Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En saanut läksiäisiä
23.01.2020 |
Vaihdoin nyt vuoden alussa työtehtäviä saman yrityksen sisällä. Olin ollut edellisessä tehtävässä viisi vuotta. Ylireagoinko, kun tuntuu kurjalta, ettei kukaan mitenkään huomioinut lähtöäni, saati järjestänyt mitään? Esimieskään ei kiittänyt. Itse olen vuosien varrella osallistunut ties mihin valmistujaislahjakeräyksiin, mutta kukaan ei muistanut minua. Ei edes korttia tullut.
Kommentit (27)
No ei meilläkään ole tapana järjestää läksiäisiä, jollei ole talosta pois lähdössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sinä lähtenyt mihinkään, vaihdoit vaan työpistettä yrityksen sisällä.
Eihän tuollainen ole mikään läksiäisjuttu.
Ja ehkä et ollut niin mukava työkaveri, että kukaan halusi juhlistaa yhtään mitään.
Työpaikoilla ihmiset vaihtuu, he lähtee ja tulee, kuka niistä jaksaa lukua pitää ja juhlistella.
Kaikenlaista, miksi sulle olisi pitänyt läksiäiset järjestää.
Kukaan tuskin edes huomasi, että lähdit.
Vahvasti ylireagoit.
Piditkö itseäsi niin tärkeänä, että juuri sinulle olisi pitänyt jonkun juhlat järjestää.
Vierailija kirjoitti:
No ei meilläkään ole tapana järjestää läksiäisiä, jollei ole talosta pois lähdössä.
Olin 4 vuotta eräässä firmassa töissä. Kun vaihdoin työpaikkaa(muutin pois) kokonaan, sain sellaisen lehtileikkeistä tehdyn A3- kokoisen läksiäiskortin.
Uudessa työssäni olin 5 vuotta, sieltä lähtiessäni minua ei muistettu mitenkään, porukka oli aika introverttiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä lähtenyt mihinkään, vaihdoit vaan työpistettä yrityksen sisällä.
Eihän tuollainen ole mikään läksiäisjuttu.
Ja ehkä et ollut niin mukava työkaveri, että kukaan halusi juhlistaa yhtään mitään.
Työpaikoilla ihmiset vaihtuu, he lähtee ja tulee, kuka niistä jaksaa lukua pitää ja juhlistella.
Meidän yritys on iso. Toki olen yhä samalla työnantajalla töissä, mutta en ole enää tekemisissä entisten työkavereiden kanssa tai näe heitä usein. Eri kuviot työpaikan sisällä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vahvasti ylireagoit.
Piditkö itseäsi niin tärkeänä, että juuri sinulle olisi pitänyt jonkun juhlat järjestää.
Meillä oli tiivis yhteisö. Luulin. Ja tosiaan olen osallistunut toisten muistamisiin monesti. P.ska fiilis jäi kyllä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olitko vaativan erikoisalan asiantuntija?
Höh, aika ikävää ettei mitenkään huomioida. Kuuluu hyviin tapoihin kun jo hyvästellä ja kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvasti ylireagoit.
Piditkö itseäsi niin tärkeänä, että juuri sinulle olisi pitänyt jonkun juhlat järjestää.
Meillä oli tiivis yhteisö. Luulin. Ja tosiaan olen osallistunut toisten muistamisiin monesti. P.ska fiilis jäi kyllä.
Ap
Ymmärrän hyvin. Mutta ehkä olivat kiireisiä kun oli joulu ja uusivuosi,lomat jne. Ei kiva 😕
Vierailija kirjoitti:
Höh, aika ikävää ettei mitenkään huomioida. Kuuluu hyviin tapoihin kun jo hyvästellä ja kiittää.
No niinpä. Ilmeisesti en ollut kovin pidetty sitten, vaikka oli kova huoli miten pärjäävät ilman minua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vahvasti ylireagoit.
Piditkö itseäsi niin tärkeänä, että juuri sinulle olisi pitänyt jonkun juhlat järjestää.
Itse olisin kyllä vähintään jonkun kortin ja suklaarasian hommannut. Olisi hävettänyt, että joku vaan lähtee noin.
Ap
Onhan se ikävää. Mäkään en saanut 15 vuoden jälkeen läksiäisiä vaan potkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä ymmärrän pettymyksesi. Itse olen ollut samassa valtion virastossa 18 vuotta ja vaihtanut viraston sisällä muutamaan otteeseen kokonaan toiseen toimintoon toisenlaisiin hommiin. Esimies on vaihtunut, samoin työkaverit ja työpiste, yhden kerran kaupunkikin.
Työnantaja ei tietenkään ole kustantanut mitään läksiäisiä, kun en ole kerran talosta pois lähtenyt, mutta työkaverit on joka kerta keränneet keskenään rahaa ja ostaneet läksiäislahjan. Arvokkain oli aikoinaan noin 300 euron Kaleva-koru.
