Lue keskustelun säännöt.
MIEHEN KUOLLEEN VAIMON VARJOSSA
Nimetön
24.01.2020 |
Olen yhdessä itseäni yli kaksikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa. Hän on rakastava ja huolehtiva, kaksi aikuista lasta. Hän on jäänyt leskeksi kymmenen vuotta sitten. Vaimonsa kuoli syöpään.
Olemme olleet yhdessä vuoden , ja nyt olen 9 viikolla raskaana. Suhteemme on edennyt nopealla tahdilla, mutta kumpaakaan se ei haittaa. Olemme edenneet molempien haluamalla tavalla.
Tyhjennämme miehen asuntoa, tarkoituksena muuttaa omaan yhteiseen kotiin pian. Etsimme sopivaa.
Hän on asunut asunnossa n. 20 vuotta, joten siellä on paljon muistoja ja vaimon vanhoja tavaroita kaapissa , jopa niin että tulee vaikutelma, ettei niihin ole koskettu vaimon kuoleman jälkeen, että ne ovat ikäänkuin hänen jäljiltään.
Eilen näin laput, jotka mies oli nostanut esille .
"Kuorin omenat klo 1.20, keltakantiseen rasiaan . T:sinua paljon rakastava vaimosi ". Johon vastaus " Kiitos omenoista ! T Sinua ikuisesti paljon rakastava miehesi." Nähtyäni laput, tunsin itseni niin surulliseksi , että aloin itkeä. Tuli ikäänkuin ikävä mieheni kuollutta vaimoa hänen puolestaan.
Ongelmani on se, että tunnen valtavaa huonommuutta ja jollain tavalla jopa syyllisyyttä siitä mitä miehelleni on tapahtunut, vaikka siinä ei olekaan mitään järkeä. Minusta tuntuu etten koskaan pysty täyttämään sitä paikkaa, jonka hän jätti menehtyessään, vaikka se ei ole tarkoituskaan. Tietenkään en pysty, he olivat onnellisia ja he saivat kaksi lasta yhdessä .
.
Kuitenkin ymmärrän miestä hyvin ja jos voisin, muuttaisin mennyttä niin ettei vaimo olisi kuollut.
Mitä teen ? Onko mielestänne reilua, että mies jättää nähtävilleni edellämainittuja lappuja jne?
Puhuin hänelle viime yönä asiasta, itketti kovasti. Hän lohdutti, mutta e i oikein osannut vastata mitään. En ole millään tavalla mustasukkainen , vain surullinen ja tunnen huonommuutta kuolleen vaimon rinnalla joka saamani kuvauksen ja kaikkien tarinoiden pohjalta vaikuttaa täydelliseltä pyhimykseltä ja maanpäälliseltä enkeliltä, jota en todellakaan itse ole.
Pakko kirjoittaa tänne aiheesta, en oikein tiedä kenelle puhuisin koska asia on niin arkaluontoinen ja surullinen
Mitä minun pitäisi ajatella asiasta ? Ei todella tee hyvää itsetunnolleni ajatella että olen niin huono kuolleen vaimon rinnalla...
Kommentit (6)
Ihminen joka on rakastanut syvästi ja aidosti toista ihmistä joskus, on todistanut että kykenee sellaiseen.
Olet onnenpekka! Toivottavasti olet tarpeeksi viisas että mielipahasi läpi tajuat sen että olet saanut hyvän miehen joka tulee rakastamaan sinua ja lastanne vielä paljon paljon paljon enemmän. Koska teillä on yhteinen hieno elämä edessä, olette elossa ja rakastavia!
