Lue keskustelun säännöt.
HS: Espoo suunnittelee oikomishoitopotilaiden valvomista mikrosiruilla
24.01.2020 |
Tämmöinen otsikko hesarissa. Vielä vähän aikaa sitten se oli vieläkin raflaavammassa muodossa: "Oikomishoidon potilaat huijasivat lääkäreitä Espoossa - jatkossa seuraamukset voivat olla kovia".
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006381254.html
Jutussa on siis kyse siitä, että Espoon kunnallisessa hammashoidossa tehtiin tutkimus, jossa todettiin että oikomishoidossa käyvät lapsipotilaat eivät pidä irrotettavia oikomiskojeita suussa läheskään niin aktiivisesti ja pitkiä aikoja kuin hoito-ohjeissa käsketään. Monet myös väittävät lääkärille käyttäneensä oikomiskojeita ainakin suurinpiirtein ohjeen mukaan, vaikka todellisuudessa niiden käyttöaika saattaa jäädä jopa alle 10 prosenttiin suositusten mukaisesta.
Tämä selvisi tutkimalla asiaa erikoisvalmisteisilla oikomiskojeilla, joihin upotettu lämpötila-anturilla ja kellolla varustettu mikrosiru kirjasi ylös aikaleimattuja tietoja oikomiskojeen pitämisestä suussa.
Nyt Espoossa sitten suunnitellaan että tulevaisuudessa kaikissa uusissa oikomiskojeissa olisi mukana mikrosirut niiden käyttöä seuraamassa, jotta hoitomyöntyvyyttä voidaan valvoa. Ja jos oikomiskojeita ei pidetä riittävän aktiivisesti, niin verorahoilla tuettu kunnallinen oikomishoito voidaan kyseisen potilaan kohdalla lopettaa, ja näin kohdentaa resurssit niihin joiden sitoutuminen hoitoon on paremmalla tasolla. Tähän ilmeisesti viitataan noilla otsikossa mainituilla "kovilla seuraamuksilla".
Mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (56)
Ihan oikea suunta. Vielä jos siihen lisättäis joku kannustava palkkio hommeliini niin just hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä juttu ja motivoi hoitoon, joka on lapsen itsensä parhaaksi ja tehdään verovaroilla. Kannatan ehdottomasti kunhan mikrosiru ei valvo mitään muuta kuin oikomiskojeen käyttöaikoja. Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta tai mennä yksityiselle, jos hän ei tätä halua.
Mun mielestä hyvä. Itse oikomishoidon suorittaneena tiedän sen olevan kallista ja siihen sisältyy paljon hammaslaakarikaynteja, joten ei todella ole halpaa tai tarkoituksenmukaista muutenkin kuormittuneessa julkisessa hammashoidossa, että jotkut "lintsaavat" ja toimivat noin ettei hoito onnistu.
Periaatteessa ymmärrän. Oikomishoito ja siinä käytettävät kojeet ovat suhteellisen kalliita ja mikäli hoito ei etene suunnitelman mukaisesti potilaan tekemiem laiminlyöntien vuoksi, aiheuttaa hoidon keston piteneminen tietenkin lisäkustannuksia. Se on ihan turhaa tuhlata aikoja noiden kojeiden säätämistä varten esim. 6 viikon välein, jos potilas ei ole edellisen hoitokauden aikana tehnyt sovitusti ja asetuksia ei voida muuttaa. Siinä viedään hoitoaika toiselta potilaalta, turhaan. Ja jos oikomishoitoon ei sitoudu, niin miksi sitä pitäisi kunnan rahoittamana jatkaa?
Itse ainakin samaistun täysin noihin tutkimuksen potilaisiin, koska olisin hyvin voinut olla yksi heistä: oma oikomishoitoni joskus 90-luvulla venyi kohtuuttoman pitkäksi juuri sen takia, etten pystynyt käyttämään irrotettavia rautoja läheskään ohjeiden mukaisia aikoja, koska niiden pitäminen suussa tuntui minusta sanoinkuvaamattoman vastenmieliseltä. Silti kirkkain silmin aina väitin hammaslääkärille käyttäneeni rautoja ohjeiden mukaan. Hoidoissa taisin käydä lopulta lähes 7 vuotta, eivätkä tuloksetkaan tainneet olla ihan priimaluokkaa, vaikka toki paljon paremmat kuin kokonaan hoitamatta jättämällä.
