YLE: Pikkulasten vanhemmat onnellisempia kuin lapsettomat

Alle 7-vuotiaiden lasten vanhemmat ovat onnellisempia kuin yli 7-vuotiaiden lasten vanhemmat ja lapsettomat. Oliko tämä jollekin yllätys? Suomessa vahinkoraskauksien määrä on vähentynyt vuosikymmen toisensa jälkeen ja vielä vähemmän syntyy enää lapsia, joita vanhemmat eivät lainkaan halua. Ensisynnyttäjien keski-ikä on lähemmäs 30 v. Lapset, jotka syntyvät, ovat pääasiassa suunniteltuja, harkittuja ja erittäin toivottuja. Olisi omituista, jos vanhemmat eivät tulisi onnellisiksi saadessaan haluamansa lapsen. 

Pikkulapsiaika on myös kohtuullisen helppo. Äitiyspäiväraha on tulosidonnainen, joten taloudellinen tilannekin pysyy vielä kohtuullisen hyvänä. Ensisynnyttäjälle äitiysloma mahdollistaa kiireettömän vauva-ajan. Subjektivinen päivähoito-oikeus taas tarkoittaa, että isommat lapset voi laittaa päiväkotiin, kun äiti on uuden vauvan kanssa kotona. Jos kotihoidontuelle ei ole varaa jäädä, lapsen saa päivähoitoon ja äiti voi palata takaisin töihin. On myös erilaisia äiti-lapsi-kerhoja, joissa sekä äiti että lapsi saa päivisin seuraa. Jos hyvin käy, seuraa saa myös alueen muista äideistä. 

Kotona ollessa ehtii tekemään monenlaisia asioita, vaikka lapsia onkin. Ruuanlaitto helpottuu, kun ruuan ei tarvitse olla nopeasti valmistuvaa. Uuniruuat ja muut pitkään haudutettavat ruuat kypsyvät itsekseen sillä aikaa, kun kotona oleva vanhempi tekee jotain muuta. Ruokaostokset käydään tekemässä autolla kerran viikossa eli enää ei ole tarvetta käydä joka päivä kaupassakaan kuten vielä joskus 60-luvulla oli. On pakastinta ja mikroaaltouunia. Jääkaapit ihan eri kokoluokkaa kuin ennen. Pyykinpesusta huolehtii pesukone ja kuivaamisesta  kuivausrumpu. Tiskeistä astianpesukone. Pitää vaan laittaa tavarat koneeseen ja myöhemmin ottaa ne sieltä pois. 

Alle kouluikäisillä on vielä verraten vähän harrastuksia ja nekin lähes aina leikkimielisiä. Ei vielä treenata ja kilpailla "verenmaku suussa". Eskarilaisella saattaa olla jo jotain pieniä läksyjäkin, mutta ei vielä samanlaista tilannetta kuin sitten, kun lapsi aloittaa oppivelvollisuutensa. Alle 7-vuotiaiden lasten toiveetkin ovat vielä aika vaatimattomia. Uhmaikäisen lapsen voi vielä kantaa ulkoa sisälle, mutta murrosiän myrskeissä olevaa lasta ei. Jos vanhempien työelämäkin vielä joustaa  siten, ettei lapsen päiväkotiin viemisestä ja sieltä hakemisesta synny stressiä eikä kädenvääntöä,  lapsen ensimmäiset 7 vuotta ovat aika seesteistä aikaa. Eikä vanhemmatkaan ole vielä kyllästyneet hartaasti toivomaansa  lapsiperhearkeen ja alkaneet kaivata välillä jotain muuta. Jos vielä on käynyt niin onnekkaasti, että on hyvät tukiverkostot, parisuhteellekin jää aikaa. 

Vanhemmuus muuttuu, kun lapsen oma tahto kasvaa, hän alkaa kyseenalaistaa vanhempiensa käsityksiä, alkaa valita itse kaverinsa ja verrata omaa elämäänsä muiden elämään (kotiintuloajat, tavarat jne) . Alkaa huidella ilman vanhempien valvontaa jossain ja tekemään asioita, jotka vanhempien mielestä ei olekaan aina ihan ok. Ennen niin iloisesti mihin tahansa mukaan lähtevät lapset tai mistä tahansa ihan höntistäkin innostuvat lapset alkavatkin olla "äh, onks pakko", "emmä tiiä", "ei jaksa", "ihan sama". On aika tavallista, että tässä vaiheessa vanhempien omatkin vanhemmat ovat ikääntyneet  ja aiheuttavat jos eivät nyt suoranaista avuntarvetta niin ainakin jonkin verran huolta. Työelämässä kaikki tuntuu muuttuvan koko ajan eikä töissä ajatukset voi olla sen paremmin lapsissa kuin vanhuksissakaan. Focus pitää olla työasioissa. 

