Rehellisesti, onko lapsenne joskus käyttäytynyt niin huonosti julkisilla paikoilla että olet hävennyt?

Oikeasti varmaan pitäisi, mutta kun siellä on koko ajan joku lähmimässä paljain käsin, niin en oikein usko, että niitä karkkeja pois heitetään...

Rehellisesti? Rehellisesti en muista. Voi olla, että mun lapset ei ehkä ole kauhean taipuvaisia sellaiseen käytökseen, jota hirveästi aiheuttais häpeää julkisella paikalla, mutta ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kaikenlaista pulmaa ja toraa tulisi vastaan ihan jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti? Rehellisesti en muista. Voi olla, että mun lapset ei ehkä ole kauhean taipuvaisia sellaiseen käytökseen, jota hirveästi aiheuttais häpeää julkisella paikalla, mutta ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kaikenlaista pulmaa ja toraa tulisi vastaan ihan jatkuvasti.

Ja kun oikein ajattelen asiaa, niin ehkä enemmän on tapahtunut niitä tilanteita, että häpeän omaa reaktiotani kuin lasten.

Ei muuten huonosti, mutta vauvat ovat itkeneet niin kovaa, että siitä on huomauteltu. Varsinkin koliikista kärsineen  vauvani, jonka kanssa ainut ulkoilu vähillä unilla oli lähikauppaan ja takaisin kotiin. Sekin huutoa koko matka. En ymmärtänyt, kun sama myyjä valitti myös toisesta vauvastani, jonka itku oli jopa omiin korviini paljon siedettävämmän kuuloista ja itkikin vähemmän kuin koliikkinen. Pois joutaisi tuollaiset asiakaspalvelijat! Bussissa myös on toiset matkustajat valittaneet itkusta.

Onneksi aika vähällä olen päässyt, mutta kuopus 2v keksi jossain vaiheessa ruokakaupassa alkaa huutaa täyttää kurkkua "pois alta" kaikille kärryn edessä oleville ja kun näki, että tämä minua hävetti niin sehän vain pahensi asiaa. Tätä jokusen aikaa kestettyäni ja kaikki muut keksimäni keinot kokeiltua päätin siirtyä verkkokauppa-asiakkaaksi.

Eihän nyt oma lapsi tietenkään.;)

Yhden tuttavan 7-vuotias tyttö tönii jatkuvasti (aikuisiakin) kaupassa ja bussissa ja änkeää muiden ohitse ja saattaa vaan kiljaista: "Mä meen tästä"tai "pois edestä!" Eikä äitinsä IKINÄ sano mitään. Tekisi mieli läppäistä sitä pentua (ja äitiä) joskus, todella ilkeä ja rasittava.

Eivät ole käyttäytyneet hävettävästi. Sen sijaan ovat teineinä hävenneet minua niin, että emme ole voineet kulkea samalla puolella katua. Se on kokemusasiantuntijoiden mukaan aika tavallista.

Kun olin vielä tuore äiti, kävi kaikenlaista. Omaa hölmöyttäni suurin osa.

Esim. kerran jätin ostoskärryt vihannesosastolla hetkeksi vahtimatta (1,5-vuotias istui kärryissä) ja lapsi ehti haukata palan viidestä tomaatista ja heitellä loput ympäriinsä. Muistaakseni valikoin sillä aikaa perunoita pussiin tms. Lapsi sai niillä tomaateilla myös sotketuksi itsensä päästä varpaisiin.

Joitakin raivareita sama lapsi sai myös kaupassa pienenä. Kerran lapsi olisi halunnut palvelutiskistä neulamuikkuja(!) ja raivosi kun en ostanut. Näin jälkikäteen tosin ihmettelen itseäni - ihan terveellisiähän ne ovat. No, joka tapauksessa. Lapsi painoi räkäiset kasvonsa ja kätensä kiinni siihen tiskin pleksipintaan ja huusi ja takoi kuin hullu. Lähdettiin sitten kesken ostosreissun kotiin.

Kerran junassa hävetti. Olimme menossa Rovaniemeltä Helsinkiin ja lapsi 7 v oli jo aika väsynyt loppua kohden. Annoin hänen pelata tabletilla loppumatkan ja yhtäkkiä tablet vaan sammui. Oli laturissa eli akkukaan ei loppunut, se vain sanoi itsensä irti. Lapsi suuttui ja heitti tabletin laukkuun ja alkoi mököttää. Yritin ehdottaa jotain muuta tekemistä, jolloin huitaisi minua!

Hävetti kun kaikki katsoivat ja oli kuitenkin pakko korottaa ääntä ja kieltää lasta tekemästä noin. Ei ole sen jälkeen huitonut/lyöynyt. Ei kyllä sitäkään ennen koskaan (paitsi ehkä ihan ihan pienenä kun ei ole ymmärtänyt.)

Ei.

Minä olen, mutta lapset eivät silloin ole olleet edes samalla paikkakunnalla ja olleet jo aikuisia. Minä 64 v, lapset 40 ja 38.

Ehkä kaupparaivarit pahimpia.. Tai kun nakkasi housuun kirppiksen leikkihuoneessa.. Kaikesta selvitty eikä traumoja jäänyt kaiketi kellekkää.

No onpas täällä hyväkäytöksisiä lapsia mammoilla. ;) Tosin onhan se nähty että ilkeimmät ja huonotapaisimmat possut on niitä joiden vanhemmat eivät vain näe lapsessa mitään vikaa ja ovat silleen "eeei meidän kullannuppu."

