Masennukseni on muuten helpottanut mutta en edelleenkään halua mitään intohimoisesti

Tuli näköjään julkaistua tämä aivan palstan kiinni menemisen korvilla eilen. Uppaan.

Ap

Mielenkiinnosta, mikä lääke?

Mulla vaivasi sama pitkään. Syön Brintellixiä, joka auttaa moniin muihin masennusoireisiin ja pitää toimintakyvyn yllä, mutta mikään ei tuntunut miltään, vaikka tiesin että nautin esim. Lukemisesta, maalaamisesta ja pikkutarkasta näpertämisestä kokkauksen parissa. Sain avun agomelatin-lääkkeestä, ihanaa kun ensimmäinen kerran aikoihin huomasin jaksavani tehdä ihan vain itselleni runsaan brunssin ja nautin sen parvekkeella kirjaa lukien (viime kesänä). Edelleen toisinaan tuntuu, ettei mikään tuota mielihyvää mutta toisinaan asioista tulee parempi mieli ja saan niistä irti enemmän. Yritin vain kauan keskittyä hetkeen ja väkisin tehdä mukavia asioita, kuten hoitavat tahot kehottivat. Tuntui silti, että minun ja muun maailman välillä on joku likainen kelmu tai muu, joka estää asioista todella nauttimisen. Vasta tämä lääke on ruvennut oloani helpottamaan.

Mulla elämä muuttui kun löysin miehen. Sen parempaa lääkettä ei olekaan:)

Minkä ihmeen takia kuntouttavaan työtoimintaan? Mitä se sua hyödyttää? Hae opiskelemaan tai töihin.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta, mikä lääke?

Seronil. On kokeiltu aiemmin myös Optiparia, jota söin aika pitkään eikä se lopulta auttanut. Brintellix ei auttanut, ei myöskään Lamotrigin joka määrättiin mielialaa tasaamaan (epävakaus itsellä).

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia kuntouttavaan työtoimintaan? Mitä se sua hyödyttää? Hae opiskelemaan tai töihin.

Huolestuttaa, jaksanko vielä. En ole kolmeen vuoteen ollut työkykyinen, joten tuntuu että olisi parempi lähteä matalalla kynnyksellä liikenteeseen. Kiinnostaa kyllä muutkin näkökulmat asiaan, joten kuuntelen mielelläni ehdotuksia/näkemyksiä. :)

Ap

Vähän sama juttu. Olen tyytyväinen ja rauhallinen, mutta oikein mistään en innostu enää niin, että tuntuisi mahanpohjassa asti. Tai että olisi valtava onnentunne. Mielestäni tämä vaikuttaa asioihin mitä teen. En pyri mihinkään tai halua mitään kovin innokkaasti. Minulla ei ole ns. suuria tavoitteita elämässä.

Elämä on ihan hyvää, tylsää ja tavallista. Melkein kaikista asioista ajattelen, että ihan ok. 

Tietysti tämä olotila on hyvä, jos vertaa masentuneisuuteen. Mutta se energia, joka tulee siitä, että haluaa jotain voimakkaasti -se puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia kuntouttavaan työtoimintaan? Mitä se sua hyödyttää? Hae opiskelemaan tai töihin.

Huolestuttaa, jaksanko vielä. En ole kolmeen vuoteen ollut työkykyinen, joten tuntuu että olisi parempi lähteä matalalla kynnyksellä liikenteeseen. Kiinnostaa kyllä muutkin näkökulmat asiaan, joten kuuntelen mielelläni ehdotuksia/näkemyksiä. :)

Ap

Mielestäni sinun kannattaa kuunnella itseäsi ja ottaa vastaan työ, joka tuntuu sopivan helpolta. Mieluummin liian helppo työ kuin liian vaativa. Pelkästään säännölliseen rutiiniin pääseminen ja työyhteisöön sopeutuminen tuo omat haasteensa.

Jos yrittää liian paljon liian nopeasti, voi olla seinä vastassa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla vaivasi sama pitkään. Syön Brintellixiä, joka auttaa moniin muihin masennusoireisiin ja pitää toimintakyvyn yllä, mutta mikään ei tuntunut miltään, vaikka tiesin että nautin esim. Lukemisesta, maalaamisesta ja pikkutarkasta näpertämisestä kokkauksen parissa. Sain avun agomelatin-lääkkeestä, ihanaa kun ensimmäinen kerran aikoihin huomasin jaksavani tehdä ihan vain itselleni runsaan brunssin ja nautin sen parvekkeella kirjaa lukien (viime kesänä). Edelleen toisinaan tuntuu, ettei mikään tuota mielihyvää mutta toisinaan asioista tulee parempi mieli ja saan niistä irti enemmän. Yritin vain kauan keskittyä hetkeen ja väkisin tehdä mukavia asioita, kuten hoitavat tahot kehottivat. Tuntui silti, että minun ja muun maailman välillä on joku likainen kelmu tai muu, joka estää asioista todella nauttimisen. Vasta tämä lääke on ruvennut oloani helpottamaan.