Mun elämäni onnellisimmat vuodet olivat just ne, kun lapseni olivat alle 7 v. Mutta mä halusinkin lapsia. En olisi tehnyt ensimmäistäkään, jos en olisi halunnut lapsia. 

Onhan se selvää, että lapsi tuo syvyyttä ja tarkoituksellisuutta elämään! Lapsen kasvamista on ihana seurata. Lapsettomat eivät vaan tiedä siitä mitään. Ihmeellisen katkeria kommentteja tässäkin ketjussa. Kyllä lapsen saaminen on positiivinen asia, vaikka sisältääkin vaikeita ja unettomia aikoja. Lapsi tuo tarkoituksen elämään. Huomaan itse lapsettomista 30-40 vuotiaista, että ovat selvästi vähän hukassa, etsivät itseään, hirveä tarve päteä työssään, pakko olla paras jne. Eivät vaikuta kovin onnellisilta. Sorry nyt vaan. Onnellisuus on sitä että on tyytyväinen elämäänsä, lapsen saaminen usein tuo sitä. Vaikka perhe hajoaisikin tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on tilattu tietynlainen tulos. Kyllä mä uskon, että lapsiperhe-elämä on stressaavampaa ja vähäunisempaa kuin esim. lapsettoman pariskunnan elämä.

Ilo ja rakkaus,jonka lapsista saa, voittaa kaiken 100-0. Ehdin mieheni kanssa viettää lapsetonta elämää,jolloin matkusteltiin ja tehtiin paljon kaikkia pariskuntajuttuja ystävien kanssa. Kuitenkin lasten saamisen jälkeen elämä parani kertaheitolla rakkaudentäyteisemmäksi js onnellisemmaksi.

Kyllä. Voin allekirjoittaa saman. Jännä että nämä lapsettomat jaksavat räyhätä vauva-palstalla. Luulisi että pyörisivät jossain ihan muissa, omissa kuvioissaan, kuin kiusaamassa perheellisiä vauva-palstalla. Ainakin jos ovat onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Menee sarjaan valeuutiset.

"Lukujen valossa he olivat jopa hieman tyytyväisempiä elämäänsä kuin muut aikuiset, mutta ero ei ole tilastollisesti merkitsevä"

Vela-propagandan mukaan sen pitäisi olla täyttä infernoa.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on tilattu tietynlainen tulos. Kyllä mä uskon, että lapsiperhe-elämä on stressaavampaa ja vähäunisempaa kuin esim. lapsettoman pariskunnan elämä.

Voi olla, mutta silti onnellisempaa. Minä en ainakaan ollut onnellinen lapsettomana, vaikka sain nukkua yöni rauhassa. Merkityksetön elämä vailla suuntaa.

Sama täällä. Olin lapseton 40:een ikävuoteen asti, joten tiedän kyllä mitä se lapsettoman avoparin elämä on. Loputonta, päämäärätöntä tyhjäntoimittamista vaikka harrastuksia on ollut. Elämäni tähän asti onnellisin aika on nyt pienen tyttölapsen kanssa.

Minulla on kaksi lasta ja en pysty käsittämään tuota että ennen lapsia oli merkityksetön elämä ja tyhjäntoimittamista. Eikö teillä tosiaan ollut elämässä mitään ennen lapsia? Minulla ja miehelläni ainakin oli emmekä tarvinneet lapsia tuomaan merkitystä elämään, sitä oli muutenkin ja elämä oli täynnä ilman lapsiakin.

Ja lapset toki toivat uutta elämää ja lisää iloa mutta samalla myös käsittämättömän menettämisebn pelon ja tuskan. Sellaista ei tiennyt olevankaan.

En olisi koskaan uskonut että kahden alle kouluikäisen lapsen sinkkuäitinä eläisin elämäni onnellisinta aikaa, mutta niin se vaan oli. Ja on edelleen, vaikkakin kohta kumpikin koululaisia :)

Minäkin ihmettelen, miten joku voi elää 40 vuotta päämäärätöntä, tarkoituksetonta elämää. Miksi sitä eli, miksi ei tehnyt lapsia aikaisemmin, jos kerran ne olivat ainut mahdollinen tarkoitus elämälle?