Jos on iso yritys tms., niin toiseen toimintoon vaihtaminen voi vaikuttaa niin paljon, että tuntuu ihan kuin vaihtaisi toiseen työpaikkaan. Ei jossain 800 hlö puljussa enää entisiin työkavereihin paljon törmäile kuin kerran vuodessa jossain yhteisessä tapahtumapäivässä.
Eli saat AP tuntea olosi kurjaksi! Toisaalta voit olla iloinen, että pääsit tuollaisista mölleistä. Jotenkin tosi suomalaista tällainen taas, että ei tietenkään muisteta ja olet ihan höpö, kun loukkaannut. Miksi meidän on niin vaikea tehdä pieniä juttuja toisillemme, jotka ilahduttais oikeasti tosi paljon?!
Meillä on iso organisaatio, yli 20 000 ihmistä jakaantuneena kymmeniin rakennuksiin ympäri kaupunkia. Omassa yksikössäni on noin 30 ihmistä. Kun joku meiltä lähtee, niin aina ostetaan pieni lahja ja annetaan kortti johon kaikki kirjoittavat jotain kiitoksen, tsempin, yms. tapaista mitä nyt kukin haluaa kirjoittaa. Tämä tehdään lähti henkilö sitten toiselle puolelle maailmaa, tai eri yksikköön samassa rakennuksessa (niin että häntä ehkä näkee silloin tällöin). Jopa harjoittelijat, jotka ovat vain viisi kuukautta, saavat saman muistamisen.
Toisaalta meillä jokainen lähtijä järjestää myös pienen lähtöjuhlan, vaikka sitten vain yhteisen kahvihetken. Nämä ovat luontevia tilaisuuksia antaa kortti ja lahja.
Jos et itse järejstänyt mitään, niin ehkä työkaverit ajattelivat että et halua huomiota?
Sinun olisi itse pitänyt tuoda tarjottavaa töihin.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän pettymyksesi. Itse olen ollut samassa valtion virastossa 18 vuotta ja vaihtanut viraston sisällä muutamaan otteeseen kokonaan toiseen toimintoon toisenlaisiin hommiin. Esimies on vaihtunut, samoin työkaverit ja työpiste, yhden kerran kaupunkikin.
Työnantaja ei tietenkään ole kustantanut mitään läksiäisiä, kun en ole kerran talosta pois lähtenyt, mutta työkaverit on joka kerta keränneet keskenään rahaa ja ostaneet läksiäislahjan. Arvokkain oli aikoinaan noin 300 euron Kaleva-koru.
Jos on iso yritys tms., niin toiseen toimintoon vaihtaminen voi vaikuttaa niin paljon, että tuntuu ihan kuin vaihtaisi toiseen työpaikkaan. Ei jossain 800 hlö puljussa enää entisiin työkavereihin paljon törmäile kuin kerran vuodessa jossain yhteisessä tapahtumapäivässä.
Eli saat AP tuntea olosi kurjaksi! Toisaalta voit olla iloinen, että pääsit tuollaisista mölleistä. Jotenkin tosi suomalaista tällainen taas, että ei tietenkään muisteta ja olet ihan höpö, kun loukkaannut. Miksi meidän on niin vaikea tehdä pieniä juttuja toisillemme, jotka ilahduttais oikeasti tosi paljon?!
Kiva kun joku edes ymmärtää. Eniten satuttaa se ajatus, että jospa minusta ei pidettykään... Sellainen viestihän siitä välittyy.
Miesystävänikin vaihtoi työtehtäviä pari vuotta sitten työpaikkansa sisällä ja hänelle järkättiin läksärit ja ostettiin kallis lahja. No, ei se lahja ole se pointti, vaan tunne siitä, että olisi jotenkin huomioitu lähtöni...
Ap
Eikös ne läksiäiset mitkä työkaverit järjestää ole vain juhla että päästiinpäs siitäkin eroon.
Omalla työpaikalla on ollut sellainen tapa, että lähtijä järjestää läksiäistilaisuuden, jossa häntä sitten muistetaan. Toki työantaja osallistuu tarjoamalla kahvit ja kakut. Työkaverit keräävät rahaa ja ostavat läksiäislahjan kortteineen. Kukkapuska tulee työnantajalta.
60-v täyttävillä sama juttu, mutta silloin myös työnantaja antaa oman lahjansa verottajan asettamilla kriteereillä. Sama koskee eläköityviä.
Ei meitäkään kukaan muistanut, kun jouduttiin pakon edessä lähtemään toiselle paikkakunnalle töihin saman työantajan palveluksessa. En ainakaan itse sellaista edes odottanut saati, että olisin asiasta mieleni pahoittanut.
Alue: Aihe vapaa
Such is life.
Ylireagoit.