Kiitos vastauksesta! Hyvä että olet saanut apua jaksamiseen ja että tuntuu taas kivalta tehdä juttuja. :)

On niin harmillista että nyt kun mieliala on vakiintunut ihan hyväksi, ei silti saa aikaiseksi tehdä oikein mitään. Tuntuu että pitäisi innostua jostakin, että onhan se ihmisen luonto kiinnostua ja haluta asioita jne.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama juttu. Olen tyytyväinen ja rauhallinen, mutta oikein mistään en innostu enää niin, että tuntuisi mahanpohjassa asti. Tai että olisi valtava onnentunne. Mielestäni tämä vaikuttaa asioihin mitä teen. En pyri mihinkään tai halua mitään kovin innokkaasti. Minulla ei ole ns. suuria tavoitteita elämässä.

Elämä on ihan hyvää, tylsää ja tavallista. Melkein kaikista asioista ajattelen, että ihan ok. 

Tietysti tämä olotila on hyvä, jos vertaa masentuneisuuteen. Mutta se energia, joka tulee siitä, että haluaa jotain voimakkaasti -se puuttuu.

Voi miten hyvin osasit kuvailla tilanteeksi, samaistun siihen tosi paljon! Innokkuus, energisyys, sellainen elämänpalo uupuu. Todella hyvä tilanne verrattuna masennukseen aivan kuten totesit, mutta olisi hienoa olla proaktiivinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia kuntouttavaan työtoimintaan? Mitä se sua hyödyttää? Hae opiskelemaan tai töihin.

Huolestuttaa, jaksanko vielä. En ole kolmeen vuoteen ollut työkykyinen, joten tuntuu että olisi parempi lähteä matalalla kynnyksellä liikenteeseen. Kiinnostaa kyllä muutkin näkökulmat asiaan, joten kuuntelen mielelläni ehdotuksia/näkemyksiä. :)

Ap

Mielestäni sinun kannattaa kuunnella itseäsi ja ottaa vastaan työ, joka tuntuu sopivan helpolta. Mieluummin liian helppo työ kuin liian vaativa. Pelkästään säännölliseen rutiiniin pääseminen ja työyhteisöön sopeutuminen tuo omat haasteensa.

Jos yrittää liian paljon liian nopeasti, voi olla seinä vastassa.

Sitä pelkäänkin että haukkaan vahingossa liian ison palan. En tiedä miten pieni sen palan pitäisi olla, ettei tasapaino mene. Olisi kurjaa työnantajaa kohtaan että rekrytoisi minut ensin kauhealla vaivalla ja sitten jäisinkin saikulle tai koeajan perusteella tulisi päätös työsuhteelle. Se olisi itsellekin kurjaa.

Ap

Ei millään pahalla, mutta kuulostatte aika lapsellisilta. Joskus nuorena sitä voi kokea inostavia hetkiä, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä tajuaa, että tuo olotila on itse asiassa normaali ja hyvä. Itäsuomalainen sanonta: "Siitä miul on hyvä miel kun ei paha miel."

Oho, unohdin allekirjoittaa pari viestiäni. 6. ja 10. siis AP:n viestejä.

Ap

Minulle tuli tuollainen tunteeton olo Olantsapiinista. Lähti kaikki seksihalut ja fantasiat. Läheisyyden tarve myös. Lopetin elokuussa ja nyt kun olen vähentänyt vielä Brintellixin annoksen 20mg >10mg on seksuaalisuus palannut ja innostun myös harrastuksista. Ja esim. uuden kitaran valinta tuntuu jännittävälle ja innostavalle.

Vierailija kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta kuulostatte aika lapsellisilta. Joskus nuorena sitä voi kokea inostavia hetkiä, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä tajuaa, että tuo olotila on itse asiassa normaali ja hyvä. Itäsuomalainen sanonta: "Siitä miul on hyvä miel kun ei paha miel."