"Ero ei ole tilastollisesti merkitsevä". Ja lukemisen voikin lopettaa siihen. Tällä tutkimuksella on yhtä paljon tieteellistä painoarvoa kuin päivän horoskoopilla.

Tyytyväinen lapseton täällä. Sehän on kiva että lapsiperheet ovat tyytyväisiä- lasta kun ei voi perua eikä palauttaa vaikka siitä tai lapsiperhe-elämästä ei tykkäisikään.

Lapsettomuuskin on kuitenkin kivaa, enkä haluaisi luopua siitä mistään hinnasta. Oma rauha ja paljon vapautta, hiljainen ja siisti koti jossa voi levätä eikä vain suorittaa toista työrupeamaa, vähemmän pakollisia menoja, omaa aikaa kaikki mikä töiltä liikenee, yhteiskunta ei juuri kyttää eikä jatkuvaa huolehtimista lapsesta, stressittömät kauppareissut, eikä pakkoa päivystää hiekkalaatikon laidalla. Sitten ovat pienet asiat: valkoinen sohva, myöhäiset viikonloppuaamut, tuoreet kukat jotka voivat olla myrkyllisiäkin.

Nykyään kun ihmisillä on vapaus valita hankkiako lapsia vai eivät, ei ole mikään ihme että moni päättää jättää touhun välistä. Toisaalta useampi lapsi on toivottu joten win-win. 

Enää ihmetyttää se, mistä ne kaikki yhä rajummin pahoinvoivat lapset ja lastensuojelua kuormittavat kauhuvanhemmat tulevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on tilattu tietynlainen tulos. Kyllä mä uskon, että lapsiperhe-elämä on stressaavampaa ja vähäunisempaa kuin esim. lapsettoman pariskunnan elämä.

Voi olla, mutta silti onnellisempaa. Minä en ainakaan ollut onnellinen lapsettomana, vaikka sain nukkua yöni rauhassa. Merkityksetön elämä vailla suuntaa.

Sama täällä. Olin lapseton 40:een ikävuoteen asti, joten tiedän kyllä mitä se lapsettoman avoparin elämä on. Loputonta, päämäärätöntä tyhjäntoimittamista vaikka harrastuksia on ollut. Elämäni tähän asti onnellisin aika on nyt pienen tyttölapsen kanssa.

Minulla on kaksi lasta ja en pysty käsittämään tuota että ennen lapsia oli merkityksetön elämä ja tyhjäntoimittamista. Eikö teillä tosiaan ollut elämässä mitään ennen lapsia? Minulla ja miehelläni ainakin oli emmekä tarvinneet lapsia tuomaan merkitystä elämään, sitä oli muutenkin ja elämä oli täynnä ilman lapsiakin.

Ja lapset toki toivat uutta elämää ja lisää iloa mutta samalla myös käsittämättömän menettämisebn pelon ja tuskan. Sellaista ei tiennyt olevankaan.

Vanhemman elämän merkityksellisyys on liian suuri taakka lapselle kannettavaksi. 

Äitini oli näitä ihmisiä. Itsenäistyminen tosi vaikeaa, kun koki kaiken itsenäistymisen "hylkäämisenä".

Ehkä siksi näin sanovat saavat minussa kylmät väreet.

Vierailija kirjoitti:

Tyytyväinen lapseton täällä. Sehän on kiva että lapsiperheet ovat tyytyväisiä- lasta kun ei voi perua eikä palauttaa vaikka siitä tai lapsiperhe-elämästä ei tykkäisikään.

Lapsettomuuskin on kuitenkin kivaa, enkä haluaisi luopua siitä mistään hinnasta. Oma rauha ja paljon vapautta, hiljainen ja siisti koti jossa voi levätä eikä vain suorittaa toista työrupeamaa, vähemmän pakollisia menoja, omaa aikaa kaikki mikä töiltä liikenee, yhteiskunta ei juuri kyttää eikä jatkuvaa huolehtimista lapsesta, stressittömät kauppareissut, eikä pakkoa päivystää hiekkalaatikon laidalla. Sitten ovat pienet asiat: valkoinen sohva, myöhäiset viikonloppuaamut, tuoreet kukat jotka voivat olla myrkyllisiäkin.

Nykyään kun ihmisillä on vapaus valita hankkiako lapsia vai eivät, ei ole mikään ihme että moni päättää jättää touhun välistä. Toisaalta useampi lapsi on toivottu joten win-win. 

