Kenellä se sisarus on juuri se vaikea ihminen, jonka kanssa ei tule toimeen millään?
Moni ainut lapsi suree, että kun ei ole sisaruksia. Oma elämäni olisi ollut paljon helpompi ilman sisarusta. En edes ymmärrä miten hän on niin erilainen, kuin me muut. Jo lapsesta asti tämä on pitänyt perhettämme suorastaan pelossa. Eli sanellu asioita ja ollut perheen diktaattori. Äitini ja isäni ovat antanut kaiken periksi, että sopu säilysi. Odottaen kai, että mukavalla käytöksellä hän muuttuisi. Nyt kun vanhempani ovat jo ihan viimeisissä vuosissaan, niin tahti ei ole hidastunut. Hän sanelee miten nämä elävät ja mitä tekevät. Asumiseen ei saisi enää panostaa rahaa, koska sehän menee "hukkaan". Ei sitä suoraan sano, mutta selvästihän tuo paistaa läpi. Mitään kunnollista ei saisi ostaa. Aivan kuin vanhalla ihmisellä ei enä olisi väliä. Olisi hienoa kun olisi sisarus, jonka kanssa voisi jakaa asioita, mutta omalla kohdallani se on täysi mahdottomuus.
Kommentit (12)
Tämäkin on yksi tabu. Sisarukset on aina lähtökohtaisesti ihania ja rakkaita. Puhaltavat yhteen hiilleen ja tukevat elämässä kaikessa.
Aika monella välit sisaruksiin ovat huonot tai olemattomat. Onneksi saa aikuisena valita seuransa. Syy huonoihin väleihin on harvoin vain yhdessä.
Omassa sisaruspiirissäni on ollut aina kateutta, kilpailua ja halveksuntaa. Itse en ole urakeskeinen, joten minulle se ei ole ongelma muuten, mutta se halveksunta, kiusaaminen ja suoranainen häpeä on vaikea kestää. Koskaan emme ole julkisesti yhdessä kulkeneet missään. Olisi hienoa, jos sisarus/sisarukset olisi ystäviä.
N 52
Mun äiti on ollut sisaruksensa kanssa jonkinasteinen kinaaja ja aika kontrolloivia. Ja äiti teki minullekin sitä sitten. En tiedä mitä aspergeriä se oli. Pitää pitää etäisyyttäkin siksi ettei tule uudelleen. Sitten jos sanoi takaisin että nyt riittää tai asia ei ole noin, niin uhriutui vaikka itse ensin käyttäytyi kummallisesti.
Joskus vanhemmat tajuamattaan aiheuttavat sisarusten välille kilpailudynamiikkaa ja jännitteitä. Jos tämä sama dynamiikka jatkuu alitajuntaisesti aikuisuudessakin, niin silloin on joskus vain helpompi pitää etäiset välit. Onneksi jokaisella on vapaus valita kenen kanssa viettää aikaa, eikä sisarusten kanssa tarvitse olla ystäviä.
Yllättävän monella. Pahinta on se ettei sukulaisiaan voi valita. Varsinkin sisarusten kanssa on oltava joskus tekemisissä. Ei pakko, mutta jotkut asiat on hoidettava halusi tai ei.
Me oltiin sisareni kanssa pitkään läheiset, mutta nyt ei olla oltu vuosiin tekemisissä. Taustalla on todella hankala perhedynamiikka, jossa meille on vanhempien toimesta asetettu sellaiset roolit, ettei päästä niistä eroon, vaikka kumpikin voidaan niissä huonosti, ehkä minä erityisesti. Suren asiaa joka päivä, mutta jokainen yritys vuosien saatossa korjata tilannetta on johtanut vain sen pahentumiseen. Erityisesti harmittaa, ettei lapsillammekaan sitten ole kontaktia, eivät edes tunne serkkujaan.
N 39
Vierailija kirjoitti:
Joskus vanhemmat tajuamattaan aiheuttavat sisarusten välille kilpailudynamiikkaa ja jännitteitä. Jos tämä sama dynamiikka jatkuu alitajuntaisesti aikuisuudessakin, niin silloin on joskus vain helpompi pitää etäiset välit. Onneksi jokaisella on vapaus valita kenen kanssa viettää aikaa, eikä sisarusten kanssa tarvitse olla ystäviä.
Meillä on kyllä just tämä.
Itse olen saanut kuulla nuorimpana siitä miten lapsena sain paljon enemmän kuin muut sisarukset. Esimerkiksi he eivät saaneet 70-luvulla kännykkää tai CD-levysoitinta kuten minä ysärillä. Muistelevat edelleen kuinka he eivät päässeet lapsena ulkomailla ja minä pääsin neljästi. Siihen päälle vielä meidän todella erilaiset elämänpolut aikuisena. Olisihan se mukava olla parhaita kavereita, mutta eivät he näytä olevan sitä edes toistensa kanssa. Katkeruus vie kalatkin vedestä.
Epäilen, onko ap erityisen mukava sisarus.
Kasvatin sisarukseni koska nistivanhemmat. Sisaruksista osa päihteilee myös ja teini-iän kiukut sun muut suunnattiin aina minuun ja meillä oli joku sairas kuvio missä kaikki pitivät itsestäänselvänä että äitimme on yksi lapsista ja minä se "aikuinen".
En nyt enää kolmikymppisenä ole missään tekemisissä ja elämä hymyilee, päihteilkööt itsensä hengiltä.
Hyvä aihe.