Ole viisas ja kunnioita kauniilla tavalla entisen vaimon muistoa. Sillä hän on enää atjessanne pelkkä kaunis muisto. Tulee uutta tilalle , uusia muistoja ja entiset hälvenee, niin sen pitää mennäkin. Missään nimessä älä ala tuosta ahdistumaan, olihan hänellä samanlainen maku miesten suhteen kuin sinulla -- erinomainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun mies vertaa sinua ja edesmennyttä vaimoaan toisiinsa. Hänellä tulee aina olemaan lämpimät muistot vaimostaan, mutta sinä olet erillinen ihminen ja hän luultavasti rakastaa sinua ihan yhtä paljon kuin rakasti vaimoaan.
Auttaa, jos pystytte juttelemaan miehen kanssa hänen kuolleesta vaimostaan. Me ollaan juteltu kuolleesta miehestäni, jopa niin paljon että nykyinen mies jollain tasolla kokee tuntevansa hänet ja on sanonut, että olisi varmasti pitänyt hänestä ihmisenä, jos hänet olisi tuntenut.
Siitä edesmenneestä puolisosta ei kannata tehdä uhkaa, sitähän hän ei koskaan tule olemaan, koska siis on kuollut.
T: leskinainen, joka nyt uudessa suhteessa itseään nuoremman miehen kanssa, edesmennyt mies vielä vahvasti läsnä kotona mm. valokuvan ja muutamien vaatteiden muodossa (poismenosta vajaa kaksi vuotta)
Mennyt on mennyttä ja sinä olet sinä. Anna olla vanhoista märehtiminen ja itsesi lyttääminen, se on hyvin hyvin rasittavaa. Jos et siitä pääse, niin ongelma on pääsi sisällä ja tarvitset ammattiapua. Eiköhän sinulla ole muitakin tähän asiaan ja myös lapsuutesi liittyviä traumoja kuin tämä, joten ammattiapu olisi paikallaan.
Itse en ainakaan jaksa edes ajatella muita mieheni entisiä ja en ole ollut edes raskaana ollessani mitenkään umpikiinni miehessäni. Ilen ihan itsenäinen nainen, joka ei vertaile itseään muihin. Ei tulisi edes mieleen tehdä niin tai ajatella, että olen "vain".
Joskus leski voi tehdä kuolleesta pyhimyksen, nyt sen teet sinä. Vaikka heillä oli hyvä suhde, siinä oli kaksi ihmistä, vikoineen kaikkineen.
Meillä on kyky muistaa menneitä tai murehtia tulevaa. Mutta tosiasiallisesti meillä ei ole kuin tämä hetki. Ja tässä hetkessä sinä rakastat miestä ja mies sinua. Jätät laput ja muistot rauhaan, miehesi säilytettäväksi tai hävitettäväksi. Päätös on hänen. Sinun tehtävä on keskittyä tähän hetkeen ja siihen, mitä teillä on.
Meidän ei auta elää menneissä. Hienoa että mies rakasti vaimoaan niin paljon. Se kertoo, että hän on hyvä ja rakastettava kumppani. Kuitenkin, teillä on nyt tässä hetkessä uusia asioita mietittävänä. Keskity sinä niihin.
Et tietenkään pysty töyttämään kuolleen vaimon paikkaa, etkä vähän rauhoituttuasi haluaisikaan. Sulla on OMA paikka ja täytät sen varmaan oikein erinomaisesti.
Miehesi rakasti vaimoaan ja on kaunista, että hän haluaa säästää siitä muistoja. Ja hyvä, koska se kertoo, että hän on tunteva ja uskollinen - sellainen mies, jonka sinä haluaisit. Ethän haluaisi tunteetonta ja uskotonta? Et sinäkään haluaisi, että hän sinun kuoltuasi noin vain heittäisi muistot roskiin ja unohtaisi sinut?
Sun täytyy ymmärtää, että se, mitä hyvää miehesi menneisyydessä on ollut, ei ole pois sinulta, se on lisää sinulle. Mutta sinä olet oma ihmisesi ja teillä on eri suhde kuin miehellä ja tämän kuolleella vaimolla. Tee siitä niin hyvä kuin se voii olla, teille molemmille, äläkä vertaa entisiin.