Onko parisuhteesi selvinnyt pettämisestä?
Haluaisin tietää kuinka moni on aidosti päässyt yli kumppanin pettämisestä niin että on annettu anteeksi ja unohdettu. Onko se mahdollista että pettäminen ei vaikuta parisuhteeseen vuosienkin päästä? Oletko pystynyt täysin luottamaan pettämisen jälkeen?
Kommentit (24)
Ei ole. Haudoin eroa jonkin aikaa. Heitin ukon kylmästi ulos. Asunto oli minun. Seuraavalla kerralla en haudo enää eroa. Vaan lopetan suhteen heti.
Jätti epäluottamuksen parisuhteeseen, ei suhde koskaan enää tullut entiselleen.
Ei, mikään ei tule palautumaan täysin ennalleen. Pettäjä on tehnyt oman valintansa, ties kuinka monennen kerran ja kantaa niitä (toivottavasti) koko elämänsä ajan harteillaan, sillä niin kantaa puolisokin.
Yhteiselo onnistuu jotenkuten ja välillä hammasta purren.
En ihmettelisi, vaikka hänellä kiinnostaisi tälläkin hetkellä joku muu, sen verran kierosti hän on osannut ”pelata” ajan saatossa.
Tästä voimmekin viitata suoraan tähän luottamuspuoleen josta 100%:aa ei enään ikinä saa takaisin, vaikka mitä yrittäisi.
Voimia petetyille. Ette ole yksin kärsimässä. Meitä on ihan hoo-elvetin paljon..
-Mies-
Ei. Olimme kyllä yhdessä viisi vuotta sen jälkeen, mutta kyllähän se petos siellä pohjalla aina vaan kaihersi. Sit loppuikin rakkaus ja lähdin.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Olimme kyllä yhdessä viisi vuotta sen jälkeen, mutta kyllähän se petos siellä pohjalla aina vaan kaihersi. Sit loppuikin rakkaus ja lähdin.
1 jatkaa vielä vähän, minun rakkauteni kuoli kun pettäminen minulle selvisi, mutta lapsen vuoksi näyttelen tosiaan pari vuotta, puolisen vuotta on esitykseni mennyt ihan täydestä
Pitkäaikainen tyttöystäväni aikanaan petti, ja vielä melko ikävällä tavalla. Siitä on n. 30 v., ja jos akka erehtyisi vaikka joku päivä soittamaan, niin haistattaisin 'tut ja löisin luurin korvaan. Eli 30 vuodessa en ole vielä onnistunut antamaan anteeksi, tosin enpä ole myöskään yrittänyt. Ehkä joku päivä.
Vaimoni ei tietääkseni/uskoakseni ole koskaan pettänyt. Jos saisin selville että on, niin melko todennäköisesti olisi tämä liitto sitten paketissa, varsinkin nyt kun lapset ovat jo maailmalla. Ehkä vielä sen varsinaisen syrjähypyn saattaisinkin pystyä antamaan anteeksi (huom: saattaisin; en ole mitenkään varma), mutta unohtamaan en pystyisi, enkä enää luottamaan, enkä tiedä miten siitä kaunasta ja katkeruudestakaan pääsisi yli, ja jo näistä syistä olisi paras panna lusikat jakoon koska kuka nyt sellaisessa suhteessa haluaa elää.
Voi olla, että olen huono ihminen tms., mutta eipä ole kovin hyvä sekään joka pettää.
Ei. Yritin kyllä tosissani. Luottamus ei vaan koskaan täysin voi palata. Kalvavien epäilysten kanssa ei ole mukavaa elää. Suostun olemaan ainoastaan suhteessa jossa toiseen voi luottaa täysin.
Ei ole. Luotto on mennyt, eikä palaa.
Ei ole. Mies petti ja jäi suhteeseen. Pahinta oli se, että mies oli edelleen tyytymätön ja etsi koko ajan uutta puolisoa salaa. Joten en suosittele jäämään suhteeseen pettäjän kanssa.
Meillä selvisi- oikeasti. Mies hyvitti asiaa hyvin pitkään. Siitä on nyt viisi vuotta. En mieti asiaa enää ollenkaan. Ja jos erotaan jossain vaiheessa, niin sen syy ei ole miehen teko.
Olen luonteeltani sellainen että ymmärrän että ihastuksia tulee ja menee ja joskus voi käydä niin että ruoho näyttää vihreämmältä toisella puolen. Ja kun tajuaa ettei näin olekaan niin on hyvä että saa toisen mahdollisuuden.
Jos sama tapahtuisi toistamiseen, niin silloin lähtisin kyllä heti. Eli yhden kerran annan anteeksi, en toista.