Enää ihmetyttää se, mistä ne kaikki yhä rajummin pahoinvoivat lapset ja lastensuojelua kuormittavat kauhuvanhemmat tulevat.

Itselläni on ultimaattinen win-win-tilanne, koska minulla on nuo kaikki, ollut sen jälkeen kun erosin lasten isästä. Kaksi ihanaa lasta, jotka eivät rajoita sisustamistani, kotityöt omalla tyylillä ja tahdissa, ei päivystämistä hiekkalaatikolla vaan mieluummin vaikka luontoretkelle, omia vapaitakin useamman kerran kuussa. Elämäni parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitten ku se lapsi siitä tulee teini-ikään niin ollaanki onnellisuustilaistoissa roimasti lapsettomien alapuolella.

Mitä raskasta teini-iässä on? Helpoin kausi lapsien kanssa. Onhan teini- ikä nyt 100 kertaa helpompaa kuin mikään muu vaihe lapsen elämässä. Viimeisintäkään teiniä tuskin näkyy. Sille laittaa ruuan eteen, puhtaat vaatteet ja sanoo "tee läksyt" niin siinä on. Se vastaa kysyttäessä, kaikki on perseestä, tylsää, mun on nälkä ja joojoo. Ei tuo nyt mitenkään erityisesti kuormita.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se selvää, että lapsi tuo syvyyttä ja tarkoituksellisuutta elämään! Lapsen kasvamista on ihana seurata. Lapsettomat eivät vaan tiedä siitä mitään. Ihmeellisen katkeria kommentteja tässäkin ketjussa. Kyllä lapsen saaminen on positiivinen asia, vaikka sisältääkin vaikeita ja unettomia aikoja. Lapsi tuo tarkoituksen elämään. Huomaan itse lapsettomista 30-40 vuotiaista, että ovat selvästi vähän hukassa, etsivät itseään, hirveä tarve päteä työssään, pakko olla paras jne. Eivät vaikuta kovin onnellisilta. Sorry nyt vaan. Onnellisuus on sitä että on tyytyväinen elämäänsä, lapsen saaminen usein tuo sitä. Vaikka perhe hajoaisikin tms. 

Mikä tämän viestin tarkoitus oli? Minä en halua ottaa selvää siitä, millaista elämä on lapsen kanssa ja piste. Sun kohkaaminen lapsistasi ei tule muuttamaan kenenkään mieltä. Sun on turha yleistää omat havaintosi koskemaan kaikkia lapsettomia ja jos on hukassa, niin ei se lapsi sitä välttämättä muuta miksikään.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se selvää, että lapsi tuo syvyyttä ja tarkoituksellisuutta elämään! Lapsen kasvamista on ihana seurata. Lapsettomat eivät vaan tiedä siitä mitään. Ihmeellisen katkeria kommentteja tässäkin ketjussa. Kyllä lapsen saaminen on positiivinen asia, vaikka sisältääkin vaikeita ja unettomia aikoja. Lapsi tuo tarkoituksen elämään. Huomaan itse lapsettomista 30-40 vuotiaista, että ovat selvästi vähän hukassa, etsivät itseään, hirveä tarve päteä työssään, pakko olla paras jne. Eivät vaikuta kovin onnellisilta. Sorry nyt vaan. Onnellisuus on sitä että on tyytyväinen elämäänsä, lapsen saaminen usein tuo sitä. Vaikka perhe hajoaisikin tms. 

Ihan taatusti tuo merkitystä elämään, mutta sitten alkoikin tuo vihapuhe lapsettomia kohtaan. "Lapsettomat eivät tiedä siitä mitään". Mutta kun ei pätkääkään kiinnosta tietää. Miksi sinulle ei riitä että itse tiedät?

Mitäs siitä sanot, että minulle on sanonut 5-6 naista ihan suoraan, että ei kaikkien tarvitse tehdä lapsia ja itse voisivat hyvin kuvitella olevansa sinkkuja lapsettomia. Kaverini äiti, oma täti, pari potilasta ja tuttuja. Pienten lasten äidit yleensä eivät tätä sano, mutta isompien. Ihan kunnon ihmisiä ja äitejä vielä, lapsissakaan ei vikaa. Mahtaa miehissä olla vielä isompi prosentti.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän johtuu että epävakaiden ja ongelmaisten lasten määrä vain lisääntyy koko ajan..

