Lue keskustelun säännöt.
Esikoiseni ei pidä minusta, äidistään, enkä tiedä miten asiaa voisin parantaa.
21.06.2006 |
Ikää esikoisellani on 2v. ja nuoremmalla sisaruksella 1v. Esikoiselle on tullut melkoinen uhma päälle ja välillä tuntuu, etten saa hänestä mitään otetta. Hän torjuu minut, eikä kaipaa hellittelyitä ollenkaan. Tunnen itseni epäonnistuneeksi äidiksi. Voi kurjuus....
Kommentit (6)
3-vee uhma tulossa, 2-vee on " minä itse" -aikaa, ja lisäksi saattaa olla myös sitä, että isi on kiva ja kaikki halutaan tehdä isin kanssa.
Rajat ja rakkaus on ohjenuorani. Älä lannistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uhmasta huolimatta olet hänelle rakas ja tärkeä, usko pois! Kyllä se siitä!
Poika vähän vajaa 3 v ja isi on kaikki kaikessa. Minä jään sitten täysin " hylkiöksi" . Äiti kun tekee kaikki tylsät jutut mm. patistaa syömään, laittaa nukkumaan jne. jne. Vihat saan sitten yleensä niskaan kun kiukkupäiviä ja isille juostaan jos tulee " pipi" niin puhalluksille eikä äiti kelpaa. Tulee joskus ihan hyljitty olo. Nyt vaan huomasin yksi päivä että pitäisi antaa aikaa enemmän eli jättää ne tiskit ja muut arkihommat ja mennä sinne pojan leikkeihin mukaan. Mutta meillä vaan tahtoo olla niin että minä hoidan melkein koko huushollin työt (tyhmä minä) ja jos mä en sitä tee niin ....
ja joku viisas täällä minulle sanoi, että lapsi rakastaa ja luottaa sinuun niin paljon että uskaltaa sanoa ettei pidä ja tyrkkii kauemmaksi. Jos luottamussuhteessa olisi ongeolmia ja lapsi epävarma äidin rakkaudesta niin lapsi takertuu.
eli olet onnistunut äitinä ja se kuuluu ikään (varsinkin kai poikien kanssa)
Meillä esikoinen on taas ajoittain äidin rakas- silloin kun miehekkäiltä hommiltaan kerkiää. :-)
Yritin oman äitini kanssa jutella asiasta ja hän vaan siivuutti koko aiheen vedoten minun kuvitelmiini. Mutta toivotaan, että joskus se äitikin vielä huomataan silloinkin, kun elämä hymyilee, eikä vain silloin kun kiukuttaa. ap
Tuo vaihe menee ohi kyllä.