Minä ainakin arvostan näkemystäsi. Olen 28 ja viisaus puuttuu vaikka tuntuu että pitäisi jo olla niin aikuinen. Minä olen myös erittäin altis somen ja elokuvien yms. vaikutuksella: upeaa, hienoa, mahtavaa elämää. Pelottaa, että sen kuuluisi kun olla sellaista ja jos ei ole, on jotenkin epäonnistunut eikä saa enää toista tilaisuutta kun on vain yksi elämä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli tuollainen tunteeton olo Olantsapiinista. Lähti kaikki seksihalut ja fantasiat. Läheisyyden tarve myös. Lopetin elokuussa ja nyt kun olen vähentänyt vielä Brintellixin annoksen 20mg >10mg on seksuaalisuus palannut ja innostun myös harrastuksista. Ja esim. uuden kitaran valinta tuntuu jännittävälle ja innostavalle.

Mulla on olantsapiini!! Tosin pienellä annoksella ahdistusta lievittämään ja iltaisin unta tuomaan 2,5mg mutta onpa hyvä pitää mielessä. Mulla on tarkoitus päästä siitä eroon mutta lääkäri sanoi että ensin kannattaa saada unirytmi muuten kuntoon ja sitten vaihtaa vasta. Esimerkiksi melatoniini on ennenkin toiminut mulla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama juttu. Olen tyytyväinen ja rauhallinen, mutta oikein mistään en innostu enää niin, että tuntuisi mahanpohjassa asti. Tai että olisi valtava onnentunne. Mielestäni tämä vaikuttaa asioihin mitä teen. En pyri mihinkään tai halua mitään kovin innokkaasti. Minulla ei ole ns. suuria tavoitteita elämässä.

Elämä on ihan hyvää, tylsää ja tavallista. Melkein kaikista asioista ajattelen, että ihan ok. 

Tietysti tämä olotila on hyvä, jos vertaa masentuneisuuteen. Mutta se energia, joka tulee siitä, että haluaa jotain voimakkaasti -se puuttuu.

Voi miten hyvin osasit kuvailla tilanteeksi, samaistun siihen tosi paljon! Innokkuus, energisyys, sellainen elämänpalo uupuu. Todella hyvä tilanne verrattuna masennukseen aivan kuten totesit, mutta olisi hienoa olla proaktiivinen.

Ap

Kaikkea ei voi ilmeisesti saada. En jaksa uskoa, että sellaista lääkettä löytyisi, jossa ei olisi haittavaikutuksia. Minulla on haittavaikutukset minimissään. Tunne-elämä on latistunut, rakastumisen tunnetta en ole kokenut pitkään aikaan. Toisaalta myös negatiiviset tunteet puuttuvat. Elämä on ihan ok, pusken kuin höyryveturi hiljaa ja vakaasti eteenpäin :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama juttu. Olen tyytyväinen ja rauhallinen, mutta oikein mistään en innostu enää niin, että tuntuisi mahanpohjassa asti. Tai että olisi valtava onnentunne. Mielestäni tämä vaikuttaa asioihin mitä teen. En pyri mihinkään tai halua mitään kovin innokkaasti. Minulla ei ole ns. suuria tavoitteita elämässä.

Elämä on ihan hyvää, tylsää ja tavallista. Melkein kaikista asioista ajattelen, että ihan ok. 

Tietysti tämä olotila on hyvä, jos vertaa masentuneisuuteen. Mutta se energia, joka tulee siitä, että haluaa jotain voimakkaasti -se puuttuu.

Voi miten hyvin osasit kuvailla tilanteeksi, samaistun siihen tosi paljon! Innokkuus, energisyys, sellainen elämänpalo uupuu. Todella hyvä tilanne verrattuna masennukseen aivan kuten totesit, mutta olisi hienoa olla proaktiivinen.

Ap

Kaikkea ei voi ilmeisesti saada. En jaksa uskoa, että sellaista lääkettä löytyisi, jossa ei olisi haittavaikutuksia. Minulla on haittavaikutukset minimissään. Tunne-elämä on latistunut, rakastumisen tunnetta en ole kokenut pitkään aikaan. Toisaalta myös negatiiviset tunteet puuttuvat. Elämä on ihan ok, pusken kuin höyryveturi hiljaa ja vakaasti eteenpäin :) 

Joo mä oon huomannut, että seksuaaliset tuntemukset vaativat enemmän vaivannäköä kuin ennen enkä liikutu juuri mistään niin kuin joskus ennen, mutta olen hyväksynyt ne hinnaksi, jonka maksan negatiivisten tunteiden helpottamisesta. Tämä innottomuus/mielenkiinnottomuus on kuitenkin sinänsä haitallinen, ettei ole energiaa tehdä suunnitelmia, halua mennä eteenpäin elämässä. Silti pitäisi, koska ihmisen kuuluu tehdä töitä enkä minä ainakaan koe moraalisesti oikeaksi elellä kuntoutuella toisten verorahoilla loputtomiin. :/

Ap