ja pienoishuone-askartelua (vähän kuin nukkekoti) ja muita askartelujuttuja. Joka viikonloppu nautin herkullisen brunssin. Iltaisin haen ravintolatasoista ruokaa. Joogaan, juoksulenkkeilen, käyn uimassa, luistelemassa, vaeltamassa. Asun aina siistissä ihanassa kauniissa asunnossa rivitalossa jossa on pieni takapiha pitää vaikka raparperiä. Matkustelen joka loma ympäri maailman yksin ja yhdessä miesystävän kanssa tai kiertomatkalla.
Miten sinun kävi, pääsitkö toteuttamaan itseäsi vai jatkuiko normaali arki?
Kommentit (33)
Mä olen saanut kokea molemmat, eli viettää pitkän bailunuoruuden, sitten lapsen 37 vuotiaana, ja pian hän on täysi-ikäinen ja nykyään käy vain viikonloppuisin. Olen nauttinut uudesta elämänvaiheesta enkä enää haikaile häntä takaisin vaikka on kivaa kun hän käy katsomassa.
Kaipasin alussa ihan mahdottomasti mutta se vaihe meni ohi ja olen onnellinen että hän suuntaa jo omaan elämään. Tuen häntä vielä välillä taloudellisesti mutta rahaa jää enemmän omaankin käyttöön ja olen aloittanut uuden harrastuksen. Aion myös matkustella kun on taas mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten Jos lapsesi on esim 12 vee niin kerron faktan: SULLA ON PAHON EDESSÄ.
Oikeat peräänkatsomisvuodet 2020-2027!
Varsinkin 13-17 ikäiset —- huh huh 🤣
Vierailija kirjoitti:
Muuten Jos lapsesi on esim 12 vee niin kerron faktan: SULLA ON PAHON EDESSÄ.
Oikeat peräänkatsomisvuodet 2020-2027!
Varsinkin 13-17 ikäiset —- huh huh 🤣
Lapsi on jo 18-vuotias.
En usko että ap:n lapsi 18v koska täysikäisten vanhempien ei luulisi täällä tuollaisia valittavan!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut kokea molemmat, eli viettää pitkän bailunuoruuden, sitten lapsen 37 vuotiaana, ja pian hän on täysi-ikäinen ja nykyään käy vain viikonloppuisin. Olen nauttinut uudesta elämänvaiheesta enkä enää haikaile häntä takaisin vaikka on kivaa kun hän käy katsomassa.
Kaipasin alussa ihan mahdottomasti mutta se vaihe meni ohi ja olen onnellinen että hän suuntaa jo omaan elämään. Tuen häntä vielä välillä taloudellisesti mutta rahaa jää enemmän omaankin käyttöön ja olen aloittanut uuden harrastuksen. Aion myös matkustella kun on taas mahdollisuus.
Missä lapsesi asuu arkipäivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että ap:n lapsi 18v koska täysikäisten vanhempien ei luulisi täällä tuollaisia valittavan!!!!!!
Eihän hän mitään valita.
Vierailija kirjoitti:
En usko että ap:n lapsi 18v koska täysikäisten vanhempien ei luulisi täällä tuollaisia valittavan!!!!!!
Öö siis missä valitan jotain? Taidetaan lukea/kirjoittaa ihan eri ketjussa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kauheasti muuttunut, lapsen viimeinen kotonaolovuosi oltiin jo aika vapaasti omissa menoissa. Ruoanlaitto tosiaan keskittyy nykyään enemmän omiin herkkuihin ja silloin harvoin, kun tötsytellään, ei tarvitse miettiä, koska ovi käy. Ja nukkua voi milloin huvittaa. Elämä on aika paljon edullisempaa kuin teinin ollessa kotona, kaupasta kannetaan vähemmän ja pyykkivuori kutistui alle puoleen entisestä. Siinäpä ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken tuonhan pystyt ap tekemään jo silloin, kun lapset ovat yli 15V, paitsi tuo maalaus ja askartelujuttu, jos ei ole ylimääräistä tilaa, ennenkuin lastenhuone tyhjä.
