Lue keskustelun säännöt.
En pysty menemään uuteen työhön, ahdistaa!!!
22.01.2020 |
Tilanne on se, että olen nyt joutunut alkaa hakea uutta työpaikkaa uudelta paikkakunnalta ja todennäköisesti sellainen löytyykin, kun alalla on hyvin töitä. Muutamia haastatteluita on jo tiedossa ja mä oon ihan itsarin partaalla, koska ajatus uuteen työpaikkaan joutumisesta on ihan hirvittävä.
Opiskelujen jälkeen tein pari vuotta lyhyempiä pätkiä ja uuteen paikkaan meneminen oli aina ihan kamalaa, joten heti kun sain vakipaikan jäin siihen ja 10 vuotta olen samassa paikassa ollutkin. Mä pelkään uusia juttuja aivan älyttömästi, en ole kovin nopea oppimaan ja pääsen hyvin hitaasti epäonnistumisista yli, joten ajatus itsensä laittamisesta siihen tilanteeseen tieten tahtoen, tuntuu ihan mielisairaalta.
Mulla ei ole mitään halua jäädä työttömäksi, mutta en ymmärrä miten pääsen pelostani yli.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Jokaista jännittää mennä uuteen.
Elämä on pitkälti sitä, että on oltava urhea ja mentävä pokkana pelkoa päin että kehittyy ja pääsee eteenpäin.
Oikotietä ei ole.
Ei ole oikotietä ei. Nyt vaan tuntuu etten yksinkertaisesti kykene siihen ja pelkään, että jotenkin alitajuisesti sabotoin itseäni haastattelussa, etten saisi työtä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän täysin sinua!❤️
Itselläni sama tilanne... Maanantaina aloitin uudessa työssä 18 vuoden jälkeen ja meinasin kuolla unettomuuteen ja jännitykseen. Ihan kamalaa. Nyt on jo tunne, että selviän. En muista, että elämässäni olisi ollut pitkään aikaan näin raskasta... Ehkä elämä voittaa kuitenkin!!
Tsemppiä sinulle kauheasti! Minäkin täällä kärvistelen ja yritän selviytyä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän täysin sinua!❤️
Itselläni sama tilanne... Maanantaina aloitin uudessa työssä 18 vuoden jälkeen ja meinasin kuolla unettomuuteen ja jännitykseen. Ihan kamalaa. Nyt on jo tunne, että selviän. En muista, että elämässäni olisi ollut pitkään aikaan näin raskasta... Ehkä elämä voittaa kuitenkin!!
Tsemppiä sinulle kauheasti! Minäkin täällä kärvistelen ja yritän selviytyä.
Kiitos! Järjellä ajatellen ymmärrän, etten kuole siihen, vaikka uuteen ja vaikeaan tilanteeseen joudunkin, mutta silti se tunne kalvaa jossain takaraivossa.
Mä tein niin, että otin tietoisesti sen asenteen että tää on vain työpaikka, ei kiinnosta paskaakaan jos epäonnistun jossain tai toisinpäin. Mulle ei kukaan auo päätään.
Jos menee työpaikka nii sit Kela kustantaa elon joten ei siitäkään stressiä.
Pieniä askelia. Mene haastatteluun. Jos haastattelijat ja työpaikka vaikuttaa olevan ihan superperseestä, sun ei ole pakko ottaa paikkaa vastaan vaikka saisitkin sen. Jos haastattelu sujuu hyvin ja päätät ottaa paikan vastaan, mutta töissä onkin kuitenkin hirveää ja täriset paniikkikohtauksen partaalla, aina voit sairastua kesken päivän ja lähteä kotiin. Yrität seuraavana päivänä uudestaan, josko sujuisi paremmin.
Todennäköisesti kaikki sujuu kuitenkin ihan hyvin, pelostasi huolimatta. On hyvin normaalia ahdistua uudista ja oudoista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteesi on tietysti normaali ja tavallinen ja itsellenikin tuttu vastaavassa tilanteessa. Minulla auttaa se, että päätän vaan mennä tunteistani huolimatta, usein jo töissä on helpottanut. Ajattelen vaan, että välillä tuntuu kauhealta, mutta se on vain tunne johon ei kuole ja hengissä ollaan ja uusissa työpaikoissa opittu joskus vaikeammankin kautta.
Jokaista jännittää mennä uuteen.
Elämä on pitkälti sitä, että on oltava urhea ja mentävä pokkana pelkoa päin että kehittyy ja pääsee eteenpäin.
Oikotietä ei ole.