Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka ei innostu konmarituksesta?
26.01.2020 |
Minusta on ihana säilyttää vanhoja valokuvia ja selailla niitä välillä. Samoin vanhoja nuoruuden ajan päiväkirjoja... Tykkään myös keräillä erilaisia kauniita esineitä, kuten esim astioita.. En tarvisi ihan niin montaa teekuppia, ja voisin hyvin konmarittaa osan pois, mutta en halua. Kirjahyllynkin voisi heivata pois, mutta sitäkään en halua. Joskus vien jotain kierrätykseen, mitä tiedän etten enää lue, tai joilla ei muuten ole minulle merkitystä, etenkin jos olen haalinut jostain lisää kirjoja.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haalisin muuten kokoajan lisää tavaraa kotiin tai törsäisin rahojani kaiken maailman krääsään. Itse asiassa vaatteita esim en ole itselleni ostanut enää aikoihin, koska ihmisten konmarittaa omiaan jatkuvalla syötöllä pois, joten ilmaiseksi olen löytänyt ne mitä olen tarvinut. Eikä minulla ole myöskään ongelmia luopua tavarasta.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyttää koko minimalismitrendi.
Siirryn itse tänä vuonna maksimalismiin, koristekuvioisia tai kullattuja huonekaluja, kauniita kuvioituja tai itämaisia mattoja jne., varmaan myös asennan kattolistat tai rosetin ja hankin uudet laadukkaat tapetit (joku Cole & Son tyyppinen).
Menin mukaan noihin mustavalkoisiin minimalisti-sisustushelvetteihin nuoruuden hömpötyksenä. Ottaa psyykkeelle. Haluan kauniin ympäristön, joka ei siis ole sama asia kuin "täynnä roinaa".
Sotket nyt minimalismin elämäntapana ja minimalistisen design-tyylin. Näillä kahdella ei tarvitse olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Eikä kummallakaan konMarin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luin kirjan ja sai minut karsimaan.
Jatkoin karsimista kirjan jälkeenkin ja olin tosi iloinen, kun mieheni sai komennuksen ulkomaille.
Aikaa oli järjestää 5 kk.
Vuokrasimme pakettiauton ja veimme minun vanhemmilleni vanhaan huoneeseeni muutaman huonekalun ja n 20 pahvilaatikkoa, sis lasiesineitä, valokuvia jne.
Lentokoneeseen otimme kumpikin 4 matkalaukkua.
Perillä ostimme Ikeasta sängyn ja muut huonekalut ovat tulleet käytettyinä.
Muutamme parin v päästä takaisin. Ehkä matkalaukkuja on silloin vähemmän.
Paikalliseen pelastusarmeijaan lahjoitetaan irtaimisto.
Olen alusta saakka uhonnut konmaria, koska metodi huokuu itsekkyyttä. Minäminäminä, minun tunteeni, minun iloni, minun identiteettini, minun oikeuteni piristää itseäni. Metodi ehkä juuri ja juuri sopii kotona asuvalle teini-ikäiselle, jonka kaikki tavarat ovat olemassa vain itseilmaisua varten.
Me muut, joilla on perheet ja monenmoiset harrastukset, tarvitsemme järkeä, ekologisuutta ja hitusen vanhan ajan näppäryyttä sekä rutkasti kriittisyyttä ostoksilla, jotta saamme kaiken irti omistamistamme tavaroista emmekä huku niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmari on ymmärretty ihan väärin, jos ajatellaan että kaikki pitäisi heittää pois. Eihän siitä ole ollenkaan kyse. Marie Kondo varmaan sanoisi aloittajalle että juuri näin!
Se auttaa ihmisiä, joille tavara on ongelma, sitä on liikaa ja koti ahdistaa.
