Viulun soiton alkutaipaleesta (6-7-vuotiaat)

Onko mahdollista ottaa yksilö opetusta? Viulusta ei ole kokemusta, mutta kitaran ja pianon soittoa on harrastettu ja aloitettu juuri tuolla omalla soiton opettajalla, jolloin oppiminen etenee täysin lapsen tahdissa.

Tosin jos lapsi pitää nykyisestä järjestelmästä, niin huomioisin lapsen mielipiteitä myös. Jokainen lapsi on yksilö, eikä ole mitään syytä verrata keskenään miten nopeasti minkäkin taidon oppii, varsinkin kun kyseessä on harrastus, niin oppiminen pitäisi pitää lapselle mielenkiintoisena, eikä vaatia tavoitteita liikaa, vaan pyrkiä, että harrastus pysyisi mukana elämässä mahdollisimman kauan ja sitä kautta saisi ystäviä, itsetuntoa ja halun oppia ja kokeilla uutta.

Kolmen musiikkiopistoa käyneen jo aikuisen lapsen äitinä sanoisin, että etenemistä ei voi verrata antamillasi kriteereillä eri opettajien väleillä. Yksi opettaja on nimittäin tosi tarkka asennoista eikä anna edetä eteenpäin ennen kuin jousen asento ja se, miten lapsi pitelee jousta ja viulua, ovat prikulleen oikeat. Opettaja saattaa hyvinkin käyttää koko ensimmäisen vuoden näiden treenaamiseen, vaikka lapsi olisi kuinka lahjakas. Lapsen innostuksen säilymisen kannalta tämä ei ole välttämättä paras metodi.

Toinen opettaja taas pitää tärkeänä, että lapsi pääsee nopeasti soittamaan mielekkäitä kappaleita, ja ottaa siksi vasemnan käden sormet mukaan hyvin nopeasti.

Niinpä näiden kahden opettajan oppilaat ovat ulkopuolelta katsottuna ensimmäisen vuoden jälkeen hyvin eri vaiheessa, vaikka he periaatteessa olisivat yhtä hyviä

Paljon tärkeämpää kuin etenemisnopeus on tuossa vaiheessa se, että lapsen innostus säilyy ja että hän jollain tavalla edistyy.

Mutta jos nyt haluat vertailukohtia: olen nähnyt elokuussa aloittaneen 6-vuotiaan soittavan saman vuoden joulukuun oppilaskonsertissa Tuiki tuiki tähtösen jousella suhteellisen puhtaasti tosin niin, että hän soitti saman äänen ainan neljä kertaa peräkkäin (Suzukin ykkösvihon alkupuolella on tällainen versio).

Kiitos kommenteista! Yksilöopetukseen pyritään, mutta sitä ennen on käytävä tässä valmennuksessa, jotta voi osallistua soittokokeeseen. Äkkiseltään siis pidin etenemisvauhtia nopeana meidän ryhmässä, mutta kuten sanoitte, asiaan vaikuttaa moni tekijä ja opettajan metodit.

Meillä lapset (2 kpl) aloittivat 4-vuotiaana suzukimetodilla (ei nuotteja moneen vuoteen, matkimalla opitaan). N. puolen vuoden jälkeen taisivat tuiki-tuiki-tähtösen alkuosan osata jos oikein muistan. Eteneminen sen jälkeen on hurjan nopeaa ja vuoden soiton jälkeen meni jo monta kappaletta. Käyvät omilla tunneilla ja ryhmätunneilla.

Meidän eskarilainen aloitti elokuussa musiikkiopistossa, siis yksilöopetusta saa. Hän sai juuri nimettömän käyttöön, eli siis kolmella sormella soittaa neljältä kieleltä. Pystyy kotona jo tapailemaan monia lastenlauluja.

Mutta samanaikaisesti soittoasennossa ja jousikädessä on edelleen isoja puutteita, ja niitä yritetään koko ajan saada kuntoon. Edistys on suhteellinen asia...

