Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Nykyajan kaverisuhteet=hyödyn hakemista

Vierailija
22.01.2020 |

Onko muut törmänneet samaan, että tuntuu siltä kuin nykyaikana kaveri- ym ihmissuhteet sisältäisivät paljon vain hyödyn hakemista, mahdollisimman pienellä omalla panostuksella? Halutaan esim tulla viettämään iltaa, mutta itse ei pyydetä edes kahville kylään. Valitetaan toiselle jos se toinen ei ole pitänyt yhteyttä, mutta itse ei laiteta tikkua ristiin asian takia. Sovitaan kylään tulosta ja kun olen ostanut ja tehnyt tarjoilun, ei päästäkään ja selityksiä löytyy vaikka mitä. Onko nykyajan ihmissuhteet pelkkiä hyötymissuhteita?

Kommentit (27)

Vierailija
21/27 |
22.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten kelpaat sinkkukavereille vain seuraksi baariin kun haluavat iskeä miehiä, esim kahvittelu tai muu näkeminen vaikka lenkille meno ei tule kyseeseen.

Niin siksi meillä onkin erilaisia ystäviä tyydyttämään meidän erilaisia tarpeita, kun kaikkia tarpeita ei tyydytetä vain sen yhden ihmisen kanssa.

Niin mutta jos et ole halukas käymään baarissa niin tämän kaverin kanssa ei voikkaan sitten tehdä yhtään mitään. Itseäni ei alkoholi ja baarit kiinnosta.

Niin, silloin et hyödy tuosta kaveristasi yhtään mitään, joten ei ole sullakaan syytä olla kaveri sellaisen kanssa, josta et hyödy mitään (kahvitteluseura, lenkkiseura tms). 

- eri

Vierailija
22/27 |
22.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, onko se hyödyn hakemista, kun harrastan monia eri harrastuksia joissa useassa tarvitsen vähintään yhden kaverin mahdollistaakseni kyseisen harrastukseni? Harva kavereistani harrastaa yhtä laajasti ja pyydän aina sitä kaveria, joka silloista harrastusta harrastaa itsekin. Onhan tämä tietynlaista hyväksikäyttöä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/27 |
22.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten kelpaat sinkkukavereille vain seuraksi baariin kun haluavat iskeä miehiä, esim kahvittelu tai muu näkeminen vaikka lenkille meno ei tule kyseeseen.

Niin siksi meillä onkin erilaisia ystäviä tyydyttämään meidän erilaisia tarpeita, kun kaikkia tarpeita ei tyydytetä vain sen yhden ihmisen kanssa.

Niin mutta jos et ole halukas käymään baarissa niin tämän kaverin kanssa ei voikkaan sitten tehdä yhtään mitään. Itseäni ei alkoholi ja baarit kiinnosta.

Niin, silloin et hyödy tuosta kaveristasi yhtään mitään, joten ei ole sullakaan syytä olla kaveri sellaisen kanssa, josta et hyödy mitään (kahvitteluseura, lenkkiseura tms). 

- eri

Tämä on kyllä totta. Kyllähän ystäviastäkin saattaa kasvaa erilleen. Parikymppisenä jaksoi vielä riekkua baareissa ja olla nk. "wing-womanina" kun kaveri iski miehiä mutta ei enää innosta olla vaan kivana seuraneitinä.

Vierailija
24/27 |
22.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehellä tämän huomaa hyvin kun on sähkömies, ilmaiset sähkötyöt kelpaa muta muuten ei juuri jakseta kaveerata eikä apua saa missään takaisinpäin.

Vierailija
25/27 |
22.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eiköhän ihmissuhteet ole aina olleet joko hyötysuhteita tai velvollisuussuhteita (esim vanhemman velvollisuus huolehtia jälkeläisistään). Sen sijaan toisen vaivannäön arvostaminen on mielestäni kokenut inflaation. Tämä ehkä osittain siksi, ettei enää odotetakaan mitään erityistä vaivannäköä. Jos kutsuu kahville, pelkkä kahvikin riittää. Korkeintaan ostaa kaupasta jotain keksejä. Ei tarvitse alkaa itse leipomaan eikä kattaa pöytään mummovainaan myrnia. Jo kasarilla oli ihan tavallista, että jos halusi kaverin pääsevän helpolla, lupasi tuoda itse pullat tullessaan. Siispä matkalla kaupan kautta eikä kaverin  tarvinnut nähdä muuta vaivaa kuin keittää kahvit. 

Vierailija
26/27 |
23.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ihmissuhteet ole aina olleet joko hyötysuhteita tai velvollisuussuhteita (esim vanhemman velvollisuus huolehtia jälkeläisistään). Sen sijaan toisen vaivannäön arvostaminen on mielestäni kokenut inflaation. Tämä ehkä osittain siksi, ettei enää odotetakaan mitään erityistä vaivannäköä. Jos kutsuu kahville, pelkkä kahvikin riittää. Korkeintaan ostaa kaupasta jotain keksejä. Ei tarvitse alkaa itse leipomaan eikä kattaa pöytään mummovainaan myrnia. Jo kasarilla oli ihan tavallista, että jos halusi kaverin pääsevän helpolla, lupasi tuoda itse pullat tullessaan. Siispä matkalla kaupan kautta eikä kaverin  tarvinnut nähdä muuta vaivaa kuin keittää kahvit. 

Jos tosiaan sen kahvikutsun saan sanon, että kahvi riittää eikä minua varten tarvitse mitään varata. Tuon mukana aina paketin kahvia. Ja sitten se ARGH on leivottu se iänikuinen kinkkupiirakka, juustokakku ja keksejäkin löytyy. Siten alkaa se tuputtaminen, kun ihan sua varten laiton. Joo sanoin, että tarvitse, enkä syö kinkkua, enkä vehnää. (vatsa ei kestä)  Sitten minusta kirjoitetaankin aihe vapaalle kun ei tarjoilut kelvannut ja kun itse kutsun keitän vain ne kahvit ja taas pääsen aihe vapaalle :D Meistä on tullut hankilia sekä vieraina, että emäntinä emmekä osaa enää miellyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/27 |
23.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä. Mitä oikein odotitte pakkoyrittäjyyden myötä tapahtuvan? Elämästä tulee tyhmää kun kaikessa haetaan vain lyhyen tähtäimen hyötymistä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan neljä