Olisinko ansainnut tulla heitetyksi kunnallisesta oikomishoidosta pihalle? Voi hyvin olla, ja siksi olenkin kiitollinen ettei heitetty, vaan hammaslääkäri oli kärsivällinen vaikka varmasti näkikin tuloksista, ettei hoitomotivaationi ollut ihan parhaalla mahdollisella tasolla. Nyt aikuisena kuitenkin tajuan, että purentani ja hampaistoni on sekä esteettisesti että toiminnallisesti huomattavasti paremmassa kunnossa kuin se olisi ilman oikomishoitoa.
Tässä yksi syy lisää olla onnellinen siitä, että olin lapsi 90-luvulla. Kauhulla ajattelen, miltä mahtaa tämän suunnitteilla olevan järjestelyn toteutuessa tuntua niistä lapsista, jotka eivät pysty pitämään oikomiskojeitaan tavoitteiden mukaan, ja tulevat siksi saamaan lähtöpassit kunnallisesta oikomishoidosta. Jos olisin itse lapsi nyt, niin minulle takuulla kävisi juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikea suunta. Vielä jos siihen lisättäis joku kannustava palkkio hommeliini niin just hyvä.
Eikö onnistunut ja mahdollisimman lyhytkestoinen oikomishoito ole riittävä palkkio?
Vielä jos sama saataisiin lääkäripalveluihin, etenkin fysioterapiaan. Määrätyt liikkeet joko tehdään sinnepäin tai ei ollenkaan (jopa myönnetään asia suoraan) ja seuraavalla kerralla valitetaan miten kipu ei ole lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että tässä on vasta esimakua tulevasta. Kunhan tekniikka vielä vähän kehittyy, ja kunhan ihmisiä hiljalleen totutetaan ajatukseen elektronisesta terveystiedon keräämisestä, niin voi olla että omahoidon valvonta laajenee oikomishoidosta muuhunkin hammashoitoon.
Voin hyvin kuvitella tulevaisuuden, jossa kunnallisen hammashoidon asiakkuus edellyttää jonkinlaista hampaaseen pinta-asennettavaa mikrosirua, joka seuraa hammasterveyden kannalta relevantteja elintapoja, kuten ruokailurytmiä, ravinnon koostumusta sekä hampaiden harjaamista. Hammashoidon asiakasmaksut määräytyvät sitten tällä tavalla kerätyn informaation perusteella. Jos esim. huomataan että potilas harrastaa napostelua, syö kovin sokeripitoista ruokaa, tai harjaa hampaansa epäsäännöllisesti, niin potilasmaksut voivat nousta moninkertaisiksi hammaskalustonsa paremmin hoitaviin nähden, tai ääritapauksessa julkiset hammashoitopalvelut voidaan jopa evätä ja käskeä menemään yksityiselle.
Ei välttämättä edes kovin epärealistinen skenaario, jos julkinen talous jatkaa heikkenemistään ja sote-menot kasvuaan. Jostain ne säästöt on silloin otettava, ja periaatehan tässä olisi vastaava kuin jo vuosia sitten ehdotetussa autojen satelliittipaikannukseen perustuvassa tieliikenneverossa.
Oikeudenmukaista vai epäinhimillistä? Päätä itse.
oisko laihduttajille kans joku mikrosiru mistä näkis todelliset syönnit ja kulutuksen kun harrastaa "liikuntaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kommentti Redditistä:
"Omalla lapsella käytössä oikomiskoje ja voisin sanoa tähän sen että ne ohjeet olivat alussa mahdottomia noudattaa. Kojeen käyttö sattui niin paljon että lapsi oli kyynelissä joka ilta eikä nukkumisesta tullut mitään. Ensimmäisten viikkojen aikana kävi myös niin että lapsi valehteli yöajan käytöstä koska "ei halunnut tuottaaa pettymystä". Olin itse todella huolissani siitä, että koko hommasta ei tule mitään mutta pikkuhiljaa totuttelemalla sitten päästiin noudattamaan ohjeenmukaista käyttöaikaa ja tulokset ovat olleet hyviä.
Tämän vuoksi minusta on hieman kylmäävää lukea hammaslääkärin kommentit:
'Jos merkittävä määrä potilaita ei käytä oikomiskojeita sillä lailla kuin he ovat kertoneet tai on ohjeistettu, täytyy alkaa miettiä, että kaikissa irtokojeissa olisi mikrosirut', Arponen sanoo.
'Ja jos potilas ei käytä kojetta, sitten täytyy miettiä, olisiko järkevämpää keskeyttää hoito ja antaa tilaa jonon seuraavalle kuin jatkaa käyntejä vuositolkulla.'
