Ikävin laji koululiikunnassa?

Jos inhosin kaikkea niin mitä vastaan?

Hiihto!

Kamalaa: Suksien raahaaminen koululle. Voitelu, joka onnistuu tai ei. Kalliiden välineiden osto parin vuoden välein. Ja se itse hiihto.

Tätä ei varmaan ole 80-luvun alun jälkeen ollut mutta: voimistelu tamburiinin tahtiin piirissä!

Voi luoja...

Suunnistus ei kyllä maistunut.

Mä käytin 12 vuotta keväät ja syksyt pesiskentällä, talvet lentopalloa pelaten. Ihan suorastaan muistan ne yksittäiset kerrat kun liikunnassa oli mitään muuta. Noihan on molemmat lajit sellaisia, että niissä seisoskellaan kentän laidalla omaa vuoroa odottamassa 15min, sit tehdään nopea 2min suoritus ja sit takaisin kentän laidalle... ei hirveästi lisännyt mitään liikunna iloa. Tarviiko sanoakkaan, mitä lajeja inhoan ja missään nimessä en esim. telkkarista katso. 

Kaikki oli kivaa, mutta telinevoimistelussa olin huonoin, joten sen takia niitä tunteja olisi voinut olla mielestäni vielä vähemmän kuin oli. Pallopelit, hiihto, yleisurheilu, luistelu, suunnistus, juoksu <3 <3. Oli aivan mahtavaa päästä aina silloin tällöin luokasta istumasta kunnolla juoksemaan/hikoilemaan.

Kaikki pallopelit.

Sulta puuttuu listasta kokonaan se v*tun jääkiekko.

kaikki juoksemiset ja joukkuejutut oli täysin perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Jos inhosin kaikkea niin mitä vastaan?

Jumppamaikka inhosi minua. Mitä vastaan?

Telinevoimistelu oli lamauttavan pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Sulta puuttuu listasta kokonaan se v*tun jääkiekko.

Käy varmaan kohtaan luistelu...

Anna Aerobic C-kasetilta. "Eikö tunnukin hyvältä!" kuuluu nauhalta ja kaikki oppilaat ovat ihan kuolleita.

Kaikki pelit. Ne sporttiset pelihullut oli naama punaisena karjumassa jokaiselle joka ei ollut hyvä pelaaja. Ja se teennäinen joukkuehengen nostattaminen ja muu mesoaminen, kun ei vähempää voinut kiinnostaa. 

2000-luvulla ei onneksi ollut enää telinevoimistelua. Sählyä vihasin eniten. Ahdetaan pikkuiseen tilaan lapset sohimaan toisiaan kovilla mailoilla ja pallolla ilman minkäänlaisia suojavarusteita. Luistelu oli myös inhottavaa. Tytöillä piti olla kaunoluistimet ja piti tehdä piruetteja yms. sen sijaan että saisi käyttää oikeita luistimia ja ihan vain nauttia liikkumisesta.

Kouluhiihto oli kamalaa. Varsinkin, kun sen yhteydessä aina tulee mieleen ne raivostuttavat koulumatkat suksia raahaten. Mulla meni varmaan viitisentoista vuotta lukion päättymisestä ennen kuin ensimmäistä kertaa suostuin uudestaan suksille. Nykyään taas tykkään hiihtämisestä.

Telinevoimistelu. Olin kömpelö enkä osannut oikeastaan mitään. Kaikista kauheinta oli hypyt kaikkien katsellessa. Lintsasin yläasteella ja lukiossa niin monelta telinevoimistelutunnilta kuin kehtasin.

Hiihto ja erityisesti jokavuotiset hiihtokilpailut, joihin kaikkien oli pakko osallistua. Se oli niin nöyryyttävää, että kavereiden kanssa mietittiin miten voitaisiin tulla kipeiksi, venäyttää jalka tms. ettei olisi pakko osallistua.

Asiaa ei auttanut sadistinen miesliikunnanope (tytöillä), jonka mielestä oli ihan ok haukkua ja ahdistella oppilaita.

Koripallo. Luokassa oli muutama, jotka harrastivat sitä ja sitten pelasivat "keskenään". Opettajalla oli kova työ saada ensinnäkin tasaiset joukkueet, ja sitten pistää näitä parempia pelaajia vaihtopenkille vuorotellen. En tainnut koskaan edes koskea palloon muuten kuin harjoitteluissa.

Me hiihdettiin koulun urheilukentällä rinkiä. Olisi ollut jotain mielenkiintoa edes jos oltaisiin hiihdetty oikealla ladulla.