Loukkaantuisitko/loukkaantuisiko miehesi, jos kaverisi pyytäisi lapsensa kummiksi vain sinua? ev

Myös minä olen parhaan ystäväni lapsen kummi, mutta mieheni ei ole...

En kyllä näyttäisi sitä enkä valittaisi muille kuin ehkä miehelleni...

enempi häntä rasittaa kun häntäkin pyydetään vaikka minä olen se joka " yhteydet" kuitenkin hoitaa

Periaatteessa vanhemmat toki valitsee kummit ihan itse, mutta olisi minusta vähän tökeröä, jos joku joka tuntisi hyvin myös mieheni, pyytäisi vain minua.

Kerran eräs kaverini mietti, että haluaisi vielä yhden kummin. Siirsin puheen heti tähän aiheeseen ja sanoin melkein suoraan, että yksin en kummiksi ala. Mies on myöskin hyvissä väleissä tämän parikunnan kanssa.

ap

Minusta vain tuo puolison poisjättäminen kertoo suoraan sen, että " sinua emme nimenomaan kummiksi halua" . Loukkaantuisin.

Tavallaan epäluottamuslause.

Toinen asia sitten, jos mies ei kuulu kirkkoon.

Hänen nimensä lukee kastetodistuksessa kummien joukossa ja hän sai oman kastetodistuksen.



Minut on tällä " ei kuulu kirkkoon" -verukkeella jätetty pyytämättä kummiksi, vaikka aviomieheni pyydettiin. Loukkaannuin, sillä se ei ole mikään este, kunhan noita kirkkoon kuuluvia kummeja on vähintään kaksi.

Vierailija:

Hänen nimensä lukee kastetodistuksessa kummien joukossa ja hän sai oman kastetodistuksen.

loukkaannuit? Kummin tehtävänähän on kummilapsena kristillinen kasvattaminen. Ja jos et kuulu kirkkoon, niin tuskin olet kovin kristillinen ihminen.

Vierailija:

Minut on tällä " ei kuulu kirkkoon" -verukkeella jätetty pyytämättä kummiksi, vaikka aviomieheni pyydettiin. Loukkaannuin, sillä se ei ole mikään este, kunhan noita kirkkoon kuuluvia kummeja on vähintään kaksi.

Osaako muu kuin urheilija opettaa liikuntaa? Osaako muu kuin englantilainen / jenkki opettaa englannin kieltä? Jatkanko...?



No jaa. En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta samaa mieltä hänen kanssaan.

joku saattaisi kutsua kummiksi vain toisen meistä. Mutta ei ole käynyt minullakaan mielessäni, että pariskunnasta (avioparista) otettaisiin vain toinen kummiksi.



T: Kolmen äiti

Mitä tarkoitat termillä " kristillinen ihminen" ? En ehkä sitä sinun määritelmäsi mukaan ole, jos se tarkoittaa vain ja ainoastaan kuulumista kristilliseen kirkkoon.



Joka tapauksessa minusta kummin rooli ja tehtävä nykypäivänä on paljon muuta kuin lapsen kristillinen kasvatus. Myöskin evankelisluterilainen kirkko määrittelee nykyisin kummin tehtävät toisin. Olitko tietoinen tästä?



Loukkaannuin, koska otin tuon epäluottamuslauseena, että mieheni pyydettiin kummiksi ja minua ei ja selitykseksi sanottiin, että " kun kirkko ei hyväksy, kun et kuulu kirkkoon" . Valehdeltiin siis. Olemme siis olleet naimisissa jo vuosia ja siten ns. vakiintunut pari. Omat lapsemme on myöskin kastettu.

Ei ole tullut mieleenkään lähteä tuota mistään tarkistamaan tai pappia vaihtelemaan. Lisäksi voi muistaakseni ottaa pikkukummeja tms. mutta he eivät saa kummitodistuksia eikä heitä kirjata mihinkään. Pikkukummit voivat olla alaikäisiä tai kirkkoon kuulumattomia. Tavat taitavat vaihdella paikkakunnittain.



Me muuten valitsemme aina 2 kummia; yhden minun suvustani/ystävistäni ja toisen miehen suvusta/ystävistä. Yhtään paria emme ole valinneet, emmekä valitsekkaan. Eikä kukaan ole loukkaantunut, mutta meillä onkin avoimet välit kaikkien läheisten kanssa ja asioista osataan puhua.

Olen aina ajatellut niin, että vaikka vain toinen puolisoista olisi kummina, niin se jollain tapaa koskee kuitenkin molempia.

Aluksi mietin pitkään , pyydettiinkö tosiaan vain minua. Oli vaikea sanoa se miehelleni, joka tuntee perheen hyvin. Siis vaikka perheen nainen on minulle hyvä ystävä, miehetkin tapaavat usein. mieheni on tosi hyvä isä ja ihan hulluna lapsiin, aina tykkää leikkiä kummilapseNI kanssakin.

Kovasti koetin selittää itselleni ja miehelleni, että heillä on tällainen tapa - muutkin kummit (ok toinen heistä sinkku) pyydettiin yksin.

Jos mukana olis ollu pariskunta tuntuisi tosi oudolle.

Vähän siis tuntui oudolle. Ja edelleen: kun kummilapsella on synttärit, menenkö vain omien lapsien kanssa ilman miestäni. Nyt olen tehnyt näin.

Ollaan oltu naimisissa jo vuosikausia.

Tosin minä ja mies ollaan molemmat yhden lapsien (eri lapset kyseessä) kummeja ja toivottavasti ei kukaan enää pyydä. En todellakaan tuntisi kunnianosoituksena vaan rasitteena. Tuskin edes suostuisin kummiksi, jos joku miehen tuttu pyytäisi meitä molempia- saisi mies ryhtyä ihan rauhassa, minua ei kiinnosta.

Miksi ihmeessä ihmiset suuttuvat läheistensä erilaisista tavoista??? Kun kerran kyseessä on vain erilaiset tavat, ei mikään tahallinen loukkaus! Miksi heidän pitäisi toimia samoin kuin te? Mikä tekee heidän tavastaan väärän?

Meidän lapsella on kaksi naispuolista kummia. Kun löytävät miehet, niin kai niistä miehistä automaattisesti tulee lapsen maailmaan kummisetiä hänelle. Ei minua kiinnosta kuka siellä kirkonkirjoissa lukee.



Toisellekin lapselle haluan vain kaksi virallista kummia, kun ensimmäiselläkin on - en siis pariskuntaa ja yhtä lisäksi, enkä vastaavasti vain pariskuntaa (voisin veikata että kun esikoinen 5v ja saa kummeilta kaksi joululahjaa, ja toinen 4v ja saa vain yhden lahjan kahdelta kummilta niin johan on turhaa porua).



En ollut edes tullut ajatelleeksi että pitäisi virallisesti pyytää molempia kummiksi. Oletin että automaattisesti molemmat ovat sitten " ikään kuin" kummeja.



Sain uutta ajateltavaa tästä ketjusta :)