Lue keskustelun säännöt.
Säälittävintä, mitä olet tehnyt herkkuhimon takia?
Tyhjentänyt lasten suklaakalenterit? Kaivanut tyhjän karkkipussin roskiksesta ja nuollut sokerit? Sekoittanut epämääräisiä ainesosia yhteen ja pistellyt poskeesi?
Tänne saa tunnustaa niin lapsena kuin aikuisenakin tehdyt synnit. Ei tosikoille!
Kommentit (724)
Vierailija kirjoitti:
Lapsena tuli syötyä ainakin Vitalis-rasvaa, hamsterin jogurttinappeja, marjanmakuisia vitamiinitabletteja, hunaja-/hillovoileipiä.
Muistan kun pianotunnin jälkeen kävin aina ostamassa vanukkaan Alepasta (maksoi joku 25senttä) ja söin sen kävellessä kotiin. Kerran äiti tuli vastaan ja hävetti aivan valtavasti :/
Aikuisena makeanhimossa tullut syötyä kuivattuja hedelmiä, piparitaikinaa, puolison gluteenittomia keksejä, joulukalenterin suklaat kerralla.
Hetkinen... Vitalis-rasvaa??? Miksi? Miltä se maistuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena halusin nopeasti juoda simaa mitä oli jääkaapissa. Halusin tehdä sen huomaamatta koska mulla ei ollut siihen lupaa, ja join suoraan pullosta kolmea isoa kulausta. Noh eipä ollutkaan simaa vaan olin vauhdissa ottanut viereisen pullon jossa oli auringonkukkaöljyä. Oli vähän ällöttävä olo jälkeenpäin.
Avannut jo paketoidut muille joululahjaksi tarkoitetut herkkupaketit ja syönyt ne itse.
Syönyt myslistä kaikki hyvä pois, eli rusinat ja hedelmät
Penskana sekottanut vehnäjauhoa siirappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena en heittänyt pois pienen lakritsipatukan käärettä lakritsin syötyäni, vaan säilytin sitä ainakin päivän tai pari, jotta voisin nuuhkia siihen jäänyttä lakritsin tuoksua.
60-luvulla lakupötky maksoi 5 penniä, mikä oli sillon iso investointi, niimpä keksin tavan miten syödä lakritsi kahteen kertaan. Siispä ensin purraan suussa muttei nielaista kuin mehut ja töpästään palaset käärepaperiin ja siitä nautiskellaan laku toiseen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena en heittänyt pois pienen lakritsipatukan käärettä lakritsin syötyäni, vaan säilytin sitä ainakin päivän tai pari, jotta voisin nuuhkia siihen jäänyttä lakritsin tuoksua.
60-luvulla lakupötky maksoi 5 penniä, mikä oli sillon iso investointi, niimpä keksin tavan miten syödä lakritsi kahteen kertaan. Siispä ensin purraan suussa muttei nielaista kuin mehut ja töpästään palaset käärepaperiin ja siitä nautiskellaan laku toiseen kertaan.
Lainasit kommenttiani... Meillä 60-luvun lapsilla ei tainnut olla varaa lakritsiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus etsinyt kaapin perältä ikivanhoja nahistuneita janelikorppuja.
Pakkasessa oli niitä raakoja Pirkan (?) pullia, jotka vaan laitetaan uuniin kypsymään. Minä otin pussista 2 ja paistoin niitä pannulla. Lopulta söin puoliksi sulaa ja lämmintä ja puoliksi jäistä pakastepullaa. Mikrossa olisi tullut varmaan ihan namia.
Kaadoin pienelle lautaselle siirappia. Varmaan ainakin 1dl ja söin. Joskus laitoin vielä sokeria päälle.
Siskon kanssa teimme suklaataikinaa, jonka kaavi me vuorotellen suuhun. Se oli hyvää.
Naapurin lapsilla olimme sisaruksen kanssa pelaamassa pleikkaria. Huomasin lattialla pölyisen salmiakkikarkin ja laitoin suuhun.
Olen syönyt lukemattomat määrät jäätelöä, mi oli tarkoitettu 5-henkisen perheen jäätelövaroiksi varmaan kuukausiksi kerrallaan.
Äiti osti "leipomista varten" Valkosuklaata kaappiin. Naposteli niitä sitten itse sieltä iltaisin meidän mentyä nukkumaan. Eiköhän mekin naposteltu niitä, ja sitten äiti välillä huusi että kuka on mennyt niitä syömään.
