Ylipainoinen, oletko aina ollut kookas?

Mä olen ollut 38 v saakka laiha, pieni ja siro (52 kg). Sen jälkeen 57 v saakka normaalipainoinen.

Nyt 6 kg ylimääräistä.

4:n äiti

Olin 45-vuotiaaksi max 54 kg. Sitten lihoin parissa vuodessa 30 kg. Oma käsitys kehosta ei pysynyt mukana. Nyt 10 vuotta myöhemmin paino on 87 kg, siinä se tuntuu pysyvän.

Pituutta 160 cm.

Olen ollut vauvana ja taaperona pullukka. Sitten normaali ja aikuisiän raskauteen asti hoikka. Raskausaikana ei juuri lisäkiloja tullut, mutta sen jälkeen niitä alkoi kertyä. Nyt on 30kg ylimääräistä. En osaa sanoa yksittäistä syytä. Valvominen, huoli, kiire, sairaus yms yms. Elämä on ollut yhtä taistelua ja kilot lisääntyneet sen mukana.

Olin vielä noin 25 vuotiaana laihahko, mutta kolmen raskauden myötä painoa tuli kymmenen kiloa lisää. Siinä on muutama kilo mielestäni liikaa, mutta ei paljoa, sillä olen mielestäni ihan kivan muotoinen näin. Olen nyt paljon naisellisemman muotoinen, kun on hieman rintoja ja takamusta.

Harvemmin ihmisen pituus muuttuu sen jälkeen kun pituuskasvu loppuu.

Vanhana painuu vähän kasaan.

Olin aina laiha tai normaali kunnes sairastuin.

Se rajoittaa liikuntaa ja masentaa.

Nyt vaihdevuosien alettua olen ensimmäistä

kertaa ylipainon rajalla bmi.n mukaan.

Mittanauhan mukaan tilanne on paljon pahempi, koska läski kertyy mahaan.

Synnyin normaalipainoisena tyttövauvana. Sain vanhemmilta rakkautta ruuan kautta ja syöttivät kuin pientä porsasta ja olen ollut esikoulusta lähtien ylipainoinen.

Vanhemmat molemmat normaalipainoisia.

Olin nuorena liiankin laiha, terkkari punnitsi säännöllisesti. Normaalipainoinen olin kolmikymppiseksi, jolloin YTHSn lääkäri määräsi mirtatsapiinia ja myöhemmin Ketipinoria. Lihoin hetkessä kymmeniä kiloja. Nyt paino vaihtelee 85 ja 95 välillä. Pituus 160.

Rehellisesti sanottuna ei aavistustakaan. Mua on aina sanottu isoksi, pidetty isona, mutta kuvien perusteella olin mielestäni hoikka. Mutta läskin identiteettiä on tuputettu mulle pienestä pitäen, joten kai se sitten oli sama lihoakin. Eniten vaikutti se että omillani ei ollut enää varaa laadukkaaseen ruokaan vaan tuli elettyä lähinnä valkoisella viljalla.

Isot luut jne.

Olin aina ollut laiha ja liikunnallinen. Siisti sisätyö ja rentoutuminen eli kapakassa työn kuormituksen nollaus , aloittivat pahan kierteen. Elämä vei ja uuvuin ja kevyesti masennuin. Pikakaruoka ja kaloripitoiset juomat maistuivat, varsinkin kun lopetin tupakoinnin. Liikunta jäi tyystin. Viiskymppisenä vielä aineenvaihduntakin hidastui joten ylipainoa kertyi  vuosien mittaan kymmeniä kiloja.

Nyt olen taas kohta kuuskymppisenä kääntänyt kelkan ja jaksan syödä terveellisesti ja nautin liikunnasta. Painoa on vielä liikaa, mutta pikkuhiljaa kilot kuitenkin karisevat. Puuh!

En. Alhaisimmillani painoin noin 3600g.

Olin normaalipainoinen raskausaikaan saakka. Raskaus toi n. 15 lisäkiloa, jotka sain kaikki pari vuotta myöhemmin karistettua Painonvartijoiden kitudieetillä. Kolme vuotta sen jälkeen sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan ja kiloja tuli 30 lisää. Niitä en ole saanut pois millään, vaikka lääkityksenikin pitäisi nyt olla kunnossa. Onneksi en sentään enää ole lihonut enempää.

Liian laiha olin lapsena ja nuorena, aikuisena normaalipainoinen. Vähän alle nelikymppisenä tapahtui ikäviä asioita jotka saivat masentumaan ja juomaan, lihoin nopeasti noin 15 kg. Niitä olen sulatellut pikkuhiljaa pois ihan hyvällä menestyksellä.

En ole. Nuorena olin hyväkuntoinen ja normaalivartaloinen, ehkä jopa hieman urheilullinen. Sairastuin masennukseen, opinnot jäivät kesken kun tuurilla sain jotain töitä. Työt toimivat puskurina ettei masennuksen syitä tarvinnut käsitellä joten söin, join, lihoin ja tuhosin terveyteni kunnes potkittiin pois käytettynä ja tarpeettomana.

Mulla on leveät hartiat ja vedän aina selän suoraksi ja rinnan sisään kun lähden ulos. Kukaan ei uskois että painan 140kg.

M40 190cm

Olen lapsesta saakka ollut ylipainoinen. Kotona väärä ruokavalio. Pahimmillaan ollut 42kg ylimääräistä, enää vain 17kg. Kauhea opettelut ollut elämäntapamuutoksissa.

Mä olin kouluiässä asti lihava. Siitä kiusattiin koko kouluaika ja mikä muu auttoi kuin ruoka.

Nuorena aikuisena sain syömishäiriön, silloin ihanteena oli heroinchic ja Kate Moss, laihduin mutta en siltikään ruuminrakenteeni takia ollut pieni ja hento. Aina oli leveät hartiat eikä kaikki lähtenyt mahasta vaikka kuinka treenasin ja säännöstelin ruokaa ja söin terveellisesti. Terveellinen tässä tarkoittaa leipää, salaattia ja kasvikeittoa raejuustolla.

Silti haukuttiin läskiksi.

Kymmenen vuotta pysyin painossani ja sitten kymmenessä vuodessa lihoin 40 kiloa.

Tästä opin sen että aina haukutaan, vaikka mitä tekisi joten mikä pointti enää nähdä vaivaa.

Olin nuorena erittäin laiha mutta romuluinen eli erittäin vantterarakenteinen ja leveä vartalomalli eli en yhtään siro vaan sellainen omppu-laatikkomainen rakenteeltaani ja vahva. Sitten lähti kilot kertymään lantiolle ja vatsaan ja nykyisin ylipainoinen ja kaikki läski kertynyt mahaan ja jonkun verran jalkoihin. Minussa ei kuitenkaan jotenkin ole sellaisia pehmeitä ja naisellisia muotoja edellenkään vaikka on ylipainoa. Olen leveä ja littana sivusta päin. Maha vaan pullottaa.

Juu, aloin lihomaan siinä 6v.

Seiskalla olin läskein luokkani tytöistä 61kg/162cm

Kasilla painoin jo 80kg.

Ysiluokalla 58kg( ennen ysiluokkaa kesällä söin 2 leipää, pyöräilin joskus jopa 60km,illalla 2 leipää.

Lukiossa lihava 70-76kg

Sitten piriä, olin taas 58kg.

Olen pirin lopetuksesta lähtien painanut 65kg - 100kg.

Nytki.varmaan 98kg

Kun poltan tupakkaa, vedän piriä tai oksentelen ruokani niin laihdun.

Muuten suunta aina ylöspäin tai junnaa paikallaan.

N. 35v