Lue keskustelun säännöt.
Käyttäytyikö ystäväni loukkaavasti vai olenko pikkumainen?
24.01.2020 |
Asumme kaukana toisistamme, joten näemme melko harvoin. Ystäväni näki nyt ensimmäisen kerran 8kk ikäisen poikani. Pojalla oli päällä sellainen popin punavalkoraidallinen (niitä popin perus) body ja mielestäni hänelle sopii punainen hyvin, koska on vaalea.
Ystäväni sanoi hieman hymähdellen "onko äiti pukenut sulle tyttöjen paidan".
Asumme uudella omakotitaloalueella ja täällä ei ole mitään katuvaloja tms vielä ja sivussa ja takana alkaa metsä. Ollaan jätetty pihalle yhteen pieneen kuuseen vielä valot, kuten monilla muillakin on. Sisällä mulla on pallovalot yhdessä huoneessa ja sellainen sydänvalo olkkarissa. Tähän ystävä tokaisi taas hymähdellen "sä et olet vielä jaksanut ottaa jouluvaloja pois ".
Olin leiponut sellaista sitruunavalkosuklaakakkua ja se oli mun mielestä ihan hyvin onnistunut. Ystävä söi sitä selvästi niin, että oli hänen mielestään pahaa. Sanoin sitten, että jätä vaan siihen, jos et tykkää. Vastasi vaan, että kyllä tämä alas menee. No myöhemmin otti kuitenkin lisää kakkua ja söi sen normaalisti.
Lopuksi halusi vielä kiertää talomme läpi. Tämä siis on ihan normaalia. Itsekin tykkään katsella ympärilleni, jos olen jossain ekaa kertaa. Hän ei sanallakaan sanonut mitään. No ei tarvitse ylistää, mutta olisi ihan kohteliasta jotain kivaa kommentoida toisen uudesta kodista. Ainut kommentti oli, että miksi ihmeessä emme uuteen taloon laittaneet useita kylppäreitä.
Muuten siis meni ihan kivasti kaikki. Olen nukkunut vähän huonosti, joten väsymyskin voi tehdä sen, että vedin vähän hernettä nenään. Piti ainakin saada purkaa tämä johonkin.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Puhtaalta kateudelta kuulostaa. Millainen hänen elämäntilanteensa on?
Naimissa, kaksi lasta, mies eläkkeellä ( kolmekymppinen, ei siis ole vanhus), rivitaloasunto. On kavereita. Lähihoitaja ja töissä päiväkodissa. Koulussa pärjännyt aina ok, ollut aina töitä yms. On itse todella hyvä leipomaan, joten mitään "leipomiskateutta" ei varmasti ollut ainakaan.
Lapsuudessa jos nyt miettii eroja, niin olin selvästi varakkaamman perheen lapsi ja sain paljon kaikkea ja pääsin paljon kaikkialle. Harrastin enemmän. Muutoin perheemme oli kai suht samanlaisia (ydinperhe, sisaruksia, vartuttiin maalla omakotitalossa, käytiin lukio yms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies voisi möläytellä just noin. Ei tarkoita pahaa, mutta sanoo mielipiteensä usein töksösti. Useinkin esim. sanoo, että mieluummin tätä syö, kuin selkäänsä ottaa. Ja tuo voi muka olla kehu ja ihmettelee, kun toinen loukkaantuu.
Voi olla että varakkuutesi on häntä ärsyttänyt. Entä oletko kovin kiltti ihminen etkä koskaan sanoisi kenellekään pahasti? Sellainenkin joskus saa jonkun käyttäytymään ikävästi, kuin vastapainoksi.
No jaa, värikommentointi voi olla puhdasta huumoriakin. Sille en laittaisi mitään painoarvoa.
Itse en pidä yhtään kakuista, enkä yleensä muutenkaan makeista jutuista, mutta jos toinen olisi leiponut niin olisin saattanut kohteliaisuudesta ottaa lisää, vaikka en yhtään haluaisi (jos hän ei olisi kakkua syönyt tai jättänyt kesken, olisit vetänyt siitä herneet nenään).
Talon kommentointi... noh, jos teillä on tyyliin yksi kylppäri niin itsekin olisin moista kummastellut, miksi uuteen taloon niin vähän, etenkin jos ei muuten oikein pitänyt talostanne eikä halunnut sitä haukkua erityisesti, mutta ei sitten valehdellakaan pitävänsä.
Eräs mun tuttavani voisi tehdä minusta vähän samanlaisen aloituksen. Heillä on yleensä miljoonaa eri laatua tarjottavaa (makeita) ja kun en niistä pidä, niin yleensä otan hyvin pienen palan kohteliaisuudesta ja ilmeeni voi olla tympeä, kun syön jotain vastentahtoisesti.