Aikuisten kohdalla ehkä näin. Mutta kyllä minusta olisi lasten kohdalla aika hurjaa jättää purentavirheet hoitamatta jos hoito ei heti ala tepsiä koska kivut ovat kovat ja lapsen / nuoren on vaikea motivoitua noudattamaan ohjeita."
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin samaistun täysin noihin tutkimuksen potilaisiin, koska olisin hyvin voinut olla yksi heistä: oma oikomishoitoni joskus 90-luvulla venyi kohtuuttoman pitkäksi juuri sen takia, etten pystynyt käyttämään irrotettavia rautoja läheskään ohjeiden mukaisia aikoja, koska niiden pitäminen suussa tuntui minusta sanoinkuvaamattoman vastenmieliseltä. Silti kirkkain silmin aina väitin hammaslääkärille käyttäneeni rautoja ohjeiden mukaan. Hoidoissa taisin käydä lopulta lähes 7 vuotta, eivätkä tuloksetkaan tainneet olla ihan priimaluokkaa, vaikka toki paljon paremmat kuin kokonaan hoitamatta jättämällä.
Olisinko ansainnut tulla heitetyksi kunnallisesta oikomishoidosta pihalle? Voi hyvin olla, ja siksi olenkin kiitollinen ettei heitetty, vaan hammaslääkäri oli kärsivällinen vaikka varmasti näkikin tuloksista, ettei hoitomotivaationi ollut ihan parhaalla mahdollisella tasolla. Nyt aikuisena kuitenkin tajuan, että purentani ja hampaistoni on sekä esteettisesti että toiminnallisesti huomattavasti paremmassa kunnossa kuin se olisi ilman oikomishoitoa.
Tässä yksi syy lisää olla onnellinen siitä, että olin lapsi 90-luvulla. Kauhulla ajattelen, miltä mahtaa tämän suunnitteilla olevan järjestelyn toteutuessa tuntua niistä lapsista, jotka eivät pysty pitämään oikomiskojeitaan tavoitteiden mukaan, ja tulevat siksi saamaan lähtöpassit kunnallisesta oikomishoidosta. Jos olisin itse lapsi nyt, niin minulle takuulla kävisi juuri näin.
Ehkä tuloksena olisi ollut, että olisit sanonut hammaslääkärille syyn ja asia olisi voitu korjata tai ainakin parantaa.
Mutta itse taistelen teinien kanssa hoidoista. Kaikki itsehoidot tuntuu jäävän heiltä tekemättä. Ja tämä on tiedossa, koska siitä minua varoitettiin jo taaperoaikana. Tuollainen ulkonäköön vaikuttava voi olla kyllä teinillekin motivoiva.
Lapsiahan ei sitä hoidon lopettamisen uhkaa koe pahana vaan hyvänä kun pääsee hankalasta asiasta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikea suunta. Vielä jos siihen lisättäis joku kannustava palkkio hommeliini niin just hyvä.
Eikö onnistunut ja mahdollisimman lyhytkestoinen oikomishoito ole riittävä palkkio?
ei, koska me halu meijä raha
Meillä lapsi toimi juuri niin kuin piti, oikominen eteni hyvin. Ongelmana oli se, että oikomista jatkettiin liian pitkään vedoten siihen, että ei se kuitenkaan näitä laitteita oikeasti pidä, kunhan sanoo ja niin lopulta koko hammaskalusto oli pysyvästi pilalla. Ainoa keino oli laminointi, jota yritettiin vanhempien maksettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin samaistun täysin noihin tutkimuksen potilaisiin, koska olisin hyvin voinut olla yksi heistä: oma oikomishoitoni joskus 90-luvulla venyi kohtuuttoman pitkäksi juuri sen takia, etten pystynyt käyttämään irrotettavia rautoja läheskään ohjeiden mukaisia aikoja, koska niiden pitäminen suussa tuntui minusta sanoinkuvaamattoman vastenmieliseltä. Silti kirkkain silmin aina väitin hammaslääkärille käyttäneeni rautoja ohjeiden mukaan. Hoidoissa taisin käydä lopulta lähes 7 vuotta, eivätkä tuloksetkaan tainneet olla ihan priimaluokkaa, vaikka toki paljon paremmat kuin kokonaan hoitamatta jättämällä.