Olin kaksivuotiaani kanssa kesähäissä vieraana, ja vihkimisen jälkeen oli tietysti vastaanotto kartanossa, jossa on iso piha-alue. Juttelimme muiden kanssa terassilla ja lapseni juoksenteli serkkujen seurassa. Paha kyllä, hänellä oli väsyneenä sellainen tapa, että hän alkoi aina riisua vaatteitaan. Sain ainakin kymmenen kertaa pukea lapsen uudelleen, mutta heti kun silmä vältti, lapsi oli riisunut itsensä taas nakuksi. Aika monessa häistä otetussa valokuvassa viuhahtaa meidän täysin alaston kakara.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole käyttäytyneet hävettävästi. Sen sijaan ovat teineinä hävenneet minua niin, että emme ole voineet kulkea samalla puolella katua. Se on kokemusasiantuntijoiden mukaan aika tavallista.

No tuo on aika huonoa käytöstä. En kyllä itse olisi teininä kehdannut vanhempiani kohtaan käyttäytyä noin, enkä ole heitä noin pahasti hävennyt.

Kerran yritti halailla ja pussailla ikäistään tyttöä joka oli selvästi häntä ujompi ja arempi eikä oikein nauttinut saamastaan huomiosta. Silloin oli lähellä mutta enemmänkin se nauratti.Pojat on poikia, isäänsä tullut!😂

On. Varmaan useammankin kerran mutta en muista niitä enää. Mutta pahiten varmaan kun poika oli sentään jo 7v, ruotsinlaivan tax-freessä kieltäydyin ostamasta jotain lelua (asia josta ei varmaan koskaan aiemmin oltu tapeltu, vaan oli aina uskonut kun sanotaan ei). Niin poika ei suostunut lähtemään sieltä myymälästä ilman sitä lelua. Ja kun ei mikään sanominen tuottanut tulosta niin jouduin kantamaan hänet ulos. Matkalla hyttiin hän yritti lyödä ja potkia ja huuteli ties mitä, eksyinpä vielä enkä löytänyt hyttiä heti, siinä sit yrität retuuttamatta kantaa sellaista 25 kiloista raivopäätä pois ihmisten ilmoilta. Silloin HÄVETTI ja myös mietin että miltä jossain valvontakamerassa näyttää kun retuutan poikaa siellä pitkin hyttikäytäviä..

En jaksa tuhlata energiaa lapsen temppujen häpeämiseen. Jos jotain häiritsee hänen tekemisensä, ei se minun ongelmani ole. Hän ei kuitenkaan tee mitään sellaista, mitä muut tuon ikäiset eivät tekisi. Kiukuttelut yms. kuuluvat asiaan, turha niitä on hävetä. 

No daah, pikkulapset nyt tekevät vaikka mitä ihmeellistä, siinä ei ole mitään hävettävää. Itse olen hävennyt pari kertaa kun jo teini-ikäiset poikani ovat kahvilassa tai ravintolassa riidelleet kovaan ääneen. Onneksi nämä muutama tapaus on sattunut Englannissa, jossa naapuripöydässä on korkeintaan hymyilty. Suomessa lapset käyttäytyvät paremmin eli hiljempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole käyttäytyneet hävettävästi. Sen sijaan ovat teineinä hävenneet minua niin, että emme ole voineet kulkea samalla puolella katua. Se on kokemusasiantuntijoiden mukaan aika tavallista.

No tuo on aika huonoa käytöstä. En kyllä itse olisi teininä kehdannut vanhempiani kohtaan käyttäytyä noin, enkä ole heitä noin pahasti hävennyt.

Täysin normaalia suurelle osalle teineistä. Jos tuollaisesta loukkaantuu, on aika katsoa peiliin. Sinä olet ollut poikkeava teini, jos et ole vanhempiasi hävennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Olin kaksivuotiaani kanssa kesähäissä vieraana, ja vihkimisen jälkeen oli tietysti vastaanotto kartanossa, jossa on iso piha-alue. Juttelimme muiden kanssa terassilla ja lapseni juoksenteli serkkujen seurassa. Paha kyllä, hänellä oli väsyneenä sellainen tapa, että hän alkoi aina riisua vaatteitaan. Sain ainakin kymmenen kertaa pukea lapsen uudelleen, mutta heti kun silmä vältti, lapsi oli riisunut itsensä taas nakuksi. Aika monessa häistä otetussa valokuvassa viuhahtaa meidän täysin alaston kakara.

Eihän tälle voi kun nauraa ❤❤ ihana.

Koska meidän lapsi teki ihan samaa. Kerran maalasi itsensä violetiksi vesiväreillä, koska halusi olla mörkö.

Mutta on muutaman kerran hävettänytkin. Yksi lapsista meni syömään irtopähkinöitä laarista, niitä tosi kalliita, jauhoi suussaan ja sylki lattialle. Tarjouduin maksamaan mutta myyjä vaan nauroi ettei haittaa, kunhan ei tee toiste. Sama lapsi meni haukkaamaan omenista paloja, joten ostin noin kilon kerran haukattuja omenia. Harmitti ja hävetti.

Eräs lapsukaiseni juoksi ostoskeskuksessa suljettuun liikkeeseen, oli laskuovi puoliksi alhaalla ja valot pois, niin tämä juoksi sinne ja nauraa räkätti. Silloin hävetti, ihmiset tuijotti ja lapsi hekotti. Oli pakko hakea itse pois.