Ihme tapa muutenkin äitillä pitää herkkukaappia (!?), josta ei saanut syödä mitään, ja sitten se ihme häpäisy, kun joku kolmesta ahmattipenskasta sitten niitä sieltä käy syömässä herkkuhimoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessani maaseudulla ei usein ollut kesäisin mansikkaa myynnissä tai ainakaan emme sitä ostaneet. Joskus kaupungissa käydessä ostettiin. Kuitenkin naapurilla oli pieni mansikkamaa. Olin noin 9-10 (en muista ihan tarkkaan) ja alkoi tehdä mieli mansikkaa. Niinpä suuntasin naapurin talon vieressä olleelle mansikkamaalle parin meillä vieraana olleen lapsen kanssa, kun naapurissa oli hiljaista. Muistaakseni valehtelin, että sieltä on naapuri antanut luvan poimia. Kuitenkin mukavat naapurit kyseessä ja omatuntoni alkoi vaivata. Niinpä poimimme vaan muutamat mansikat ja ohjasin koko porukan äkkiä pois maalta. Jälkeenpäin naapuri vielä sanoi mummulle joka oli kylässä meillä ja juttelivat pihatiellä, että hän on mielissään siitä, kun emme ole käyneet yhtään mansikoita poimimassa. Silloin kiitin itseäni, että poimimme vaan pari ja lähdimme pois. Sen jälkeen en enää poiminut mitään naapurin puutarhasta.
Edelliseen korjaus eli naapuri siis jutteli mummulleni pihatiellä ja satuin sen siis kuulemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin melko ahne ja pullukka lapsi, eikä meille varmaan siitä syystä ostettu herkkuja jemmaan kun söin kaiken. Kerran yksin kotona ollessani yritin tehdä sitä mokkapalojen kuorrutetta, suunnitelma oli syödä se sellaisenaan. En vain muistanut miten sitä tehtiin, eikä internetiä ollut saatavilla siihen aikaan, ja kuorrutteesta tuli paakkuista ja ihan hirveän näköistä. Söin silti.
Lankesin iltavuoron jälkeen kauppareissulla ostamaan pakkauksen valmiita, ihanan näköisiä amerikkalaistyylisiä pannukakkuja. Kotona kuitenkin tulin toisiin aatoksiin ja mietin, kuinka paljon vihaan itseäni jos syön ne ja kuinka paha ja ällö olo minulla tulee lopuksi olemaan. Heitinkin avaamattoman pakkauksen sitten kerrostalon kuudennesta kerroksesta takapihalle, ihan vain etten söisi niitä. Mätkähtivät parkkipaikalle lumen keskelle.
Aamulla sitten heräsin ja pannukakut kummittelivat edelleen mielessäni. Talvihan nyt oli, joten minähän vain hakisin pakkauksen vähin äänin pihalta ja söisin aamupalaksi ihania, meheviä pannukakkuja... Onnekseni ikkunasta katsoessani näkyi pannukakkupakkauksen kohdalla vain putoamisjälki, erittäin paljon lintujen jälkiä ja raahaamisjälkiä, kun olivat vieneet pannukakut mennessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotakin Herra Hakkaraisen ksylitolipastilleja tai vastaavia söin joskus rasiallisen kerralla. Hyvä luoja, miten kipeäksi ja sekaisin voi ihmisen vatsa mennäkään.
Ostanut matkoilta useaan kertaan karkkia/ suklaata työkavereille ja kotona syönytkin ne sitten itse .. miten minä avatun paketin niille selitän .. syö siis itse loputkin.,
Tyhjentänyt punssikarkeista pois juoman ja huuhdellut karkin vedellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena en heittänyt pois pienen lakritsipatukan käärettä lakritsin syötyäni, vaan säilytin sitä ainakin päivän tai pari, jotta voisin nuuhkia siihen jäänyttä lakritsin tuoksua.
60-luvulla lakupötky maksoi 5 penniä, mikä oli sillon iso investointi, niimpä keksin tavan miten syödä lakritsi kahteen kertaan. Siispä ensin purraan suussa muttei nielaista kuin mehut ja töpästään palaset käärepaperiin ja siitä nautiskellaan laku toiseen kertaan.
Lainasit kommenttiani... Meillä 60-luvun lapsilla ei tainnut olla varaa lakritsiin!
Myös jo kerran pureskellut purkat säästettiin kaapissa hyllyn reunalla.
Ajanut aamuyöllä 50 km lähimmälle 24/7 kaupalle ostamaan sipsipussin.
Syönyt tomusokeria lusikalla suoraan purkista kun ei muutakaan makeaa ollut.
Lapsena saatiin aika harvoin mitään herkkuja, niin söin makeanhimoon makeinta mitä löysin kaapista. Sisareni kauhistui kun löysi mut syömässä palasokeria :D.