Kaikki suhteet epäonnistuu, en halua viettää loppuelämää yksin!

Up

Kysy mieheltä suoraan missä meni vikaan..selvin tie tietysti on sen keittiönkautta, mutta kysy häneltä tai heiltä missä heidän mielestään mättäsi.

mies51v

Kuka nuo suhteet on lopettanut?

Nykyajan järkevät miehet ovat valveutuneita, ja tietävät, ettei nykynaisten kanssa kannata olla missään tekemisissä miehen oman turvallisuuden takia.

Miehet eivät halua eivätkä kykene kompromisseihin. Mennään miehen ehdoilla, ellet ole todella ovela manipuloija ja käännä miehen päätä.

Poikkeuksiakin on, mutta iso linja on se, että nainen "seuraa" miestä, mitä tämä sitten päättääkin.

Sama.

Luin jostain että toi vääntö on valtataistelu joka tulee kaikille, ja että ne joilla ei suhteet hajoa löytävät jonkun itseilleen sopivan tasapainon.

Mutta mun silmään näyttää usein siltä että naiset muuttuu, naiset myöntyy ja naiset järjestää, ja se vaannei kiinnosta.

Olen omanlaiseni tyyppi ja tällaisena olen kiinnostsnut kahta miestä pitkän suhteennja lapsen verran, mutta lapsen tultua mun olisi nähdäkseni pitänyt muuttua tavalliseksi enkä siihen pystynyt.

Minkä helvrtin takia mä en kelpaa omana itsenäni? Ympärilläni on itsekeskeisiä ympäriinsä paneskelevia hirviöitä jotka ovat ja pysyvät pitkissä suhteissaan, ja se että mä vaan haluaisin olla minä enkä jpku saamarin kodin hengetär on se dealbreaker sitten.

Ja siis lisättäköön että en todellakaan esitä olevani joku femme tytteli edes tapailuvaiheessa.

MGTOW kirjoitti:

Nykyajan järkevät miehet ovat valveutuneita, ja tietävät, ettei nykynaisten kanssa kannata olla missään tekemisissä miehen oman turvallisuuden takia.

Selventäisitkö vähän, mitä nuo neljä viimeistä sanaa tarkoittavat?

Mistä aiheista väännöt sitten tulevat? Mikä aihe oli niin ylivoimainen, että kaksi aikuista ihmistä ei siitä yli pääse? Miten riidat alkoivat, miten menivät ja miten loppuivat?

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja meillä on ollut hyvin vaikeaa muutaman kerran, erojakin on todella harkittu, mutta enää ei harkita. Olemme toistemme ystäviä, emme mitään kilpailijoita. Haluamme molemmat selvittää tilanteet ja jatkaa tosi mukavaa yhdessäoloa, jo lapsiemmekin tähden, mutta me kaksi olemme kuitenkin se ydin.

Opettelimme riitelemään järkevästi ja toista vahingoittamatta. Kunnioitamme toista ihmistä ja emme halua haavoittaa toista edes sanoilla, sillä ne jäävät mieleen. Olemme molemmat mököttäjiä, mutta mökötämme enää vain korkeintaan seuraavaan päivään ja sitten puhumme. Olemme todenneet tämän parhaaksi, sillä silloin ehtii miettiä asiat itse rauhassa ja ei tule sanottua mitään liikaa.

Voi sua. Jaksuhalit täältä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät halua eivätkä kykene kompromisseihin. Mennään miehen ehdoilla, ellet ole todella ovela manipuloija ja käännä miehen päätä.

Poikkeuksiakin on, mutta iso linja on se, että nainen "seuraa" miestä, mitä tämä sitten päättääkin.

Olen nainen, ja omassa avioliitossani minä olen päättänyt oikeastaan kaiken, miehen työpaikkoja lukuunottamatta. Nekin olisin kyllä osannut valita paremmin, mutta hänellä oli selvä näkemys, ja ajattelin että hänelläkin pitää olla jotain sananvaltaa. 

Olen valinnut mm. meidän asumismaan ja -kaupungin, kaikki asunnot, joissa ollaan asuttu, perhekoon, sijoitukset, yms. Jopa seksi tapahtuu aina minun aloitteestani (mies on aina valmis). Kumpikin ollaan tyytyväisiä. Happy wife, happy life.