Minä sai lyhyemmän työajan paremmalla palkalla, kun lapset muutti. Siis ihan hauska sattuma, ja siitäkös nautin, kyllä.En pysty matkustelemaan, siitä kerroin jo aikaisemmin että varaa ei ole ollut Ruotsinlaivaa kummoisempaan 1 ihmisen palkalla. Enkä oikein joogaamaankaan innostu kun lapsi on kotona, siihen haluaa oman rauhan. Lenkit, pienimuotoinen vaellus ym. menossa jo mutta ei sillä aktiivitasolla mistä haaveilen. Ja kodin kauneus ja siisteys on haave vain tässä nykyisessä asunnossa!
Työväenopistossa on edullisia kursseja, joogaa ja maalausta varmasti, voi olla jotain askarteluakin. Tai opiskele vaikka joku kieli tulevia matkojasi ajatellen.
Anteeksi nyt vaan mutta ei mun inspiraatio tule työväenopiston kurssitarjonnan perusteella. Olen maalannut ja askarrellut jo nuorena, pienen lapsen äitinä mutta nyttemmin se on jäänyt kun ei viitsi aloittaa mitään kun pitäisi kohta jo keskeyttää esim. ruoanlaiton vuoksi. Tai sitten työni eivät ole alaikäisten silmille sopivia tms. En tarvitse siis varsinaisesti opetusta enää. Enpä oikein usko noista työväenopiston joogasta sen paremmin kuin kielikurssistakaan. Olet siis sitä mieltä että mun pitäis ehdottomasti mennä työväenopistoon? Syystä että?
Ehdotin koska vaikutat kaipaavan harrastusta, kotona ei ilmeisesti pysty harrastamaan ja koska rahat ovat vähissä ehdotin edullusta harrastuspaikkaa. Ei sun ole pakko mennä mihinkään, haaveile vaan kotona että elät sitten joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun omat vanhemmat (todella paskat välinpitämättömät selliset) aina teki selväksi päiviä laskien että kun täyttää 18, pitää sitten heti muuttaa kotoa ja kaikki heidän apu loppuu siihen, ”kakku on lusittu”. Se tuntui pahalta lapsena, ja erityisen pahalta 18vuotiaana kun piti lähteä reppu selässä kotoa. En saanut vanhemmilta MITÄÄN, repullinen vaatteita oli ainoa mitä sain mukaan. Kukaan ei auttanut asunnon etsimiessä, takuuvuokrassa, vuokranmaksussa, muutossa, yhtään missään. Siihen sitten loppui vanhempien kiinnostus ja sen jälkeen he eivät ole olleet elämässäni oikein mitenkään. Eikö edes lastenlasten syntymä muuttanut asiaa, eivät välitä olla yhteyksissä.
Itse olen toista maata. Lapset on rakkainta kaikesta ja olen lapsille sanonut että saa asua kotona vaikka loppuelämänsä, saa tulla takaisin kotiin, ja aina olen apuna ja tukena kaikessa missä vähänkin haluavat. En missään nimessä odota että lapset muuttaisi pois, päinvastoin tunnen jo haikeutta kun aikanaan joskus pois sitten lähtevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken tuonhan pystyt ap tekemään jo silloin, kun lapset ovat yli 15V, paitsi tuo maalaus ja askartelujuttu, jos ei ole ylimääräistä tilaa, ennenkuin lastenhuone tyhjä.
Minä sai lyhyemmän työajan paremmalla palkalla, kun lapset muutti. Siis ihan hauska sattuma, ja siitäkös nautin, kyllä.En pysty matkustelemaan, siitä kerroin jo aikaisemmin että varaa ei ole ollut Ruotsinlaivaa kummoisempaan 1 ihmisen palkalla. Enkä oikein joogaamaankaan innostu kun lapsi on kotona, siihen haluaa oman rauhan. Lenkit, pienimuotoinen vaellus ym. menossa jo mutta ei sillä aktiivitasolla mistä haaveilen. Ja kodin kauneus ja siisteys on haave vain tässä nykyisessä asunnossa!
