5 CD:tä kirpputorilta ja nyt on koossa 280 kpl.

En tiedä.

CD:t ja LP:t ovat erinomainen asia, vähänkään paremmista kaiuttimista soitettuna suoratoisto on kuin hikisukan lävitse tullutta.

Olen kerännyt yhdeltä tietyltä bändiltä lähes kaiken tuotannon eri formaateissa (myös erilaiset boksit ja eri maiden/maansosien julkaisut ym.). Bootlegit olen jättänyt pääosin keräämättä koska jo virallisten julkaisujen kerääminen on tullut maksamaan varmaan ainakin 10000e tähän mennessä. Pelkästään Japsi-julkaisuihin mennyt tuhansia. Japsi-julkaisut on kaikkein arvostetuimpia ja kalleimpia (varmaan koskee yleisesti ottaen kaikkia bändejä). On myös SACD-levyt kerättänä ja ne on vielä kalliimpia kuin CD:t. Jos olisi rikas niin voisi kerätä promot, bootlegit ja vinyylien alkuperäisjulkaisut mono- ja stereoversioina.

Ostavat enemmän.

Minä hankin ensimmäiset LP:t 1980-luvun alussa ja ensimmäiset CD:t 1990-luvun lopussa, ja nykyisin minulla on noin 600 LP.tä ja 600 CD:tä. Musiikki on minulle kuuntelu- ja keräilyharrastus, ja ne bändit ja solistit, jotka ovat kolahtaneet eniten löytyy molemmissa muodoissa. Olen ollut aina raitis, joten minun rahani ovat menneet enemmän äänitteisiin kuin kaljaan ja tupakkaan silloinkin kun olin ns. köyhä opiskelija. Lisäksi minua kiinnostaa erilaiset musiikin tekemiseen liittyvät seikat kuten bändihistoriikit ja muusikoiden elämänkerrat, joiden kautta niistä albumeista saa enemmän irti kun tietää mistä joku tietty kappale kertoo tai missä tilanteessa se syntynyt.  Olen yleensäkin tottunut kuuntelemaan albumikokonaisuuksia ja saatan kuunnella yhtä samaa bändiä albumin päivässä vaikkapa viikon verran.

Minulle englanninkielisen rock- ja popmusiikin kuuntelu on elinikäinen harrastus eikä vaan joku muutaman vuoden kestänyt innostus nuoruudessa. En suhtaudu musiikkiin mitenkään erityisen ideologisesti vaan omat korvat ratkaisevat pitääkö jonkun laulajan äänestä ja bändin tyylistä. Voin kuunnella yhtä hyvin 1950-luvun kuin 2010-luvulla tehtyä musiikkia, mutta rap ja hip-hop osasto ei ole iskenyt vaikka sitä on ollut tarjolla 1980-luvulta lähtien. Raskainta rockia mitä tulee kuunneltua lienevät AC/DC ja Metallica, mutta se örinämetallin genre ei ole kolahtanut.