Älylaitteista. On helppo laittaa lapselle puhelin tai tabletti kouraan. Siksi etenkin pikkulasten vanhemmat ovat onnellisia: nykyään lasten kanssa ei tarvitse viettää aikaa. 

Mikä tuo joidenkin hokema "katkerat lapsettomat" mantra on? Eiköhän naiset tee niitä lapsia jos haluavat, raskaus ja synnytys kun on semmonen homma että siihen nyt pystyy lahjattomat ja vähä-älyisetkin. Ihan kuuluu ihmisen elämään ja ihmiskunnan jatkumiseen. Tietenkin on myös naisia jotka ovat vasten tahtoaan lapsettomia kun on joku sairaus tms. 

Itse olen 26-vuotias lapseton, pääsin just opiskelee uutta ammattia mistä oon unelmoinu. Kaikki elämässä on kunnossa, aviomies löytyy ja kaksi lemmikkiä. Lapsia haluan kaksi tai kolme, niitten aika ei tosin ole vielä muutamaan vuoteen. 

Mä en oo "katkera lapseton" vaan just onnellinen näin ja tässä hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvinkin olla totta, mutta en usko sen johtuvan pelkästään lapsista vaikka tietenkin lapsen syntymisen pitäisi ollakin onnellisuutta lisäävä asia.

Ainakin vasten tahtoaan lapseton on usein myös sinkku (vasten tahtoaan) ja hyvä parisuhde tekee monesta onnellisemman kuin sinkkuelämä. Parisuhteen myös pitää olla hyvä jotta siihen lapsia hankkii joten siinä lienee ensimmäinen selitys pikkulasten vanhempien onnellisuudella vs lapsettomat sinkut.

Lisäksi lapsellisella elämä on sosiaalisempaa kuin (iki)sinkulla joka huomaa olevansa se kuuluisa kolmas pyörä jota kukaan ei enää kaipaa mihinkään muuhun kuin korkeintaan muuttoavuksi. Ei lisää sinkun onnellisuutta sekään ja lapsellisen olo on onsku.

Lapsen vanhempi myös usein elää täydempää elämää kun on hoplopit, muumimaailmareissut ja harrastusrumbat. Vaikka ne väsyttääkin niin ne myös antaa aivan kamalasti ja on sitä elämää joka ikisinkulta puuttuu. Samaan aikaan ikisinkku ei käy vapaa-ajalla enää oikein missään (baarit ei iänkaiken kiinnosta) koska ihan kaikkialla näkee onnellisia pareja ja perheitä viettämässä yhteistä aikaa. Taas menee onnellisuuspisteet lapselliselle.

N43

Lapsellisten elämä sosiaalisempaa:D. Olen aina pitänyt pikkulapsista joita nyt tätinä seuraan ja vaikka puolivela olenkin, mutta lapsiperheiden sosiaaliset ympyrät ovat ehkä maailman viiden vähiten houkuttelevan asian joukossa. Lapsitreffit ostarissa, kakasta keskustelu, leikkitreffit, pentujen kaverisynttärit, kiljunta perheravintolassa, lasten kyörääminen harrastuksiin 5 x viikossa, kouluasioiden setviminen ja ennenkaikkea "olis kiva tutustua johonkin perheeseen jossa on samanikäisiä lapsia että voisi viettää yhdessä vapaa-aikaa".

Hrrr. Kuuluu varmaan asiaan mutta minulla on ihan tarpeeksi sosiaalista elämää muutenkin. En halua jalkapallokentän laidalle, kiitos. Omissa ystävissä on sinkkujen lisäksi lapsellisia eivätkä he ole sellaisia jotka hengaavat vain lapsiperheiden kanssa. Vrt. halpa heittosi muuttoavusta. Valkkaajat ovat niitä yksin jääneitä joilla ei ole muita kontakteja kuin lasten harrastuskavereiden vanhemmat, joiden kanssa puhua päälle kullannupuistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän johtuu että epävakaiden ja ongelmaisten lasten määrä vain lisääntyy koko ajan..

Älylaitteista. On helppo laittaa lapselle puhelin tai tabletti kouraan. Siksi etenkin pikkulasten vanhemmat ovat onnellisia: nykyään lasten kanssa ei tarvitse viettää aikaa. 

Tämä on kyllä karua. Omat lapset pian kumpikin koulussa eikä meillä ole ollut yhtäkään älylaitetta. Tvtä toki katsovat sillointällöin.

Seuraavaksi yleltä:

YLE: Lottovoittajat ovat rikkaampia kuin köyhät