Lue keskustelun säännöt.
Luuleeko paasaajat ja tunteiden sanoittajat että joku oikeasti kuuntelee niitä?
20.01.2020 |
Aikoinaan mun isä paasasi minulle ja muille lapsilleen. Paasasi ahkerasti ja usein. Se tarkoitti sitä että lasten piti istua hiljaa, isä oli meidän edessä ja puhui tosi pitkään. En tiedä mitä hän puhui koska en koskaan kuunnellut, mun ajatukset oli aina jossain muualla, koska eihän kukaan jaksa kuunnella kun joku hullu melkein päivittäin selittää tunnin jotain mitäsattuu. Minulla ei kertakaikkiaan ole aavistustakaan että mitä hän oikein puhui. Minun piti vain istua, olla hiljaa, katsoa häntä, ja jos hän kysyi jotain niin mun piti vastata "joo". Lopulta isä lopetti paasaamisen ja sain mennä pois. Jotta sai poistua piti vastata kaikkiin kysymyksiin "joo". Isä taisi usein lopettaa paasamisensa sanomalla jotain tämäntapaista: "hyvä, nyt tämä on sitten sovittu, tämä on nyt sitten selvä, asia tuli käsiteltyä". En tiedä mitä me mukamas olimme sopineet, ilmeisesti se mun "joo" tarkoitti hänen mielestään sitä että suostuin johonkin sopimukseen, vaikka mähän sanoin "joo" ainoastaan jotta hän lopettaisi paasaamisen.
-
Nykyään kaupungilla näkee vanhempia jotka seisoo lapsensa edessä "sanoittamassa lapsen tunteita". Se on moderni versio paasaamisesta. Jos lapsi kiukuttelee tms niin lapsen pitää olla paikallaan sillä aikaa kun vanhempi paasaa hänelle tai siis kertoo hänelle tunteista ja muiden huomioonottamisesta ja tiesmistä.
Ainoastaan yhden eron vanhanaikaiseen paasaamiseen olen huomannut: minun piti olla hiljaa ja rauhallinen kun isä paasasi. Mutta modernit tunteiden sanoittajat eivät sitä lapsiltaan vaadi. Lapsi saattaa olla todella kärttyinen tai itkuinen, ja vanhempi seisoo lapsen edessä paasaamassa lapselle tunteista.
-
Luuleeko tunteiden sanoittajat että lapsi kuuntelee heitä?
Luuleeko sanoittajat/paasaajat että lapsi oppii siitä jotain?
Onko nuo sanoittajat/paasaajat ihan pihalla?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Jos lasta itkettää niin kumpaa se tarvitsee:
1. Että joku pitää häntä 5 minuuttia sylissä?
2. Että joku seisoo 5 minuuttia hänen edessään ja selittää mitä sattuu?
Ja jos lasta itkettää niin miten se edes pystyy keskittymään ja kuuntelemaan mitä joku toinen puhuu?
No nyt ollaan asian ytimessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä vanhempia. Jos lapsi ei opi asiaa kun se paasataan lapselle kerran, niin ratkaisu on tietysti se että paasataan sama asia vielä toisen kerran, ja kolmannen kerran, ja neljännen kerran,...
Olen ihmetellyt samaa asiaa.
Tollaset maratoonijankuttajat ilmeisesti kuvittelevat että heitä aina kuunnellaan.. kun eivät opi edes iän kanssa, että ihan turhaan jauhavat aina samat litanniat. Äitini on sellanen. Juuri soitti, ja taas tuli liturgia, eikä muka äänenpäinostani ymmärtänyt että ymmärrän kyllä ettei tartte jankuttaa, jatko ja jatko vaan.. 🙉
47vee kirjoitti:
Olen ihmetellyt samaa asiaa.
Tollaset maratoonijankuttajat ilmeisesti kuvittelevat että heitä aina kuunnellaan.. kun eivät opi edes iän kanssa, että ihan turhaan jauhavat aina samat litanniat. Äitini on sellanen. Juuri soitti, ja taas tuli liturgia, eikä muka äänenpäinostani ymmärtänyt että ymmärrän kyllä ettei tartte jankuttaa, jatko ja jatko vaan.. 🙉
Outoa että jaksat edelleen olla äitisi kanssa väleissä. Olet ihan liian kärsivällinen.
Tuollaiset maratoonipuhujat rakastavat puhelinta, se on heidän lempivälineensä. Kun heidän tekee mieli puhua pitkä liturgia, heidän tarvitsee vain valita kenelle soittavat. Jos joku erehtyy vastaamaan puhelimeen niin he saavat mielestään puhua niin kauan kuin haluavat. Eli puhelimella he voivat tuhlata muiden aikaa ja hermoja niin paljon kuin haluavat.
Ei kannata suostua puhumaan sellaisten ihmisten kanssa, ei kannata vastata kun he soittavat. Tuhlatkoot jonkun muun aikaa. Lopulta he vain valittavat ja ihmettelevät kun kukaan ei suostu puhumaan heidän kanssaan. Eivät kertakaikkiaan ymmärrä miksi ihmiset eivät kuuntele heidän jaaritteluitaan.
Et taida ymmärtää ollenkaan, mistä "tunteiden sanoittamisessa" on kyse. Ei se mitään paasaamista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et taida ymmärtää ollenkaan, mistä "tunteiden sanoittamisessa" on kyse. Ei se mitään paasaamista ole.
Niin, se on loputonta lässytystä. Vielä hirveämpää.
Paasauksessa on sentään jotain potkua.
Asiat pitäisi pitää yksinkertaisina. Jos kiinnostamattoman asian selittäminen kestää yli 30sek. Voi olla varma että lapsi ei kuuntele enään sanaakaan eikä ainakaan keskity kuulemaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lasta itkettää niin kumpaa se tarvitsee:
1. Että joku pitää häntä 5 minuuttia sylissä?
2. Että joku seisoo 5 minuuttia hänen edessään ja selittää mitä sattuu?
Ja jos lasta itkettää niin miten se edes pystyy keskittymään ja kuuntelemaan mitä joku toinen puhuu?
Minä otan omani syliin ja sanon, että voi kylläpä sinuun sattuu. Anna kun lohdutan.
Tai jos lapseni saa itkupotkuraivarit, niin otan syliin ja sanon että rauhoitutaan yhdessä. Pahimman mentyä ohi sanon, että sinua taitaa suututtaa kovasti, ja sitten aletaan miettimään syitä suuttumiselle ja sille voidaanko asialle tehdä muuta kuin rauhoittua.
Mutta vaikeaan sitä on ymmärtää, että kahta asiaa voi tehdä yhtä aikaa, antaa lohtua ja puhua, jos itse ei ole saanut koskaan aitoa empatiaa osakseen vanhemmilta.
Hiljaako sitten pitää olla? Vai huutaa että nyt perkele hiljaa?
Jos lasta itkettää niin kumpaa se tarvitsee:
1. Että joku pitää häntä 5 minuuttia sylissä?
2. Että joku seisoo 5 minuuttia hänen edessään ja selittää mitä sattuu?
Ja jos lasta itkettää niin miten se edes pystyy keskittymään ja kuuntelemaan mitä joku toinen puhuu?