Mitä on ne riidat jotka kaatavat parisuhteet? Toistuuko ap aina sama kuvio vai onko kaikkien kohdalla erilaiset riidat? Mua siis oikeasti kiinnostaa tämä ja se että mitkä on niin kovia riidanaiheita että parisuhde kaatuu?

MGTOW kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MGTOW kirjoitti:

Nykyajan järkevät miehet ovat valveutuneita, ja tietävät, ettei nykynaisten kanssa kannata olla missään tekemisissä miehen oman turvallisuuden takia.

Selventäisitkö vähän, mitä nuo neljä viimeistä sanaa tarkoittavat?

Nainen voi nykyään syyttää miestä r isk uksesta tai ahdistelusta jos pelkän katsekontaktin jälkeen. Ja viimeksi kaksi viikkoahan sitten oli se uutinen miten mies joutui maksamaan ruokkoja toisen miehen lapsesta, koska laki näin velvoittaa. Miehillä ei ole nykyään mitään keinoja puolustautua, ei oikeuksia, ei mitään.

Mutta te naisethan olette nykyään niin vahvoja ja itsenäisiä? Ette tarvitse miehiä enää mihinkään.

Ei tainnutkaan olla niin.

Tuosta mainitsemastasi keissistä kun täällä taannoin keskuteltiin, oli kyllä aika laaja konsensus, että laki on todella outo ja epäoikeudenmukainen. Et voi laittaa kaikkien naisten syyksi tätä lakia etkä tämän yhden pettäjänaisen härskiä toimintaa, etkä voi vetää sitä johtopäätöstä tästä kuitenkin erittäin harvinaisesta tapauksesta ettei miehillä olisi MITÄÄN oikeuksia. Päin vastoin, se että isällä olisi enemmän oikeuksia ja mahdollisuuksia olla esim. pikkulapsiaikana lastensa kanssa on hyödyllistä molemmille sukupuolille.

Jos sinulle useinkin käy niin, että nainen syyttää sinua ahdistelusta tai raiskauksesta, neuvon tarkistamaan toimintatapojasi tai itseilmaisuasi. Yhteinen nimittäjä noille tilanteille kun olet kuitenkin viime kädessä sinä.

Mitä tulee miehen tarvitsemiseen versus vahvuuteen ja itsenäisyyteen, se ei ole kaikille meistä naisista oma valinta. Itse elän yksin koska en parisuhdeväkivallan seurauksena kykene enää parisuhteeseen. Siksi pyysin tarkennusta ilmaisuusi. Joillekin se oma turvallisuus voi nimittäin olla ihan tosiasiallinen huoli ja oikeasti elämän ja kuoleman kysymys, eikä vain keino kärjistää omaa näkemystään toisesta sukupuolesta.

Olisin mieluusti vähemmän vahva ja itsenäinen jos ei tarvitsisi pelätä.

Yhteinen tekijä näillä suhteilla olet sinä.

Omasta kokemuksesta. Liikaa kompromisseja useille miehille tuntuu vaativan esim aktiviteetit parisuhteessa ( syödäänkö kotona vai ulkona ), matkustetaanko johonkin ja mihin sekä kuinka usein, isommista asioista puhumattakaan. Isommilla tarkoitan vaikkapa päätöstä yhdessä asumisesta, josta tulee mahdotonta koska kompromissia paikasta saati asunnosta ei löydy. Ehkä suhde onnistuisi, jos vaan myötäilisi miestä, ei odottaisi koskaan mitään ja olisi vain positiivinen sekä hymyilevä. Minä en ole vaimomatskua selvästikään, kun en tuohon kykene.

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta. Liikaa kompromisseja useille miehille tuntuu vaativan esim aktiviteetit parisuhteessa ( syödäänkö kotona vai ulkona ), matkustetaanko johonkin ja mihin sekä kuinka usein, isommista asioista puhumattakaan. Isommilla tarkoitan vaikkapa päätöstä yhdessä asumisesta, josta tulee mahdotonta koska kompromissia paikasta saati asunnosta ei löydy. Ehkä suhde onnistuisi, jos vaan myötäilisi miestä, ei odottaisi koskaan mitään ja olisi vain positiivinen sekä hymyilevä. Minä en ole vaimomatskua selvästikään, kun en tuohon kykene.