Se on oikeastaan ihan sama, mitä KonMari-metodi itse asiasta sanoo, sillä monet soveltavat sitä tälläkin palstalla juuri minimalismina. Ensin sanotaan, että jokainen pitää juuri ne tavarat jotka haluaa pitää, mutta seuraavassa viestissä alkaakin jo armoton nokittelu siitä, kenellä on kanttia heittää eniten turhaksi määriteltyä tavaraa pois, ja kuinka vanhat valokuvat, kirjahyllyt, lasten piirustukset ja mummon vanha vaasi ovat turhaa materiaa, "mutta elä sinä toki krääsän keskellä, jos haluat - ei ole multa pois :)" (passiivis-aggressiivinen hymiö kuuluu asiaan, kuten myös sanan "krääsä" viljely muille ihmisille tärkeistä tavaroista)
Eniten minua ihmetyttää, kuinka aikuisilla ihmisillä on aikaa ja energiaa näperrellä loputtomiin esineiden parissa, tyyliin valokuvata paperivalokuvia digille, että pääsevät eroon jostain kenkälaatikollisesta kuvia.
Hei, menkää vaikka hiihtämään! Paitsi että eihän teillä ole suksia enää.
Mikäs siinä, jos pitää omaa tyhjyyttään kompensoida tavaralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Condon kirjasta pomppaa esiin että ilmeisesti Japanissa ei harrasteta mitään, siellä ei osata edes kuvitella kesämökkejä, maalaistaloja, autotalleja tai harrastuksia.
Järjetöntä käskyttämistä.
Älyttömyyden huippu on säilyttää vaatteita pahvilaatikoissa!
Eikö niillä ressukoilla ole lipastoja joissa on vetolaatikot?
Tämä on kyllä totta. Jossain Tokiossa asuu kuutisen tuhatta ihmistä yhdellä neliökilometrillä. On siinä populaa! Kovin ahtaasti siellä asutaan eikä säilytystilaa liiemmin ole.
Minusta konmaritus on outoa. Mä vaan ihan tavallisesti siivoan ja tarpeen tullen, yleensä keäväisin ja syksyisin heitän risat roskiin. Miten ihan normaaleista kotitoimista on saatu aikaan filosofia?
Minusta on hyvä ajatus luopua niistä tavaroista ja vaatteista, jotka eivät tuota iloa. Siinä on järkeä.
Minullakin oli kaapissa paljon vaatteita, joita en pitänyt koska en tykännyt niistä. Ja paljon koriste-esineitä, joita säilytin vain koska olin ne saanut. Heitin kaikki tuollaiset pois. Paljon parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin? Kuulostaa että elät aika lailla konmarin periaatteiden mukaisesti. Siinä on ideanakin säilyttää ne mistä saa iloa, ja luopua turhasta.
Tyhmä idea. Moni asia, joka ei erityisesti juuri nyt tuota iloa, ei ole turhaa Se voi olla joskus hyödyllistä tai tarpeellista. Silloin siitä on myös iloa. Ei kaikki ilo elämässä ole hetikaikkimulle tässäjanyt, on myös ilon potentiaalia.
Välittömän ilon eli pikapalkinnon tavoittelun sijaan pitäisi ruuvata asennetta rennommaksi eli lakata ahdistumasta siitä jos elämä ei ole jatkuvaa ilotulitusta. Opetella sietämään epätäydellisyyttä ja keskeneräisyyttä, sulkemaan silmänsä häiriöiltä ja keskittymään oleelliseen.
Minusta on kahjoa miettiä jotain ilon tuottamista kriteerinä muulle kuin sellaiselle mikä siihen tarkoitettu.
Tuottaako pölynimuri iloa? Rätti? Kauha?
Pitkät aluskalsongit? Nilkkasukat? Sun tavalliset tissiliivisi ja aluspaitasi? Puurokattila?
Heivatako siis kaikki paitsi "ruusut puutarhasta"?
Maanviljelijäkin konmarittamaan lapiot ja puimakoneet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tuntenut tarvetta tutustua aiheeseen kun olen perusluonteeltani hamsteri, hyvästä syystä. Ei minulla ole varaa hankkia krääsää haitaksi asti. Jotain voi tarvita myöhemmin vaikka ei se iloa tuota. Siispä sitä ei heitetä pois eikä edes anneta tai myydä.