Olisinko ansainnut tulla heitetyksi kunnallisesta oikomishoidosta pihalle? Voi hyvin olla, ja siksi olenkin kiitollinen ettei heitetty, vaan hammaslääkäri oli kärsivällinen vaikka varmasti näkikin tuloksista, ettei hoitomotivaationi ollut ihan parhaalla mahdollisella tasolla. Nyt aikuisena kuitenkin tajuan, että purentani ja hampaistoni on sekä esteettisesti että toiminnallisesti huomattavasti paremmassa kunnossa kuin se olisi ilman oikomishoitoa.
Tässä yksi syy lisää olla onnellinen siitä, että olin lapsi 90-luvulla. Kauhulla ajattelen, miltä mahtaa tämän suunnitteilla olevan järjestelyn toteutuessa tuntua niistä lapsista, jotka eivät pysty pitämään oikomiskojeitaan tavoitteiden mukaan, ja tulevat siksi saamaan lähtöpassit kunnallisesta oikomishoidosta. Jos olisin itse lapsi nyt, niin minulle takuulla kävisi juuri näin.
Lasten ollessa kyseessä yksilöllinen herkkyys on otettava huomioon. Sirun tarkoitus on saada lapsi käyttämään laitetta, jota tuskin kukaan pitää erittäin miellyttävänä ja houkutus on suuri ottaa se salaa pois. Nyt löydetään ne lapset ajoissa, jotka tarvitsevat muutakin tukea laitteen käyttämiseen ja ehkä tulee myös tarkemmin kyseltyä epämukavista tuntemuksista, jotka voivat johtua siitäkin että laitetta pitäisi säätää uudelleen tms. Käsittääkseni varsin monissa tapauksissa myös kiinteät kojeet voivat olla yksi vaihtoehto.
Jos hoito ei onnistu tällä hetkellä niin lapsi kannattaisi tipauttaa jonossa alemmas ja sitten parin vuoden päästä kokeillaan uudestaan, mahdollisesti jo paremmalla onnella. Valvontaa voitaisiin käyttää tällaisten tapausten löytämiseen. Lopullinen kielto on liian iso rangaistus kun lapsista on kyse.
Vesa Linja-Aho käsitteli tätä aihetta eilen blogissaan ja hänellä oli pari hyvää pointtia:
- Hesarin jutussa sivuutettiin kokonaan kysymys siitä, miksi niitä hoito-ohjeita ei oikomishoidossa noudateta ja miten potilaat saataisiin noudattamaan niitä paremmin
- On hyvin kuvaavaa että nimenomaan Espoon kaupungin talousjohto oli erittäin kiinnostunut tämän tutkimuksen tuloksista, ja innostui jo suunnittelemaan hoidon eväämistä mikrosiruilla kerätyn tiedon perusteella
- Aika epäeettistä hesarilta leimata potilaat jo otsikossa kollektiivisesti huijareiksi
Vierailija kirjoitti:
Vesa Linja-Aho käsitteli tätä aihetta eilen blogissaan ja hänellä oli pari hyvää pointtia:
- Hesarin jutussa sivuutettiin kokonaan kysymys siitä, miksi niitä hoito-ohjeita ei oikomishoidossa noudateta ja miten potilaat saataisiin noudattamaan niitä paremmin
- On hyvin kuvaavaa että nimenomaan Espoon kaupungin talousjohto oli erittäin kiinnostunut tämän tutkimuksen tuloksista, ja innostui jo suunnittelemaan hoidon eväämistä mikrosiruilla kerätyn tiedon perusteella
- Aika epäeettistä hesarilta leimata potilaat jo otsikossa kollektiivisesti huijareiksi
Lapset ovat hyviä huijaamaan ja kyllä asiasta saa puhua ihan oikealla nimellä. Huijari on huomattavasti vakavampi nimitys kuin huijaamisesta puhuminen. Tällaisella huijauksella ei tavoitella muuta hyötyä itselle kuin mukavampaa oloa.
Voihan ne pudottaa vaikka vesilasiin. Sopiva ilmankosteus. Vähän paperia pohjalle, niin paineluvutkin näyttää kuin normaalia ientä vasten olisi.
Vierailija kirjoitti:
Voihan ne pudottaa vaikka vesilasiin. Sopiva ilmankosteus. Vähän paperia pohjalle, niin paineluvutkin näyttää kuin normaalia ientä vasten olisi.
Miksei vain voi sanoa ettei halua kyseistä laitetta? Kenenkään hampaita ei pitäisi oikoa väkisin, jos suostuttelu, paremmat hampaat ja mahdolliset vanhempien antamat palkkiot ym. motivointi ei riitä.
Hyvä juttu