Ei selvinnyt, kun mies jäi kiinni salanaisestaan, niin ensimmäinen ajatus oli, että tästä ei tule enää mitään. Oivalsin, että mieheni ei todellisuudessa rakasta minua. Suhteemme jatkumisen motiivit hänellä olivat lähinnä rahaan ja omaisuuteen liittyviä asioita. Tajusin, että jatkamalla suhteessa mahdollistan hänelle vain taloudellisesti mukavan elämän. Kipein asia tajuta oli se, etten ollut riittänyt miehelleni, vaikka meillä oli asiat olleet kaikinpuolin loistavasti - tuskin siis tulisin riittämään tulevaisuudessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei selvinnyt, kun mies jäi kiinni salanaisestaan, niin ensimmäinen ajatus oli, että tästä ei tule enää mitään. Oivalsin, että mieheni ei todellisuudessa rakasta minua. Suhteemme jatkumisen motiivit hänellä olivat lähinnä rahaan ja omaisuuteen liittyviä asioita. Tajusin, että jatkamalla suhteessa mahdollistan hänelle vain taloudellisesti mukavan elämän. Kipein asia tajuta oli se, etten ollut riittänyt miehelleni, vaikka meillä oli asiat olleet kaikinpuolin loistavasti - tuskin siis tulisin riittämään tulevaisuudessakaan.
Tämä on yllättävän yleistä, että mies ajattelee esimerkiksi talon kuluja tai hankaluutta arjen järjestämisessä, vaikka vaimoa ei rakastakaan. Sitten kun tulee uusi rakkaus ja uusi kulujen jakaja, ollaan valmiita lähtemään.
Minä itse petin ja jätin, koska en pystynyt antamaan itselleni anteeksi. Exäni vaalii kostoa ja uhkailee edelleen, asiasta on jo vuosia ja kerroin ja lähdin suhteesta samantien. Ikinä en enää petä, enkä kyllä tiedä lähdenkö enää parisuhteeseenkaan. Minua petettiin myös ja nyt olen asian antanut jo anteeksi ja ollaan hyvissä väleissä. Kysymyksessä lapseni isä, joten lapsen takia halusin välit korjata, vaikka ylpeyttäni loukattiin. Ilman lasta en olisi edes yrittänyt.
Mulla on vaikeuksia antaa anteeksi edes sitä että mun luottamus petettiin lukemalla mun kaikki viestit puhelimesta. Mitään salaista sieltä avomies ei löytänyt. Tuntuu vaan niin suurelta luottamuksen pettämiseltä lukea toisen viestit. Samalla mies sai tietää ystävieni asioita jotka eivät hänelle kuulu.
Onko jollain samanlaisia kokemuksia tämän tyyppisestä luottamuksen pettämisestä? Oletteko antaneet anteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaikeuksia antaa anteeksi edes sitä että mun luottamus petettiin lukemalla mun kaikki viestit puhelimesta. Mitään salaista sieltä avomies ei löytänyt. Tuntuu vaan niin suurelta luottamuksen pettämiseltä lukea toisen viestit. Samalla mies sai tietää ystävieni asioita jotka eivät hänelle kuulu.
Onko jollain samanlaisia kokemuksia tämän tyyppisestä luottamuksen pettämisestä? Oletteko antaneet anteeksi?
Mitä varten se sinun viestisi luki? Useimmiten ne ovat ne, joilla itsellään on jotain salattavaa. Mun mies vakoili mun puhelinta varmaan puolisen vuotta. Myöhemmin selvisi, että se olikin itse pettänyt siellä, täällä ja tuolla. Yhdessä ollaan vielä, mutta luottamusta ei kyllä ole. Ja jos ikinä koskee mun puhelimeen, niin se on poliisiasia samoin tein.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaikeuksia antaa anteeksi edes sitä että mun luottamus petettiin lukemalla mun kaikki viestit puhelimesta. Mitään salaista sieltä avomies ei löytänyt. Tuntuu vaan niin suurelta luottamuksen pettämiseltä lukea toisen viestit. Samalla mies sai tietää ystävieni asioita jotka eivät hänelle kuulu.
Onko jollain samanlaisia kokemuksia tämän tyyppisestä luottamuksen pettämisestä? Oletteko antaneet anteeksi?
Oletko itse pettäjä? Mikäli näin on ja kärysit esim. viesteistä tai sosiaalisesta mediasta, et ole valitettavasti ainoa kenelle tolleen on käynyt. Ota vastuu teoistasi ja kasva aikuiseksi.
Mikäli omaani luuria ronkittaisiin ja sieltä selviäisi et oisin pettäny, niin en todellakaan voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni sillä pettäjät ovat pettäjiä, useimmiten aina.