Kyllä se riittää kun luovun kaikesta rikkinäisestä ja tarpeettomasta, jota ei enää voi korjata eikä käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kahjoa miettiä jotain ilon tuottamista kriteerinä muulle kuin sellaiselle mikä siihen tarkoitettu.
Tuottaako pölynimuri iloa? Rätti? Kauha?
Pitkät aluskalsongit? Nilkkasukat? Sun tavalliset tissiliivisi ja aluspaitasi? Puurokattila?Heivatako siis kaikki paitsi "ruusut puutarhasta"?
Maanviljelijäkin konmarittamaan lapiot ja puimakoneet!
Kyllä pölynimuri tuottaa siisteille ihmisille iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä ajatus luopua niistä tavaroista ja vaatteista, jotka eivät tuota iloa. Siinä on järkeä.
Esimerkiksi hautajaisvaatteet eivät tuota minulle minkäänlaista iloa, mutta ei kävisi mielessäkään heittää niitä pois. Tai työ- ja remppavaatteita, eivät nekään mitään iloa pirskahtele, mutta pakko ne on silti säilyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmari on ymmärretty ihan väärin, jos ajatellaan että kaikki pitäisi heittää pois. Eihän siitä ole ollenkaan kyse. Marie Kondo varmaan sanoisi aloittajalle että juuri näin!
Se auttaa ihmisiä, joille tavara on ongelma, sitä on liikaa ja koti ahdistaa.
Se on oikeastaan ihan sama, mitä KonMari-metodi itse asiasta sanoo, sillä monet soveltavat sitä tälläkin palstalla juuri minimalismina. Ensin sanotaan, että jokainen pitää juuri ne tavarat jotka haluaa pitää, mutta seuraavassa viestissä alkaakin jo armoton nokittelu siitä, kenellä on kanttia heittää eniten turhaksi määriteltyä tavaraa pois, ja kuinka vanhat valokuvat, kirjahyllyt, lasten piirustukset ja mummon vanha vaasi ovat turhaa materiaa, "mutta elä sinä toki krääsän keskellä, jos haluat - ei ole multa pois :)" (passiivis-aggressiivinen hymiö kuuluu asiaan, kuten myös sanan "krääsä" viljely muille ihmisille tärkeistä tavaroista)
Tyyliin kuuluu myös kutsua "krääsää" säilöviä hamstraajiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä teki Marie Kondo vaurastuttuaan ?
Otti ja perusti sisustusliikkeen !
Eli krääsää on taas tarjolla, ( meinaan jos tuli turhanpäiten pois hyvää tavaraa heitettyä siinä edellisessä, hänen lukijoihinsa ja kuulijoihinsa valamassaan innostuksenpuuskassa)
Ei konmarissa ole tarkoitus hankkiutua eroon tarpeellisesta tavarasta, tyyliin jatkojohdoista joille on käyttöä, sillä se ilo on myös sitä että on käsillä tarvittavat jutut vaikka ne itsessään sinällään eivät mitään suuria ihanuuksia olisikaan. Vaatteiden säilytys laatikoissa on ihan hyvä vinkki jos tarjolla on lähinnä hyllykaappeja, siinä pointti on käyttää jo olemassa olevia asioita sen sijaan että menisi ostamaan jotain uusia järjestelytarvikkeita kaupasta.