Työväenopistossa on edullisia kursseja, joogaa ja maalausta varmasti, voi olla jotain askarteluakin. Tai opiskele vaikka joku kieli tulevia matkojasi ajatellen.
Anteeksi nyt vaan mutta ei mun inspiraatio tule työväenopiston kurssitarjonnan perusteella. Olen maalannut ja askarrellut jo nuorena, pienen lapsen äitinä mutta nyttemmin se on jäänyt kun ei viitsi aloittaa mitään kun pitäisi kohta jo keskeyttää esim. ruoanlaiton vuoksi. Tai sitten työni eivät ole alaikäisten silmille sopivia tms. En tarvitse siis varsinaisesti opetusta enää. Enpä oikein usko noista työväenopiston joogasta sen paremmin kuin kielikurssistakaan. Olet siis sitä mieltä että mun pitäis ehdottomasti mennä työväenopistoon? Syystä että?
Ehdotin koska vaikutat kaipaavan harrastusta, kotona ei ilmeisesti pysty harrastamaan ja koska rahat ovat vähissä ehdotin edullusta harrastuspaikkaa. Ei sun ole pakko mennä mihinkään, haaveile vaan kotona että elät sitten joskus.
Ai, en kyllä tähän elämäntilanteeseen kaipaa mitään uutta harrastusta ja sitten tosiaan kun lapsi ei enää ole jokapäiväisessä elämässä mukana, on aikaa tehdä juurikin noita asioita kuin aloitustekstissäni kirjoitin. En oikein tajua miten tämä käsitettiin valittamiseksi tai sellaiseksi että kaipaisin jotain sisältöä elämääni kun odotan innosta puhkuen tulevaisuutta ja sitä että saan taas olla itsekseni. Ei mulla silti tämän hetkisessäkään elämässä ole mitään vikaa kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun omat vanhemmat (todella paskat välinpitämättömät selliset) aina teki selväksi päiviä laskien että kun täyttää 18, pitää sitten heti muuttaa kotoa ja kaikki heidän apu loppuu siihen, ”kakku on lusittu”. Se tuntui pahalta lapsena, ja erityisen pahalta 18vuotiaana kun piti lähteä reppu selässä kotoa. En saanut vanhemmilta MITÄÄN, repullinen vaatteita oli ainoa mitä sain mukaan. Kukaan ei auttanut asunnon etsimiessä, takuuvuokrassa, vuokranmaksussa, muutossa, yhtään missään. Siihen sitten loppui vanhempien kiinnostus ja sen jälkeen he eivät ole olleet elämässäni oikein mitenkään. Eikö edes lastenlasten syntymä muuttanut asiaa, eivät välitä olla yhteyksissä.
Itse olen toista maata. Lapset on rakkainta kaikesta ja olen lapsille sanonut että saa asua kotona vaikka loppuelämänsä, saa tulla takaisin kotiin, ja aina olen apuna ja tukena kaikessa missä vähänkin haluavat. En missään nimessä odota että lapset muuttaisi pois, päinvastoin tunnen jo haikeutta kun aikanaan joskus pois sitten lähtevät.
Kyllä itsenäistyminen enemmän ihmisen kehityskaareen kuuluu kuin vanhempien nurkkiin jääminen. Mutta lapsentahtisesti kuitenkin. Yhdessä voidaan lapsen aloitteesta jo vuosia miettiä tulevia asuinjärjestelyjä, mitä huonekaluja hankkii jo tulevaa omaa asuntoa silmällä pitäen, astioita, kodinkoneita jne. Jos lapsi ei tätä miettimistä itse aloita, fiksu vanhempi hellästi ohjaa lapsen ajatuksia siihen suuntaan että itsenäistyminen tapahtuu sitten kun hän on siihen valmis.
Sinun kohdallasi se selkeästi tapahtui liian aikaisin. Itse taas aikoinaan muutin myös juuri ja juuri 18-vuotiaana omaan kotiin, omasta aloitteesta.
Olen kyllä 40 v ja lapseni on 18 v.