Minulla on valitettavasti kokemusta kahdesta entisestä puolisosta. Toinen petti kerran (tietäkseni) ja seuraava taas useamman kerran.
Tämä särki sydämeni lopullisesti ja mikä pahinta, pisimpään kestänyt suhteeni ja se nainen.. Hän ei tajunnut kuinka syvällä suossa olin. Ei se ihme, koska hänellä ei ollut kokemusta vastaavasta, ainakaan mun kans.
Pää on vieläkin ihan pyörällä ja ennenkaikkea siitä että mikä **lvetti ihmisiä vaivaa kun heille ei yksi kumppani riitä..?!!
T. Katkera menetetyistä vuosista
Useampaan kertaan petetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaikeuksia antaa anteeksi edes sitä että mun luottamus petettiin lukemalla mun kaikki viestit puhelimesta. Mitään salaista sieltä avomies ei löytänyt. Tuntuu vaan niin suurelta luottamuksen pettämiseltä lukea toisen viestit. Samalla mies sai tietää ystävieni asioita jotka eivät hänelle kuulu.
Onko jollain samanlaisia kokemuksia tämän tyyppisestä luottamuksen pettämisestä? Oletteko antaneet anteeksi?Oletko itse pettäjä? Mikäli näin on ja kärysit esim. viesteistä tai sosiaalisesta mediasta, et ole valitettavasti ainoa kenelle tolleen on käynyt. Ota vastuu teoistasi ja kasva aikuiseksi.
Mikäli omaani luuria ronkittaisiin ja sieltä selviäisi et oisin pettäny, niin en todellakaan voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni sillä pettäjät ovat pettäjiä, useimmiten aina.
En ole pettäjä. Niin kuin sanoin niin puhelimestani ei löytynyt mitään salaista.
Mustasukkaisuuttaan mies ilmeisesti oli tutkinut puhelimen. Ja ennen kuin joku rupee sättimään siitäkin niin ei, en ole antanut mitään syytä mustasukkaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Useampaan kertaan petetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaikeuksia antaa anteeksi edes sitä että mun luottamus petettiin lukemalla mun kaikki viestit puhelimesta. Mitään salaista sieltä avomies ei löytänyt. Tuntuu vaan niin suurelta luottamuksen pettämiseltä lukea toisen viestit. Samalla mies sai tietää ystävieni asioita jotka eivät hänelle kuulu.
Onko jollain samanlaisia kokemuksia tämän tyyppisestä luottamuksen pettämisestä? Oletteko antaneet anteeksi?Oletko itse pettäjä? Mikäli näin on ja kärysit esim. viesteistä tai sosiaalisesta mediasta, et ole valitettavasti ainoa kenelle tolleen on käynyt. Ota vastuu teoistasi ja kasva aikuiseksi.
Mikäli omaani luuria ronkittaisiin ja sieltä selviäisi et oisin pettäny, niin en todellakaan voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni sillä pettäjät ovat pettäjiä, useimmiten aina.
En ole pettäjä. Niin kuin sanoin niin puhelimestani ei löytynyt mitään salaista.
Mustasukkaisuuttaan mies ilmeisesti oli tutkinut puhelimen. Ja ennen kuin joku rupee sättimään siitäkin niin ei, en ole antanut mitään syytä mustasukkaisuuteen.
Hmm, miehelläsi siis on ollut epäilyksiä, mutta olet 100% varma olleesi uskollinen kumppani hänelle??
Nimittäin omakohtainen kokemukseni minkä vuoksi exäni joka on mies, jätti mut niin oli mun omaa typeryyttäni josta maksan vieläkin kovaa hintaa. En voinut kuvitella parempaa miestä rinnalleni kunnes menetin hänet lopullisesti omien töppäilyjen takia.
Kadun lopun ikääni hypättyäni vieraaseen petiin josta mieheni sai tietää. Aikaa tästä jo on, mutta itselleni en voi anteeksi antaa. Exälläni on jo uusi nainen nyt jo useamman vuoden ajan.
Tyhmyydestä sakotetaan ja pahimmillaan sitä jää murehtimaan lopun iäksi.
Mieheni luulee, että meillä on kaikki hyvin...
Annan hänen olla siinä uskossa, mutta en todellakaan anna ikinä anteeksi enkä unohda. En myöskään luota häneen enää pätkääkään.
Tiedän hänen olettavan, että hän on jotain niin ihanaa ja mahtavaa etten halua hänestä luopua, luulkoot ihan rauhassa.
Olen päättänyt, että kun lapsemme on omillaan, eli parin vuoden päästä, jätän tuon petturi-paskiaisen ja that's it.