Minä olen konmarittanut tavarani (en kyllä ihan oikeaoppisesti kun en ole kasannut lattialle tms), ja jäljellä on mm 1000 diaa, iso laatikollinen valokuvia ja albumeja, 15 hyllymetriä kirjoja ja reilusti käsityötarvikkeita. Ne tuovat iloa ja ovat käytössä. Lapsuudenkodissa säilytettiin lähes kaikki "koska ehkä tätä voi vielä tarvita" ja koska se ruma posliinipapukaija jota inhoaa on mummon antama joten on velvollisuus säilyttää se. Kaikki tavaran karsiminen on pitänyt opetella itse. Toki olin sitä tehnyt jo ennen kirjan lukemistakin, mutta se "sparks joy" oli _minulle_ hyvä ohje, sen avulla pääsin lopullisesti eroon lapsuudenperheen tavoista säästää kaikki tarpeetonkin vaan tavan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmari on ymmärretty ihan väärin, jos ajatellaan että kaikki pitäisi heittää pois. Eihän siitä ole ollenkaan kyse. Marie Kondo varmaan sanoisi aloittajalle että juuri näin!
Se auttaa ihmisiä, joille tavara on ongelma, sitä on liikaa ja koti ahdistaa.
Se on oikeastaan ihan sama, mitä KonMari-metodi itse asiasta sanoo, sillä monet soveltavat sitä tälläkin palstalla juuri minimalismina. Ensin sanotaan, että jokainen pitää juuri ne tavarat jotka haluaa pitää, mutta seuraavassa viestissä alkaakin jo armoton nokittelu siitä, kenellä on kanttia heittää eniten turhaksi määriteltyä tavaraa pois, ja kuinka vanhat valokuvat, kirjahyllyt, lasten piirustukset ja mummon vanha vaasi ovat turhaa materiaa, "mutta elä sinä toki krääsän keskellä, jos haluat - ei ole multa pois :)" (passiivis-aggressiivinen hymiö kuuluu asiaan, kuten myös sanan "krääsä" viljely muille ihmisille tärkeistä tavaroista)
Eniten minua ihmetyttää, kuinka aikuisilla ihmisillä on aikaa ja energiaa näperrellä loputtomiin esineiden parissa, tyyliin valokuvata paperivalokuvia digille, että pääsevät eroon jostain kenkälaatikollisesta kuvia.
Hei, menkää vaikka hiihtämään! Paitsi että eihän teillä ole suksia enää.
Joku voi tykätä kuvien digitoinnista, muttei hiihtämisestä. Suksi itse muualle mielipiteinesi!
Olen saanut niin paljon iloa näistä konmarittajista.
Eikö jo tuo koko ajatus, että ihan kaikkien esineiden, tavaroiden ,välineiden ,laitteiden, pukineiden jne. mitä niitä nyt kaikkia tavaraluokkia onkaan, pitäisi siis jo itsessään ja jo olemuksellaan kai tuottaa ensisijaisesti iloa ja oikein 'säteillä' kelvatakseen säilytettäviksi, ole vähän hoopo ?
'Koe tavaran maaginen kosketus ja onnensäteily !'
Kuulostaa suoraan sanoen aika höperöltä jo tuo tuollainen teksti ?
'Onks' pakko heittää pois jos ei taho, mie en aineskaa taho' ,
(....voisi tuosta kommenttina sanoa vähän J. Ruonansuun laulun tekstiä mukaillen...')
Ei henkilö poisti talvikengät koska ne eivät tuottaneet iloa, konmarissa täytyy miettiä myös sitä tuottavatko talvikengät iloa kun on paukkupakkanen tai loskakeli, eli ei ajatella vain tätä hetkeä.
Mikäli pakkasella tai loskassa iloa tuottavat kesäkengät henkilö toimi konmarin mukaan. Jos tässä tilanteessa iloa tuottavat talvikengät, henkilö toimi konmarin vastaisesti koska on typerys.
Condon kirjasta pomppaa esiin että ilmeisesti Japanissa ei harrasteta mitään, siellä ei osata edes kuvitella kesämökkejä, maalaistaloja, autotalleja tai harrastuksia.
Järjetöntä käskyttämistä.
Älyttömyyden huippu on säilyttää vaatteita pahvilaatikoissa!
Eikö niillä ressukoilla ole lipastoja joissa on vetolaatikot?