Samainen tuttavani myös kyselee kovin, että mitä olen pitänyt heidän uusista kodeistaan johon olen vastannut, että on ihan hänen näköisensä. Kohtelias tapa sanoa, että on kamala, eikä keksi mitään hyvää sanottavaa, mutta jotain on vastattava kun toinen kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi ystävälläsi on jotain "sielun päällä", mutta kuten viestistäsi ilmeni, olet niin vauva-valstavalmistunuttalo-valkosuklaakakku -huuruissasi ettet huomannut kysyä, mikä häntä painaa. Kunhan nukut vähän kykenet pian taas olemaan vastavuoroinen ja huomioimaan myös ystäväsi. Toivottavasti ystäväsi vaan jaksaa odottaa, että sinulla on taas huuruiltasi aikaa hänellekin.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan tunnettu lapsesta asti. Toisinaan on aina vuosien varrella heittänyt minusta hieman loukkaavaa kommenttia, vaikka yli 85% ajasta ollut todella ihana ystävä. Ei ole muita kavereitaan ainakaan mun kuullen arvostellut. En tiedä miksi on mulle aina ollut vähän erilainen kuin muille. Siis mä olen ollut ainut ihminen porukassa, kenelle on ollut toisinaan hieman kärkäs ja joskus sanonut vähän rumasti. Perusluonne on todella herttainen, eikä yhtään mikään bitch.
Mä olen 4v nuorempi, joten lapsena ja nuorena toki on voinut vaikuttaa sekin ihan vaan, että nuorempaa on helpompi "kiusata". Tiedä tuota.
Kuulostaa siltä, että teille on ehkä kehittynyt sellainen suhde, jossa hän kokee voivansa purkaa pahaa oloaan jokseenkin turvallisesti sinuun. Tuo käytös voi johtua kateudesta tai sitten jostain ihan sinuun liittymättömästä, mutta aika tympeältä kuulostaa. Itse olen ottanut sen linjan, että en ala ainakaan mitenkään hyvittelemään, lohduttelemaan tai muuten positiivisesti vahvistamaan tuollaista käytöstä. Antaisin asian olla, jatkaisin muuta elämääni muiden ystävieni kanssa ja odottaisin ystävän seuraavaa yhteydenottoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvästi ystävälläsi on jotain "sielun päällä", mutta kuten viestistäsi ilmeni, olet niin vauva-valstavalmistunuttalo-valkosuklaakakku -huuruissasi ettet huomannut kysyä, mikä häntä painaa. Kunhan nukut vähän kykenet pian taas olemaan vastavuoroinen ja huomioimaan myös ystäväsi. Toivottavasti ystäväsi vaan jaksaa odottaa, että sinulla on taas huuruiltasi aikaa hänellekin.
Minusta taas on lapsellista huomionhakuisuutta, että ei voida itse nostaa esille niitä puheenaiheita ja huolia, joista haluaa keskustelua käydä. Olettaen, että AP on varmaan ihan normaalin sosiaalisen kanssakäymisen kaavan mukaan kysynyt nämä "mitä sulle kuuluu? Miten töissä menee jne." -jutut, jotka antavat ystävälle tilaa kertoa omasta elämästään. Tuommoinen mielenosoittaminen, jossa toista pitää maanitella kertomaan, mikä on hätänä ja mikä mieltä painaa, kuuluu lähinnä teini-ikään.
Kateus! Minä koin saman, kun tällainen eräs todella vahvatahtoinen ja räiskyvän rempseä naisihminen tuli meille kylään ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Oltiin siis tuttuja ja hän kai piti minua sellaisena lapatossuna. Meillä on hieno koti, tykkään sisustamisesta ja siihen on varaa (molemmat tienataan miehen kanssa hyvin). Hänen ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän astui eteiseen ja koki tarpeelliseksi kommentoida miten me oikein voimme elää näin ja hän ei ainakaan ikinä laittaisi noin vaaleita tekstiilejä kotiinsa ja hän ei ainakaan ikinä tekisi tuollaisia huoneratkaisuja jne. Hän itse asuu rivitalokaksiossa. Röyhkeä ihminen. Itsellä ei tulisi IKINÄ mieleen arvostella kenenkään koteja noin.
Kyllä hän vielä arvosteli meidän kahvinkeitintäkin (!?), kun hänestä pahimmat kahvit tulee Moccamasterilla. Kyseessä siis oli ihan tavallinen Moccamaster, joita varmasti on aika monella suomalaisella ihmisellä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kaikki kertomasi viittaa siihen, että kaverisi on kateellinen. Kyse ei ole yksittäisestä leipomuksesta, vaan kokonaisuudesta. Hän kokee, että sinulla on kaikki paremmin kuin hänellä. Sen vuoksi hän nälvii kaikesta, mistä vain pystyy. Sitruunatorttu oli hyvä esimerkiksi siitä, miten hän osoittaa tunteensa ja kateutensa sinua kohtaan.
Tuli mieleen yksi lapsuuden aikainen kaveri, jolla oli kaikki (perheen ainut lapsi) eikä olisi pitänyt olla minkäänlaista syytä kateuteen. Hän ei kestänyt ollenkaan, jos jollakulla toisella oli asiat hyvin. Häneltä tuli juuri kuvaamanlaistasi piikittelyä, jos toisella oli esim. uusi vaate, jonka hän itse olisi halunnut. Hän ei kehunut vaatetta, vaan haukkui suoraan. Tiedän tämän, koska hän itse vuosikymmenen jälkeen tunnusti minulle olleensa kateellinen hienosta vaatteesta, jonka hän olisi itse halunnut.
Apua, kyllä tuo kuulostaa tosi ankealta. En tiedä mikä häntä hiertää, mutta ei käyttäydy kuin hyvä ystävä. En enää olisi hänen kanssa tekemisissä juurikaan!
Puhtaalta kateudelta kuulostaa. Millainen hänen elämäntilanteensa on?