Ap jatkaa, pääseekö teidän musiikkiopistoissanne yksityisopetukseen helposti? Meillä vasta-alkajille on valmennusryhmät ja pääsykokeissa valitaan opiskelijat varsinaiseen opetukseen. Eli nyt jo olen saanut käsityksen, että kaikki eivät tule pääsemään. En sitten tiedä millä perusteella lapsia arvioidaan pääsykokeissa, koska pyrkijöinä on eri ikäisiä ja eri tasoisia. Oma lapsi on tosi innokas ja osaa soittaa tähän mennessä harjoiteltuja asioita, mutta ei ole mikään superlahjakkuus. Ajaako taitavammat pääsykokeissa oikealta ohi mennen tullen?

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa, pääseekö teidän musiikkiopistoissanne yksityisopetukseen helposti? Meillä vasta-alkajille on valmennusryhmät ja pääsykokeissa valitaan opiskelijat varsinaiseen opetukseen. Eli nyt jo olen saanut käsityksen, että kaikki eivät tule pääsemään. En sitten tiedä millä perusteella lapsia arvioidaan pääsykokeissa, koska pyrkijöinä on eri ikäisiä ja eri tasoisia. Oma lapsi on tosi innokas ja osaa soittaa tähän mennessä harjoiteltuja asioita, mutta ei ole mikään superlahjakkuus. Ajaako taitavammat pääsykokeissa oikealta ohi mennen tullen?

Varmasti varsinkin pääkaupunkiseudun parhaissa oppilaitoksissa kilpailu voi olla kovaa. Mutta sitten taas maakunnissa monin paikoin on jopa pulaa hyvistä hakijoista varsinkin vähemmän suosittuihin soittimiin. Nykyään lapsilla on niin paljon harrastuksia mistä valita, että klassinen musiikki on vähän jäänyt trendikkäämpien harrastuksien varjoon.

Käsittääkseni myös monissa musiikkiopistoissa on pyritty vahvistamaan juuri muskarin ja soitinvalmennuksen kautta tapahtuvaa sisäänottoa. Eli sen sijaan että etsittäisiin erilaisisilla taputus- ja laulutesteillä niitä hyvillä luonnonlahjoilla varustettuja, etsitäänkin mieluummin niitä motivaationsa jo osoittaneita. Tällöin voi opettajan lausunto merkitä pääsykokeissa enemmän kuin musikaalisuustesti - ja jossakin saattaa päästä soitinvalmennuksen kautta jopa ilman pääsykokeita.

Mutta vastauksen pääsykokeiden sisältöä koskeviin kysymyksiin saat parhaiten omasta musiikkiopistosta. Lyhyesti sanoen: ihmelapsi ei tarvitse olla päästäkseen musiikkiopistoon. Innokkuudella ja ohjeiden kuuntelemisella pääsee jo pitkälle. Kaikkea hyvää lapsesi musiikkiharrastukseen.

-5.

Onnea hienosta harrastuksesta, joka kehittää lasta muutenkin kuin soittamaa sitä viulua. Hienoa että olette jaksaneet harjoitella, toivottavasti päivittäin, nimittäin sitä vaaditaan.

Noin kuulemalta tuo etenemistahti kuulostaa aika keskimääräiseltä tuon ikäisellä. Mikä on siis hyvö asia. Oma lapseni aloitti 3 vuotiaana ja sormet otettiin mukaan muistaakseni kolmannella tunnilla, koska lapsi ja minä sitä pyysimme. Ja saavutti neljännen suzukivihon kolmen vuoden kuluttua. Tokikin hän on lahjakas soittaja, joten ei pidä verrata. Mutta siis tämä on se toinen ääripää. Sitten se toinen ääripää on se, että vuoden päästä ei vieläkään onnistu Tuikkarin tasoinen kappale (kolme sormea äiti ja lintukielellä) vaikka aloitusikä on 7 tai yli.