Ei vaan mies ei ole miesmatskua. Miten se kuvittelee saavansa seksiä jos ei se myötäile naista?

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen tekijä näillä suhteilla olet sinä.

Kyllä, siksi sanoinkin että minä en ole vielä onnistunut luomaan kestävää suhdetta kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta. Liikaa kompromisseja useille miehille tuntuu vaativan esim aktiviteetit parisuhteessa ( syödäänkö kotona vai ulkona ), matkustetaanko johonkin ja mihin sekä kuinka usein, isommista asioista puhumattakaan. Isommilla tarkoitan vaikkapa päätöstä yhdessä asumisesta, josta tulee mahdotonta koska kompromissia paikasta saati asunnosta ei löydy. Ehkä suhde onnistuisi, jos vaan myötäilisi miestä, ei odottaisi koskaan mitään ja olisi vain positiivinen sekä hymyilevä. Minä en ole vaimomatskua selvästikään, kun en tuohon kykene.

Tässä juuri päättyneessä suhteessa asuinpaikka ja lapsiasia osoittautuivat ylitsepääsemättömiksi. Asutaan molemmat pk-seudulla, mutta mies on ollut täällä koko ajan sillä ajatuksella että kun löytää vaimon, vie hänet kotiseudulleen maalle. Minä taas olen määrätietoisesti rakentanut elämääni tänne. On työt ja omistusasunnot, ystävät ja muut sosiaaliset kuviot, harrastukset, koulu ja lapsen isä jne. En voi vaan lähteä, on tosi raskasta rakentaa kaikki nollasta jossain perähikiällä. Mies on työtön ja vuokralla joten lähtemisen kynnys paljon matalampi. Minä olisin joutunut luopumaan koko elämästäni ja mylläämään lapsenkin elämän miehen vuoksi, enkä vaan pysty.

Toinen on lapsiasia. Mies on 43, ja kaipaa epätoivoisen paljon omaa lasta, mieluiten oikein montaa. Sehän ei 4-kymppisen naisen kanssa oikein ole realistista enää. Mutta eipä hän ole pystynyt sitoutumaan kenenkään muuhunkaan.

Kolmas on uskonnollisuus. Mies on vielä Päivi Räsästäkin fanaattisempi uskova, ja häntä häiritsevät ihan tavallisetkin asiat. Esim "jestas" on kielletty kirosana. Minä olen paljon vapaamielisempi ja miehen uskonnollisuus tuntuu tosi ahdistavalta.

Eli joo, olisimme voineet jatkaa yhdessä, jos olisi luopunut työstä, kodista, omista ja lapsen kaveripiiristä ja harrastuksista sekä tutusta asuinympäristöstä ja suostunut muuttamaan maalle elämään metsän reunassa työttömänä harrasriksettomana kaverittomana. En oo valmis tällaisiin kompromisseihin. Arki meillä sujui kivasti mutta yhteistä tulevaisuutta oli em seikkojen takia mahdotonta suunnitella.

Lisäys: miehen mielestä naimisiin mennessä pitäisi aloittaa tyhjältä pöydältä, jätetään kaikki entinen ja lähdetään "seikkailemaan" yhdessä. Minusta tämä on bullshittiä ja ehkä toimii ajatuksen tasolla joskus parikymppisenä. Kun kuitenkin on varsin kiva elämä jo olemassa, tuntuisi hulluudella heittää vuosien työ hukkaan. Mies taas ei ole samalla tavalla rakentanut elämää, vaikka uraa on tehnyt kyllä. On vaan koko ajan valmistautunut siihen että sitten se elämä alkaa kun löytää vaimon.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä suhde onnistuisi, jos vaan myötäilisi miestä, ei odottaisi koskaan mitään ja olisi vain positiivinen sekä hymyilevä. Minä en ole vaimomatskua selvästikään, kun en tuohon kykene.

Minulla on tämä sama, jos vain olisin hymyillyt ja myötäillyt, olisin kyllä naimisissa. Mutta minulla on omakin tahto, eikö sillä ole mitään merkitystä miehille? Ei kaiken tarvitse mennä minun mukaani mutta en voi ryhtyä vaan joksikin koriste-esineeksi.