Masentuneet: miksi ette hanki penskoja?
Paras tapa pitää masennus poissa on oman penskan hymy ja jokellus.
Kommentit (32)
Tavallaan hyvä idea, tapauskohtaisesti. Perhe-elämä pitää kiireisenä, ei ehdi masentua. Lapset tuovat paljon iloa ja energiaa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole miestä.
Tee profiili deittipalstalle (kuvatonkin profiili käy) niin kohta sinulla on tusina miehiä jokaiselle sormelle ja varpaalle. Tuo miehettömyys ei oikeasti ole mikään ongelma naisille.
En halua mitään tusinamiehiä joka sormelle, vaan yhden, jonka kanssa sopisimme yhteen. Sitä paitsi ikä on kohta jo este ja pitäisi ensin tutustuakin pari vuotta.
Jos olet valmis hoitamaan lasta ainakin ensialkuun yksin, niin mikään ei estä hankkimasta pelkkää siemennestettä joltakulta "tusinamieheltä".
Ei hyvä idea, jos on taipumus masentua. Jonkun pitäisi jakaa vastuuta.
Helpottaisi. Olen ollut masentunut ihan nuoresta ja olen pitkälti yksin huolehtinut erityistarpeisesta lapsesta. Ehkä masennus myös tuo herkkyyttä huomioida toinen ihminen paremmin. Olen kokenut voimakkaaksi velvollisuudeksi ja kutsumukseksi lapsesta huolehtimisen. Olen vain niin onnellinen, että vihdoin olen onnellinen. Tämä riittää.
Koitan nauttia ja tallentaa jokaisen onnen hetken lapsen kanssa. Onni on arvokasta, koska se ei ole itsestäänselvyys.
Masennus on myös tuonut viisautta antaa lapsien olla juuri sellaisia kuin ovat. En koita muuttaa heitä tai odota lapsien olevan omakuviani.
Hyväksyn sen, että lapset ovat lainassa. Vaikka he ovat tulleet tuomaan iloa elämääni, heillä on oma tehtävänsä tässä maailmassa. En koita omistaa heitä.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei jaksa pitää huolta itsestään, ei ole edellytyksiä pitää huolta toisistakaan. Ei ole kyllä haluakaan.
Se on syy nousta aamulla kun täytyy pitää lapsista huolta.
Lapsen hankintaan tarvitaan, tunne ja seksuaalisuus ja halu.
Masennuslääkkeet vievät nämä tehokkaasti.
Muutama päivä masennuslääkkeen aloituksesta niitä käyttävät eivät ole enää seksuaalisia olentoja, tämä osa ihmisyydestä tuhoutuu ensimmäiseksi, kuten muutkin tunne-elämää vaativat toiminnat.
Muut yksinkertaiset rutiinitoimet, syöminen ja vaikka kävely toimivat vuosikymmeniä, vaikka ihmisyys on tuhoutunut aikoja sitten.
Masennuksen takia olen joutunut luopumaan paljon ja harjoitellut irtipäästämistä.
Tämä on sinänsä hyödyllistä, etten pidä myöskään elämästä kiinni kynsin hampain. Olen tyyni.
Syntymä ja kuolema ovat samanlaista elämänvirtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei jaksa pitää huolta itsestään, ei ole edellytyksiä pitää huolta toisistakaan. Ei ole kyllä haluakaan.
Se on syy nousta aamulla kun täytyy pitää lapsista huolta.
Jo 1800-luvulta löytyy kirjauksia kotona väsyneistä äideistä jotka ei jaksa nousta sängystä ja lapset melskaa siinä ympärillä. Kaikille ei vaan lapset sovi, siksi en saata ymmärtää tällaista ruusunpunaista haihattelua.
Vierailija kirjoitti:
Masennuksen takia olen joutunut luopumaan paljon ja harjoitellut irtipäästämistä.
Tämä on sinänsä hyödyllistä, etten pidä myöskään elämästä kiinni kynsin hampain. Olen tyyni.
Syntymä ja kuolema ovat samanlaista elämänvirtaa.
Näen lapseni hyvin erillisinä ihmisinä itsestäni. Rakastan heitä juuri sellaisina, kuin ovat. Minulla ei ole vaatimuksia tai odotuksia lapsia kohtaan. Heistä ei tarvitse tulla mitään ”erityistä”.
Kerrassaan mahtava idea! Paitsi että ei ole. Siskoni on vakavasti masentunut ja sai vauvan ja se vain lisäsi hänen masennustaan ja ahdistuneisuuttaan. Lopulta tuli siihen tulokseen että luopuu vauvasta koska itse ei jaksa ja hyvä niin. Hän ei millään kyennyt siitä huolta pitämään koska ei pysty itsestänsäkään. Usein onkin laitoksessa.
*Paras tapa pitää masennus poissa on oman penskan hymy ja jokellus.*
Päivän, eikun koko viikon aivopieru.
Ap, minkä ikäinen olet?
Vierailija kirjoitti:
*Paras tapa pitää masennus poissa on oman penskan hymy ja jokellus.*
Päivän, eikun koko viikon aivopieru.
Ap, minkä ikäinen olet?
Paras tapa tehdä elämästä painajaista on putkauttaa ulos oma kauhukakara.
Mietipä ap kun masennus paranee, ja tajuat sitoneesi itsesi johonkin vajaaälyiseen kakaraan tarpeineen, vaikka voisit vihdoin tehdä muutakin kuin möllöttää kotona?