Opettajat ovat myös hyvin erilaisia niin kuin tuolla jo joku kirjoittikin.

Sitten musiikkiopistoon sisäänpääsystä. Joihinkin musiikkiopistoihin on hyvin vaikea päästä sisään suosituimpiin soittimiin eli siis pianoon ja viuluun. Itse pääsin aikoinani vasta tisella yrittämisellä sisään, vaikka soitinkin ammattitasoisen tutkinnon lukiolaisena, eli lahjat olisivat pitäneet riittää sisäänpääsyyn ensimmäisellä kerralla.

Lahjakkuuden lisäksi korostetaan valmiutta harjoitella eli siis sitä että tekee sen mitä pyydetään eikö jätä harjoittelussa välipäiviä ja varmaan sen takia teidän musiikkiopistossa on tehty linjaus, että vasta valmennuksen jälkeen pääsee pyrkimään. Lahjakkuushan on suureksi osaksi valmiutta tehdä työtä. Omakin lapseni on harjoitellut päivittäin tuosta 3-vuotiaasta eteenpäin 30 min-1,5 h.Geneettiset ominaisuudet ovat vain pieni osa sitä, että oppii soittamaan viulua. Viulun soitossa olennaisinta on saada ne asennot jo heti alussa oikeaan suuntaan, ettei harjoittelulla vain vahvista vääriä asentoja.

Oman tytön orkesterissa on hyvin eritasoisia soittajia, mutta niin vaan ne kaikki soittavat yhdessä ja on mukavaa :)

Hei, missä päin saa noin laadukasta Suzuki-opetusta viulussa? Oma kokeukseni Suzuki-opettajista on huono ja opettaja ei ollut millään lailla tavoitteellinen. Opetus ei vastannut sitä opetusta, mitä Suzuki itse opetti ja millaisena menetelmän olen ymmärtänyt. Tarkoitatko, että lapsesi soitti neljättä Suzuki-vihkoa jo ennen kouluikää? Aivan mahtavaa! Muistatko, missä vaiheessa soitti 1-vihkokonsertin?

Hei, miten pystyt oman työssä käynnin ja muiden kotihommien (jne.) ohella opettamaan lastasi kotona 1-1,5 tuntia päivittäin sekä lisäksi kuskaamaan soittotunneille (+orkesteri) 2-3 kertaa viikossa? Miten lapsi ehtii harrastamaan liikuntaa ja muita juttuja päiväkodin/eskarin/koulun ohella, kun viuluharkkoihin varattava päivittäin aikaa? Olen siis aidosti kiinnostunut, miten aikatauluttaa tätä arkea. Meillä tämä on suuri haaste.

Minua kiinnostaa tämä myös. Tuntuu karulta, että pitää valita ulkoilu/liikunta tai viuluharkat. Molempia ei millään ehdi eskarin jälkeen, kun ruokakin on laitettava, syötävä ja oltava ajoissa nukkumassa. Aamullakaan ei pysty harjoittelemaan kun eskariin lähdettävä jo 7.30. Siis vinkkejä ajan järjestämiseen? Vai onko niin, että jos viulua haluaa harjoitella päivittäin riittävästi, silloin muut harrastukset pitäisi jättää karusti pois jo alakoulussa?

Vierailija kirjoitti:

Hei, missä päin saa noin laadukasta Suzuki-opetusta viulussa? Oma kokeukseni Suzuki-opettajista on huono ja opettaja ei ollut millään lailla tavoitteellinen. Opetus ei vastannut sitä opetusta, mitä Suzuki itse opetti ja millaisena menetelmän olen ymmärtänyt. Tarkoitatko, että lapsesi soitti neljättä Suzuki-vihkoa jo ennen kouluikää? Aivan mahtavaa! Muistatko, missä vaiheessa soitti 1-vihkokonsertin?

Suzuki-opettajilla on oma koulutus, eikä Suzukia saa käsittääkseni opettaa, ellei ole käynyt sitä.